NAISTEN OIKEUDET ISLAMISSA

Islamin musliminaiselle määrittelemä rooli on selkein todiste tasa-arvolle ja oikeuksille, joita nainen Islamissa nauttii. Se, että hän on nainen, ei vapauta häntä yhdestäkään niistä keskeisistä tehtävistä, jotka hän jakaa miesten kanssa.

*Luojan ja maailmankaikkeuden Herran palveleminen, eli ensisijaisesti tehtävä, jota varten kaikki ihmiset on luotu.

*Velvollisuus toimia Khalifatul Allahina – eli Jumalan asiamiehenä – jonka tehtävä on saattaa ihmiskunta Islamin

piiriin, saada aikaan rauha ja oikeudenmukaisuus sekä tehdä se, mikä on oikein ja estää se, mikä on väärin.

· Uskovan päivittäisten Jumalanpalvelustoimien suorittaminen – esim. rukoukset, almut, totuuden puhuminen, virheiden korjaaminen jne., jotka kaikki kuuluvat Ibadah – nimikkeen alle.

· Uskostaan ja teoistaan vastaaminen tuomiopäivänä, kun koko ihmiskunta kokee ylösnousemuksen ja joutuu tekemään tiliä elämästään.

· Allahin säätämän palkkion tai rangaistuksen vastaanottaminen elämässä suoritettujen tekojen perusteella.

Koraani luonnollisesti tekee selväksi, että velvollisuuksien täyttämistä seuraavan palkkion tai rangaistuksen saamiseen liittyy täydellinen tasa-arvo:

”Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (Islamin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka Jumalaa alinomaa muistavat. (Koraani 33:35).

Tekstin alkuun

Kaksi sukupuolta

On kuitenkin tosiasia, että Jumala viisaudessaan on säätänyt, että kaikki elävät olennot on luotu pareittain, zavaj, ja että oma lajimme eli ihmislaji ei tee tästä poikkeusta. Siksi me muodostamme kahden sukupuolen yhteisön. Kumpikin sukupuoli, mies ja nainen, on luotu toimimaan määrätyssä roolissa eli erikoistumaan ja vastaamaan tietystä tehtävästä, johon on emotionaalisesti, henkisesti ja ruumiillisesti valmis. Tämä luonnollinen työnjako kuuluu siihen luonnon tasa-painoon, jonka mukaiseksi Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden. Tasapainoon kuuluu, että mies vastaa suuremmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei mitenkään vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäällä ihmisinä ja toisaalta muslimeina. Se, joka näkee vikoja tässä luonnollisessa järjestyksessä, joko kyseenalaistaa Jumalan viisautta tai tuhlaa aikansa miettien: ”Miksi synnyin mieheksi enkä naiseksi?” Tämän järjestyksen muuttaminen on luonnon kanssa leikkimistä – sama kuin ostaisi monimutkaisen kojeen, ja sen sijaan, että noudattaisi valmistajan käyttöohjetta, luopuisi siitä ja laatisi omat ohjeet. Tällaisen toiminnan seuraukset on nähtävissä siinä, mitä länsimaissa on tapahtunut. Professori Ismail Faruqin vaimo Lois Lamya Faruqi (molemmat merkittäviä Islamin ja länsimaiden tuntijoita) on sanonut:

”Kaikille on luultavasti tuttua se, että nykyaikana on vallinnut suuntaus kohti ”unisex” -pukeutumista, - koruja, hiusmuotoilua, - toiminta ja viihdettä. Tämä on sen länsimaisissa yhteiskunnissa nykyään vallitsevan ajatuksen seurausta, jonka mukaan sukupuolten välinen fyysisen, älyllisen ja emotionaalisen olemuksen ero on hyvin pieni tai olematon ja jonka mukaan yhteiskunnassa ei sukupuoliroolien välillä pitäisi olla eroa. Pukeutuminen ja teot ovat vain näkyviä todisteita syvemmän vakaumuksen puolesta. Ja tähän liittyy naissukupuoleen perinteisesti liitettyjen ominaisuuksien ja tehtävien arvostuksen aleneminen. Nykykäsitys on synnyttänyt unisex- yhteiskunnan, jossa vain miehen roolia kunnioitetaan ja tavoitellaan. Vaikka tarkoituksena on ollut saada aikaan naisille mahdollisimman tasa-arvoinen yhteiskunta, se käsitys, että miehet ja naiset eivät ole vain tasa-arvoisia vaan myös täysin samanlaisia, on pakottanut naiset matkimaan miehiä ja väheksymään omaa naiseuttaan. Siksi on syntynyt uudenlainen miehinen sovinismi. Valtavien yhteiskunnallisten paineiden seurauksena naisilta on otettu pois heidän roolinsa mukainen vastuu”.

Tästä kehityksestä on ollut se seuraus, että vaikka naisten on osoitettu olevan tasa-arvoisia ja jopa miesten edellä joissain asioissa, he ovat alkaneet menettää etuoikeuksiaan, kun heidät on pakotettu kilpailemaan miesten kanssa määrällisellä asteikolla mitattuna samanarvoisena (tästä Equal Opportunities Commission on kertonut raporteissaan). Länsimainen perheinstituutio ja yhteiskunta ovat kriisissä, koska naiset on pakotettu ”elämään ilman persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä”. Vieraantuminen lisääntyy, itsemurhien määrä kasvaa, yksinäisyys ja depressio lisääntyvät, avioerot ja asumuserot lisääntyvät ja naisia käytetään hyväksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin kaupallisissa ja muissa arveluttavammissa tarkoituksissa. Ja miehen aggressiivisuus naista kohtaan on lisääntynyt siinä määrin, että niin sanottua vapautunutta naista kehotetaan pysymään kotona klo 17 jälkeen, jottei olisi alttiina hyökkäyksille.

Hämmästyttävää kyllä, juuri tätä pettävää naisen vapautumisen mallia esitellään koko maailmalle mallina, joka on suositeltava ja kannattaa ottaa käyttöön ns. ”takaperoisissa” yhteiskunnissa; ja muslimiyhteiskuntia pidetään tietenkin sellaisina, jotka kaikkien kipeimmin kaipaavat uudistuksia naisen oikeuksiin ja asemaan. Lännen häijyt hyökkäykset sitä vastaan, miten Islamissa kohdellaan naista, ovat jatkuneet niin pitkään ja niin aggressiivisina, että jotkut muslimit ovat alkaneet ajatella Islamin olevan epäoikeudenmukainen naisia kohtaan ja että länsi tarjoaa enemmän vapautta ja oikeudenmukaisuutta.

Eräs syy länsimaisen propagandan onnistumiselle on se, että musliminaisilta on kielletty oikeudet ja vapaudet, jotka heille Islamin mukaan kuuluisivat. Tuntuu siltä, että ainoa keino naisille saada takaisin vapautensa, on hylätä Islam; mutta tosiasiassa monet oikeuksista ja vapauksista, jotka naisilla on läntisessä yhteiskunnassa, on taattu heille vain noin sadan vuoden ajan. Tämä on ollut seurausta pitkästä ja katkerasta taistelusta, joka on saanut naisen kyseenalaistamaan ja hylkäämään kaikki loogiset normit ja kehittämään uuden ideologian, ”feminismi”. Feministit ovat esimerkiksi väittäneet, että uskonto ja historia eivät sisällä muuta kuin vihaa naista kohtaan ja naisen alistamista aina aikojen alusta asti; toiset ovat pohtineet, onko Jumala mies vai nainen; on ollut muodikasta pohtia ilmauksia kuten ”puhemies” tai ”teit miehen työn”, koska, kuten feministit väittävät, nämä sanat osoittavat miehistä valta-asemaa!

Sitä vastoin musliminaiset ovat saaneet samat ja jopa paremmat oikeudet ja vapaudet yli 1400 vuotta sitten Islamin syntyessä. Nuo oikeudet ja vapaudet erosivat vallankumouksellisesti siitä täydellisestä naisten vapauksien puutteesta, joka oli vallinnut sen ajan kulttuureissa; ja oikeudet ja vapaudet ovat täysin vertailukelpoiset niiden oikeuksien kanssa, jotka naisilla on länsimaisissa yhteiskunnissa nykyään. Oikeudet ja se kunnioitettu asema, jonka ne musliminaisille tuovat, todistavat kiistattomasti, että Islam ei ole takaperoinen eikä alistava naista kohtaan.

Tekstin alkuun

Samaa alkuperää

Yksi syy sille, miksi muut uskonnot ja kulttuurit kohtelivat naisia epäoikeudenmukaisesti, oli se, että niiden ihmisen alkuperää koskevissa näkemyksissä nainen esitettiin alempana olentona ja syyllisenä siihen, että ihminen karkotettiin paratiisista. Koraani korjasi nämä väärät käsitykset kertomalla, että mies ja nainen on luotu yhdestä sielusta – eli että he ovat saman jatkumon osia – ja että naiset eivät olleet peräisin Aatamin kylkiluusta ja siksi alempi olento, kuten kristinusko opettaa.

”Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen (samanlaisen) puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan!. (Kor. 4:1)

Hyvin tärkeä on myös synninpäästö, jonka viimeinen ilmestys antaa naisille heidän väitetystä syyllisyydestään siihen, että he aiheuttivat ensimmäisen ihmisen, Aatamin, lankeamisen – mikä on vahva syy sille, että kristinusko sisältää kätkettyä halveksuntaa naista kohtaan. Itse asiassa Raamatussa sanotaan, että naisen raskaudessa ja synnytyksessä kokema kipu on rangaistus aiheutetusta syntiinlankeemuksesta. Koraani tekee selväksi, että vaikka Aatami ja Eeva hairahtuivat, vastuun taakka lankesi pikemminkin Aatamille kuin Eevalle (RA) mutta että molemmat katuivat ja kummallekin annettiin anteeksi, eikä syyllisyyttä pidä siksi liittää kehenkään (Koraani 7:19). Luomisen tasa-arvoa ja naiselle annettua hengellistä arvoa voidaan verrata siihen, että vain 30 vuotta ennen Muhammedin (ROHK) syntymää Nikean Konsiili oli päättänyt pienimmällä mahdollisella enemmistöllä ja kitkerän väittelyn jälkeen, että naiset ovat ihmisiä ja heillä on sielu. Tämä kielteinen asenne naisia kohtaan on tyypillistä myös Paaville ja varhaisille kirkkoisille, jotka kuvasivat naista ”helvetin oveksi” ja ”kaikkien inhimillisten harmien äitinä”. Ei siis ole ihme, että monet läntiset naiset halusivat hylätä uskonnon ja Jumalan, kun he vuosisatoja myöhemmin aloittivat kampanjan tasa-arvon ja vapauksien puolesta.

Tekstin alkuun

Tasa- arvo

Sen periaatteen pohjalta, että naiset ovat samaa alkuperää kuin miehet, Islam tuomitsi sen Islamia edeltäneen arabialaisen tavan, että isät hautasivat elävältä tyttövauvoja, koska pelkäsivät arvokkuutensa menetystä ja asemansa heikentymistä tyttölasten takia. Islam opetti myös arabiyhteiskunnan ymmärtämään sen, että nainen ei ollut vain osa irtaimistoa, jota voidaan kohdella huonommin kuin hänen veljiään; naiset olivat myös siunaus. Yksi Koraanin ensimmäisistä ilmestyksenä annetuista osista puhuu tyttövauvojen surmaamisesta tuomitsevasti ja myöhemmät jakeet kielsivät käytännön. Islam meni vielä pidemmälle, kun Profeetta (ROHK) (joka toimi esimerkkinä sille, mitä Koraani merkitsi) kielsi vanhempia syrjimästä tyttölapsia. Hän sanoi: ”Se, jolla on tytär ja joka ei hautaa häntä elävältä eikä loukkaa häntä eikä aseta poikaansa etusijalle, hänet Jumala päästää paratiisiin”.

Profeetalla itselläänkin oli neljä tytärtä, ja hän oli esimerkillinen isä, kuten kertomuksista käy ilmi.

Tekstin alkuun

Hengellinen tasa-arvo

Seuraava tärkeä oikeus, jonka Islam antoi naisille, oli tasa-arvo hengellisissä asioissa. Naisilla on samat uskonnolliset velvollisuudet kuin miehillä; ja heitä palkitaan ja rankaistaan täsmälleen samoin perustein kuin muslimimiehiä. On mielenkiintoista huomata, että sekä kunnia ensimmäiseksi muslimiksi pääsystä että kunnia ensimmäiseksi marttyyriksi pääsystä suotiin molemmat – Khadijahille, Profeetan (ROHK) vaimolle ja Sumaya Umm Amma-rille.

Oikeus koulutukseen

Koulutus lisää ihmisen onnistumisen mahdollisuuksia elämässä, synnyttää tilaisuuksia uusien mahdollisuuksien löytämiseen sekä parantaa elämän ja sen ulottuvuuksien ymmärtämistä. Naisilta ei kielletä mahdollisuutta koulutukseen; tiedon hankkimista edellytetään heiltä. Koraanissa toistuva teema on se, että ihmisen pitäisi ”nähdä”, ”katsoa”, ”ajatella”, ”punnita”, ”pohtia”; eli tiedon hankkimista rohkaistaan jatkuvasti. Profeetta (ROHK) korosti koulutuksen merkitystä myös sanoessaan. ”Hanki tietoa, vaikka joutuisit sen takia Kiinaan”, ”Tieto on jokaisen miehen ja jokaisen naisen velvollisuus”. Toisin kuin muut uskonnot Islam ei estänyt naisia kouluttamasta itseään ja meni vielä pidemmällä: se ei ainoastaan velvoittanut naisia opiskelemaan, vaan myös kehotti heitä ryhtymään opettajiksi. Historia tuntee monia kuuluisia ja arvostettuja naisoppineita, jotka tiesivät niin paljon, että miehet hakivat heiltä tietoa ja kysyivät neuvoja, vaikka miesten olisi pitänyt tulla kaukaa aavikoiden ylitse heidän luokseen: Profeetan vaimojen Aishan, Asma bint Yazidin ja Asma bint Abi Bakrin (RA) nimet on mainittava erityisesti. Naisilla oli oikeus lähteä kotoaan hankkiman koulutusta ja heitä arvostettiin yhteiskunnassa suuresti, kun he tekivät niin. Myös Profeetan kuoleman jälkeen ja neljän ensimmäisen oikeamielisen kalifin jälkeen naiset saavuttivat vaikutusvaltaa älyllisen elämän alueella; tämä on seikka, joka huomioidaan varhaisissa Islamin historioissa.

Tekstin alkuun

Aviolliset oikeudet

Musliminaisten ensisijaista velvollisuutta muslimeina seuraa velvollisuus – siksi että he ovat naisia – avioiduttuaan synnyttää ja kasvattaa lapsia. Toisin kuin muissa yhteiskunnissa, joissa avioliitto on ollut tapa alista naisia ja kieltää häneltä joukko oikeuksia, avioliitto ei hiukkaakaan vähennä naisen oikeuksia yhtäältä muslimina ja toisaalta itsenäisenä juridisena henkilönä. Suuri Ranskalainen sosiologi Maurice Guadfroy Demombynen on sanonut: ”Koraanin laki antaa aviovaimolle aseman, joka on monissa suhteissa edistyksellisempi kuin se asema, jonka nykyajan eurooppalaiset lait tarjoavat”. Nykyhuomioitsijat kuten Germaine Greer ovat myös antaneet myönteisen arvion siitä, miten Islam kohtelee naista avioliitossa.

Naisella on oikeus päättää avioliitostaan – avioliitto ei pätevä ennen kuin naisen mielipidettä on kysytty. Kerrotaan, että Profeetta (ROHK) tarjoutui purkamaan erään naisen avioliiton, joka oli solmittu vastoin hänen tahtoaan; nainen päätti pysyä avioliitossa, mutta sanoi: ”Valitan asiaa vain, jotta naiset ymmärtäisivät, että heillä on tässä asiassa päätösvalta”. Kaikkia naisen tekemiä avioehtosopimuksia on kunnioitettava, Profeetta (ROHK) sanoi, että kaikista niistä sopimuksista, joita on tarkasti noudatettava, se joka liittää kaksi ihmistä yhteen avioliitossa, on kaikkien tärkein. Avioiduttuaan naisella on oikeus säilyttää tyttönimensä – tämä heijastaa vahvasti sitä, ettei nainen sulaudu osaksi miehen identiteettiä. Ja naisella on oikeus pitää kaikki omaisuus ja varallisuus, jonka hän tuo avioliittoon mukanaan.

Naisella on oikeus mahriin (myötäjäiset), joka on ennakkoehtona avioliitolle, eikä aviomies koskaan saa ottaa sitä takaisin ellei sitä vapaaehtoisesti tarjota. Naisen oikeudet taloudelliseen itsenäisyyteen säilyvät avioliiton aikana ja lisäksi hänellä on oikeus siihen, että aviomies takaa täydellisesti hänen ylläpitonsa kaikilta osin – ruoka, asunto, vaatetus, terveydenhoito ja huvitukset jne. On jopa erillinen sääntö, jonka mukaan varakkaan naisen avioiduttua aviomiehen on taattava tälle se elintaso, johon hän on tottunut edellyttäen, että miehellä on siihen varaa; tähän sisältyy kotiapulaisen palkkaaminen, mikäli nainen ei ole tottunut tekemään kotitöitä (astianpesu ja siivous eivät ole sellaisia velvollisuuksia, jonka aviovaimo on velkaa aviomiehelleen). Jos aviomies on saita, aviovaimolla on oikeus ottaa miehen omaisuutta ilman lupaa oman ja perheen taloustarpeiden tyydyttämiseksi.

Islamin mukaan aviovaimolla on samat oikeudet kuin aviomiehellä saavuttaa tyytyväisyys intiimissä suhteessa – seikka, joka tunnustettiin tarpeelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi lännessä vasta tämän vuosisadan alussa. Aviovaimolla on oikeus siihen, että hänen aviomiehensä kohtelee häntä rakkaudella, oikeudenmukaisuudella ja myötätunnolla; sitä seikkaa korostetaan jatkuvasti, että avioliitto on siunaus, jonka on synnyttävä onnea, rauhaa ja iloa – jos näin ei tapahdu ja jos aviomies on siihen syyllinen, vaimolla on sama oikeus hakea avioeroa kuin miehellä. On mielenkiintoista huomata, että kaikki nämä avioliittoon liittyvät oikeudet tunnustetaan laissa: naisella on oikeus etsiä oikeudellista ratkaisua, jos hänen aviomiehensä ei kohtele häntä lempeästi, jos tämä on saita tai jos tämä aikoo hylätä hänet jne. Tämän järjestelmän toiminnasta on olemassa mielenkiintoinen esimerkki Umarin (RA) kalifaatin ajalta: nainen saapui kalifin luokse ja valitti, että hänen aviomiehensä kulutti kaikki päivät ja yöt ibadahissa – eikä siksi osoittanut vaimolle rakkautta eikä huomiota. Umar (RA) käski aviomiehen omistamaan määrätyn osan ajastaan aviovaimolleen, jotta tämä voisi nauttia avio-oikeudestaan.

Tekstin alkuun

Äitiyden kunnia

Jos aviovaimosta tulee äiti, hän saavuttaa Islamissa erityisen kunnia- ja arvoaseman. Sekä Koraani että Profeetan (ROHK) perimätiedot korostavat tätä: ”Pitäkää kunniassa Jumalaa, jonka nimessä toinen toiseltanne anotte ja vaaditte; myöskin kunnioittakaa verisiteitä (niitä kohtuja, jotka ovat kantaneet teidät). Katso, Jumala valvoo ja vartioi teidän elämäänne”. (Koraani 4:1).

Kerran eräs mies kysyi Profeetalta, kuka parhaiten ansaitsisi hänen parhaan ystävyytensä. Profeetta vastasi: ” ”äitisi”. Mies kysyi: ”Entä kuka muu kuin äitini?” Profeetta vastasi: ”äitisi”. ”Entä kuka hänen lisäkseen?” Profeetta vastasi: ”Isäsi”. Kolme kertaa Profeetta (ROHK) mainitsi äidin ennen isää ihmisenä, joka parhaiten ansaitsee parhaan ystävyyden ja kohtelun. Profeetta (ROHK) on sanonut myös, että ”Paratiisi on äidin jalkojen juuressa”.

Aviovaimo voi hankkia koulutusta ja käydä työssä kunhan hänen jalo tehtävänsä aviovaimona ja äitinä tulee hoidetuksi. Islam etsii täydellisyyttä; jos vaimo voi toimia menestyksellisesti yhtä aikaa kotona ja kodin ulkopuolella. Hänellä on vapaus tehdä niin. Muuten hänen olisi keskityttävä Islamin tärkeimpään uraan eli tulevan sukupolven kasvattamiseen; uraan, joka on tärkeä ja edellyttää omistautumista sekä rautaista ammattitaitoa. Lännessä kotona aviomiehiä ja perheitään palvelevia naisia halveksitaan; väitetään, että he eivät ole emansipoituneita. Kuitenkin sellaisia naisia, jotka eivät tee muuta kuin valmista ruokaa ravintoloissa, tarjoile ventovieraille lentokoneissa tai organisoi työnantajansa asioita, pidetään ura ihmisinä, ja heitä arvostetaan enemmän, vaikka työ itse ei mitenkään eroa kotirouvan työstä häntä rakastavien ja kunnioittavien perheenjäsenten hyväksi. Länsimaiset naiset alkavat ymmärtää heidän lapsilleen koituvia vakavia seurauksia siitä, että he ovat erossa äideistään näiden uran takia. Nuorisorikollisuus, vandalismi ja huumaavien aineiden käyttö liitetään siihen, että työssäkäyvillä äideillä ei ole aikaa lapsilleen.

Tässä on tärkeää esittää vastaväite niille, jotka väittävät Koraanin edellyttävän aviovaimon alistumista aviomiehelleen ja naisten miehille yleensä. Koraanin väärin käännetyt jakeet, joilla näitä väitteitä perustellaan, ovat 2:228 ja 4:34. Nämä jakeet eivät kuitenkaan edellytä naisen alistumista miehen ”sukupuoleen perustuvan diktatuuriin”; kyseinen edellytys olisi päinvastainen kuin kaikki muut jakeet, jotka edellyttävät sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisen kunnioittamista. Arabiankielisten sanojen tarkka analyysi paljastaa, että vaikka ne sisältävät patriarkaalisen perhejärjestyksen periaatteen, tämä ei tarkoita sitä että perheen miespuoliset jäsenet olisi määritelty ylempiarvoiseksi ja että heillä olisi oikeus hallita perhettä yksinvaltiaan, tyrannin tai käskijän lailla. Sen sijaan perheen tasapaino ja hyvinvointia koskeva lopullinen vastuu on perheen vanhimman miespuolisen jäsenen harteilla, ja hänen edellytetään täyttävän tämä velvollisuus suopeana perheyksikön suojelijana.

Niiden väitteiden, joiden mukaan Koraani hyväksyy aviovaimojen pieksemisen tai väärän kohtelun, voidaan myös osoittaa olevan Islamin törkeää mustamaalaamista. Seuraava Profeetan perimätieto ja se, ettei hän koskaan nostanut kättään vaimojaan vastaan, ovat parasta todistusaineistoa tässä asiassa: ”Eikö sinua hävettäisi kurittaa vaimoasi pieksämällä häntä päivällä kuin eläintä, kun yöllä haluat ottaa hänet syleilyysi?”

Tekstin alkuun

Oikeus tehdä työtä

Kaikille muslimeille on annettu oikeus tehdä työtä riippumatta sukupuolesta, mutta toisin kuin koulutus, työnteko ei ole Islamissa naisille pakollista, koska, kuten edellä sanottiin, vastuu perheen toimeentulosta on annettu miehille.

”Miehet olkoon naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä”. (Koraani 4:34).

Jos nainen kuitenkin haluaa tehdä työtä, mikä tahansa miehelle sallittu ammatti, on sallittu myös naiselle, kunhan se ei vaaranna naisen naisellisuutta eikä nainen joudu ympäristöön, jossa hänen arvokkuutensa voi kärsiä; naiset voivat myös kohota ammattikuntansa parhaimmistoon. Naisilla on oikeus saada työstään kunnon palkka; ja jos tietystä työstä on määritelty tietty palkka, naisella täytyy olla siihen oikeus eikä vähempään sukupuolensa takia – käytäntö, joka ei vieläkään toteudu kaikissa länsimaissa, kuten Equal Opportunity Commissionin raportit osoittavat vuosi vuoden jälkeen. Työssä käyviä naisia Profeetan aikana olivat mm. Khadijah, Profeetan ensimmäinen vaimo, joka oli menestyksekäs liikenainen. Zainab bint Jahsh oli taitava käsityöläinen. Ash Shifa Al Qarashiyyah opetti kirjallisuutta Profeetan aikana ja oli Umarin kalifikunnan aikana mukana soukin hallinnossa. Naisilla oli myös taatelipalmutiloja, joilla he viljelivät ja myivät sitten taatelit. Eräät naiset hoitivat sairaita ja haavoittuneita kuten esim. Rufaydah. Monet naiset olivat mukana taisteluissa hoitamassa haavoittuneita; he olivat ”Florence Nightingaleja” vuosisatoja ennen häntä itseään.

Islam myöntää aviomiehelle oikeuden kieltää vaimoaan käymässä työssä, jos työssä käynti häiritsee naisen ensisijaista tehtäväänsä vaimona ja äitinä tai jos ammatti itsessään on haitallinen tai alentava; mutta nainen suorittaa tehtävää yhteiskunnan palveluksessa – toimi esim. opettajan, lääkärinä tai kätilönä, - silloin hänen aviomiehensä ei pitäisi estää häntä tekemästä työtä. Nykyään onkin monia tehtäviä, joissa musliminaisten mukanaolo on välttämätöntä; monet muslimivanhemmat esim. haluavat, että heidän tyttärensä saavat koulutuksen tyttökoulussa, mutta koulutetuista ja pätevistä naisopettajista on pulaa kouluissa, joita paraikaa suunnitellaan tai jotka jo toimivat. Naisia tarvitaan myös sosiaalialalla ja terveydenhoidon piirissä. Ironista kyllä, juuri ne, jotka haluavat, että naispuolinen terveydenhoitohenkilöstö hoitaa heidän perheitään, ovat juuri niitä, jotka estävät tyttäriensä koulutuksen, joka antaisi heille pätevyyden kyseisiin ammatteihin. Muslimityttöjä on rohkaistava kyseisille aloille. Kuuluu osaksi ibadahin, että muslimityttö hankkii koulutuksen voidakseen antaa panoksensa muslimiyhteiskunnan kehitykseen ja tarjota tarvitsemiamme palveluita.

Tekstin alkuun

Sukupuolisen hyväksikäytön estäminen

Islam estää naisen sukupuolisen hyväksikäytön pukeutumissäännön avulla. Jotkut ovat väittäneet, että pukeutumisen sääteleminen on hyökkäys yksilönvapautta vastaan, mutta kun nainen pukeutuu tavalla, joka kätkee hänen kauneutensa sellaisen miehen katseelta joka ei ole sukua naiselle biologisesti tai avioliiton kautta, musliminainen viestittää kaikille haluavansa tulla kohdelluksi ajattelevana persoonana. Eräs Islamilaisen pukeutumissäännön päätarkoituksia on edistää yhteiskunnan moraalia, eikä tämän toteuttamista ole jätetty pelkästään naisten tehtäväksi – Koraani edellyttää myös miesten pukeutuvan ja käyttäytyvän vaatimattomasti (Koraani 24:30-32). Islamilaista pukua (jota tavallisesti kutsutaan hijabiksi, mutta jonka oikea nimi on satr) ei ole suunniteltu naisen syrjimiseksi yhteiskunnassa, vaan se antaa hänelle mahdollisuuden toimia täysipainoisesti ja aktiivisesti ilman pelkoa häirinnästä tai epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

