Synnin käsite islamissa

 

Olemassaolon ongelmallisimpia kysymyksiä ovat synti ja pahuus maailmassa. Yleinen uskomus on, että synti tuli maailmaan Eevan ja sitten Aatamin kautta ja vaikuttaa ”perisyntinä” heidän kaikissa jälkeläisissään – käsite, joka syyllistää ja ahdistaa ihmiskuntaa.

 

Islamin kanta asiaan on ainutlaatuinen uskontojen joukossa. Koraanin mukaan Aatami ja Eeva (Adam ja Hawa) saivat Paratiisin Jumalalta asuinpaikaksi, jossa heillä oli kaikkea hyvää yltäkylläisesti. Heitä varoitettiin lähestymästä vain yhtä puuta, jotteivät joutuisi onnettomuuteen. Saatana houkutteli heidät lankeamaan kiusaukseen ja menettämään autuaan olotilansa. Heidät karkotettiin Paratiisista ja tuotiin maahan elämään, kuolemaan, ja nousemaan viimein Viimeiselle Tuomiolle. Ymmärrettyään, mitä olivat tehneet, Aatami ja Eeva tunsivat häpeää, syyllisyyttä ja katumusta, rukoilivat Allahin armoa ja saivat anteeksi (Koraani: 2:35-38, 7:19-25, 20:117-123).

 

Tämä tapaus paljastaa paljon ihmisestä, hänen epätäydellisyydestään ja kyltymättömästä tyytymättömyydestään, vaikka eläisimme Paratiisin yltäkylläisyydessä. Mutta virheen tai synnin tekeminen ei välttämättä kuoleta ihmissydäntä, eikä estä hengellistä uudistumista ja moraalista kehitystä. Päinvastoin; ihmisellä on kylliksi järkeä omien syntiensä ja puutteidensa huomaamiseen. Ja mikä tärkeämpää, hän kykenee ymmärtämään, mistä ja kenen luota etsiä apua ja johdatusta. Vielä paljon tärkeämpää on, että Jumala on aina halukas vastaamaan vilpittömiin avunpyyntöihin, niin Armelias ja Armahtavainen, että Hänen anteeksiantonsa on rajaton ja armonsa kaikenkattava (K 7:156).

 

Huomionarvoista on myös, ettei islam syytä Eevaa yhtään enempää kuin Aatamia heidän lankeemuksestaan, eikä siten sälytä ”perisynnin taakkaa” kummankaan sukupuolen niskoille. Koko perisynnin, periytyvän syyllisyyden käsite on vieras islamille. Koraanin mukaan (30:30) ihminen syntyy puhtaassa luonnollisuuden tilassa (fitrah), joka tarkoittaa Jumalan tahtoon ja lakiin alistumista ja noudattamista, mikä on myös islam-sanan merkitys. Se, mikä ihmisestä myöhemmin tulee, tapahtuu ulkoisesta vaikutuksesta. Ihmisluonto on muovailtava; sosialisaatioprosessi muokkaa ihmisen, ja kotikasvatuksen vaikutus on ratkaisevin. Koti määrää persoonan ja moraalisen luonteen kehittymisen. Tämä ei vie ihmiseltä tahdonvapautta eikä vapauta häntä vastuusta.

 

Jumala on Oikeudenmukainen, Viisas, Armollinen, Armahtavainen ja Täydellinen. Hän on luonut ihmisen hengittämällä tähän omaa Henkeään (K 15:29, 32:9, 66:12). Koska Hän on ääretön ja absoluuttinen hyvyys ja Hänen Henkensä absoluuttisen täydellinen, ihminen on saanut Häneltä osan tätä hyvyyden Henkeä. Tämä voi selittää ihmisen hyviä tarkoitusperiä, pyrkimyksiä ja hengellistä kaipausta. Mutta hänet luotiin nimenomaan palvomaan Jumalaa, ei olemaan vertainen, kilpailija, tai Hänen hyvyytensä täydellinen ruumiillistuma. Miten hyvä ja täydellinen ihminen onkin, hän on silti äärettömän kaukana Luojansa hyvyydestä ja täydellisyydestä. Ihminen ei ole vailla hyvyyttä, mutta hänen ominaisuutensa ovat rajalliset, suhteessa hänen rajalliseen ja katoavaiseen olemukseensa. Tämä selittää ihmisen erehtyväisyyttä ja puutteellisuutta.

