Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen
ROHKEA POIKA
M.S. Kayani ja K. Murad
ABU TALIB ON HUOLISSAAN
ALISTA
HäN,
JOKA RAKASTI ALLAHIA JA HäNEN LäHETTILäSTääN
ALI JA PROFEETTA MUHAMMED
Profeetta Muhammedilla (rauha olkoon hänen kanssaan) oli
Abu Talib niminen setä. Abu Talib oli ollut hyvin ystävällinen Muhammedille
(rohk). Hän oli huolehtinut siunatusta profeetasta omassa talossaan siitä asti
kun Muhammed (rohk) täytti kuusi vuotta. Koko se ajan kun Muhammed (rohk) eli
Abu Talibin luona, kohteli tämä häntä kuin omaa poikaansa. Abu Talib oli
antanut hänelle kaiken sen rakkauden ja hoivan mitä hyvä isä voi. Muhammed (rohk)
puolestaan rakasti ja kunnioitti setäänsä. Siunattu profeetta asui setänsä
luona siihen asti kunnes hän avioitui Khadijan kanssa ja muutti omaan kotiinsa.
Muhammed oli mielissään kun Abu Talibille syntyi poika.
Hän oli yhtä mielissään kuin jos olisi saanut oman pojan. Heti kuultuaan pojan
syntymästä hän kiiruhti setänsä taloon tätä katsomaan.
Vauva oli äitinsä sylissä. Hän oli pieni, kirkassilmäinen
ja hyvin kaunis. Siunattu profeetta meni lapsen luo ja suuteli tätä otsalle.
”Minkä nimen annatte lapselle?” Hän kysyi. ”Ali”, Abu Talaib vastasi.
Ajan kuluessa Muhammed (rohk) oppi tuntemaan ja
rakastamaan Alia. Muhammed (rohk) kiintyi lapseen niin paljon, että eräänä
päivänä hän meni Abu Talibin luo ja sanoi: ”Setä, tiedän, että rakastat minua
kuin poikaasi. Haluan pyytää sinulta palvelusta. Anna Ali minulle ja salli
hänen asua kodissani. Myös Khadija tulisi iloiseksi. Me huolehdimme hänestä ja
rakastamme häntä, niin kuin sinä rakastit minua.”
Abu Talib rakasti siunattua profeettaa niin paljon, ettei
voinut kieltäytyä tämän pyynnöstä. Niin Ali jätti isänsä talon asuakseen
siunatun profeetan luona. Myöhemmin Ali auttoi siunattua profeettaa hänen
suuressa työssään.
ALISTA TULEE MUSLIMI
Eräänä päivänä Alin ollessa kymmenvuotias hän tuli
kotiin ja huomasi jotain outoa. Muhammed (rohk) seisoi pää eteenpäin
taipuneena, kädet rinnalle taitettuina. Hänen vaimonsa, Khadija, seisoi
profetan vierellä samassa asennossa.
Alin heitä katsoessa, Muhammed ja Khadija kumartuivat
lattiaa kohden. He pysyivät siinä asennossa hetken, kunnes jälleen
suoristautuivat. Ali ihmetteli, mitä he olivat tekemässä. Sitten Ali näki
heidän polvistuvan ja koskettavan lattiaa otsillaan. ”Miten outoa!” Ali
ajatteli. ”Olen usein nähnyt ihmisten kumartavan kivipatsaita, mutta täällä ei
ole niitä. Muhammed ja Khadija eivät selvästikään palvo patsasta, mutta
jotakuta ha palvovat."
Ali oli järkevä poika. Vaikka hän ei täydellisesti
ymmärtänyt mitä Muhammed ja Khadija tekivät hän tiesi, että he rukoilivat. Ali
ajatteli, että Muhammed (rohk) rukoili Jumalaa, jota hän ei voinut nähdä. Ali
halusi kovasti tietää kuka tämä näkymätön Jumala oli.
Heti kun Muhammed (rohk) oli lopettanut rukoilemisen Ali
kysyi häneltä, mitä he olivat tehneet. Muhammed (rohk) oli mielissään pojan
pyytäessä selitystä. Hän hymyili Alille ja sanoi:
”Kuuntele tarkkaavaisesti poikani! Khadija ja minä
palvoimme Allahia. Hän on yksi ja ainoa Jumala. Ei ole muuta Jumalaa kuin Hän.”
”Allah on valinnut minut lähettilääkseen. Hän on määrännyt
minut vastaanottamaan viestin kansalleni. Tämä on Hänen sanansa, ja tämä minun
on kerrottava ihmisille. Ihmisten on luovuttava kaikista epäjumalista ja
palvottava vain Häntä. Ihmisten on toteltava vain Häntä, koska Hän on yksi
ainoa Jumala.
Muhammed (rohk) katsoi Alia suoraan silmiin ja sanoi:
”Tiedät kuinka paljon rakastan sinua. Olen huolehtinut sinusta kuin omasta
pojastani. En ole koskaan valehdellut sinulle enkä pettänyt sinua. Haluan sinun
uskovan totuuteen, jonka olen sinulle juuri kertonut. Ei ole muuta Jumalaa kuin
Allah ja Hän on valinnut minut Profeetakseen”.
Ali tiesi heti Muhammedin (rohk) puhuvan totta ja uskoi
tämän sanoihin. Profeetta oli mielissään. ”Tervetuloa Ali,” hän sanoi: ”Tiedät
sydämessäsi, että olen puhunut totta. Näen, että olet hyväksynyt Allahin
yhdeksi, oikeaksi Jumalaksi. Olet ensimmäinen muslimi poika.”
ABU TALIB ON HUOLISSAAN ALISTA
Eräänä päivänä Ali suoritti rukoustaan profeetan kanssa.
He rukoilivat muutaman muun muslimin kanssa salaisessa vuoren solassa lähellä
Mekkaa. Yhtäkkiä Alin isä, Abu Talib, ilmestyi paikalle. Hän oli tullut
etsimään poikansa. Abu Talib oli vanha ja hyväsydäminen mies, joka oli usein
huolissaan Alista. Abu Talib ihmetteli
mitä Muhammed (rohk) ja Ali tekivät katsellessaan heidän rukoiluaan. Hän ei
ollut nähnyt kenenkään rukoilevan tuolla tavalla ja tunsi olonsa levottomaksi.
Kun Abu Talib huomasi heidän lopettavan rukoustaan, hän
meni heidän luokseen. ”Muhammed,” hän
sanoi, ”mitä ihmettä te teette?” ”Me rukoilemme,” siunattu
profeetta vastasi. ”Kuinka te voitte rukoilla,” Abu
Talib sanoi. ”Missä ovat kaikki jumalat, joita te
rukoilette?” ”Emme rukoile kivijumalia,” vastasi siunattu profeetta.
”Ketä te sitten rukoilette?” ”Rukoilemme Allahia, yhtä ja
ainoaa oikeaa Jumalaa.” ”Miksi rukoilette Häntä?” ”Koska minä olen Allahin
lähettiläs. Hän on käskenyt minun rukoilla vain Häntä. Tule setä, liity
joukkoomme ja palvo Allahia.”
Kuullessaan tämän Abu Talib vastasi: ”Kuinka voisin? Olen
vanha mies. En voi liittyä teihin ja hylätä heimoni uskontoa.” ”Mutta etkö ymmärrä,” sanoi siunattu
profeetta. Tämä on oikea esi-isämme Abrahamin uskonto.” Abu Talib meni poikansa Alin luo, joka
seisoi muiden muslimien kanssa. ”Mitä teet täällä, poikani?” Abu Talib kysyi.
”Oletko sinäkin luopunut esi-isiemme uskonnosta?”
Ali, vaikka hän oli nuori, sanoi isälleen: ”Olen päättänyt
palvella Allahia. Aion seurata Hänen profeettaansa Muhammedia.”
Abu Talib huolestui kuullessaan tämän. Hän pelkäsi, että
Alia johdettaisiin harhaan. Abu Talib pelkäsi poikansa hylänneen esi-isiensä
uskonnon, ja tämä teki hänet surulliseksi. Abu Talib pyysi poikaansa palaamaan
kotiinsa. Vaikka Ali rakasti isäänsä paljon hän ei halunnut lähteä.
Siunattu profeetta näki kuinka poissa tolaltaan Abu Talib
oli ja kääntyi Alin puoleen sanoen: ”Ali, olet vapaa tekemään kuten tahdot. Jos
haluat asumaan isäsi luo, mene.”
Ali sanoi jäävänsä mieluummin siunatun profeetan luo
palvelemaan Allahia. Niinpä Abu Talib
jätti poikansa Alin siunatun profeetan luo. Hän ei tiennyt mitä tehdä.
Abu Talib oli surullinen, koska Ali oli vaihtanut uskontoaan. Mutta hän tiesi
Muhammedin (rohk) olevan hyvä ja rehellinen mies. Lähtiessään hän sanoi
siunatulle profeetalle: ”Vaikka en ymmärrä uskontonne, luotan sinuun. Et
koskaan johdattaisi Alia mihinkään huonoon tai pahaan. Tämän tiedän.”
ALISTA TULEE MIES
Ali oli hyvä poika. Hän oli kiltti ja huomaavainen.
Hän oli myös ahkera. Eräänä päivänä, Alin ollessa 11 vuotias, profeetta
Muhammed (rohk) kutsui Alin luokseen. ”haluan järjestää juhlat perheemme
vanhemmille”, Muhammed (rohk) sanoi. ”Toivon sinun hoitavan järjestelyt. Sinun
on kutsuttava vieraat.” Ali tunsi itsensä ylpeäksi, että siunattu profeetta oli
pyytänyt häntä vastaamaan kutsujen järjestelyistä. Ali kutsui perheen kaikki
vanhimmat ja huolehti, että ruoka valmistettiin kunnolla.
Kaikki perheen vanhimmat tulivat juhlaan. Heidän
joukossaan oli Abu Lahab, joka oli yksi siunatun profeetan sedistä. Abu Lahab
oli ilkeä mies. Hän oli viettänyt elämänsä miettien miten saada enemmän rahaa.
Hän teki mitä tahansa saadakseen rahaa. Hän valehteli. Hän petkutti köyhiä. Hän
höykytti jopa niitä, jotka eivät pystyneet antamaan takaisin. Abu Lahab rakasti
vain omaisuuttaan.
Muiden vanhimpien tavoin Abu Lahab palvoi
kivipatsaita. Hän kieltäytyi palvelemasta Allahin ainoana ja oikeana Jumalana.
Hänellä oli tapana sanoa itselleen: ”Jos minusta tulisi muslimi, täytyisi minun
antaa osa rahoistani köyhille ja tarvitseville. Näin Allah kehottaa meitä
tekemään. Jos minusta tulisi muslimi, olisi minun oltava rehellinen. En voisi
saada rahaa valehtelemalla ja petkuttamalla.”
Vanhempien syötyä Muhammed (rohk), siunattu
profeetta, nousi ja puhui heille Allahista. Muhammed (rohk) halusi kertoa
heille, että Allah on ainoa oikea Jumala ja että hän on Allahin profeetta. Hän
halusi myös käskeä heitä lopettamaan kivipatsaiden palvomisen.
Heti kun profeetta aloitti puheensa, Abu Lahab
aloitti häirinnän. Abu Lahab vihasi siunattua profeettaa vaikka tämä oli hänen
veljenpoikansa. Hän ei halunnut muiden vieraiden kuulevan mitä sanottavaa
Muhammedille (rohk) oli. Hän huusi niin kovaa, että siunatun profeetan oli
lopetettava puheensa. Niinpä vieraat lähtivät, kuulematta mitä sanottavaa
siunatulla profeetalla oli Allahista.
Vieraiden lähdettyä Ali oli poissa tolaltaan. Hän
oli pettynyt Abu Lahabiin. Ali ei voinut ymmärtää, että yksi hänen perheensä
jäsenistä voi käyttäytyä niin huonosti. Siunattu profeetta huomasi kuinka
hämmentynyt Ali oli ja sanoi: ”älä luovu toivosta, Ali. Tulet huomaamaan, että
voitamme koska Allah auttaa meitä. Haluan sinun järjestävän uuden juhlan ja
kutsuvan samat vieraat. Katsotaan, mitä tällä kertaa tulee tapahtumaa.”
Ali teki siunatun profeetan toiveiden mukaisesti.
Kaikki perheen vanhimmat tulivat juhlaan. Heidän syötyään siunattu profeetta
nousi puhuakseen Allahista. Tällä kertaa Abu Lahab ei keskeyttänyt.
”Ystäväni”, siunattu profeetta sanoi, ”minulla on
viesti teidän Herraltanne. Allah, ainoa oikea Jumala, on valinnut minut
profeetakseen. Hän on lähettänyt minut sanansaattajakseen kertomaan teille
kuinka elää elämäänne menestyksekkäästi tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa.
Kuunnelkaa tarkoin mitä Allah on käskenyt minun kertoa teille. Näin Hän sanoo:
Minä olen ainoa oikea Jumala. Muistakaa minut aina. Rakastakaa ja palvokaa
minua. Palvelkaa ja totelkaa minua. Kumartakaa edessäni. Jos teette näin,
olette minulle mieliksi ja minä annan teille lupauksen, koska rakastan ja
välitän teistä. Jos teette niin kuin sanon, palkitsen teidät ruhtinaallisesti
ja säästän teidät pahalta. älkää pelätkö, niin ette kadu mitään.
Näin Allah on minulle puhunut. Tämän hän käski
kertoa teille. Veljeni, kuka teistä auttaa minua palvelemaan Allahia? Kuka
ryhtyy seuraajakseni? Kuka on seuranani Hänen suuressa työssään?”
Kukaan ei sanonut mitään. Vaikka vanhimmat kuulivat
siunatun profeetan sanat, ei kukaan tullut Hänen avukseen. Kun siunattu
profeetta katsoi heitä jokaista vuorollaan käänsivät he kasvonsa poispäin. Ali
ei voinut uskoa sitä. Hän tiesi sydämessään Muhammedin (rohk) puhuneen totta,
eikä voinut uskoa, etteivät vanhimmat uskoneet häntä. "Heidän on oltava
typeriä, jolleivät halua Allahin johdattavan heitä!”
Ali katsoi siunattua profeettaa, joka seisoi ja
odotti jonkun tulevan avukseen. Ali ei enää kestänyt jäätävää hiljaisuutta.
Hiljaa hän nousi ylös. Ali meni vanhempien ohitse seisomaan siunatun profeetan
viereen.
”Allahin profeetta”, hän sanoi, ”minä olen
seuraajasi. Olen seuraajasi ja apurisi. Vaikka olen nuori enkä, kovin vahva,
taistelen vierelläsi. Sinun vihollisesi ovat minun vihollisiani.”
Kun vanhimmat kuulivat mitä Alilla oli sanottavaa,
he eivät tienneet mitä tehdä. Kuinka poika voisi auttaa Muhammedia (rohk)
taistelemaan vihollisia vastaan? Mutta Ali uskoi Allahiin. Hän tiesi Allahin
auttavan häntä ja siunattua profeettaa. Hän tiesi, että he voittaisivat jonain
päivänä.
Siunattu profeetta oli mielissään Alin teosta.
””Katsokaa”, hän sanoi, ”tällä pojalla on enemmän rohkeutta kuin teillä
kaikilla tänne kerääntyneillä miehillä yhteensä. Otan hänet ilolla
seuraajakseni ja apulaisekseni. Teidän kaikkien tulisi kuunnella ja seurata
häntä.”
Muhammed (rohk) hymyili Alille. Tätä Abu Lahab ei
voinut sietää. Hän oli istunut ja naureskellut hiljaa itsekseen, mutta kun hän
kuuli siunatun profeetan ylistävän Alia, hän alkoi huutaa ja metelöidä.
Veljet”, hän sanoi, ”kuinka mies ja poika voivat muuttaa maailman? Kuinka he
kaksi voivat saada miljoonat seuraamaan itseään? Se ei ole mahdollista.”
Abu Lahab oli väärässä sillä juuri näin siunattu
profeetta, Ali ja muut profeetan seuraajat tekivät, koska Allah oli heidän
kanssaan.
SANKARITEKO
Profeetta Muhammed (rohk) vietti suurimman osan
elämästään yrittäen saada Mekan asukkaat palvomaan vain Allahia. Joka päivä hän
meni kaupungille kertomaan ihmisille, että Allah on ainoa oikea Jumala.
Muhammed (rohk) kertoi heille myös, että hän on Allahin profeetta. Jotkut
ihmiset uskoivat Muhammedin (rohk) puhuvan totta ja kääntyivät Islamiin. He
palvoivat Allahia ja luottivat Hänen profeettaansa. Vaikka Muhammed (rohk)
yritti kovasti monta vuotta Mekan asukkaat, jotka kääntyivät Islamiin olivat
harvalukuiset.
Useimmat Mekan asukkaista kieltäytyivät uskomasta
siunattua profeettaa. Heidän ahneutensa sokaisi heidät. He palvoivat
kivipatsaita toivoen, että ne tekisivät ihmisistä rikkaita ja onnellisia. Papit
ja kansanjohtajat yllyttivät ihmisiä tekemään niin. Hekin olivat ahneuden
sokaisemia. He luulivat, että oli oikein yrittää kerätä mahdollisimman paljon
rahaa. Papit ja kansanjohtajat kieltäytyivät palvomasta Allahia, ainoaa ja
oikeaa Jumalaa.
Vaikka siunatulla profeetalla oli vain muutama
seuraaja, olivat he vahvoja uskossaan. Jotkut ihmiset pitivät uskovaisia
silmällä ja alkoivat puhua heistä. ”Ehkä muslimien teoissa onkin jotain,” he
ajattelivat. ”Kenties Muhammed (rohk)
on oikeassa. Ehkä meidän tulisi lopettaa patsaiden palvominen ja uskoa
Allahiin.”
Kun papit ja kansanjohtajat kuulivat tämänkaltaista
puhetta, he tulivat vihaisiksi. ”Jos ihmiset uskovat Muhammedia (rohk)
menetämme kaiken valtamme ja rikkautemme,” he sanoivat. ”On vain yksi keino,
jolla voimme lopettaa tämän. Muhammed (rohk) on surmattava.”
Papit ja kansanjohtajat tekivät salaisen
suunnitelman Muhammedin, siunatun profeetan, surmaamiseksi. He valitsivat muutaman vahvan nuorukaisen
jokaisesta jalosukuisesta Mekan perheestä ja aseistivat heidät terävillä
miekoilla. He käskivät nuorten miesten saartaa siunatun profeetan talon yöllä.
Heidän käskettiin surmata Muhammed (rohk) tämän lähtiessä talostaan seuraavana
aamuna. ”Mutta teidän on oltava varuillanne,” he sanoivat nuorukaisille.
”Teidän on vahdittava Muhammedia (rohk) yöllä, jottei hän pääse pakoon.
Vahtikaa hänen untaan vuorotellen. Jos teette näin, tiedätte tarkan hetken,
jolloin hän herää. Näin olette valmiina, kun hän lähtee talosta.”
Mutta koska siunattu profeetta oli Allahin
lähettiläs, Allah suojeli häntä ja pelasti hänen elämänsä. Allah kertoi
etukäteen Muhammedille (rohk) hänen vihollistensa suunnitelmasta. Hän määräsi
Muhammedin (rohk) lähtemään heti Mekasta ja menemään Yathribiin, jossa toiset
muslimit huolehtisivat Muhammedista (rohk). Kun Allah oli kertonut Muhammedille
(rohk) murhasuunnitelmasta, kutsui tämä Alin luokseen.
”Allah on juuri kertonut minulle, että viholliseni
kohta piirittävät tämän talon. He ovat aseistetut miekoin ja odottavat aamuun
asti voidakseen sitten surmata minut. Illalla, kun menen nukkumaan, he vahtivat
sänkyäni. Jos lähden nyt pääsen pakoon Mekasta. He eivät saa minua kiinni.
Mutta jos jätän sänkyni tyhjäksi, he tietävät, että olen lähtenyt. Nukkuisitko
sinä vuoteessani tänä yönä? Jos peittelet itsesi hyvin, he eivät voi nähdä
kasvojasi. He luulevat, että minä nukun siinä. Aamulla he saavat selville
totuuden, mutta silloin minä olen jo matkalla Yathribiin.”
Ali oli halukas auttamaan siunattua profeettaa ja
suostui suunnitelmaan. Ali rakasti Muhammedia (rohk) syvästi ja oli iloinen
saadessaan auttaa häntä. Muhammed (rohk) lähti talostaan salaa, eivätkä
viholliset huomanneet hänen lähtöään.
Ali jäi yksin taloon siunatun profeetan lähdettyä.
Hän ryömi siunatun profeetan vuoteeseen ja veti peitteen suojakseen. Mennessään
nukkumaan hän tiesi, että siunatun profeetan viholliset olivat saartaneet
talon. Mutta Ali ei pelännyt heitä. Hän nukkui syvää unta koko yön. Hän tiesi
tekonsa vaaralliseksi,. Kun siunatun profeetan viholliset saisivat selville
totuuden, he voisivat surmata Alin. Tämä ei vaivannut Alia, koska hän rakasti
ja pelkäsi vain Allahia.
Alin nukkuessa siunatun profeetan viholliset
vahtivat taloa. He luulivat, että Muhammed (rohk), siunattu profeetta, nukkui
vuoteessa. He odottivat auringon nousua malttamattomina, sillä silloin he
tarttuisivat siunattuun profeettaan ja surmaisivat tämän.
Auringon noustessa he menivät sisälle taloon ja
pysähtyivät hämmästyneinä. Heidän kauhukseen sängystä ei noussut siunattu
profeetta vaan Ali, profeetan nuori serkku. Miehet eivät voineet uskoa tätä,
koska he olivat vahtineet taloa tiukasti. He tulivat vieläkin vihaisemmiksi
huomatessaan, ettei siunattua profeettaa löytynyt muualtakaan talosta. He
alkoivat pauhata ja raivota. He ryntäsivät läpi huoneiden etsien siunattua
profeettaa.
Lopulta he tarttuivat Aliin ja huusivat tälle:
”Missä on Muhammed? Kerro meille! Hän piileskelee jossain, eikö niin?”
”Muhammed (rohk) Allahin, ainoan oikean Jumalan lähettiläs, on lähtenyt
Mekasta” Ali vastasi rauhallisesti. ”Hän ei ole täällä, ettekä te voi löytää
häntä nyt.” ”Kerro, mihin hän on lähtenyt. Voimme lähteä takaa-ajoon ja saada
hänet kiinni. Jos et kerro meille, pieksemme sinut armotta.” Ali vastasi taas
rauhallisena: ”Profeetta Muhammed (rohk) on lähtenyt Mekasta. Siinä kaikki,
mitä aion teille kertoa.” Ja siinä oli todellakin kaikki mitä Ali heille kertoi.
Kuultuaan tämän siunatun profeetan viholliset lähtivät.
Muutaman päivän päästä, Allahin avulla, siunattu
profeetta saapui turvallisesti Yathribiin, jota myöhemmin alettiin kutsua
nimellä Medina al-Nabi, profeetan kaupunki. Kun Ali myöhemmin tapasi Muhammedin
(rohk), kysyi profeetta Alilta, ”Etkö pelännyt kun viholliseni uhkasivat piestä
sinut?” ”En,” vastasi Ali, ”en pelkää muita kuin Allahia.”
EPäREILU TAISTELU
Viisi vuotta oli kulunut profeetan (rohk)
saapumisesta Medinaan. Mekan armeija oli hyökännyt häntä vastaan kahdesti ja
hän oli taistellut Badrin ja Uhudin taistelut. Jälleen kerran vihollisen
armeija oli saapunut. Tällä kertaa he olivat panneet liikkeelle siunatun
profeetan vihollisia koko Arabian alueelta ja saapuivat täysissä voimissaan piirittämään
pyhää Medinan kaupunkia. Noin 24.000 miestä saapui tuhoamaan Islamia ja pientä
muslimien joukkoa, joka asui siunatun profeetan pyhässä kaupungissa.
Silti Allahin palvelijat eivät pelänneet heitä.
Vaikka heitä oli vain muutama ja vaikka vain harvoilla heistä oli aseet ja
hevoset, oli heillä vahva usko Allahin ja Hänen siunattuun profeettaansa.
Heidän uskonsa oli niin vahva, että he tiesivät varmuudella Allahin päästävän
heidät paratiisiin, jos he tässä taistelussa kuolisivat.
Kun Qurayshin, Banu Kinanan ja Tihaman asukkaiden
armeijat lähestyivät, kohtasi heitä uskomaton ja hämmästyttävä näky. Heidän
edessään oli este, jollaista he eivät olleet ennen nähneet. Siunattu profeetta
ja hänen seuraajansa olivat kaivaneet taisteluhaudan koko kaupungin ympärille
suojellakseen sitä vihollisen hyökkäykseltä. Kiihkeinä Qurayshit nousivat
ratsuilleen ja laukkasivat täyttä vauhtia kohti vallihautaa. Hevoset huomasivat
syvän rotkon edessään ja pysähtyivät kieltäytyen yrittämästä hyppyä huolimatta
isäntien huudoista ja raipaniskuista.
Kerta toisensa jälkeen ratsukot yrittivät hypätä,
mutta joka kerta heidän oli pakko hylätä yritys. Lopulta paikalle saapui
kaikkien taitavin hevosmies. Suuri Amr rautaisessa haarniskassa, kiiltävässä
kypärässä, istui kuin jättiläinen hevosensa selässä. Hänen tarkka silmänsä
selvitti tilanteen hetkessä. Hän ratsasti miehineen edestakaisin, etsien
vallihaudasta kapeampaa paikkaa. Pian hän löysikin sellaisen kohdan, ja hänen
hevosensa hyppäsi rotkon yli suurella loikkauksella.
Amr oli nyt soisella alueella rotkon ja Sal mäen
välissä. Melko läheltä muslimit seurasivat tilannetta tarkkaavaisina. Heidät
oli piiritetty, mutta he olivat valmiita taistelemaan. Ali komensi joukkoja
joiden tehtävänä oli tämän rotkon kohdan vartiointi. Ali oli nähnyt Amrin ennen
Badrin taistelussa ja tiesi hänet yhtä kovaksi kuin haarniskansa ja rohkeaksi
taistelijaksi.
Amr ei hakannut aika vaan esitti viivyttelemättä
haasteensa. ”Kuka uskaltaa taistella kanssani?” hän huusi. Uskovaiset
vaikenivat kun he tunnistivat äänen. Katseet kääntyivät siunattuun profeettaan.
Ali nousi ylös toiveikkaana, mutta siunattu profeetta kohotti kätensä. ”Etkö
näe, se on Amr”” hän varoitti.
Huuto kuului uudelleen: ”Tulkaa muslimit, eikö ole
paratiisiin menijöitä tänään?” hän virnuili. Ali puri hampaansa yhteen ja veti
miekan huotraimustaan. Vielä kerran hän pyysi siunatulta profeetalta lupaa
saada kohdata tämä jättiläinen ja hiljentää hänet lopullisesti. Jälleen
siunattu profeetta pidätteli Alia.
Arabialaisen perinteen mukaan Amr muotoili
seuraavan haasteensa säkeiksi:
Tässä seison Amr ylpeä, huudoista on
ääneni käheä.
muslimipelkurit, huutoni kuulkaa.
Tahdon ensimmäisen teistä tuhoonsa haastaa!
Siunattu profeetta ymmärsi, ettei hän enää voinut
pidätellä pelotonta Alia tällaisen pilkan jälkeen, joten hän antoi marssi
eteenpäin hyräillen mennessään:
Mieleni on selkeä, uskoni vahva on.
Totuus viimeinkin voittamaton.
Oi kiivas Amr, haasteesi kohtaan minä.
Allahin avulla, jalkoihini kuolet sinä.
Jättiläinen katsoi hämmästyneenä pientä miestä
edessään. Hän alkoi ulvoa naurusta. Sitten hän pudisti päätään säälistä. ”Onpa
sääli. Tuskin viitsisin vuodattaa sinunlaisesi pienen miehen verta. Lähetä joku sedistäsi, joka on vanhempi kuin
sinä.” Mutta Ali seisoi paikoillaan. ”Haluan taistella kanssasi ja Allahin
avulla surmaan sinut,” Ali toisti. Amr raivostui sanojen röyhkeydestä. Hän veti
miekkansa esiin ja kannusti hevostaan eteenpäin.
Ali sanoi hänelle: ”Kuinka voin taistella kanssasi
kun olet hevosen selässä?” Amr laskeutui. Sitten hän syöksyi eteenpäin ja löi
miekkansa täydellä voimalla Alia kohti. Ali kohotti kilpensä ja särähtäen
miekka ja kilpi juuttuivat toisiinsa. Miekan kärki uppoutui syvälle kilpeen.
Amr oli punainen raivosta ja veti miekkansa ulos sellaisella voimalla, että se
lensi takaisin leikaten Amrin kaulan. Kun hänen suuri vartalonsa huojui, antoi
Ali viimeisen iskun. Pölypilvi peitti heidät ja kun se laskeutui, muslimit
huusivat ”Allahu Akbar!” Amr oli
lyöty. Jumalan armosta Ali oli surmannut hänet.
Ali, liian nuori ja heikko sotilaaksi oli uskonsa
ja rohkeutensa avulla surmannut vihollisen voimakkaimman sotilaan. Ali kohotti
päänsä ja hymyili siunatulle profeetalle ja lausui kaikkien kuultavaksi
Kivijumalia palveli tämä typerys
Palvele vain Allahia, Sillä Hänessä on ykseys
Oi Allahin viholliset muistakaa,
Kuka Profeetan kieltää, helvetissä palaa
HäN, JOKA RAKASTI ALLAHIA
JA HäNEN LäHETTILäSTääN
Khaybar oli vahva linnoitus n. 100 kilometriä
pohjoiseen Medinasta. Juutalaisheimojen asuttama Khaybar oli Qurayshien
Muslimeja Medinassa vastaan käyminen sotien etulinjassa. Kun Mekan ja Arabian
heimojen armeijat liittyivät Qurayshheihin piirittääkseen Medinan al-Ahzabin
taistelussa, jossa käytiin kamppaili Alin ja Amrin välillä, oli Khaybarin
juutalaisilla tärkeä rooli joukkojen yhdistäjänä ja kannustajana Medinan
hyökkäykseen. muslimit tiesivät, ettei Medina olisi turvallinen enne kuin
Khaybar olisi kukistettu.