On mielenkiintoista havaita, että monien naisiin kohdistuneita hyökkäysten seurauksena länsimaiset ihmiset alkavat ymmärtää sen, että ihmisen pukeutumiseen kauneutta liikaa korostavalla tavalla kiinnitetään usein kielteistä huomiota. Eräässä artikkelissa, joka kirjoitettiin kiinteistövälittäjä Suzy Lamplughin katoamisen johdosta, toimittaja syytti feministejä siitä, että nämä eivät näe ”niitä vaaroja ja ongelmia, joita naiset aiheuttavat tunkeutuessaan miesten maailmaan” ja siitä että nämä rohkaisevat naisia ” pukeutumaan haluamallaan tavalla vaaroista välittämättä”.

Tekstin alkuun

Taloudellinen riippumattomuus

Islam tarjoaa naiselle oikeuden taloudelliseen riippumattomuuteen. Toisin kuin länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa aina viime vuosisadan loppuun saakka aviovaimon oli mahdotonta omistaa, solmia sopimuksia tai myydä omaisuuttaan ilman aviomiehen suostumusta, Koraani julistaa jokaisen naisen oikeutta ostaa ja myydä, solmia sopimuksia, ansaita sekä omistaa ja hallita omaa omaisuuttaan ja varallisuuttaan ilman aviomiehen lupaa. Vasta 1870 englantilainen siviilioikeus hyväksyi sen periaatteen, että aviovaimoilla on oikeus jossain määrin hallita omaa omaisuuttaan ja että sitä ei voida ilman hänen lupaansa siirtää aviomiehelle avioliiton solmimishetkellä. Sama periaate hyväksyttiin Ranskassa vuonna 1937. Vaikka aviovaimo olisi varakas, aviomiehelle ei ole oikeutta ottaa aviovaimon varoja perheen toimeentuloa varten – miehen on taattava vaimon toimentulo. Ja 1400 vuotta sitten Jumala soi naisille oikeuden perintöosaan, kun aikaisemmin he kuuluivat osaksi perintöä: ” Miehiset perijät saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, olkoon perintö vähäinen tai suuri – laki määrää siitä kullekin hänen osuutensa. (Koraani 4:7)

Tekstin alkuun

Tasa-arvo lain edessä

Islam takaa naiselle tasa-arvon laissa: naista pidetään itsenäisenä juridisena henkilönä eikä hän ole pelkkä aviomiehensä tai isänsä jatke. Tämä oikeus sisältää kuitenkin myös velvollisuuksia: jos nainen tekee rikoksen, hänen rangaistuksensa ei Koraanin mukaan ole ankarampi eikä vähemmän ankara kuin miehen on sitten kyseessä rangaistus aviorikoksesta tai ahneudesta tehdystä varkaudesta. Toisaalta naisella on oikeus samoihin korvauksiin kuin miehellä, jos häntä kohdellaan väärin tai vahingoitetaan; jos naisen kunnia tai siveys asetetaan mies asettaa naisen kunnian tai siveytensä kyseenalaiseksi eikä mies voi todistaa väitteitään, häntä on rangaistava. Nainen voi osallistua yhteiskuntansa sosiaaliseen ja poliittiseen elämään sekä voi jopa osallistua kotimaansa ja uskonsa aktiiviseen puolustamiseen – joskin nainen on vapautettu velvollisuudesta ottaa osaa taisteluihin.

On mielenkiintoista huomata, että länsimaiset naiset saivat äänioikeuden vasta tämän vuosisadan alusta; musliminaisilla taas on ollut tämä oikeus jo Islamin alkuvuosista, ja he ovat säännöllisesti ottaneet osaa poliittiseen toimintaan. Naiset voivat toimia edustajana shuurassa ( kansanedustuslaitos) ja ministereinä sellaisilla aloilla, jossa he ovat asiantuntijoita. Tiettyjen Islamin koulukuntien mukaan naiset voivat myös toimia tuomareina.

Tekstin alkuun

Yhteenveto

Naisille annetuista oikeuksista ja tasa-arvosta on syytä huomauttaa, että ne ovat peräisin oikeudenmukaiselta Jumalalta; naisten ei tarvinnut taistella näiden luonnollisten oikeuksien puolesta eikä muuttaa sitä perustasapainoa ja luonnollista järjestystä, joiden mukaiseksi maailmankaikkeus ja ihmisen yhteiskunta on luotu. Syntyneenä uskoon, joka ei ole tullut suoraan Jumalalta ja johon on sen takia sisällytetty kaikki mahdollinen erehtyväisten miesten naisvihamielisyys, ei-musliminaisten on ollut taisteltava ankara taistelu näiden oikeuksien saavuttamiseksi. Hinta, jonka yhteiskunta on joutunut maksamaan, on ollut korkea.