 

Puutteellisuus ja erehtyväisyys eivät kuitenkaan ole synnin tai rikollisuuden synonyymejä. Islam ei jätä ihmistä yksin epätäydellisyytensä kanssa, Jumala ei jätä ihmistä avuttomana heikkouksiensa armoille. Ihmisen tukena ovat jumalalliset ilmoitukset, järki, tahdonvapaus ja monet psyykkiset ja sosiaaliset taidot, jotka auttavat häntä tavoittelemaan ja saavuttamaan jonkinasteista täydellistymistä. Hyvän ja pahan alituinen kamppailu on elämää itse, se tarjoaa ihmiselle haasteita ja tavoitteita. Se tekee elämän kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi. Jumalaa miellyttää nähdä palvelijoidensa menestyvän hengellisessä ja moraalisessa kilvoittelussa. Islamin mukaan ei ole synti olla epätäydellinen ja erehtyväinen. Tämä kuuluu ihmisen rajalliseen olemukseen. Sen sijaan on synti olla valitsematta ja tavoittelematta hyvää, vaikka omaisi keinot siihen.

 

Syntiä on mikä tahansa teko, ajatus tai tahto, joka

1)     on tahallinen,

2)     uhmaa Jumalan yksiselitteistä lakia

3)     loukkaa Jumalan tai ihmisten oikeuksia

4)     vahingoittaa sielua tai ruumista

5)     suoritetaan toistuvasti, ja

6)     on normaalisti vältettävissä (sillä islam ei kiellä ihmiseltä mitään, mitä ilman hän ei normaalisti voi elää; esim. alkoholin juominen on kiellettyä, koska se on vahingollista ihmiselle, eikä välttämätöntä. Sianlihan syöminen on kiellettyä samasta syystä, mutta nälkäkuoleman uhatessa, jos sianliha on ainoa saatavilla oleva ruoka, sen syöminen muuttuu sallituksi.)

 

Ihmisen taipumus syntiin ei ole suurempi kuin hänen taipumuksensa hurskauteen ja hyvään. Jos hän tieten tahtoen valitsee pahojen taipumusten toteuttamisen, hän poikkeaa alkuperäisestä, puhtaasta luonnostaan (fitrah). Tästä poikkeamasta hän myös joutuu vastuuseen.

 

Islam jakaa synnit pieniin ja suuriin, sekä synteihin Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Kaikki synnit Jumalaa vastaan on mahdollista saada anteeksi (vilpittömän katumisen, anteeksi anomisen ja hyvien tekojen kautta) yhtä lukuun ottamatta: Koraani ilmoittaa, ettei Jumala totisesti anna anteeksi epäuskoa ja epäjumalien palvontaa (näihin kuuluvat usko moniin jumaliin, kolminaisuuteen, panteismi jne.). Kaikkia muita syntejä hän antaa anteeksi kenelle tahtoo. Mikäli monijumalainen tai ateisti palaa Jumalan luo, hän saa anteeksi ja alkaa uuden elämän synnittömänä (fitrah). Ihmisiä vastaan tehdyt synnit voi saada anteeksi vain, jos loukattu antaa ne anteeksi, ne hyvitetään sovitulla tavalla tai sovitetaan lain määräämällä rangaistuksella.

 

Kukin ihminen vastaa vain omista synneistään, eikä kukaan voi kantaa toisten syyllisyyttä. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsistaan ja perheenjäsenet toisistaan siten, että heidän velvollisuutensa on ohjata toisiaan oikealle tielle. Jos isät laiminlyövät hengellisen vastuun perheestään ja äidit laiminlyövät kasvatusvastuunsa, he joutuvat tästä tilille Tuomion Päivänä, jolloin kaikilta kysytään, miten he eläessään hoitivat velvollisuutensa. Myös ihminen, joka johdattaa toisia harhaan ja syntiin, joutuu kärsimään saman rangaistuksen kuin ne, jotka häntä seuraavat, mutta tämä ei vähennä seuraajille itselleen koituvan rangaistuksen määrää.

 

Synti on siis itse valittua ja hankittua, ei synnynnäistä, ei sisäänrakennettua; se on vältettävissä olevaa, ei väistämätöntä. Syntiä on tahallinen, tietoinen rikkomus Jumalan antamaa lakia vastaan. Jos ihminen toimii luonnollisten vaistojensa tai täysin vastustamattomien tarpeiden ja halujen mukaan, hän ei islamin mukaan tee syntiä. (Islamista puuttuvat kokonaan mm. seksuaalikielteiset painotukset ja pidättyvyyden ihannointi, jollaista kohtaa esim. apostoli Paavalin kirjeissä Uudessa Testamentissa. Islam kannustaa ihmisiä avioitumaan ja korostaa, että laillisesti toteutuva seksuaalisuus on hyvä asia.) Jumala vaatii ihmiseltä vain sellaista, mikä on ihmiselle mahdollista. Hänen lakiensa noudattaminen on helppoa ja sopusoinnussa ihmisen luonnollisen olemuksen kanssa. Synnin välttäminen on ensisijaisen tärkeää ihmiselle; se pitää hänen sydämensä puhtaana ja takaa yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden.