Wienin hovikirjastossa
sijainneesta italiankielisestä
käsikirjoituksesta v. 1905
englanniksi kääntäneet ja toimittaneet
Lonsdale ja Laura Ragg;
heidän tekstistään suomentanut
Karla Löfgren



Barnabaan evankeliumi



Barnabaasta käsky kuuluu:
"Jos hän tulee teidän tykönne,
niin ottakaa hänet vastaan."


(Paavalin kirje kolossalaisille,
4.luku, 10.jae)



BARNABAAN EVANKELIUMI



Tosi evankeliumi Jeesuksesta, Kristukseksi kutsutusta, Jumalan maailmalle
lähettämästä uudesta profeetasta: Barnabaan, hänen apostolinsa mukaan.

Barnabas, Jeesus Nasaretilaisen, Kristukseksi kutsutun, apostoli, toivoo
rauhaa ja lohdutusta kaikille maan päällä.

Rakkaani, suuri ja ihmeellinen Jumala on kuluneina päivinä vieraillut
luonamme profeettansa Jeesuksen Kristuksen opetuksen ja ihmeiden armon
kautta, minkä johdosta monet Saatanan petkuttamina ja hurskautta
teeskennellen saarnaavat mitä jumalattominta oppia kutsuen Jeesusta Jumalan
pojaksi, kieltäen Jumalan ikuisiksi ajoiksi määräämän ympärileikkauksen ja
tehden jopa saastaisen lihan sallituksi: heidän joukossaan myös Paavali on
joutunut eksytetyksi, mistä en puhu murhetta vailla; sen tähden kirjoitan
totuuden, jonka itse olen nähnyt ja kuullut Jeesuksen kanssa ollessani,
jotta voisitte pelastua ettekä joutua Saatanan petkuttamiksi ja perikatoon
Jumalan tuomiolla. Sen tähden varokaa jokaista, joka saarnaa teille uutta
oppia vastoin sitä, mitä minä kirjoitan, niin että voisitte pelastua
ikuisiksi ajoiksi.

Olkoon suuri Jumala kanssanne ja varjelkoon teitä Saatanalta ja kaikelta
pahalta. Amen.

1. Ensimmäinen luku sisältää enkeli Gabrielin ilmoituksen Jeesuksen
syntymästä Neitsyt Marialle.

Kuluneina vuosina Maria -nimisen neitsyen, joka on Daavidin sukua Juudan
heimosta, luona vieraili Jumalan enkeli Gabriel. Tämä tahraton neitsyt, joka
eli pyhästi ja virheettömästi rukoillen ja paastoten, oli eräänä päivänä
yksin enkeli Gabrielin saapuessa hänen kammioonsa ja tervehtiessä häntä
sanoen: "Jumala olkoon kanssasi, Maria." Neitsyt pelästyi enkelin
ilmestymistä, mutta tämä lohdutti häntä sanoen: "Älä pelkää, Maria, sillä
olet saavuttanut Jumalan suosion, ja Hän on valinnut sinut äidiksi
profeetalle, jonka Hän lähettää Israelin kansalle, jotta se seuraisi Hänen
lakejaan sydämen totuudessa." Neitsyt vastasi: "Kuinka voisin synnyttää
poikia; enhän ole tuntenut ketään miestä?" Enkeli vastasi: "Oi Maria, Jumala
joka loi ihmisen ilman ketään miestä pystyy kyllä luomaan sinussakin ihmisen
ilman miestä, sillä Hänelle ei mikään ole mahdotonta." Maria vastasi:
"Tiedän, että Jumala on kaikkivaltias; siksi Hänen tahtonsa tapahtuu."
Enkeli vastasi: "Saakoon sinussa nyt alkunsa profeetta, joka sinun tulee
nimetä Jeesukseksi: ja sinun täytyy varjella häntä viiniltä ja vahvoilta
juomilta ja kaikelta saastaiselta lihalta, sillä lapsi on Jumalan Pyhä."
Maria kumarsi nöyrästi sanoen: "Katso Jumalan palvelijatarta; tapahtukoon
sinun sanasi mukaisesti." Enkeli poistui ja neitsyt ylisti Jumalaa sanoen:
"Tunne, oi sieluni, Jumalan suuruus, ja riemuitse, henkeni, Jumalassa,
Pelastajassani, koska Hän on katsonut vaatimattoman palvelijattarensa
puoleen peräti niin, että kaikki kansakunnat tulevat siunaamaan minua, sillä
Hän joka on mahtava on ylentänyt minut, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä. Sillä hänen armonsa ulottuu sukupolvesta toiseen niiden yli, jotka
pelkäävät Häntä. Mahtavaksi on hän tehnyt kätensä, ja Hän on hajottanut ne,
jotka ylentävät itsensä sydäntensä mielikuvituksessa. Hän on alentanut
mahtavat istuimiltaan ja ylentänyt vaatimattomat. Nälkäisen Hän on täyttänyt
kaikella hyvällä ja rikkaan on Hän lähettänyt tyhjin käsin pois, sillä Hän
muistaa Aabrahamille ja tämän pojalle annetut lupaukset.

2. Enkeli Gabrielin Joosefille antama varoitus Marian raskaaksitulemisesta.

Kuultuaan Jumalan tahdon Maria, joka pelkäsi ihmisten pahastuvan itseensä
raskaaksitulonsa johdosta ja että nämä kivittäisivät hänet haureuteen
langenneena, valitsi kumppanikseen miehen nimeltä Joosef omasta
sukulinjastaan: sillä tämä eli oikeamielisenä miehenä Jumalaa peläten ja
palvellen rukouksin ja paastoin, elättäen itsensä kättensä työllä, sillä hän
oli puuseppä.

Tuntien miehen sellaiseksi neitsyt valitsi hänet kumppanikseen ja paljasti
hänelle jumalallisen ilmoituksen.

Koska Joosef oli oikeamielinen mies, hän aikoi Jumalan pelosta torjua Marian
havaittuaan tämän kantavaksi. Mutta katso, Jumalan enkeli nuhteli häntä
hänen nukkuessaan ja sanoi: "Oi Joosef, miksi aiot hyljätä Marian, vaimosi?
Tiedä, että kaikki, mikä hänessä on saanut alkunsa, on tapahtunut yksin
Jumalan tahdosta. Neitsyt tulee synnyttämään pojan, joka teidän on nimettävä
Jeesukseksi; joka teidän on varjeltava viiniltä ja vahvoilta juomilta ja
saastaiselta lihalta, sillä hän on Jumalan pyhä äitinsä kohdusta. Hän on
Israelin kansalle lähetetty Jumalan profeetta, jotta hän käännyttäisi Juudan
sydämensä puoleen, ja että Israel vaeltaisi Herransa lain mukaisesti,
niinkuin on Mooseksen laissa kirjoitettu. Hän tulee suuren voiman kera,
jonka Jumala hänelle antaa, ja tekee suuria ihmeitä, jotka pelastavat
monia."

Heräten unesta Joosef kiitti Jumalaa, ja eli Marian kanssa koko ikänsä
palvellen Jumalaa kaikessa vilpittömyydessä.

3. Jeesuksen ihmeellinen syntymä ja Jumalaa ylistävien enkelien
ilmestyminen.

Tuohon aikaan Juudeaa hallitsi Herodes keisari Augustuksen käskystä, ja
Pilatus oli Hannaan ja Kaifaan (ylipappien; suom.huom.) alueen kuvernöörinä.
Silloin Augustuksen käskystä koko maailma luetteloitiin verolle pantavaksi;
siksi jokainen meni omaan maahansa ja ilmoittautui heimonsa mukaisesti
luetteloihin merkittäväksi. Myös Joosef lähti Nasaretista, Galilean
kaupungista, raskaanaolevan vaimonsa Marian kanssa, mennäkseen Beetlehemiin
(sillä se oli hänen kaupunkinsa, olihan hän Daavidin huonetta ja sukua),
jotta hänet kirjattaisiin ylös keisarin määräyksen mukaan. Joosefin
saavuttua Beetlehemiin, joka oli pieni kaupunki ja täynnä ihmisiä,
muukalaisia siellä, hän ei löytänyt majapaikkaa vaan asettui kaupungin
ulkopuolelle paimenille tehtyyn suojaan. Joosefin siellä ollessa Marian
synnyttämisen aika koitti. Neitsyen ympäröi tavattoman kirkas valo, ja hän
synnytti ilman tuskia pojan, jonka otti käsivarsilleen, kapaloi ja laittoi
seimeen, sillä majatalossa ei ollut tilaa heille. Iloiten saapui paikalle
suuri joukko enkeleitä, siunaten Jumalaa ja kuuluttaen rauhaa
jumalaapelkääville. Maria ja Joosef ylistivät Jumalaa Jeesuksen syntymän
johdosta ja hoivasivat tätä mitä suurimmalla ilolla.

4. Enkelit julistavat Jeesuksen syntymän paimenille, jotka hänet löydettyään
kuuluttavat hänestä.

Tuohon aikaan paimenet olivat vartioimassa laumaansa, kuten tapana on. Ja
katso, heidät ympäröi tavattoman kirkas valo, josta heille ilmestyi enkeli,
joka siunasi Jumalaa. Yhtäkkinen valo ja enkelin ilmestyminen olivat
täyttäneet paimenet pelolla: siksi enkeli rauhoitti heitä sanoen: "Katsokaa,
ilmoitan teille suuren ilon, sillä Daavidin kaupungissa on syntynyt lapsi,
joka on Herran profeetta ja tuo suuren pelastuksen Israelin huoneelle.
Lapsen te löydätte seimestä, Jumalaa ylistävän äitinsä luota." Ja hänen näin
puhuttuaan sinne tuli suuri joukko enkeleitä Jumalaa siunaten ja julistaen
rauhaa niille, joilla on hyvä tahto. Enkelien lähdettyä paimenet puhuivat
toisilleen sanoen: "Menkäämme Beetlehemiin etsimään sitä sanaa, jonka
Jumalan enkeli on meille ilmoittanut." Monet paimenet tulivat Beetlehemiin
vastasyntynyttä etsimään, ja he löysivät tämän kaupungin ulkopuolelta,
seimestä makaamasta, enkelin sanojen mukaisesti. Siksi he tervehtivät
kunnioituksella häntä ja antoivat äidille, mitä heidän mukanaan oli,
julistaen tälle, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Maria talletti kaikki nämä
sanat sydämeensä, ja niin myös Joosef, kiittäen Jumalaa. Paimenet palasivat
laumansa luo julistaen kaikille, miten ihmeellisen asian olivat nähneet. Ja
niin koko Juudean ylänkö täyttyi pelolla, ja jokainen laittoi nämä sanat
sydämeensä, puhuen: "Me ihmettelemme: mitä tästä lapsesta on tuleva?"

5. Jeesuksen ympärileikkaus.

Kun Mooseksen kirjaan kirjoitetun Herran lain mukaiset kahdeksan päivää
olivat täyttyneet, he ottivat lapsen ja kantoivat hänet temppeliin
ympärileikattavaksi. Ja niin he ympärileikkasivat lapsen ja nimesivät hänet
Jeesukseksi, niin kuin enkeli oli sanonut ennen hänen sikiämistään kohdussa.
Maria ja Joosef ymmärsivät, että lapsi tulisi koitumaan monien pelastukseksi
ja tuhoksi. Sen tähden he pelkäsivät Jumalaa ja pitivät lasta Jumalan
pelossa.

6. Tähti johdattaa kolmea tietäjää idästä Juudeaan, ja löytäessään Jeesuksen
he tervehtivät häntä kunnioituksella ja lahjoin.

Herodeksen ollessa Juudean kuninkaana, Jeesuksen synnyttyä kolme idän
tietäjää tarkkaili taivaan tähtiä. Silloin heille ilmestyi hyvin kirkas
tähti, minkä vuoksi he yhdessä pääteltyään lähtivät Juudeaan seuraten
tähteä, joka kulki heidän edellään, ja saavuttuaan Jerusalemiin he kysyivät,
missä juutalaisten kuningas oli syntynyt. Ja kun Herodes kuuli tämän, hän
pelästyi, ja koko kaupunki joutui kiihtymyksen valtaan. Sen tähden Herodes
kutsui koolle papit ja kirjurit, sanoen: "Missä Kristuksen on määrä syntyä?"
He vastasivat, että tämän pitäisi syntyä Beetlehemissä, sillä näin on
profeetta kirjoittanut: "Ja sinä, Beetlehem, et ole vähäinen Juudan
ruhtinaitten joukossa: sillä sinun keskuudestasi nousee johtaja, joka on
johdattava kansaani Israelia."

Herodes kutsui samoin koolle tietäjät ja kyseli heidän tulemisestaan: he
vastasivat nähneensä idässä tähden, joka oli ohjannut heidät tänne, minkä
vuoksi he tahtoivat lahjoin palvella tähden ilmoittamaa uutta kuningasta.

Silloin Herodes sanoi: "Menkää Beetlehemiin ja etsikää lasta suurella
tarkkaavaisuudella; ja löydettyänne hänet tulkaa kertomaan minulle, sillä
mielelläni minäkin tulisin häntä kumartamaan." Tämän hän puhui petollisella
mielellä.

7. Tietäjien vierailu Jeesuksen luona ja paluu omaan maahansa, Jeesuksen
varoitettua heitä unessa.

Sen tähden tietäjät lähtivät Jerusalemista, ja katso! jo idässä ilmestynyt
tähti kulki heidän edellään. Tähden nähdessään tietäjät riemuitsivat. Ja
saavuttuaan näin Beetlehemiin, kaupungin ulkopuolelle, he näkivät tähden
pysähtyneen sen majan ylle, jossa Jeesus oli syntynyt. Siksi he menivät ja
sisään astuessaan näkivät lapsen äitinsä kanssa, ja syvään kumartaen he
tervehtivät häntä. Ja tietäjät lahjoittivat hänelle mausteita, kultaa ja
hopeaa, kertoen neitsyelle kaikesta näkemästään.

Myöhemmin, heidän nukkuessaan, lapsi varoitti heitä menemästä Herodeksen
luo: sen tähden he lähtivät toista reittiä takaisin kotiinsa, missä kertoivat
kaiken Juudeassa näkemänsä.

8. Jeesus viedään pakoon Egyptiin, ja Herodes surmaa viattomia lapsia.

Huomatessaan, etteivät tietäjät palanneet, Herodes uskoi joutuneensa
naurunalaiseksi; silloin hän päätti surmata syntyneen lapsen. Mutta katso,
Joosefin nukkuessa hänelle ilmestyi Herran enkeli sanoen: "Nouse joutuin,
ota lapsi äiteineen ja mene Egyptiin, sillä Herodes tahtoo surmata hänet."
Joosef nousi suuren pelon vallassa, otti Marian ja lapsen, ja he menivät
Egyptiin, missä he asuivat Herodeksen kuolemaan asti. Herodes, joka uskoi
tulleensa tietäjien pilkkaamaksi, lähetti sotilaansa surmaamaan kaikki
Beetlehemin vastasyntyneet. Siksi sotilaat tulivat ja löivät kuoliaiksi
kaikki siellä olevat lapset Herodeksen käskyn mukaisesti. Näin täyttyivät
profeetan sanat: "Suuri itku ja valitus kuuluu Raamasta; Raakel itkee ja
suree poikiaan, mutta ei ole hänelle lohtua, sillä poikia ei enää ole."

9. Juudeaan palattuaan ja kaksitoista täytettyään Jeesus väittelee
ällistyttävästi oppineitten kanssa.

Herodeksen kuoltua Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille sanoen: "Palaa
Juudeaan, sillä ne, jotka väijyivät lapsen henkeä, ovat kuolleet." Siksi
Joosef otti lapsen (joka oli jo täyttänyt seitsemän vuotta) äiteineen ja
palasi Juudeaan: mutta kuultuaan Arkelauksen, Herodeksen pojan hallitsevan
Juudeaa hän pelkäsi jäädä sinne ja jatkoi matkaa Galileaan; ja he asettuivat
asumaan Nasaretiin.

Lapsi kasvoi armossa ja viisaudessa Jumalan ja ihmisten edessä.

Täytettyään kaksitoista vuotta Jeesus meni Marian ja Joosefin kanssa
Jerusalemiin palvoakseen siellä Mooseksen kirjaan kirjatun Herran lain
mukaisella tavalla. Rukousten päätyttyä Maria ja Joosef lähtivät pois, sillä
vaikka olivat kadottaneet Jeesuksen he uskoivat tämän palanneen kotiin
muitten sukulaistensa kanssa. Siksi Maria palasi Joosefin kanssa
Jerusalemiin ja etsi Jeesusta sukulaisten ja naapureitten luota. Kolmantena
päivänä he löysivät lapsen temppelistä kirjanoppineitten keskeltä,
väittelemästä näiden kanssa lain kysymyksistä. Ja kaikki olivat
hämmästyneitä hänen kysymyksistään ja vastauksistaan ja puhuivat: "Kuinka
hänessä voi olla tällainen tieto; onhan hän niin pieni eikä vielä oppinut
lukemaan?"

Maria torui häntä sanoen: "Poikani, mitä olet tehnyt meille? Isäsi ja minä
olemme huolestuneina etsineet sinua kolme päivää." Jeesus vastasi: "Ettekö
tiedä, että Jumalan palvelemisen täytyy tulla ennen isää ja äitiä?" Sitten
Jeesus palasi äitinsä ja Joosefin kanssa alas Nasaretiin ja totteli heitä
nöyrästi ja kunnioituksella.

10. Kolmenkymmenen vuoden iässä Jeesus saa ihmeellisesti Evankeliumin enkeli
Gabrielilta Oliivivuorella.

Täytettyään kolmekymmentä vuotta Jeesus nousi ylös Oliivivuorelle oliiveja
poimimaan yhdessä äitinsä kanssa, kuten hän on itse minulle kertonut. Sitten
keskipäivällä, kun hän rukoili ja tuli sanoihin: "Herra, armossasi..",
tavattoman kirkas valo ja suuri joukko enkeleitä ympäröi hänet sanoen:
"Siunattu olkoon Jumala." Enkeli Gabriel antoi hänelle kirjan, aivan kuin
hohtavan peilin, joka laskeutui hänen sydämeensä, ja jossa hänellä oli tieto
Jumalasta, mitä Tämä oli sanonut ja tehnyt, ja siitä mitä Jumala tahtoi,
niin että kaikki oli avointa ja selvää hänelle. Ja hän sanoi minulle: "Usko
minua, Barnabas, minä tunnen jokaisen profeetan profetioineen, jopa niin,
että kaikki, mitä puhun, on peräisin tuosta kirjasta."

Tämän näyn saatuaan ja tietäen olevansa Israelille lähetetty profeetta
Jeesus paljasti kaiken äidilleen Marialle ja kertoi tälle, että Jumalan
kunnian tähden hänen täytyisi kärsiä ankaraa vainoa, ja ettei hän enää voisi
asua äitinsä luona tätä palvelemassa. Tämän kuultuaan Maria sanoi: "Poikani,
jo ennen syntymääsi kaikki ilmoitettiin minulle: olkoon siis Jumalan pyhä
nimi siunattu." Sen tähden Jeesus sinä päivänä lähti äitinsä luota astuakseen
profeetan tehtäväänsä.

11. Jeesus parantaa spitaalisen ja menee Jerusalemiin.

Laskeutuessaan vuorelta Jerusalemiin mennäkseen Jeesus kohtasi spitaalisen,
joka jumalallisen inspiraation ansiosta tunsi Jeesuksen profeetaksi. Siksi
hän kyynelsilmin rukoili Jeesusta sanoen: "Jeesus, sinä Daavidin poika,
armahda minua." Jeesus vastasi: "Mitä haluat, veli, minun sinulle tekevän ?"
Spitaalinen vastasi: "Herra, anna minulle terveyttä." Jeesus nuhteli häntä
sanoen: "Olet järjetön; rukoile Jumalaa, joka on luonut sinut, ja Hän antaa
sinulle terveyttä; sillä minä olen ihminen, sinun kaltaisesi." Spitaalinen
vastasi: "Minä tiedän, että sinä, Herra, olet ihminen, mutta Jumalan Pyhä.
Rukoile sinä sen tähden Jumalaa, niin Hän antaa minulle terveyttä." Silloin
Jeesus, huoaten, sanoi: "Herra Kaikkivaltias Jumala, rakkaudesta pyhiin
profeettoihisi anna terveyttä tälle sairaalle miehelle." Näin puhuttuaan hän
kosketti sairasta käsillään Jumalan nimessä sanoen: "Oi veli, saa
terveytesi!" Ja hänen näin sanottuaan spitaali puhdistui, niin että sairaan
iho tuli lapsen ihon kaltaiseksi. Nähdessään parantuneensa mies huusi
kovalla äänellä: "Tule tänne, Israel, vastaanottamaan Jumalan sinulle
lähettämää profeettaa." Jeesus pyyteli häntä sanoen: "Veli, mene rauhassa
äläkä puhu mitään", mutta mitä enemmän Jeesus pyysi, sitä enemmän mies
huusi, sanoen: "Katsokaa profeettaa! Katsokaa Jumalan pyhää!" Näiden sanojen
tähden monet, jotka olivat kulkemassa poispäin Jerusalemista, juoksivat
takaisin ja palasivat kaupunkiin Jeesuksen kanssa selostaen ja kerraten
sitä, mitä Jumala Jeesuksen kautta oli tehnyt spitaaliselle.

12. Jeesuksen ensimmäinen saarna ihmisille: ihmeellinen opiltaan, koskien
Jumalan nimeä.

Nämä sanat kiihdyttivät koko Jerusalemia, minkä vuoksi kaikki juoksivat
temppeliin nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tullut sinne rukoilemaan, ja
ahtautuivat vaivoin sisään. Sen tähden papit anoivat Jeesusta, sanoen: "Nämä
ihmiset haluavat nähdä ja kuulla sinua; nouse siis korokkeelle, ja jos
Jumala antaa sinulle sanan, puhu se Herran nimessä."

Jeesus nousi paikkaan, josta lainopettajilla oli tapana puhua. Pyydettyään
kätensä liikkeellä hiljaisuutta hän avasi suunsa, puhuen: "Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka hyvyydestään ja armostaan halusi luoda
olentonsa, jotta nämä ylistäisivät häntä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka loi kaikkien pyhimysten ja profeettojen loiston ennen kaikkea
muuta voidakseen lähettää hänet maailmalle pelastukseksi, niin kuin Hän on
puhunut palvelijansa Daavidin kautta, sanoen: "Ennen Luciferia, pyhimysten
kirkkaudessa Minä loin sinut." Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka loi enkelit, että ne palvelisivat Häntä. Siunattu olkoon Jumala, joka
rankaisi ja karkotti Saatanan seuraajineen, jotka eivät halunneet
kunnioittaa sitä, jota Jumala halusi kunnioitettavan. Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka loi ihmisen maan savesta ja asetti tämän
muitten luotujensa yläpuolelle. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka ajoi ihmisen Paratiisista tämän rikottua Hänen pyhää määräystään.
Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka armahtavaisena katsoi Aatamin
ja Eevan, ihmisrodun vanhempien, kyyneleitä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä
nimi, Hänen, joka oikeamielisesti rankaisi Kainia, velisurmaajaa, lähetti
vedenpaisumuksen maan päälle, poltti kolme paheellista kaupunkia, koetteli
Egyptiä vitsauksin, hukutti Faaraon Punaiseen Mereen, kuritti epäuskovia ja
rankaisi paatuneita ja katumattomia. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka katsoi armahtaen luotujaan ja siksi lähetti heille pyhiä
profeettoja, että he voisivat vaeltaa oikeudessa ja totuudessa Hänen
edessään; joka vapahti palvelijansa kaikkinaisesta pahasta antaen heille
tämän maan, isällemme Aabrahamille ja tämän pojalle ikuisiksi ajoiksi
antamansa lupauksen mukaisesti. Sitten Hän antoi meille pyhän lakinsa
palvelijansa Mooseksen kautta, ettei Saatana eksyttäisi meitä; ja Hän
korotti meidät kaikkien muitten kansojen yläpuolelle.

Mutta veljeni, mitä me tänä päivänä teemme, jottei meitä rangaistaisi
syntiemme tähden?"

Ja sitten Jeesus moitti ihmisiä mitä suurimmalla ankaruudella Jumalan sanan
unohtamisesta ja turhuuksille omistautumisesta; hän soimasi pappeja
välinpitämättömyydestä Jumalan palvelemisessa ja maallisesta ahneudesta; hän
moitti lainopettajia tyhjien oppien saarnaamisesta ja Jumalan lain
hylkäämisestä; hän soimasi lainoppineita, koska nämä tekivät lait
tehottomiksi perinnäistavoillaan. Ja sillä tavalla Jeesus puhui ihmisille,
että kaikki vähäisimmästä suurimpaan itkivät armoa ja anoivat Jeesusta
rukoilemaan puolestaan: kaikki paitsi heidän pappinsa ja johtajansa, joissa
tuona päivänä syttyi viha Jeesusta kohtaan, koska hän oli puhunut pappeja,
opettajia ja oppineita vastaan. Ja he alkoivat suunnitella hänen
kuolemaansa, mutta koska pelkäsivät kansaa, joka oli vastaanottanut hänet
Jumalan profeettana, he eivät sanoneet sanaakaan.

Jeesus kohotti kätensä Herraa Jumalaa kohti ja rukoili, ja ihmiset sanoivat
itkien: "Niin olkoon, oi Herra, niin olkoon." Päätettyään rukouksen Jeesus
laskeutui temppelistä; ja tuona päivänä hän lähti Jerusalemista monien
seuratessa häntä.

Mutta papit puhuivat Jeesuksesta pahaa keskenään.

13. Jeesuksen suuri pelko ja hänen rukouksensa sekä enkeli Gabrielin
suurenmoinen lohdutus.

Joidenkin päivien kuluttua Jeesus nousi Oliivivuorelle rukoilemaan, sillä
hän oli hengessä saanut tietää pappien toiveen. Aamulla, koko yön
rukoiltuaan, Jeesus rukoili sanoen: "Oi Herra, tiedän lainopettajien
vihaavan minua ja pappien aikovan tappaa minut, palvelijasi; sen tähden,
Herra Jumala, kaikkivaltias ja armollinen, kuule palvelijasi rukoukset
armossasi ja varjele minua heidän ansoiltaan, sillä Sinä olet pelastukseni.
Herra, Sinä tiedät, että etsin ainoastaan Sinua, oi Herra, ja puhun Sinun
sanaasi; sillä Sinun sanasi on totuus, joka säilyy iankaikkisesti."

Jeesuksen puhuttua nämä sanat hänen luokseen tuli enkeli Gabriel sanoen:
"Älä pelkää, oi Jeesus, sillä tuhat tuhatta, jotka asuvat taivaan
korkeudessa, vartioivat sinun vaatteitasi, etkä kuole ennen kuin kaikki on
täytetty ja maailma lähellä loppuaan."

Jeesus lankesi maahan kasvoilleen sanoen: "Oi suuri Herra Jumala, miten
mittava onkaan armosi minua kohtaan; ja mitä annan minä Sinulle, Herra,
kaikesta mitä olen Sinulta saanut?"

Enkeli Gabriel vastasi: "Nouse, Jeesus, ja muista Aabrahamia, joka olisi
uhrannut ainoan poikansa Ismaelin Jumalan sanan täyttääkseen, mutta veitsi
ei pystynyt leikkaamaan poikaa, ja joka minun sanastani surmasi uhriksi
lampaan. Juuri niin pitää sinunkin tekemän, oi Jeesus, Jumalan palvelija."

Jeesus vastasi: "Mielelläni, mutta mistä löydän lampaan, sillä minulla ei
ole rahaa, eikä ole luvallista anastaa sitä?"

Silloin enkeli Gabriel ohjasi hänen luokseen lampaan, jonka Jeesus uhrasi
ylistäen ja siunaten Jumalaa, joka on ikuisesti loistelias.

14. Paastottuaan 40 päivää Jeesus valitsee 12 apostolia.

Jeesus laskeutui vuorelta ja kulki yöllä yksin Jordanin toiselle rannalle,
ja paastosi 40 päivää ja 40 yötä, syömättä mitään päivin tai öin, rukoillen
jatkuvasti Herralta pelastusta kansalleen, jolle Jumala oli hänet
lähettänyt. Ja 40 päivän kuluttua hän oli nälissään. Silloin ilmestyi
Saatana hänelle ja houkutteli häntä monin sanoin, mutta Jeesus karkotti
hänet Jumalan sanojen voimalla. Saatanan poistuttua enkelit tulivat
toimittamaan Jeesukselle, mitä hän tarvitsi.

Jeesuksen palattua Jerusalemin seudulle ihmiset, tavattoman suuresti
iloiten, löysivät hänet taas ja rukoilivat häntä jäämään ja asumaan
keskuudessaan; sillä hänen sanansa eivät olleet kuin lainopettajien, vaan
sisälsivät voimaa, sillä ne koskettivat sydäntä.

Nähdessään niiden paljouden, jotka palasivat sydäntensä äärelle Jumalan
lakien mukaan vaeltaakseen, Jeesus nousi ylös vuorelle viettääkseen koko yön
rukouksessa, ja aamun tultua hän laskeutui vuorelta valitsemaan kaksitoista,
joita hän kutsui apostoleiksi, ja näiden joukossa oli Juudas, joka kuoli
ristillä. Heidän nimensä ovat: Andreas ja Pietari, hänen veljensä,
kalastajia; Barnabas, joka kirjoitti tämän, sekä Matteus, publikaani, joka
istui tullitoimistossa; Johannes ja Jaakob, Sebedeuksen pojat; Taddeus ja
Juudas; Bartolomeus ja Filippus; Jaakob ja Juudas Iskariot, kavaltaja.
Näille hän aina paljasti jumalalliset salaisuudet; mutta Juudas Iskariotin
haltuun hän antoi varat, joita he almuina saivat, ja tämä varasti
kymmenesosan kaikesta.

15. Jeesuksen häissä tekemä ihme, veden muuttaminen viiniksi.

Lehtimajanjuhlan lähestyessä eräs rikas mies kutsui Jeesuksen äiteineen ja
opetuslapsineen hääjuhlaan. Sen tähden Jeesus meni, ja juhlan aikana viini
pääsi loppumaan. Maria tuli sanomaan Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä."
Jeesus vastasi: "Mitä se minuun kuuluu, äiti hyvä?" Maria käski palvelijoita
tekemään, mitä Jeesus vain määräisi. Israelilaisen tavan mukaan siellä oli
kuusi vesiastiaa rukousta edeltävää peseytymistä varten. Jeesus kehotti:
"Täyttäkää nämä astiat vedellä." Palvelijat tottelivat. Jeesus sanoi heille:
"Jumalan nimessä, antakaa juhlijoille juotavaa." Palvelijat kaatoivat
seremoniamestarille, joka moitti palvelusväkeä sanoen: "Te arvottomat
palvelijat, miksi olette tähän asti säästelleet tätä parempaa viiniä?" Sillä
hän ei tiennyt, mitä Jeesus oli tehnyt.

Palvelijat vastasivat: "Oi herra, täällä on eräs Jumalan pyhä, sillä hän on
muuttanut veden viiniksi." Seremoniamestari ajatteli palvelusväen olevan
juovuksissa; mutta Jeesuksen lähellä istuneet, jotka olivat nähneet koko
tapauksen, nousivat pöydästä ja osoittivat hänelle kunnioitusta sanoen:
"Totisesti sinä olet Jumalan pyhä, tosi profeetta Jumalalta meille!"

Silloin hänen opetuslapsensa uskoivat häneen, ja monet kääntyivät sydämiinsä
päin, sanoen: "Ylistetty olkoon Jumala, joka on Israelille armollinen ja
vierailee rakkaudella Juudan huoneessa, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä."

16. Jeesuksen apostoleilleen antama ihmeellinen opetus koskien parannusta
paheellisesta elämästä.

Eräänä päivänä Jeesus kutsui oppilaansa koolle ja nousi vuorelle, ja hänen
istuuduttuaan opetuslapset asettuivat hänen lähelleen; ja hän avasi suunsa
ja opetti heitä sanoen: "Suuret ovat Jumalalta saamamme siunaukset,
minkä tähden meidän on tarpeen palvella Häntä totisella sydämellä. Ja
niin kuin uusi viini lasketaan uusiin leileihin, niin pitää teidänkin uusiksi
miehiksi tuleman, jos tahdotte vastaanottaa uuden opetuksen minun suustani.
Totisesti minä sanon teille, että niin kuin ihmiselle on mahdotonta yhtä
aikaa silmillään katsoa taivasta ja maata, niin mahdotonta on rakastaa
Jumalaa ja maailmaa. Kukaan ei mitenkään voi palvella kahta isäntää, jotka
ovat vihollisia toisilleen; sillä jos toinen rakastaa sinua, on toisen sinua
vihattava. Juuri siten kerron teille totuudessa, ettette voi palvella sekä
Jumalaa että maailmaa, sillä maailma asuu valheessa, himossa ja pahuudessa.
Siksi ette pysty löytämään maailmassa lepoa, vaan vainoa, tappioita ja
menetyksiä. Palvelkaa siksi Jumalaa ja halveksikaa maailmaa, sillä minun
luotani löydätte sieluillenne rauhan. Kuulkaa sanojani, sillä puhun teille
totuudessa.

Totisesti, siunattuja ovat maan päällä murheelliset, sillä he saavat lohdun.

Siunattuja ovat köyhät, joka todella vihaavat maailman iloja ja nautintoja,
sillä he saavat iloita Jumalan valtakunnan yltäkylläisyydessä.

Totisesti, siunattuja ovat ne, jotka aterioivat Jumalan pöydässä, sillä
enkelit tarjoilevat heille.

Te olette kuin pyhiinvaeltajat matkalla. Kuormittaako pyhiinvaeltaja itsensä
palatseilla, pelloilla ja muilla maallisilla asioilla matkansa aikana?
Varmasti ei: vaan hän lastaa kevyitä, hyödyllisiä ja matkaa helpottavia
asioita.
Tämä olkoon teille esimerkkinä; ja jos tahdotte toisenkin, annan sen teille,
jotta pystyisitte tekemään kaiken, mihin teitä kehotan.

Älkää kuormittako sydämiänne maallisilla tarpeilla, sanoen: "Kuka vaatettaa
meidät?" tai "Kuka antaa meille syötävää?" Vaan katsokaa kukkia ja puita
lintuineen, jotka Jumala meidän Herramme vaatettaa ja ruokkii loistokkaammin
kuin kaikki Salomonin loistokkuus. Ja Hän pystyy kyllä huolehtimaan teistä,
Hän, ikuinen ja muuttumaton Jumala, joka loi teidät ja kutsui
palvelukseensa; joka neljänkymmenen vuoden ajan antoi mannan sataa Israelin
kansalle erämaassa eikä sallinut heidän vaatteidensa kulua eikä hajota, ja
heitä oli 640 000 miestä, joiden lisäksi naiset ja lapset. Totisesti sanon
teille, että taivas ja maa tulevat häviämään, mutta Hänen armonsa ei häviä
niitä kohtaan, jotka pelkäävät häntä. Mutta maan rikkaat vauraudessaan ovat
nälkäisiä ja häviävät. Oli kerran rikas, jonka tulot kasvoivat, ja hän
sanoi: "Mitä tekisin, oi sieluni? Revin hajalle aittani, sillä ne ovat
pieniä, ja rakennan uusia ja suurempia: iloitse siis, sieluni!" Voi kurjaa
ja viheliäistä miestä! sillä samana yönä hän kuoli. Hänen olisi pitänyt
muistaa köyhiä ja hankkia itselleen ystäviä jakamalla almuja tämän maailman
vääristä rikkauksistaan: sillä almut tuovat aarteita taivaan valtakunnassa.

Pyydän teitä, kertokaa minulle: jos antaisitte rahanne pankkiin
veronkantajalle, ja hän palauttaisi ne kymmen- ja kaksikymmenkertaisina,
ettekö antaisi sellaiselle miehelle kaiken, mitä teillä on? Mutta minä sanon
teille, totisesti, että mitä vain te annattekin ja mistä tahansa luovuttekin
Jumalan rakkauden tähden, sen te saatte satakertaisena takaisin ja
iankaikkisen elämän. Nähkää siis, miten tyytyväisinä teidän tulisi palvella
Jumalaa.

17. Oikea usko

Jeesuksen näin puhuttua Filippus vastasi: "Me palvelemme Jumalaa
tyytyväisinä, mutta halajamme silti saada tuntea Jumalan, sillä profeetta
Jesaja on sanonut: "Totisesti Sinä olet kätketty Jumala", ja Jumala sanoi
palvelijalleen Moosekselle: "Minä olen se, mikä Minä olen."

Jeesus vastasi: "Filippus, Jumala on hyvyys, jota ilman ei ole mitään hyvää;
Jumala on oleva, jota ilman ei ole mitään olevaa; Jumala on elämä, jota
ilman ei ole mitään, mikä elää; niin suuri, että Hän täyttää kaiken ja on
kaikkialla. Ainoastaan Hänellä ei ole vertaista. Hänellä ei ole ollut alkua
eikä Hänellä tule koskaan olemaan loppua, mutta Hän on kaikelle antanut
alun, ja kaikelle tulee Hän antamaan lopun. Hänellä ei ole isää eikä äitiä;
hänellä ei ole poikia, ei veljiä, ei kumppaneita. Ja koska Hänellä ei ole
kehoa, Hän ei syö, nuku, kuole, kävele, liiku, mutta pysyy ikuisesti, ilman
ihmisenkaltaisuutta, sillä Hän on ruumiiton, jakamaton, aineeton, kaikkein
perimmäistä substanssia. Hän on niin hyvä, että rakastaa ainoastaan
hyvyyttä; Hän on niin oikeudenmukainen, että Hänen rangaistessaan tai
armahtaessaan kukaan ei voi sanoa vastaan. Lyhyesti sanon sinulle, Filippus,
että täällä maan päällä et voi nähdä tai tuntea Häntä täydellisesti; mutta
Hänen valtakunnassaan tulet näkemään Hänet ikuisesti, ja siitä koostuu
kaikki meidän onnemme ja autuutemme."

Filippus vastasi: "Mestari, mitä sanotkaan? Jesajaan on varmuudella
kirjoitettu, että Jumala on isämme; miten Hänellä siis ei olisi poikia?"

Jeesus vastasi: "Profeettoihin on kirjoitettu monia vertauskuvia, minkä
vuoksi teidän ei kuulu tarkata kirjainta, vaan henkeä. Sillä kaikki
profeetat, jotka Jumala on lähettänyt, ja joita on 144 000, ovat puhuneet
hämärästi. Mutta minun jälkeeni tulee kaikkien profeettojen ja pyhimysten
Kirkkaus, joka luo valon sen hämäryyden ylle, jota kaikkien profeettojen
opetuksessa on ollut, sillä hän on Jumalan lähettiläs." Ja näin sanottuaan
Jeesus huokasi, sanoen: "Armahda Israelia, oi Herra Jumala; ja katso säälien
Aabrahamin ja hänen siemenensä puoleen, jotta nämä palvelisivat Sinua
totisin sydämin."

Hänen opetuslapsensa vastasivat: "Niin olkoon, oi Herra Jumalamme!"

Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille: lainopettajat ja oppineet ovat
tehneet Jumalan lain tyhjäksi väärillä profetioillaan, vastoin Jumalan
todellisten profeettojen ennustuksia; siksi Jumala on vihainen Israelin
huoneelle ja tälle uskottomalle sukupolvelle." Hänen opetuslapsensa itkivät
näiden sanojen tähden ja puhuivat: "Ole armollinen, oi Jumala, ole
armollinen temppelille ja pyhälle kaupungille, äläkä anna sen vajota
kansojen halveksimaksi, etteivät nämä pilkkaisi Sinun pyhää liittoasi."
Jeesus vastasi: "Olkoon niin, Herra isiemme Jumala."

18. Tässä tuodaan esiin maailman vaino Jumalan palvelijoita kohtaan, ja
Jumalan varjelus, joka heidät pelastaa.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: "Te ette ole minua valinneet, vaan minä
valitsin teidät opetuslapsikseni. Jos maailma sitten tulee vihaamaan teitä,
teistä todella tulee minun opetuslapsiani; sillä maailma on aina ollut
Jumalan palvelijoiden vihollinen. Muistakaa pyhiä profeettoja, jotka maailma
on surmannut, niin kuin Jezebelkin Elian aikana surmasi kymmenentuhatta
profeettaa, jopa niin että Elia -parka vaivoin pelastui, sekä
seitsemäntuhatta profeettojen poikaa, jotka Ahabin armeijan kapteeni
piilotti. Voi vääryyksien maailmaa, joka ei Jumalaa tunne! Älkää sen vuoksi
pelätkö, sillä hiuksennekin on laskettu, etteivät ne häviäisi. Katsokaa
pääskysiä ja muita lintuja, joista ei putoa sulkakaan Jumalan tahtomatta.
Huolehtisiko siis Jumala paremmin linnuista kuin ihmisestä, jonka vuoksi Hän
on luonut kaiken? Onko ketään, joka kantaisi kengistään enemmän huolta kuin
omasta pojastaan? Varmastikaan ei. Kuinka paljon vähemmän teidän siis
pitäisi ajatella Jumalan hylkäävän teidät, vaikka huolehtii linnuista! Ja
miksi puhun linnuista? Puun lehtikään ei putoa Jumalan tahtomatta.

Uskokaa minua, sillä kerron teille totuuden, että maailma tulee suuresti
pelkäämään teitä, jos seuraatte sanojani. Sillä jollei se pelkäisi
moraalittomuutensa paljastuvan, se ei vihaisi teitä, mutta se pelkää
paljastuvansa ja siksi vihaa ja vainoaa teitä. Jos näette sanojanne
pilkattavan, älkää pahastuko, vaan ajatelkaa, miten paljon Jumala on
suurempi teitä, ja miten maailma pilkkaa Häntä, peräti niin, että Hänen
viisauttaan pidetään hulluutena. Jos Jumalakin kärsivällisesti sietää
maailmaa, miksi te pahastuisitte, oi maan savi ja tomu?
Kärsivällisyydellänne hallitsette sielujanne. Sen tähden, jos joku lyö teitä
poskelle, kääntäkää hänelle toinenkin läimäytettäväksi. Älkää maksako pahaa
pahalla, sillä niin tekevät pahimmat eläimet; vaan maksakaa paha hyvällä ja
rukoilkaa Jumalaa niiden puolesta, jotka teitä vihaavat. Tulta ei sammuteta
tulella, vaan vedellä; juuri samoin sanon teille, että pahaa ei voiteta
pahuudella, vaan hyvyydellä. Katsokaa Jumalaa, joka antaa auringon nousta
hyville ja pahoille, ja niin myös sateen. Niin tulee teidänkin tehdä hyvää
kaikille, sillä laissa on kirjoitettu: "Olkaa pyhät, niin kuin Minä, teidän
Jumalanne olen pyhä; olkaa puhtaat, niin kuin Minä olen puhdas; ja olkaa
täydelliset, niin kuin Minä täydellinen olen." Totisesti sanon teille, että
palvelija pyrkii miellyttämään herraansa, ja varoo pukeutumasta vaatteeseen,
josta hänen herransa ei pitäisi. Tahtonne ja rakkautenne ovat teidän
vaatteitanne. Varokaa siis tahtomasta tai rakastamasta mitään sellaista,
mitä Jumala inhoaa. Olkaa vakuuttuneita, että Jumala vihaa maallista loistoa
ja houkutuksia, ja sen tähden vihatkaa te maailmaa."

19. Jeesus kertoo ennalta, miten hänet tullaan pettämään, ja vuorelta
laskeutuessaan parantaa kymmenen spitaalista.

Jeesuksen näin puhuttua Pietari vastasi: "Oi opettaja, näet että olemme
jättäneet kaiken sinua seurataksemme; mitä meistä tulee?"

Jeesus vastasi: "Totisesti te tuomion päivänä tulette istumaan vieressäni ja
todistamaan Israelin kahtatoista heimoa vastaan."

Näin sanottuaan Jeesus huokasi, sanoen: "Oi Herra, mitä tämä on? Sillä
kaksitoista olen valinnut, ja yksi heistä on paholainen."

Opetuslapset surivat katkerasti näitä sanoja; minkä tähden se, joka
kirjoittaa, salassa kysyi Jeesukselta, kyynelöiden: "Oi mestari, eksyttääkö
Saatana minut ja tuleeko minusta hylkiö, kadotukseen tuomittu?"

Jeesus vastasi: "Älä ole kovasti murheissasi, Barnabas; sillä ne, jotka
Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista, eivät tuhoudu. Iloitse, sillä
nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan."

Jeesus lohdutti oppilaitaan sanoen: "Älkää pelätkö, sillä se, joka tulee
vihaamaan minua, ei murehdi sanojani, sillä hänessä ei ole jumalisuuden
tunnetta."

Nämä sanat huojensivat valittuja. Jeesus suoritti rukouksensa, ja hänen
oppilaansa sanoivat: "Amen, niin olkoon, Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen."

Hartaudenharjoituksensa päätettyään Jeesus laskeutui vuorelta
opetuslapsineen ja kohtasi kymmenen spitaalista, jotka jo kaukaa huusivat:
"Jeesus, Daavidin poika, armahda meitä!"

Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: "Mitä tahdotte minusta, oi
veljet?"

He kaikki huusivat: "Anna meille terveyttä!"

Jeesus vastasi: "Ah, oletteko te kurjat niin menettäneet järkenne että
sanotte: Anna meille terveyttä! Ettekö näe minun olevan ihminen niin kuin
tekin? Huutakaa Jumalaamme, joka on teidät luonut: ja Hän, joka on
kaikkivaltias ja armollinen, on parantava teidät."

Kyynelsilmin spitaaliset vastasivat: "Me tiedämme, että olet ihminen
niin kuin mekin, mutta sentään Jumalan pyhä ja Herran profeetta; rukoile
sen tähden sinä Jumalaa, niin Hän parantaa meidät."

Silloin opetuslapset anoivat Jeesusta sanoen: "Herra, armahda heitä." Jeesus
voihkaisi ja rukoili sitten Jumalaa sanoen: "Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen, armahda ja kuule palvelijasi sanoja: ja isämme Aabrahamin
rakkauden tähden ja pyhän liittosi tähden ole armollinen näiden miesten
pyynnölle ja anna heille terveytensä." Minkä sanottuaan Jeesus kääntyi
spitaalisia kohti ja sanoi: "Menkää näyttämään itsenne papeille Jumalan lain
mukaisesti."

Spitaaliset lähtivät, ja matkalla he tulivat puhtaiksi. Minkä jälkeen yksi
heistä, nähtyään parantuneensa, palasi etsimään Jeesusta, ja hän oli
ismaililainen. Ja löydettyään Jeesuksen hän kumartui kunnioitusta osoittaen
ja sanoen: "Totisesti sinä olet Jumalan pyhä", ja kiittäen rukoili, että
Jeesus ottaisi hänet palvelijakseen. Jeesus vastasi: "Kymmenen on
puhdistunut; missä ovat ne yhdeksän?" Ja hän sanoi puhdistuneelle: "En minä
ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan; sen tähden mene kotiisi ja kerro,
mitä Jumala on sinussa tehnyt, jotta ihmiset saisivat tietää Aabrahamille ja
hänen pojalleen annettujen lupausten ja Jumalan valtakunnan olevan jo
lähellä." Puhdistunut spitaalinen lähti, ja saavuttuaan omalle seudulleen
kertoi, kuinka paljon Jumala Jeesuksen välityksellä oli tehnyt hänessä.

20. Jeesuksen merellä tekemä ihme

Jeesus meni Galilean merelle ja noustuaan laivaan purjehti kohti kaupunkiaan
Nasaretia; silloin merellä nousi suuri myrsky, niin että laiva oli lähellä
uppoamista. Mutta Jeesus nukkui lähellä laivan keulaa. Silloin opetuslapset
tulivat hänen ympärilleen ja herättivät hänet, sanoen: "Oi mestari, pelasta
itsesi, sillä me uppoamme!" He olivat hyvin suuren pelon vallassa, sillä
voimakas tuuli oli vastainen ja meri pauhasi. Jeesus nousi ja kohottaen
silmänsä taivasta kohti lausui: "Oi Elohim Sabaoth, armahda palvelijoitasi."
Jeesuksen näin sanottua tuuli äkkiä tyyntyi ja meri rauhoittui. Merimiehet
pelästyivät tästä, puhuen: "Ja kuka on tämä, kun meri ja tuulikin tottelevat
häntä?"

Nasaretiin saavuttua merimiehet kertoivat kaikkialla kaupungissa siitä, mitä
Jeesus oli tehnyt, minkä vuoksi taloa, jossa Jeesus oli, ympäröivät pian
kaikki kaupungin asukkaat. Ja lainopettajat ja oppineet esittäytyivät
hänelle sanoen sitten: "Olemme kuulleet, miten paljon olet tehnyt merellä ja
Juudeassa: anna siis meille täällä omassa maassasi jokin merkki."

Jeesus vastasi: "Tämä epäuskoinen sukupolvi etsii merkkiä, mutta sitä ei
heille anneta, sillä ketään profeettaa ei tunnusteta kotikaupungissaan.
Elian aikana Juudeassa oli paljon leskiä, mutta hänet lähetettiin
siidonilaisen lesken luo ravittavaksi. Elisan aikaan Juudeassa oli monta
spitaalista; kuitenkin vain Naaman Syyrialainen puhdistui."

Silloin kaupunkilaiset raivostuivat, tarttuivat häneen ja kantoivat
kallionkielekkeelle aikoen heittää hänet alas. Mutta Jeesus lähti pois
väkijoukon läpi kulkien.

21. Jeesus parantaa riivatun, ja siat syöksyvät mereen. Myöhemmin hän
parantaa kanaanilaisen miehen tyttären.

Jeesus meni Kapernaumiin, ja hänen lähestyessään kaupunkia haudoista tuli
eräs paholaisen riivaama, jota mitkään kahleet eivät kyenneet hillitsemään,
ja hän teki ihmisille paljon vahinkoa.

Paholaiset huusivat hänen suunsa kautta sanoen: "Oi Jumalan pyhä, miksi olet
tullut ennen aikaa kiusaamaan meitä?"
Ja ne rukoilivat, ettei Jeesus karkottaisi niitä.

Jeesus kysyi niiltä, paljonko niitä oli. Ne vastasivat:
"Kuusisataakuusikymmentäkuusi." Tämän kuullessaan opetuslapset pelästyivät
ja anoivat Jeesusta lähtemään. Silloin Jeesus sanoi: "Missä on uskonne?
Demonin täytyy lähteä, eikä minun." Sen tähden demonit huusivat valittaen:
"Me tulemme ulos, mutta anna meidän mennä noihin sikoihin." Siellä, lähellä
merta, oli laiduntamassa noin kymmenentuhannen sian lauma, joka kuului
kanaanilaisille. Silloin Jeesus sanoi: "Lähtekää, ja menkää sikoihin."
Demonit menivät karjuen sikoihin ja heittivät ne suinpäin mereen. Sikoja
paimentaneet pakenivat kaupunkiin ja kertoivat siellä, mitä Jeesus oli
saanut aikaan.

Sen tähden kaupunkilaiset tulivat ja löysivät Jeesuksen ja parantuneen
miehen. He olivat täynnä pelkoa ja rukoilivat Jeesusta lähtemään alueiltaan.
Jeesus lähtikin heidän luotaan ja jatkoi matkaansa Tyyronin ja Siidonin
osiin.

Ja katso! kanaanilainen nainen kahden poikansa kanssa oli tullut maastaan
Jeesusta etsimään. Nähdessään Jeesuksen lähestyvän opetuslapsineen hän
huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda tytärtäni, joka on paholaisen
riivaama!"

Jeesus ei vastannut sanallakaan, sillä nämä olivat ympärileikkaamatonta
kansaa. Opetuslapsissa heräsi myötätunto ja he sanoivat: "Oi mestari, sääli
heitä! Katso, miten he anelevat ja itkevät!"

Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty kuin Israelin kansan luokse."
Silloin nainen ja hänen poikansa asettuivat itkien Jeesuksen eteen ja
sanoivat: "Oi Daavidin poika, armahda meitä!"
Jeesus vastasi: "Ei ole hyvä ottaa leipää lasten käsistä ja antaa sitä
koirille." Ja tämän Jeesus sanoi heidän epäpuhtautensa tähden, koska he
olivat ympärileikkaamattomasta kansasta.

Nainen vastasi: "Oi Herra, koirat syövät isäntänsä pöydältä putoavia
murusia." Silloin Jeesuksen valtasi hämmästys naisen sanojen tähden ja hän
lausui: "Oi nainen, suuri on uskosi." Ja hän kohotti kätensä rukoillen
Jumalaa, minkä jälkeen sanoi: "Oi nainen, tyttäresi on vapaa; mene
rauhassa." Nainen lähti ja kotiin palatessaan löysi tyttärensä siunaamasta
Jumalaa. Minkä tähden nainen sanoi: "Totisesti, ei ole muuta Jumalaa kuin
Israelin Jumala." Sen jälkeen koko hänen sukunsa liittyi yhdessä Jumalan
lain alaisuuteen sen mukaan kuin Mooseksen kirjaan on kirjoitettu.

22. Ympärileikkaamattomien viheliäisyys, joka on kurjempi kuin koiran.

Opetuslapset kyselivät sinä päivänä Jeesukselta: "Oi mestari, miksi vastasit
naiselle siten, sanoen heitä koiriksi?"

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että koira on parempi kuin
ympärileikkaamaton mies." Opetuslapset tulivat murheellisiksi ja sanoivat:
"Kovia ovat nämä sanat; kuka pystyy ne vastaanottamaan?"

Jeesus vastasi: "Jos pohditte, te hupsut, mitä järjetön koirakin tekee
isäntänsä puolesta, huomaatte sanani tosiksi. Kertokaahan, eikö koira
vartioikin isäntänsä taloa ja vastusta murtovarasta henkensä kaupalla?
Kyllä, varmastikin. Mutta mitä se saa palkaksi? Monia läimäyksiä ja vammoja
ja leipäpalan, ja silti se aina tervehtii iloisesti isäntäänsä. Onko tämä
totta?"

"Totta se on, oi mestari", vastasivat opetuslapset.

Silloin Jeesus sanoi: "Miettikää nyt, miten paljon Jumala on antanut
ihmiselle, niin huomaatte miten nurjamielinen tämä on hyljätessään liiton,
jonka Jumala on tehnyt palvelijansa Aabrahamin kanssa. Muistakaa, mitä
Daavid sanoi Saulille, Israelin kuninkaalle, Goljat Filistealaisesta:
"Herrani", sanoi Daavid, "kun palvelijasi vartioi laumaansa, sinne tuli
susi, karhu ja leijona, jotka sieppasivat lampaita: silloin palvelijasi meni
ja tappoi ne, pelastaen lampaat. Ja mitä on tämä ympärileikkaamaton muuta
kuin niiden kaltainen? Sen tähden haluaa palvelijasi mennä Herran, Israelin
Jumalan nimessä ja lyödä tuon epäpuhtaan, joka herjaa Jumalan pyhää kansaa."

Opetuslapset sanoivat: "Kerro meille, mestari, mitä varten miehet on
ympärileikattava?"

Jeesus vastasi: "Riittäköön teille vastaukseksi, että Jumala on määrännyt
näin Aabrahamille, sanoen: "Aabraham, leikkaa esinahkasi liha ja kaikkien
talossasi asuvien esinahka, sillä tämä on liitoksi välillämme ikuisiksi
ajoiksi."



23. Ympärileikkauksen alkuperä, Jumalan liitto Aabrahamin kanssa, ja
ympärileikkaamattomien kirous.

Näin puhuttuaan Jeesus istui läheisen vuoren rinteelle, jota he olivat
katselleet. Ja opetuslapset kävivät hänen vierelleen kuulemaan hänen
sanojaan. Jeesus sanoi: "Aatamin, ensimmäisen ihmisen, syötyä Saatanan
petkuttamana Jumalan kieltämää ruokaa paratiisissa, hänen lihansa nousi
kapinaan henkeä vastaan, jolloin hän vannoi, sanoen: "Kautta Jumalan, minä
viillän sinua!" Ja rikottuaan kivestä palasen hän tarttui lihaansa
leikatakseen sitä kiven terävällä reunalla; mutta silloin enkeli Gabriel
nuhteli häntä. Ja hän vastasi: "Olen vannonut kautta Jumalan viiltäväni
lihaani; minusta ei koskaan tule valehtelijaa!"

Silloin enkeli osoitti hänelle, missä ylimääräistä lihaa on, ja sen hän
leikkasi. Ja täten, aivan niin kuin jokainen ihminen perii lihansa Aatamin
lihasta, samoin on jokainen sitoutunut noudattamaan kaikkea sitä, mitä
Aatami valalla vannoi. Aatami noudatti tätä pojissaan, ja ympärileikkauksen
velvoite periytyi sukupolvelta sukupolvelle. Mutta Aabrahamin aikana maan
päällä oli enää vähän ympärileikattuja, sillä epäjumalanpalvonta oli
moninkertaistunut. Sen tähden Jumala kertoi Aabrahamille totuuden
ympärileikkauksesta ja solmi liiton, sanoen: "Minä karkotan kansastani
ikuisiksi ajoiksi sen sielun, joka ei anna ympärileikata lihaansa."

Opetuslapset vapisivat pelosta näiden Jeesuksen sanojen tähden, sillä hän
puhui hengen kiivaudella. Sitten Jeesus sanoi: "Jättäkää pelko hänelle, joka
ei ole leikannut esinahkaansa, sillä paratiisi on riistetty häneltä." Näin
sanottuaan Jeesus jatkoi: "Monien henki on valmis palvelemaan Jumalaa, mutta
liha on heikko. Siksi jumalaapelkäävän miehen tulisi pohtia, mitä liha on,
mikä sen alkuperä on ja minne se häviää. Jumala loi lihan maan savesta ja
puhalsi siihen elämän henkäyksen, jossa sisäänhengitys on. Sen tähden, jos
liha estää Jumalan palvelemista, se täytyy hylätä ja polkea jalkoihin kuin
savi, koska se, joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, saa pitää sen
iankaikkisessa elämässä.

Mielihalut paljastavat lihan olemuksen - että se on kaiken hyvän karkea
vihollinen: sillä se yksin janoaa syntiä.

Pitäisikö ihmisen siis vihollistaan tyydyttääkseen lakata miellyttämästä
Jumalaa, Luojaansa? Miettikää tarkoin tätä. Kaikki pyhimykset ja profeetat
ovat olleet lihansa vihollisia Jumalaa palvellakseen: sen tähden he olivat
iloisina valmiita astumaan kuolemaansa, jotteivät olisi rikkoneet Jumalan
palvelijalleen Moosekselle antamaa lakia vääriä ja valehtelevia jumalia
kumartamalla.

Muistakaa Eliaa, joka pakeni autioitten vuorten yli vain ruohoa syöden ja
vuohennahkaan verhoutuen. Ah, miten monta päivää hän viettikään ravinnotta!
Voi, miten paljon kylmyyttä hän kärsikään! Voi, kuinka monet sateet
liottivat hänet läpimäräksi, ja tätä kaikkea kesti seitsemän vuotta, yhtä
kauan kuin kesti epäpuhtaan Jezebelin raju vaino!

Muistakaa Elisaa, joka söi ohraleipää ja pukeutui karheimpaan asuun.
Totisesti sanon teille, että koska he eivät pelänneet kurittaa lihaansa,
kuninkaat ja prinssit pelkäsivät heitä ankarasti. Tämän pitäisi riittää
lihan kieltämisestä, oi ihmiset. Mutta jos katsotte hautakammioita, tulette
tietämään, mitä liha on."

24. Tuntuva esimerkki siitä, miten ihmisen pitäisi paeta juhlimista ja
ilonpitoa.

Näin puhuttuaan Jeesus itki, sanoen: "Voi niitä, jotka ovat lihalleen
alamaiset, sillä heillä ei taatusti tule olemaan mitään hyvää
tuonpuoleisessa elämässä, vaan pelkkää piinaa syntiensä tähden. Kerronpa
teille rikkaasta herkkusuusta, joka ei piitannut mistään muusta kuin
ylensyömisestä, ja joka päivä hän järjesti upeat pidot. Kerran hänen
portillaan seisoi täynnä haavoja Lasarus -niminen köyhä mies, joka olisi
mielellään syönyt ahmatin pöydästä putoavat murut. Mutta kukaan ei antanut
niitä hänelle; ei, vaan kaikki pilkkasivat häntä. Vain koirat säälivät
häntä, sillä nuolivat hänen haavojaan. Tapahtui niin, että miesparka kuoli
ja enkelit kantoivat hänet isämme Aabrahamin käsivarsille. Myös rikas mies
kuoli ja paholaiset kantoivat hänet Saatanan syliin; kärsiessään sitten
kauheinta rangaistusta hän kohotti katseensa ja näki kaukaa Lasaruksen
Aabrahamin käsivarsilla. Rikas huusi: "Oi isä Aabraham, sääli minua ja
lähetä Lasarus tuomaan sormissaan vesipisara minun liekkien kärventämää
kieltäni viilentämään."

Aabraham vastasi: "Poikani, muista että sinä sait hyväsi jo maanpäällisessä
elämässä, missä Lasarus sai vain pahaa; siksi sinä saat nyt kärsiä ja
Lasarus levätä ja nauttia."

Rikas mies huusi toistamiseen, sanoen: "Oi isä Aabraham, kotitalossani asuu
vielä kolme veljeäni. Lähetä siksi Lasarus ilmoittamaan heille, miten
kovasti kärsin, jotta he katuisivat eivätkä joutuisi tänne."

Aabraham vastasi: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä."

Rikas vastasi: "Ei, isä Aabraham; vain jos joku kuollut nousee ylös, he
uskovat."

Aabraham vastasi: "Joka ei usko Moosesta ja profeettoja, ei usko edes
kuolleita, jos nämä sattuisivat nousemaan."

"Nähkää siis, ovatko köyhät siunattuja", Jeesus sanoi; "kärsivälliset, jotka
tavoittelevat vain välttämätöntä ja vihaavat lihaansa. Voi niitä
viheliäisiä, jotka kantavat toisia hautoihin luovuttaakseen heidän lihansa
madoille, eivätkä silti ota opikseen totuudesta. He ovat niin kaukana
totuudesta, että elävät täällä kuin kuolemattomat, suuria taloja rakentaen,
tulojaan kasvattaen ja eläen ylpeästi."

25. Miten lihaa tulisi halveksia ja miten elää maailmassa.

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, tosia ovat sanasi, ja siksi
olemme hylänneet kaiken sinua seurataksemme.
Kerro meille nyt, miten meidän tulisi lihaamme vihata; sillä itsensä
tappaminen ei ole sallittua, ja elääksemme meidän on annettava ruumiille
ravintonsa."

Jeesus vastasi: "Kohdelkaa lihaanne kuin ratsua, niin elätte turvassa. Sillä
ruoka annetaan hevoselle mitalla, ja raadantaa mitattomasti; hevonen
ohjastetaan, jotta se kulkisi, minne tahdotte; se sidotaan, ettei se
häiritsisi ketään; sitä pidetään halvassa asumuksessa ja lyödään, jollei se
tottele; toimi siis sinäkin näin, Barnabas, niin saat aina elää Jumalan
luona.

Äläkä loukkaannu sanoistani, sillä profeetta Daavid teki samoin, koska
tunnustaa: "Olen kuin hevonen edessäsi: ja olen aina luonasi."

Sanokaa minulle, kumpi on köyhempi: se, joka on vähään tyytyväinen vai se,
joka haluaa paljon? Totisesti sanon teille, että jos maailma vain olisi
tervejärkinen, kukaan ei ahnehtisi mitään itselleen, vaan kaikki olisi
yhteistä. Sen mielettömyys nähdään tästä, että se haluaa sitä enemmän, mitä
enemmän sillä jo on. Kuinka paljon joku itselleen haaliikin, hänen maisen
tomumajansa osa on sama kuin kaikkien muiden. Riittäköön teille sen tähden
yksi viitta; heittäkää pois kukkaronne älkääkä kantako lompakkoa älkääkä
sandaaleja jaloissanne; älkääkä ajatelko älkääkä puhuko: "Mitä meille
tapahtuu?", vaan ponnistelkaa toteuttaaksenne Jumalan tahdon, niin Hän antaa
teille mitä tarvitsette, eikä mitään teiltä puutu."

"Totisesti sanon teille, että paljouden haaliminen tässä elämässä todistaa
varmuudella siitä, että tuonpuoleisessa ei ole mitään saatavia. Sillä se,
jonka kotimaana on Jerusalem, ei rakenna taloja Samariaan, sillä nämä
kaupungit ovat vihollisia keskenään. Ymmärrättekö te?"

"Ymmärrämme", vastasivat opetuslapset.

26. Kuinka Jumalaa tulee rakastaa. Aabrahamin riita isänsä kanssa.

Jeesus sanoi: "Eräs matkustavainen huomasi kuljeskellessaan aarteen
pellolla, joka oli myytävänä viidestä rahasta. Suoraa päätä mies meni ja myi
viittansa tuon pellon ostaakseen. Voitteko uskoa tämän?"

Opetuslapset vastasivat: "Vain hullu ei uskoisi sitä."

Silloin Jeesus sanoi: "Te olette hulluja, jollette anna järkeänne ja
aistejanne Jumalalle ja osta näin sieluanne, jossa rakkauden aarre
sijaitsee; sillä rakkaus on aarre vailla vertaa. Sillä hänellä, joka
rakastaa Jumalaa, on Jumala omanaan; ja sillä, jolla Jumala on, on kaikki."

Pietari vastasi: "Oi mestari, kuinka Jumalaa tulisi todellisella rakkaudella
rakastaa? Kerro sinä meille."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että se joka ei ole valmis
vihaamaan isäänsä, äitiänsä, omaa elämäänsä, lapsiaan ja vaimoaan Jumalan
rakkauden tähden, ei ole Jumalan rakkauden arvoinen."

Pietari vastasi: "Oi mestari, Jumalan lakiin Mooseksen kirjassa on
kirjoitettu: "Kunnioita isääsi, jotta kauan eläisit maan päällä."" Ja hän
jatkoi: "Kirottu olkoon poika, joka ei tottele isäänsä ja äitiään";
sen tähden Jumala määräsi tällaisen tottelemattoman pojan ihmisten vihan
kohteeksi ja heidän kivitettäväkseen kaupungin portin edessä. Kuinka siis
nyt määräät meitä vihaamaan isää ja äitiä?"

Jeesus vastasi: "Jokainen puhumani sana on tosi, sillä se ei ole minun vaan
Jumalan, joka lähetti minut Israelin huoneelle. Siksi sanon teille, että
kaiken, mitä teillä on, olette saaneet Jumalalta; kumpi siis on arvokkaampi,
lahja vai sen antaja? Jos siis isäsi tai äitisi tai mikä tahansa asia tulee
kompastuskiveksi Jumalan palvelemisellesi, hylkää se vihollisenasi. Eikö
Jumala sanonut Aabrahamille: "Lähde isäsi talosta ja sukusi luota ja tule
asumaan maahan, jonka annan sinulle ja siemenellesi"? Entä miksi Jumala
sanoi näin, sen syyn lisäksi, että Aabrahamin isä oli kuvantekijä, joka
valmisti ja palvoi vääriä jumalia? Koska heidän välillään vallitsi sellainen
vihamielisyys, että isä halusi polttaa poikansa."

Pietari vastasi: "Tosia ovat sanasi; siksi pyydänkin sinua kertomaan meille,
millä tavalla Aabraham pilkkasi isäänsä."

Jeesus vastasi: "Aabraham oli seitsenvuotias alkaessaan etsiä Jumalaa.
Eräänä päivänä hän sitten sanoi isälleen: "Isä, mikä teki ihmisen?"

Hupsu isä vastasi: "Ihminen itse, sillä minä tein sinut ja minun isäni teki
minut."

Aabraham vastasi : "Isä, se ei ole niin; sillä olen kuullut erään vanhan
miehen itkevän, sanoen: "Oi Jumalani, mikset ole antanut minulle lapsia?"

Hänen isänsä vastasi: "Se on totta, poikani, sillä Jumala auttaa miestä
luomaan ihmisen, mutta hän ei omin käsin sekaannu asiaan; ihmisen täytyy
vain tulla rukoilemaan jumalaansa ja antaa hänelle lampaita, niin hän auttaa
ihmistä."

Aabraham vastasi: "Paljonko jumalia on, isä?"

Vanha mies vastasi: "Niitä on äärettömästi, poikani."

Silloin Aabraham sanoi: "Oi isä, mitä jos palvelen yhtä jumalaa ja toinen
tahtoo minulle pahaa siksi, etten palvele juuri häntä? Joka tapauksessa
niiden välille tulee syntymään erimielisyyttä, ja niin jumalat joutuvat
sotaan keskenään. Jos käykin niin, että minulle pahaa tahtova jumala voittaa
minun oman jumalani, mitä minä silloin teen? Aivan varmasti hän silloin
tuhoaa minutkin."

Vanhus vastasi nauraen: "Oi poikani, älä pelkää, sillä mikään jumala ei käy
sotaan toista vastaan; ehei, suuressa temppelissä on tuhansia jumalia suuren
Baal -jumalan kanssa; ja minä olen pian seitsemänkymmenen enkä koskaan ole
nähnyt yhdenkään jumalan lyövän toista jumalaa. Ja taatusti ihmiset eivät
palvele kaikki samaa jumalaa, vaan tämä yhtä ja toinen jotakin toista."

Aabraham vastasi: "Ne ovat siis rauhassa keskenään?"

Hänen isänsä vastasi: "Niin ovat."

Aabraham kysyi: "Oi isä, millaisia jumalat ovat?"

Vanha mies vastasi: "Sinä hupsu, joka päivähän minä teen ja myyn jumalan
leipää ostaakseni, etkä sinä muka tiedä, millaisia jumalat ovat!" Ja juuri
sillä hetkellä hän oli tekemässä epäjumalankuvaa. "Tämä tässä", hän sanoi,
"on palmupuuta; tuo tuossa on oliivipuuta, ja tuo pieni norsunluuta: katso,
miten hieno se on! Totisesti, siitä ei puutu kuin henki!"


Aabraham vastasi: "Jumalat ovat siis hengettömiä? Miten ne sitten voivat
antaa hengen? Ja miten ne elottomina voivat antaa elämän? On aivan varmaa,
isä, että nämä eivät ole Jumala."

Vanha mies suuttui näistä sanoista ja lausui: "Jos olisit tarpeeksi vanha
ymmärtääksesi, särkisin kallosi tällä kirveellä: mutta saat olla rauhassa,
sillä sinulta puuttuu ymmärrystä!"

Aabraham vastasi: "Isä, jos jumalat auttavat luomaan ihmisen, kuinka voi
olla mahdollista, että ihminen tekee jumalia? Ja jos jumalat ovat puuta,
onhan suuri synti polttaa puuta. Mutta kerro minulle, isä, miten on niin,
että vaikka sinä olet tehnyt niin paljon jumalia, nuo jumalat eivät ole
auttaneet sinua tekemään niin paljon muita lapsia, että sinusta olisi tullut
maailman mahtavin mies?"

Isä oli poissa tolaltaan kuullessaan poikansa puhuvan tällaista; mutta poika
jatkoi: "Isä, oliko maailma ensin olemassa ilman ihmisiä?"

"Kyllä", vastasi vanhus, "miten niin?"

"Koska", vastasi Aabraham, "haluaisin tietää, kuka teki ensimmäisen
jumalan."

"Nyt ulos talostani!" sanoi vanhus, "ja anna minun äkkiä tehdä tämä jumala
valmiiksi, äläkä puhu minulle mitään, sillä nälkäisenä ihminen haluaa leipää
eikä sanoja."

Aabraham sanoi: "Hieno jumala, totisesti, joka antaa sinun leikata itseään
miten mielit, yhtään puolustautumatta!"

Silloin vanhus oli vihainen ja sanoi: "Koko maailma sanoo, että se on
jumala, mutta sinä hullu sanot, ettei se ole! Kautta jumalieni, jos olisit
aikamies, niin tappaisin sinut!" Ja näin sanottuaan hän löi ja potki
Aabrahamia ja ajoi hänet ulos talosta."

27. Kuinka sopimatonta ihmisen on nauraa; Aabrahamin viisaus.

Opetuslapset nauroivat vanhan miehen järjettömyydelle ja hämmästelivät
Aabrahamin viisautta. Mutta Jeesus paheksui heitä, sanoen: "Olette
unohtaneet profeetan sanat: "Tämänpäiväinen nauru on tulevan itkun
sanansaattaja", sekä "Sinun ei pidä mennä sinne, missä nauretaan, vaan istu
siellä, missä itketään, sillä tämä elämä on kurjuuden tyyssija." Jeesus
jatkoi: "Ettekö tiedä, että Mooseksen aikana Jumala muutti monta
egyptiläistä inhottaviksi eläimiksi siitä syystä, että nämä nauroivat ja
pilkkasivat toisia? Varokaa milloinkaan nauramasta kenellekään, sillä
saisitte taatusti itkeä sitä."

Opetuslapset vastasivat: "Me nauroimme vanhan miehen järjettömyydelle."

Silloin Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille, että toistensa kaltaiset
rakastavat toisiaan ja löytävät toisistaan nautintonsa. Sen tähden, jollette
olisi hulluja, ette nauraisi hulluudelle."

He vastasivat: "Jumala meitä armahtakoon."

Jeesus vastasi: "Niin tapahtukoon."

Silloin Filippus sanoi: "Oi mestari, kuinka kävi niin, että Aabrahamin isä
tahtoi polttaa poikansa?"

Jeesus vastasi: "Eräänä päivänä Aabrahamin ollessa 12-vuotias hänen isänsä
sanoi hänelle: "Huomenna on kaikkien jumalien festivaali; siksi menemme
suureen temppeliin viemään lahjaa jumalalleni suurelle Baalille. Ja sinä
tulet valitsemaan itsellesi jumalan, sillä olet jo siinä iässä."

Aabraham vastasi petollisesti: "Mielelläni, oi isäni." Ja niin he aamulla
hyvissä ajoin menivät temppeliin ennen kaikkia muita. Mutta Aabraham kantoi
kirvestä piilossa tunikansa alla. Kun temppeliin sitten saapui paljon väkeä,
Aabraham piiloutui erään epäjumalankuvan taakse temppelin pimeässä
nurkkauksessa. Lähtiessään Aabrahamin isä arveli pojan jo menneen kotiin
eikä jäänyt etsimään tätä.

28.

Kun kaikki olivat poistuneet, papit sulkivat temppelin ja lähtivät. Silloin
Aabraham otti kirveen ja katkaisi jalat kaikilta muilta jumalilta paitsi
ylijumala Baalilta. Hän laittoi kirveen Baalin jalkojen juureen
patsaanpalojen ja moskan keskelle, sillä patsaat, vanhoina ja paloista
tehtyinä, olivat hajonneet pahasti. Kun Aabraham oli lähtenyt temppelistä,
pari miestä näki hänet ja epäili hänen käyneen siellä jotakin varastamassa.
He tarttuivat häneen ja palasivat temppeliin, missä näkivät jumalansa
pieninä palasina ja alkoivat valittaa, huutaen: "Ihmiset, tulkaa pian;
tuhotkaamme se, joka on tuhonnut jumalamme!" Silloin paikalle juoksi noin
kymmenen tuhatta miestä, papit mukanaan, ja he kuulustelivat Aabrahamia,
miksi tämä oli rikkonut heidän jumalansa.

Aabraham vastasi: "Te hölmöt! Voisiko ihminen tuhota Jumalan? Ylijumala se
on tuhonnut muut jumalat. Ettekö näe kirvestä, joka hänellä on jalkojensa
juuressa? Varmaankaan hän ei halua itselleen kumppaneita."

Silloin paikalle saapui Aabrahamin isä, joka muistaen poikansa monia
keskusteluja jumalia vastaan, ja tunnistaessaan kirveen, jolla jumalankuvat
oli rikottu, huusi: "Se oli tämä minun petturipoikani, joka tuhosi
jumalamme! sillä tämä kirves on minun." Ja hän kertoi heille kaikesta, mitä
hänen ja poikansa välillä oli tapahtunut.

Silloin ihmiset keräsivät kasaan paljon puuta, sitoivat Aabrahamin kädet ja
jalat, panivat hänet rovioon ja sytyttivät sen.

Katso! Jumala kielsi enkelinsä välityksellä tulta polttamasta Aabrahamia,
palvelijaansa. Tuli loimusi suurella roihulla ja poltti noin kaksituhatta
miestä niistä, jotka olivat tuominneet Aabrahamin kuolemaan. Totisesti,
Aabraham huomasi olevansa vapaa; Jumalan enkeli kantoi hänet hänen isänsä
talon lähettyville ilman, että Aabraham näki, kuka häntä kuljetti; ja niin
hän pelastui kuolemalta."

29.

Silloin Filippus sanoi: "Suuri on Jumalan armo niitä kohtaan, jotka
rakastavat häntä. Kerro meille, oi mestari, kuinka Aabraham tuli tietoiseksi
Jumalasta."

Jeesus vastasi: "Saavuttuaan isänsä talon läheisyyteen Aabraham pelkäsi
astua sisään; hän meni siis etäämmälle talosta, istui palmun juurelle ja
alkoi pohdiskella itsekseen: "On pakko olla Jumala, jolla on ihmistä enemmän
voimaa ja elämää, sillä Hän tekee ihmisen, eikä ihminen ilman Jumalaa pysty
tekemään ihmistä." Ja silloin, katsellen kuuta, tähtiä ja aurinkoa, hän
hetken tuumasi niiden olevan Jumala. Mutta ajatellessaan niiden vaiheita ja
liikkeitä hän sanoi: "Täytyy olla niin, että Jumala ei liiku, eivätkä pilvet
verhoa Häntä: muuten ihmiset tuhoutuisivat." Jäädessään näin epätietoisuuden
valtaan hän kuuli itseään kutsuttavan nimeltä: "Aabraham!" Kääntyillessään
joka suuntaan mitään näkemättä hän sanoi: "Kuulin varmasti, että minua
kutsuttiin nimeltä, "Aabraham". Ja vielä kaksi kertaa tapahtui samoin, hän
kuuli nimeään kutsuttavan, "Aabraham!"

Hän vastasi: "Kuka kutsuu minua?"

Ja hän kuuli sanottavan: "Olen Jumalan enkeli, Gabriel."

Silloin Aabrahamin valtasi pelko; mutta enkeli rauhoitti häntä sanoen: "Älä
pelkää, Aabraham, sillä olet Jumalan ystävä; sen vuoksi enkelien ja
profeettojen Jumala valitsi sinut, kun rikoit ihmisten epäjumalat palasiksi;
niin että sinut on kirjattu elämän kirjaan."

Aabraham sanoi: "Mitä minun tulisi tehdä enkelien ja pyhien profeettojen
Jumalaa palvellakseni?"

Enkeli vastasi: "Mene tuolle lähteelle ja peseydy, sillä Jumala tahtoo puhua
kanssasi."

Aabraham vastasi: "Miten minun tulee peseytyä?"

Silloin enkeli ilmestyi hänelle kauniina nuorukaisena ja pesi itsensä
lähteessä, sanoen: "Tee sinä nyt vuorostasi sama itsellesi, oi Aabraham."
Aabrahamin peseydyttyä enkeli sanoi: "Mene ylös tuota vuorta, sillä Jumala
haluaa puhua sinulle siellä."

Hän nousi vuorelle enkelin sanojen mukaisesti, ja istuttuaan polvilleen hän
puhui itsekseen: "Milloin mahtaa enkelien Jumala puhua minulle?"

Hän kuuli itseään kutsuttavan lempeällä äänellä: "Aabraham!"

Aabraham vastasi: "Kuka kutsuu minua?"

Ääni vastasi: "Olen Jumalasi, oi Aabraham."

Aabraham, pelolla täyttyen, painoi kasvonsa maahan sanoen: "Kuinka sinun
palvelijasi, joka on tomua ja tuhkaa, tulee kuulla sinua?"

Jumala sanoi: "Älä pelkää, vaan nouse, sillä olen valinnut sinut
palvelijakseni, ja aion siunata sinua ja tehdä sinusta suuren kansan. Lähde
siis isäsi talosta ja sukusi luota ja tule asumaan maassa, jonka annan
sinulle ja siemenellesi."

Aabraham vastasi: "Teen kaiken, Herra; mutta vartioi, ettei mikään toinen
jumala vahingoita minua."

Silloin Jumala puhui sanoen: "Minä yksin olen Jumala, eikä minun lisäkseni
ole muita jumalia. Minä hajotan ja rakennan; minä surmaan ja annan elämän;
minä saatan helvettiin ja johdatan sieltä ulos; eikä kukaan voi paeta minun
käsistäni." Silloin Jumala antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja tällä
tavoin isämme Aabraham tuli tuntemaan Jumalan."

Näin puhuttuaan Jeesus kohotti kätensä, sanoen: "Sinulle kuuluu kunnia ja
loisto, oi Jumala. Niin olkoon!"

30.

Kansamme viettämän lehtimajanjuhlan lähestyessä Jeesus meni Jerusalemiin.
Kun lainopettajat ja fariseukset huomasivat tämän, he neuvottelivat, miten
saisivat hänet kiinni sanoistaan.

Sen vuoksi hänen luokseen tuli oppinut, sanoen: "Mestari, mitä minun tulee
tehdä saavuttaakseni iankaikkisen elämän?"

Jeesus vastasi: "Mitä laki siitä sanoo?"

Viekoittelija vastasi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, ja lähimmäistäsi.
Sinun tulee rakastaa Herraasi enemmän kuin mitään muuta, kaikella
sydämelläsi ja mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Jeesus sanoi: "Vastasit hyvin: mene siis ja tee niin, sanon minä, ja saat
iankaikkisen elämän."

Hän vastasi Jeesukselle: "Ja kuka on lähimmäiseni?"

Jeesus vastasi, luoden katseensa ylös: "Eräs mies lähti Jerusalemista
kulkeakseen Jerikoon, kirouksen alla uudelleenrakennettuun kaupunkiin.
Matkalla rosvot ottivat miehen kiinni, haavoittivat ja riisuivat, ja
lähtivät sitten jättäen hänet puolikuolleeksi. Sattuipa eräs pappi kulkemaan
sitä tietä, ja haavoittuneen nähdessään hän edes tervehtimättä kulki ohi.
Samalla tavalla, sanaakaan sanomatta, ohi kulki eräs leeviläinen. Kävi
sitten niin, että siihen tuli myös eräs samarialainen, joka liikuttui
haavoittuneen nähdessään ja sääli tätä; hän laskeutui hevosensa selästä,
pesi miehen haavat viinillä ja siveli ne voiteella, ja sidottuaan haavat,
lohdutellen, hän nosti miehen hevosensa selkään. Saavuttuaan sitten illalla
majataloon hän luovutti haavoittuneen majatalonpitäjän hoitoon. Ja aamulla
noustuaan hän sanoi: "Pidä huolta tästä miehestä, niin minä maksan sinulle
kaiken." Ja lahjoitettuaan sairaalle neljä kultarahaa isäntää varten hän
sanoi: "Ole hyvällä mielellä, sillä palaan pian ja vien sinut omaan
kotiini."
Kerro minulle", Jeesus sanoi, "kuka näistä kolmesta oli lähimmäinen?"

Oppinut vastasi: "Se, joka osoitti armoa."

Silloin Jeesus sanoi: "Vastasit oikein; mene siis ja tee samalla tavalla."

Oppinut poistui hämmentyneenä.

31.

Sitten papit tulivat Jeesuksen luokse, sanoen: "Mestari, onko laillista
maksaa pakkoveroa keisarille?" Jeesus kääntyi Juudasta kohti, kysyen: "Onko
sinulla yhtään rahaa?" Ja otettuaan rahan käteensä Jeesus kääntyi pappien
puoleen, sanoen heille: "Tässä kolikossa on kuva: kertokaa minulle, kenen
kuva se on?"

He vastasivat: "Keisarin."

"Antakaa siis", Jeesus sanoi, "keisarille se, mikä hänelle kuuluu ja se,
mikä on Jumalan, antakaa Jumalalle."

He lähtivät hämmentyneinä.

Ja katso, paikalle tuli sadanpäämies sanoen: "Herra, poikani on sairas;
armahda minua korkean ikäni tähden!"

Jeesus vastasi: "Olkoon Herra Israelin Jumala sinulle armollinen!"

Mies teki lähtöä, mutta Jeesus sanoi: "Odota minua, sillä tulen taloosi
rukoilemaan poikasi äärellä."

Sadanpäämies vastasi: "Herra, en ole sen arvoinen, että sinä, Jumalan
profeetta, tulisit talooni; minulle riittää sana, jonka puhuit poikani
paranemiseksi; sillä Jumalasi on antanut sinulle vallan kaiken sairauden
yli, kuten Hänen enkelinsä unessa sanoi minulle."

Jeesus hämmästyi suuresti ja väkijoukkoa kohti kääntyen sanoi: "Katsokaa
tätä muukalaista, sillä hänellä on enemmän uskoa kuin kenelläkään Israelista
löytämälläni." Ja kenturion puoleen kääntyen hän sanoi: "Mene rauhassa,
sillä Jumala on parantanut poikasi sen suuren uskon tähden, jonka olet
Häneltä saanut."

Sadanpäämies lähti, ja matkalla hän kohtasi palvelijoitaan, jotka kertoivat
hänelle, kuinka hänen poikansa oli tervehtynyt.

Hän kysyi: "Mihin aikaan kuume lähti hänestä?"

He vastasivat: "Eilen, kuudennellä tunnilla, kuume lähti hänestä."

Mies tiesi, että Jeesuksen sanoessa: "Armahtakoon Herra Israelin Jumala
sinua" hänen poikansa oli saanut terveytensä. Sen vuoksi mies uskoi
Jumalaamme, ja kotiin saavuttuaan rikkoi palasiksi kaikki omat
jumalankuvansa, sanoen: "On vain Israelin Jumala, tosi ja elävä Jumala."
Siksi hän sanoi: "Minun leipääni ei syö kukaan, joka ei palvo Israelin
Jumalaa."

32.

Eräs taitava lainoppinut kutsui Jeesuksen illalliselle viekoitellakseen
häntä. Jeesus saapui opetuslastensa kanssa, ja monet lainopettajat odottivat
talossa petollisin mielin. Sitten opetuslapset istuivat syömään käsiään
pesemättä. Oppineet kutsuivat Jeesuksen ja sanoivat: "Mikseivät oppilaasi
noudata vanhimpiemme traditioita eivätkä pese käsiään ennen kuin syövät
leipää?"

Jeesus vastasi: "Ja minä kysyn teiltä, miksi olette mitätöineet Jumalan
määräyksen traditioitanne noudattaaksenne? Te sanotte köyhien isien
lapsille: "Uhraa ja vanno valoja temppelille." Ja he vannovat valoja sillä
vähällä, millä heidän pitäisi elättää isiään. Ja jos heidän isänsä tahtovat
ottaa vähän rahaa, pojat huudahtavat: "Tämä raha on pyhitetty Herralle",
mistä isät kärsivät. Oi te väärät opettajat ja tekopyhät, käyttääkö Jumala
tätä rahaa? Totisesti ei, sillä Jumala ei syö, kuten Hän sanoo palvelijansa
profeetta Daavidin välityksellä: "Söisinkö Minä härkien lihaa ja joisinko
lampaiden verta? Luovuttakaa minulle ylistyksenne lahja ja uhratkaa minulle
lupauksenne; sillä jos olisin nälkäinen, en pyytäisi mitään teiltä, sillä
kaikki asiat ovat käsissäni ja paratiisin yltäkylläisyys on luonani."
Teeskentelijät! te teette tätä täyttääksenne kukkaronne, ja tätä varten te
kymmenyksinä keräätte minttua ja ruutapensasta. Voi teitä kurjia! sillä
toisille te osoitatte mitä selkeintä tietä, jota ette itse tahdo kulkea.

Te oppineet ja opettajat lastaatte toisten selkiin sietämättömän raskaita
taakkoja, mutta itse olette haluttomia liikauttamaan niitä yhdellä
sormistannekaan.

Totisesti sanon teille, että kaikki paha on tullut maailmaan vanhinten
seuraamisen verukkeella. Kertokaa, kuka toi epäjumalanpalvonnan maailmaan,
jollei vanhinten perinnäistapa? Sillä elipä kerran kuningas, joka rakasti
ylitsevuotavan paljon Baal -nimistä isäänsä. Sen tähden, kun isä kuoli, poika
omaksi lohdutuksekseen teetätti isänsä näköisen kuvapatsaan ja pystytti sen
kaupungin torille. Ja hän asetti määräyksen, että jokainen, joka tulisi
lähemmäksi kuin parikymmentä tuumaa patsaasta, olisi turvassa, eikä kukaan
saisi vahingoittaa häntä mistään syystä. Tästä syystä pahantekijät, jotka
hyötyivät patsaasta, alkoivat uhrata sille ruusuja ja kukkasia, ja lyhyen
ajan sisällä alettiin jo lahjoittaa rahaa ja ruokaa, kunnes patsasta
alettiin kutsua jumalaksi kunnioituksen osoituksena. Tämä tapa muuttui
laiksi, jopa niin, että Baal -jumala levisi koko maailmaan; ja kuinka paljon
Jumala tätä sureekaan profeetta Jesajan välityksellä, sanoen: "Totisesti
tämä kansa palvoo minua turhaan, sillä se on tehnyt tyhjäksi lakini,
palvelijani Mooseksen kautta saamansa, ja noudattaa vanhimpiensa
perinnäistapoja."

Totisesti sanon teille, että leivän syöminen pesemättömin käsin ei saastuta
ihmistä, sillä häntä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä
tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen."

Silloin eräs lainopettajista sanoi: "Jos syön sianlihaa tai muuta
epäpuhdasta lihaa, eivätkö ne tahraa omaatuntoani?"

Jeesus vastasi: "Tottelemattomuus ei mene ihmiseen, vaan tulee ihmisen
sisästä, hänen sydämestään; ja sen tähden hän saastuu epäpuhdasta lihaa
syödessään."

Silloin eräs oppineista sanoi: "Mestari, olet puhunut paljon
epäjumalanpalvontaa vastaan ikäänkuin Israelin kansalla olisi jumalankuvia,
ja täten olet tehnyt vääryyttä meille."

Jeesus vastasi: "Tiedän hyvin, että tämän päivän Israelissa ei ole puusta
tehtyjä patsaita; mutta lihallisia patsaita täällä on."

Silloin oppineet vastasivat vihastuneina: "Ja me olemme siis
epäjumalanpalvojia?"

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, käsky ei kuulu: "Palvo", vaan
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sielustasi ja kaikella sydämelläsi
ja koko mielelläsi." Onko tämä totta?" kysyi Jeesus.

"Se on totta", vastasivat kaikki.

33.

Jeesus jatkoi: "Totisesti kaikki se, mitä ihminen rakastaa, ja minkä vuoksi
hän jättää kaiken muun, on hänen jumalansa. Näin ollen irstailijalla on
prostituoitu epäjumalanaan, herkuttelijalla ja juomarilla on oma lihansa, ja
ahneella hopea ja kulta epäjumalanaan, ja samalla tavoin kullakin
syntisellä."

Silloin sanoi hänet kutsunut: "Mestari, mikä on synneistä suurin?"

Jeesus vastasi: "Mikä on pahin onnettomuus, joka voi saattaa talon
tärviölle?"

Kaikki olivat vaiti, kunnes Jeesus sitten osoitti sormellaan alaspäin,
sanoen: "Jos perustus antaa myöten, välittömästi talo sortuu raunioiksi,
niin perusteellisesti, että se on rakennettava uudelleen aivan alusta asti:
mutta jos mikä tahansa muu osa hajoaa, se voidaan korjata. Samalla tavoin
sanon teille, että epäjumalanpalvonta on suurin synti, sillä se jättää
ihmisen kokonaan vaille uskoa, ja siitä seuraten myös ilman Jumalaa; niin,
ettei hänellä voi olla lainkaan hengellistä kiintymystä. Mutta kaikki muut
synnit jättävät ihmiselle sentään toivon armon saamisesta: ja siksi sanon
epäjumalanpalvontaa synneistä suurimmaksi."

Kaikki olivat hämmästyneitä Jeesuksen sanoista, sillä he käsittivät, ettei
niitä vastaan voinut hyökätä millään tavalla.

Silloin Jeesus jatkoi: "Muistakaa, mitä Jumala puhui, ja minkä Mooses ja
Joosua kirjasivat lakiin, niin näette, miten suuri synti se on. Jumala
sanoi, puhuen Israelille: "Sinun ei pidä tehdä itsellesi mitään kuvaa
niistä, jotka ovat taivaassa, eikä niistä, jotka ovat sen alapuolella, eikä
sinun pidä kuvaa tehdä niistä, jotka ovat maan päällä enemmän kuin
niistäkään, jotka ovat maan alla; eikä niistä, jotka ovat veden päällä, eikä
niistä, jotka ovat sen alla. Sillä Minä olen sinun Jumalasi, vahva ja
mustasukkainen; joka kostan tämän synnin isille ja heidän lapsilleen aina
neljänteen sukupolveen saakka." Muistakaa, miten Joosua ja Leevin heimo
Jumalan käskystä tarttuivat miekkaan, surmaten 120 000 niiden joukosta,
jotka eivät janonneet Jumalan armoa, näiden tehtyä vasikan ja palvottuaan
sitä. Voi Jumalan kauheaa rangaistusta epäjumalanpalvojille!"

34.

Oven ulkopuolella seisoi eräs, jonka käsi oli niin surkastunut, ettei hän
voinut sitä käyttää. Silloin Jeesus, korotettuaan sydämensä Jumalan luo,
sanoi: "Jotta tietäisitte sanani tosiksi, minä käsken, "Jumalan nimessä,
mies, ojenna surkastunut kätesi!"" Tämä ojensi kätensä, ja se oli terve,
kuin mikään ei koskaan olisi sitä vaivannut.

Sitten he alkoivat syödä Jumalan pelon vallassa. Ja vähän syötyään Jeesus
puhui jälleen: "Totisesti sanon teille, että olisi parempi polttaa koko
kaupunki kuin antaa pahan tavan jatkua siellä. Siitä syystä Jumala on
vihainen maan prinsseille ja kuninkaille, joille Hän on antanut miekan
vääryyksien ja paheiden tuhoamiseksi."