Islam tarjoaa ratkaisun sille miesten ja naisten välistä suhdetta koskevalle kysymykselle, jonka länsimainen yhteiskunta kohtaa; mutta muslimeilla on toinen ongelma: musliminaisten roolia ja oikeuksia ei koeta kadehdittavina. Aivan liian kauan musliminaiset ovat olleet syrjässä; joko vapaaehtoisesti, tai siksi että niin on ollut tapana tai koska miehet ovat sysänneet heidät syrjään. Alussa sanottiin, että muslimilla on sukupuolestaan riippumatta yksilöllinen ja yhteisöllinen tehtävänsä muslimina; ja Jumala onkin opastanut meitä siinä, miten tuo tehtävä on suoritettava:

”Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia; he rohkaisevat hyvän tekemiseen ja kieltävät tekemästä pahaa; ja he harjoittavat hartautta sekä antavat säädettyjä almuja, ja he tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään. He ovat niitä, joille Jumala osoittaa laupeutensa. Katso, Jumala on väkevä, viisas. (Koraani 9:71)

Muslimin roolin josta oli alussa puhe, sisältyy myönteinen toiminta, musliminaiset ovat yleensä vaiteliaita. Tästä on tietenkin jaloja poikkeuksia – filmikatkelmat Palestiinalaisten vastarinnasta, Mujahidien taistelu Afganistanissa tai kampanja, joka johti shaahin kaatumiseen Iranissa. Kaikissa näissä esimerkeissä musliminaiset ovat olleet näkyvässä asemassa, ensisijaisesti muslimeina ja vasta toissijaisesti naisina. Valitettavasti nämä ovat harvinaisia poikkeuksia; musliminaiset ja heitä vielä enemmän muslimimiehet ovat unohtaneet korkeamman tehtävänsä, joka heille on ; ja he ovat unohtaneet, että heidän täytyisi yhteistyössä täyttää velvollisuutensa Jumalan asiamiehinä. Monet naiset tuntuvat olevan tyytyväisiä, kun heitä arvioidaan ruuanvalmistajina ja lapsenvahteina eikä heidän hurskautensa perusteella; sen perusteella mikä on heidän tahtonsa antaa panoksensa ihmiskunnan edistyksellä, sen perusteella mikä on heidän kykynsä toimia elävinä esimerkkeinä aktiivisista muslimeista tai edes sen perusteella mikä on heidän kykynsä kasvattaa lapsensa oikein. Niin vanhemmat, sukulaiset kuin yhteiskunnan päättäjätkään eivät tue eivätkä rohkaise niitä monia naisia ja nuoria tyttöjä, jotka haluaisivat kasvaa täyteen mittaansa MUSLIMEINA. Ja mikä on vielä pahempaa, monien naisten on alistuttava kieltämään oikeutensa muslimeina ja naisina – juuri näitä esimerkkitapauksia länsimaat ja niiden tiedotusvälineet käyttävät Islamia arvostellessaan. Jos nainen olisi luotu alistumaan ja vaikenemaan, heille ei olisi annettu niitä oikeuksia, jotka tekevät heistä tasa-arvoisia uskonveljiensä kanssa eikä heille olisi annettu kunnia toimia khalifatul Allahin tehtävässä.

Länsimaat ovat eksyksissä, koska ne ovat luottaneet ihmisen erehtyväisiin oppeihin. Niiden on löydettävä Islam, mutta ne ovat valmiit näkemään mitä sillä on tarjottavanaan, vain jos he voivat nähdä muslimimiesten – ja varsinkin naisten – löytävän onnen ja täyttymyksen Islamissa sekä toimivan sen kunniakkaan roolin mukaan, joka heille siinä on.

”Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet”.

(Koraani 16: 97)

Tekstin alkuun

Selitykset:

SAAS (Sallah Allahu Aleihi wa Sallam) eli ”olkoot Allahin rauha ja siunaukset hänen kanssaan”; lausutaan mainittaessa Muhammedin nimi.

RA (Radiya Allahu anhu/anha/anhum) eli ”olkoon Allah häneen / heihin tyytyväinen”; lausutaan mainittaessa Profeetan kumppanin nimi.

World Wide Distributor of I. I. F. S. O. Publications in 70 Languages:

INTERNATIONAL ISLAMIC PUBLISHING HOUSE

I. I. P. H.

Tekstin alkuun