Hijran seitsemäntenä vuotena kun profeetta (rohk)
oli järjestänyt sopimuksen Hudaibiassa Mekkalaisten kanssa, keskittyi hän
Khaybariin. Khaybar koostui useasta linnoituksesta. Siunattu profeetta kukisti
linnoituksen toisensa jälkeen. Ensin kaatui Naimin linnoitus, sitten Qamus.
Seuraavana vuorossa oli al-Sabin linnoitus ja lopuksi kaksi linnoitusta al-Watihissa
ja al-Sulalimissa.
Taistelut kesti kauan, sillä linnoitukset olivat
rakennettu vahvoiksi ja ne olivat hyvin varusteltuja. Yksi linnoituksista,
jossa oli taisteltu pitkään, osoittautui hyvin vaikeaksi voittaa. Se pysyi
vahvana hyökkäys hyökkäyksen perään. Kukaan ei voinut valloittaa sitä. Lopulta
siunattu profeetta kutsui miehensä luokseen ja ilmoitti: ”Huomenna annan lipun
miehelle, joka rakastaa Allahia ja Hänen lähettilästään. Hänen käsiensä kautta
linnoitus valloitetaan, koska Allah ja Hänen lähettiläänsä rakastavat tätä
miestä.”
Kaikki odottivat innokkaina nähdäkseen kuka tämä
valittu mies olisi. Jokainen toivoi sydämessään, että juuri hän voisi olla tuo
mies. Aamulla siunattu profeetta kutsui Alin luokseen. Siunattu profeetta antoi
hänellä valkoisen lipun. ”Ali,” hän sanoi. ”Ota tämä lippu ja kulje eteenpäin,
kunnes Allah suo sinulle voiton.”
Juuri tuolloin Ali kärsi silmätulehduksesta. Hän
ihmetteli kuinka hän voisi suorittaa tehtävän vaikkei pystynyt näkemään
kunnolla. Siunattu profeetta taivutti Alin päätä varovasti ja omaa sylkeään
voiteena käyttäen hieroi varovasti Alin silmiä. Alin hämmästykseksi hän näki
jälleen selvästi. Ali kysyi siunatulta profeetalta: ”Oi Allahin lähettiläs,
taistelenko heitä vastaan kunnes he kääntyvät Islamiin?”
Siunattu profeetta sanoi: ”Kun tulet linnoitukseen,
lähetä sanansaattajasi ensin heidän luokseen, kutsumaan heitä Islamiin
kertomaan heille, että heidän on vannottava etteivät palvo ketään muuta kuin
Allahia. Allahin nimeen, jos edes yksi mies kääntyy oikealle tielle yritystesi
ansiosta, on palkkiosi suurempi kuin sata ketteräjalkaista kamelia.”
Ali eteni pienen joukkueen kanssa. Hän saavutti
linnoituksen ja pystytti lipun kivikasaan seinän viereen. ”Kuka olet?” kysyi
juutalainen linnoituksen huipulta.
Ali sanoi: ”Olen Ali, Abu Talibin poika, Muhammedin
(rohk) serkku.” Hetkessä koko varuskunta soljui ulos taistellakseen heitä
vastaan. Yksi sotilaista tuli Alia kohti ja löi häntä sellaisella voimalla,
että hänen kilpensä putosi.
Ali näytti olevansa täynnä taianomaista voimaa.
Hänen onnistui siepata yksi linnoituksen ovista ja käyttää sitä kilpinä. Tämä
vahva ovi suojanaan Alin onnistui taistella niin kauan kunnes Allah antoi hänen
voittaa. Taistelun päätteeksi Ali antoi oven pudota maahan.
Abu Rafi, joka oli Alin mukana taistelussa kertoi,
että hän oli myöhemmin nähnyt seitsemän muun yrittävän kääntää tuota ovea,
onnistumatta siinä. Niin suuri oli voima, jonka Ali oli armeliaalta Allahilta
saanut.
TIEDOKSI
LUKIJOILLE
Tässä on erilainen
kirjasarja kaikenikäisille lapsille. Islamic Foundationin kustantama
muslimilasten kirjasto on julkaistu, jotta se tarjoaisi nuorille jotain mitä he
ehkä eivät voi muualta saada.
Useimmat nykypäivän lastenkirjat pyrkivät viihdyttämään,
informoimaan tai opettamaan lapsille tarpeellisia taitoja, mutta eivät kehitä
sisäisiä ja moraalisia voimavaroja. Viihdykkeet ja taidot eivät itsellään anna
mitään elämälle arvokasta, jos lasta ei myös auteta löytämään itsestään ja
ympäröivästä maailmasta syvempää tarkoitusta.
Näin ollen lapsissa ei ole tilaa Jumalalle, joka yksinään
antaa elämälle ja koko maailmankaikkeudelle tarkoituksen, eikä Hänen
profeettojensa jumalaiselle opetukselle, jota seuraamalla voi varmistaa
persoonallisuuden koko kehityksen.
