Jihad islamissa
Jihad merkitsee pyhää kamppailua ja kilvoittelua
Allahin tiellä. Sisäinen kilvoittelu on jokaisen muslimin jatkuva velvollisuus.
Sitä käydään lujuudella, määrätietoisuudella ja kärsivällisyydellä omia
heikkouksia ja pahoja mielitekoja vastaan. Ulkoista kamppailua käydään uskovien
vihollisia vastaan kielellä, omaisuudella ja aseellisesti.
Ulkoisen taistelun päämääränä on kaikkien ihmisten
täydellinen vapauttaminen, jotta nämä voisivat ottaa vastaan islamin kutsun ja
valita sen elämäntavakseen. Koraani ei kuitenkaan salli pakkokäännytystä, vaan
valloitettujen alueiden asukkaat saavat halutessaan säilyttää oman uskontonsa. "Ei
uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään. Joka kieltää
epäjumalat ja uskoo Jumalaan, on tarttunut kädensijaan, joka ei repeä. Jumala
on Kuuleva, Tietävä."(Koraani:2:256)
"Kutsu heitä Herrasi tielle varoittamalla
viisain ja sopivin sanoin ja kiistele heidän kanssaan vain sopivalla tavalla.
Herrasi tietää parhaiten, ketkä ovat eksyneet Hänen tieltään, ja Hän tuntee
parhaiten ne, jotka kulkevat oikealla tiellä." (K 16:125) Jos muslimivalloittajat olisivat aikoinaan
turvautuneet pakkokäännytykseen, islam tuskin olisi säilynyt noilla alueilla,
Intiasta Marokkoon, meidän aikaamme saakka, sillä usko nousee ihmisen
sisimmästä.
Sota maallisten tarkoitusperien vuoksi on jyrkästi
kielletty islamissa (valitettavasti kaikki muslimihallitsijoina pidetyt eivät
ole noudattaneet tätä kieltoa), ja monet Koraanin jakeet kieltävät tappamisen
muutoin kuin jihadissa tai laillisena rangaistuksena tarkoin määritellyistä
rikoksista. Länsimaiden jihadiin kohdistama epäluulo on kaksinaismoralistista:
kautta historian lähes kaikki (myös kristityt) valtiot ovat käyneet
häikäilemättömiä valloitussotia puhtaasti taloudellisten ja poliittisten
valtapyrkimysten tähden sekä toisiaan että muita sivilisaatioita vastaan. Onko
tällainen sota ylevämpää, oikeutetumpaa kuin Jumalan tähden käyty? Mm.
eurooppalaisen kulttuurin riemuvoittona juhlittu "Uuden mantereen"
löytäminen johti intiaanikulttuurien lähes täydelliseen tuhoamiseen. Muslimien
hallintotapa taas perustui integraatioon ja suvaitsevaisuuteen; muiden
uskontokuntien maksettavaksi koitui erillisvero[1],
mutta he nauttivat muslimivaltion kansalaisina sen täydellistä suojelua.
Aseellisen taistelun tarkoituksena on myös koetella
uskovia: "Me olemme lähettäneet lähettiläämme esittämään selkeitä
todisteita, ja me olemme lähettäneet heidän mukanaan Kirjan ja vaa`an, jotta
ihmiset punnitsisivat oikeudenmukaisesti. Me olemme myöskin antaneet raudan,
jossa piilee mahtava voima ja paljon hyötyä ihmisille. Näin olemme tehneet,
jotta Jumala tietäisi, kuka auttaa Häntä ja Hänen lähettiläitään
salassakin."(Koraani 57:25)
Sekä: "Jos Jumala tahtoisi, Hän selviytyisi
heistä itse, mutta Hän tahtoo koetella teitä toisillanne."(47:4)
Allahin tiellä kuolevat saavat arvonimen shahid, todistaja. He ovat
antaneet suurimman lahjan, tehneet äärimmäisen uhrauksen, todistuksena
totuudesta. "Jumala ostaa uskovilta heidän omaisuutensa ja heidät
itsensä Paratiisin hinnalla. He taistelevat Jumalan tiellä, surmaavat ja
tulevat surmatuiksi. Tämä on Hänen tosi lupauksensa Toorassa, Evankeliumissa ja
Koraanissa[2]."(K
9:111)
Millaisissa tilanteissa ulkoinen jihad sitten käy
välttämättömäksi?
1) Vastauksena sortoon ja vihamielisyyteen:
On pakollista käydä jihadia, kun muslimeja vastaan
hyökätään ja heitä sorretaan, kun muslimeja ajetaan kodeistaan ja heiltä
kielletään oikeudet ja heidän omaisuutensa anastetaan:
"Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan,
jotka taistelavat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei
rakasta väärintekijöitä. Surmatkaa heidät, missä heitä kohtaattekin, ja ajakaa
heidät pois sieltä, mistä he ajoivat teidät pois, sillä epäjumalanpalvelus on
pahempi synti kuin tappaminen...Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei
enää palvota vaan yksin Jumalaa, mutta jos he herkeävät, teidän tulee ahdistaa
vain pahantekijöitä." (K
2:190-193)
Koraanin edellä mainitsema "väärin
tekeminen" tarkoittaa naisten, lasten, vanhusten ja sairaiden ahdistamista
- islam siis kieltää heidän vahingoittamisensa. Siviileihin kohdistuvat
terroriteot eivät ole islamin mukaisia!
2) Totuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi:
"Kun kohtaatte uskottomia, taistelkaa heitä
vastaan! Kun olette alistaneet heidät, sitokaa heidät köysiin vapauttaaksenne
heidät joko suosionosoituksena tai lunnaita vastaan. Tehkää näin, kunnes sodan
taakka on laskettu selästänne." (47:4)
Ne, jotka asettavat esteitä oikean uskon kutsulle,
kieltävät totuuden, al-islamin. Heitä vastaan on taisteltava, etteivät he
tukkisi totuutta etsivien tietä.
3) Kun ei-muslimit rikkovat sopimuksen ja
hyökkäävät, heitä vastaan voidaan taistella. Jos toisen osapuolen muunlaiset
aggressionilmaukset saavat muslimit tuntemaan olonsa turvattomiksi, muslimien
on ensin ilmoitettava vastustajalle rauhansopimuksen raukeamisesta. Tällöin on
oltava selvää näyttöä toisen osapuolen vihamielisyydestä. (K 8:55-57)
4) Rauhan ylläpitämiseksi:
"Ne, jotka taistelevat Jumalaa ja Hänen
lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät
surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki
ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä
maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus, paitsi niitä,
jotka katuvat ennen kuin olette saaneet heidät valtaanne. Tietäkää, että Jumala
on Anteeksiantava, Armelias. (K
5:33-34)
Maa, johon tässä viitataan, tarkoittaa aluetta,
jossa lakia ja järjestystä ylläpitää islamilainen valtio. Tätä järjestystä
häiritsevät murhat, ryöstely, riidat ja laajemmassa mittakaavassa
vallankumousyritykset. Mainitut rangaistukset ovat ohjeellisia; rangaistuksen
on sovittava rikkomukseen.
5) Sorrettujen muslimien vapauttamiseksi:
Miksi te ette siis taistele Jumalan tiellä niiden
heikkojen miesten, naisten ja lasten puolella, jotka sanovat: "Herramme,
vapauta meidät tästä kaupungista, jonka asukkaat tekevät väärin. Anna meille
luotasi suojelija ja anna meille luotasi auttaja." (K 4:75)
Jos ei-islamilaisessa maassa asuvat sorretut
muslimit etsivät apua islamilaiselta valtiolta tai sen kansalaisilta, näiden
velvollisuus on auttaa vainottuja. Näin tehdessään muslimien ei kuitenkaan
tulisi loukata kansainvälisiä sopimuksia.
Islam pyrkii rauhaan, sopusointuun, puhtauteen ja
Jumalalle alistumiseen; tämä on islam-sanan kirjaimellinen merkitys. Samaa
juurta on muslimien käyttämä salam-tervehdys: he toivottavat Jumalan rauhaa.
Islam ei kiistä poliittisia realiteetteja, joihin sota on aina kuulunut;
vahvemman oikeus on usein ratkaissut maailmassa. Siksi Jumala on sallinut sodankäynnin
viimeisenä, äärimmäisenä keinona vääryyden lopettamiseksi. Mikäli ei-muslimit
haluavat rauhanomaista rinnakkaiseloa, muslimeilla ei ole oikeutettua syytä
nousta heitä vastaan.
Lähteet:
Hammudah Abdalati: Islam in Focus
Nazmul Hasan: The Quranic Concept of Jihad
(suomennettuna ja lyhennettynä Al-Iman -lehden numerossa 9/1996)