Itse asiassa sellaiset kirjat ryöväävät nuorilta
mahdollisuuden saada todellista tietoa. Kirjat eivät tarjoa nuorille pysyviä
normeja oikeasta ja väärästä, eivätkä kannusta elämään oikein tai
pidättäytymään väärästä. Tulos tästä on, että liiankin usein nuori astuu
aikuiseen elämään sosiaalisesti vieraantuneena ja hämmentyneenä, osaamatta
selviytyä ympäröivän maailman näennäisesti rajoittamattomista valinnoista.
Tilanne on erityisen musertava muslimilapsille saattavat kasvaa erossa omasta
kulttuuristaan ja elämään arvoistaan. muslimilasten kirjasto pyrkii korjaamaan
tämän epäkohdan osoittamalla lapsille elämän ja ympäröivän maailman syvemmän
tarkoituksen, näyttämällä heille tien persoonallisuuden kokonaisvaltaiseen
kehitykseen, auttamalla heitä selviytymään heidän maailmansa vaikeuksista, sekä
yksityisistä että sosiaalisista; avaamalla heille näkymiä elämästä, joka
ulottuu pitkälle tämän elämän jälkeen; tarjoamalla erityisesti muslimilapsille
tuoreen ja voimakkaan uskon, vahvan sitoutumiseen, pysyvän identiteetin,
voimakkaan halun taistella, ja kaikki tämä perustuen Islamiin.
Kirjat pyrkivät auttamaan lasta ankkuroimaan kehityksensä
jumalaisen opetuksen kiveen, ymmärtämään itseään ja suhtautumaan itseensä ja
muihin oikeudenmukaisella ja tarkoituksellisella tavalla. Kirjat vaikuttavat
lapsen sieluun ja älyyn, hänen tunteisiinsa ja mielikuvitukseensa,
motiiveihinsa ja toiveisiinsa, pelkoihinsa ja odotuksiinsa – todellakin, kirjat
vaikuttavat joka suhteessa lapsen herkkään, mutta potentiaalisesti rikkaaseen
persoonallisuuteen. Toisaalta on selvää, että saadakseen lapsen huomion, kirjan
on herätettävä lapsen uteliaisuus, hänen tulee nauttia sen lukemisesta. Kirjan
tyyli, kuvitus ja tuotanto tähtäävät tähän päämäärään. Ne tarjoavat
moraalikasvatusta, mutta eivät saarnaamalla tai eettisillä abstraktioilla.
Vaikka kirjat perustuvat täysin Islaminoppiin ja valtavaan
muslimiperintöön, ovat ne varmasti kiinnostavia ja arvokkaita myös muille
lapsille, riippumatta heidän maastaan tai uskonnostaan, sillä Islam on
yleismaailmallinen uskonto, luonnollinen tie.
Myös aikuiset voivat hyötyä kirjoista. Erityisesti muslimi
vanhemmat ja opettajat huomaavat kirjojen tarjoavan jotain, mitä he ovat kauan
tarvinneet. Kirjoihin sisältyy tekstejä Koraanista, Sunnasta, muista
tietolähteistä ja Islamin opetuksista, kuin myös historiaa, tarinoita ja
kaskuja lisälukemistoksi. Jokainen kirja on tarkoitettu tietylle ikäryhmälle ja
ne on ryhmitelty seuraavasti: alle kouluikäiset, 5-8 vuotiaat, 8-11 vuotiaat,
11-14 vuotiaat ja 14-17 vuotiaat.
Toivomme vanhempien ja opettajien käyttävän näitä kirjoja
kotona ja koulussa, aamiaispöydässä, iltalukemisena, ja toivomme heidän
innostavan lapsia, jotta he saisivat kirjoista parhaan mahdollisen hyödyn.
Vanhempien arvokkaat huomiot ja ehdotukset ovat tervetulleita.
Nuorelle lukijalle tahdomme sanoa: pidät kädessäsi
kirjoja, jotka ovat ehkä aivan erilaisia kuin aikaisemmin lukemasi kirjat,
mutta toivomme todella, että nautit niistä. Yritä näiden kirjojen avulla
ymmärtää itseäsi, elämääsi, kokemuksiasi ja ympäröivää maailmasi. Kirjat avaavat
silmiesi eteen uusia polkuja ja malleja, joita voit uteliaasti tutkia. Huomaat,
että niiden seuraaminen on innostavaa ja palkitsevaa. Olkoon Jumala kanssasi
ikuisesti. Siunatkoon Hän armollaan ja hyväksynnällään pienen avustuksemme
tähän suureen ja kiireelliseen työhön, joka meillä on, jotta saamme
julkaistuksi kirjoja uudelle sukupolvelle. Työn olemme ottaneet vastaan
nöyrtyneinä ja toiveikkaina.
INTERNATIONAL
ISLAMIC FEDERATION OF STUDENT ORGANIZATION
World Wide Distributor of I. I. F. S. O. Publications
in 70 Languages:
INTERNATIONAL ISLAMIC PUBLISHING HOUSE I. I. P. H.
ISBN 951-97147-3-1
Islamic Information Service
1995
Jakelu: Islamin neuvontakeskus