Myöhemmin Jeesus sanoi: "Jos teidät on jonnekin kutsuttu, muistakaa, ettette
istu parhaalle paikalle, ettei isäntä sanoisi teille jonkun paremman
ystävänsä saapuessa: "Nouse ja istu tänne alemmaksi!", sillä se olisi teille
häpeäksi. Vaan menkää ja istukaa huonoimmalle paikalle niin että se, joka on
teidät kutsunut, tulisi ja sanoisi: "Nouse, ystävä, ja käy tänne ylemmäksi
istumaan!" Sillä silloin saatte suuren kunnian: sillä jokainen, joka ylentää
itsensä, alennetaan, ja se, joka alentaa itsensä, ylennetään.

Totisesti sanon teille, ettei Saatanasta tullut hylkiötä minkään muun synnin
kuin ylpeytensä tähden, aivan kuten profeetta Jesaja moittii häntä, sanoen:
"Kuinka oletkaan langennut taivaasta, oi Lucifer, sinä, joka olit enkelien
kaunistus ja loistit kuin aamurusko: totisesti maahan on langennut sinun
ylpeytesi!"

Totisesti sanon teille, että jos ihminen tajuaisi kurjuutensa, hän täällä
maan päällä aina itkisi ja pitäisi itseään halvimpana, kaikkien muitten
alapuolella. Sillä mistään muusta syystä ei ensimmäinen mies itkenyt
vaimonsa kanssa tauotta sataa vuotta, janoten armoa Jumalalta. Sillä he
tiesivät totisesti, minne olivat joutuneet ylpeytensä tähden."

Ja näin puhuttuaan Jeesus kiitti; sinä päivänä koko Jerusalen sai kuulla,
miten suuria asioita hän oli puhunut ja millaisen ihmeen tehnyt, niin että
kansa kiitti Jumalaa siunaten Hänen pyhää nimeään.

Mutta lainopettajat ja papit kiihtyivät suurempaan vihaan ymmärrettyään,
että hän puhui vanhinten perinnäistapoja vastaan. Ja faaraon tavoin he
kovettivat sydämensä; minkä vuoksi he hakivat tilaisuutta tappaa hänet, sitä
löytämättä.

35.

Jeesus lähti Jerusalemista ja meni autiomaahan Jordanin toiselle puolen: ja
opetuslapset, jotka istuivat hänen ympärillään, sanoivat hänelle: "Oi
mestari, selitä meille, miten Saatana lankesi ylpeytensä tähden, sillä
olemme oppineet hänen langenneen tottelemattomuudesta ja koska oli
houkutellut ihmistä pahaan."

Jeesus vastasi: "Luotuaan maan massan Jumala jätti sen 25 000 vuodeksi muuta
tekemättä; Saatana, joka oli eräänlainen pappi ja enkelien johtaja suuren
ymmärryksensä tähden, tiesi Jumalan tulevan ottamaan maan massasta 144 000
profeetan merkillä merkittyä sekä Jumalan lähettilään, jonka sielun Hän oli
luonut 60 000 vuotta ennen mitään muuta. Koska oli loukkaantunut ja
vihainen, Lucifer yllytti enkeleitä, sanoen: "Katsokaa, jonain päivänä
Jumala tulee tahtomaan meidän kunnioittavan tätä maata. Huomatkaa sen tähden,
että me olemme henkeä, eikä (meidän) siksi ole sopivaa niin tehdä."

Monet hylkäsivät Jumalan tämän vuoksi. Minkä jälkeen Jumala eräänä päivänä,
kaikkien enkelien ollessa koolla, sanoi: "Jokainen Minua Herranaan pitävä
välittömästi tehköön kunniaa tälle maalle."

Jumalaa rakastavat kumartuivat, mutta Saatana kannattajineen sanoi: "Oi
Herra, me olemme henkeä, eikä siksi ole oikeudenmukaista, että meidän
pitäisi osoittaa tälle savelle kunnioitusta." Sanottuaan näin Saatana
muuttui kauhean ja pelottavan näköiseksi, ja hänen kannattajansa
kammottaviksi; sillä heidän kapinansa tähden Jumala otti heiltä kauneuden,
jolla oli heidät luomisessa muovannut. Jolloin pyhät enkelit, päänsä
nostaessaan ja nähdessään, miten kauheita hirviöitä Saatanasta
seuralaisineen oli tullut, kätkivät kasvonsa pelosta maahan.

Silloin Saatana sanoi: "Oi Herra, olet epäoikeudenmukaisesti tehnyt minut
kammottavaksi, mutta tyydyn siihen, sillä janoan tehdä tyhjäksi kaiken Sinun
tekemäsi. Ja toiset paholaiset sanoivat: "Älä kutsu Häntä Herraksi, Lucifer,
sillä sinä olet herra."

Silloin Jumala sanoi Saatanan kannattajille: "Katukaa ja tunnustakaa minut
Jumalaksenne, Luojaksenne."

He vastasivat: "Me kadumme, että olemme osoittaneet Sinulle mitään
kunnioitusta, sillä et ole oikeudenmukainen; mutta Saatana on
oikeudenmukainen ja viaton, ja hän on herramme."

Silloin Jumala sanoi: "Lähtekää luotani, oi te kirotut, sillä minulla ei ole
armoa teille."

Ja lähtiessään Saatana sylkäisi maan massaan, minkä syljen enkeli Gabriel
nosti ylös, mukana vähän maata; niin että sen tähden ihmisellä nyt on napa
vatsassaan."

36.

Opetuslapset hämmästyivät suuresti enkelien kapinointia.

Silloin Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille, että se, joka ei
rukoile, on pahempi kuin Saatana ja saa kärsiä suurempia tuskia. Sillä
Saatanalla ei ennen lankeamistaan ollut yhtään esimerkkiä pelättävänään,
eikä Jumala lähettänyt edes yhtään profeettaa kutsumaan häntä katumukseen:
mutta ihminen - nyt, kun kaikki profeetat ovat tulleet, lukuunottamatta
Jumalan lähettilästä, joka tulee minun jälkeeni, sillä niin Jumala tahtoo,
ja että valmistaisin hänelle tietä - ja ihminen, minä sanon, elää
huolettomana pelkoa vailla, ikäänkuin Jumalaa ei olisi olemassakaan. Aivan
niin kuin tästä puhui profeetta Daavid: "Järjetön on sanonut sydämessään: ei
ole mitään Jumalaa. Siksi he ovat turmeltuneita ja tulevat kauhistuttaviksi,
eikä yksikään heistä hyvää tee."

Rukoilkaa taukoamatta, oi oppilaani, että voisitte saada. Sillä se, joka
etsii, löytää, ja sille, joka koputtaa, avataan, ja se, joka pyytää, sille
annetaan. Älkääkä rukoillessanne pyrkikö monisanaisuuteen, sillä Jumala
katsoo sydäntä; kuten Hän sanoi Salomon välityksellä: "Oi palvelijani, anna
minulle sydämesi." Niin totisesti kuin Jumala elää sanon teille, että
teeskentelijät suorittavat paljon rukouksia joka puolella kaupunkia, jotta
ihmiset näkisivät sen ja pitäisivät heitä pyhimyksinä: mutta heidän
sydämensä ovat pahuutta täynnä, eivätkä he siksi tarkoita, mitä pyytävät. On
välttämätöntä, että tarkoitatte, mitä rukoillessanne sanotte, jos tahdotte
Jumalan ottavan rukouksenne vastaan. Kertokaahan minulle: kukapa menisi
puhuttelemaan Rooman kuvernööriä tai Herodesta miettimättä ensin, ketä on
menossa tapaamaan ja mitä aikoo tehdä? Ei varmasti kukaan. Ja jos ihminen
tekee niin toisen ihmisen kanssa puhuakseen, mitä pitäisikään hänen tehdä
voidakseen puhua Jumalan kanssa, voidakseen pyytää anteeksiantoa syntiensä
tähden ja kiittää kaikesta, mitä Jumala on hänelle antanut?

Totisesti sanon teille, että hyvin harvat suorittavat todellisia rukouksia,
ja siksi Saatanalla on valtaa ihmisten yli, sillä Jumala ei halua niitä,
jotka kunnioittavat Häntä pelkillä huulillaan: jotka temppelissä pyytävät
armoa huulillaan, mutta sydämissään huutavat oikeudenmukaisuutta. Kuten Hän
sanoo profeetta Jesajalle: "Vie pois tämä kansa, joka uuvuttaa minut, sillä
he kunnioittavat minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana
luotani." Totisesti sanon teille, että se, joka menee rukoilemaan ilman
huolellisuutta, pilkkaa Jumalaa.

Entä kuka menisi puhumaan Herodekselle selkä häneen päin, ja puhuisi hänelle
hyvää kuvernööri Pilatuksesta, jota hän kuollakseen inhoaa? Varmaankaan ei
kukaan. Juuri näin tekee silti se, joka menee rukoilemaan
valmistautumattomasti. Hän kääntää selkänsä Jumalalle ja kasvonsa
Saatanalle, ja puhuu tästä hyvää. Sillä hänen sydämessään on vääryys, jota
hän ei ole katunut.

Jos joku teitä vahingoitettuaan sanoisi huulillaan teille: "Anna minulle
anteeksi" ja käsillään löisi teitä, kuinka voisitte antaa hänelle anteeksi?
Juuri saman verran antaa Jumala anteeksi niille, jotka huulillaan sanovat:
"Herra, armahda meitä" ja sydämissään rakastavat vääryyttä ja ajattelevat
uusia syntejä."

37.

Opetuslapset itkivät Jeesuksen sanojen tähden ja anoivat häntä: "Herra,
opeta meitä rukoilemaan."

Jeesus vastasi: "Miettikää, mitä tekisitte, jos Rooman kuvernööri ottaisi
teidät kiinni teloitusta varten, ja tehkää sama rukoilemaan mennessänne.
Olkoot sananne tällaiset: "Oi Herra meidän Jumalamme, pyhitetty olkoon Sinun
nimesi, tulkoon Sinun valtakuntasi meissä, tapahtukoon Sinun tahtosi aina,
ja kuten se täytetään taivaissa, täytettäköön se myös maassa; anna meille
jokapäiväinen leipämme, ja anna meille syntimme anteeksi, kuten me anteeksi
annamme niille, jotka rikkovat meitä vastaan, äläkä anna meidän langeta
kiusauksiin, vaan päästä meidät pahasta, sillä Sinä yksin olet Jumalamme,
jolle kuuluu loisto ja kunnia iankaikkisesti."

38.

Silloin Johannes vastasi: "Mestari, peseytykäämme niin kuin Jumala määräsi
Mooseksen välityksellä."

Jeesus sanoi: "Luuletteko, että olen tullut hävittämään lain ja profeetat?
Niin totisesti kuin Jumala elää sanon teille, etten ole tullut sitä
rikkomaan, vaan seuraamaan. Sillä jokainen profeetta on noudattanut Jumalan
lakia ja kaikkea, mitä Jumala on muitten profeettojen kautta puhunut. Niin
totta kuin Jumala elää, Hän, jonka edessä sieluni seisoo: yksikään, joka
rikkoo pienintäkään määräystä, ei voi miellyttää Jumalaa, vaan tulee olemaan
kaikkein pienin Jumalan valtakunnassa, sillä hänellä ei ole siellä osaa.
Lisäksi sanon teille, että tavuakaan Jumalan laissa ei voi rikkoa mitä
vakavinta syntiä tekemättä. Toisin sanoen, sanon teille vain, että on
tarpeellista noudattaa sitä, mitä Jumala sanoo profeetta Jesajan
välityksellä, seuraavin sanoin: "Peseydy ja ole puhdas, ja vie ajatuksesi
pois silmistäni."

Totisesti sanon teille, että valtameren kaikki vesi ei pese puhtaaksi sitä,
joka sydämellään rakastaa pahaa. Ja sanon teille vielä, ettei kukaan suorita
rukousta Jumalaa miellyttävällä tavalla, jollei ole peseytynyt, vaan
raskauttaa sieluaan epäjumalanpalvonnan kaltaisella synnillä.

Uskokaa minua, totisesti, että jos ihminen rukoilisi Jumalaa soveliaalla
tavalla, hän saisi kaiken mitä pyytää. Muistakaa Jumalan palvelijaa
Moosesta, joka rukouksellaan kuritti Egyptiä, avasi Punaisen meren ja
hukutti siihen faaraon armeijoineen. Muistakaa Joosuaa, joka sai auringon
seisahtumaan, Samuelia, joka löi pelolla filistealaisten mittaamattoman
sotajoukon, ja Eliaa, joka sai tulen satamaan taivaasta; Elisa herätti
kuolleen, ja niin monet muut pyhät profeetat, jotka rukouksella saavuttivat
kaiken pyytämänsä. Mutta nuo miehet eivät totisesti tavoitelleet omaa
etuaan, vaan etsivät Jumalaa ja Hänen kunniaansa."

39.

Silloin Johannes sanoi: "Hyvin olet puhunut, Mestari, mutta jäimme vaille
tietoa, miten ihminen lankesi syntiin ylpeyden tähden."

Jeesus vastasi: "Kun Jumala oli karkottanut Saatanan ja enkeli Gabriel
puhdistanut maan massan Saatanan syljestä, Jumala loi kaiken, mikä elää,
sekä lentävät että kävelevät ja uivat eläimet, ja Hän koristeli maailman
kaikella, mitä siinä on. Eräänä päivänä Saatana lähestyi paratiisin portteja
ja nähdessään hevosia ruohoa syömässä ilmoitti niille, että jos maa saisi
sielun, se tietäisi ankaraa työtä hevosille; ja siksi olisi niiden edun
mukaista tallata tuo maapala niin, ettei siitä olisi enää mihinkään. Hevoset
ojentautuivat ja kiihdyttivät itsensä rajuun laukkaan maalla, joka kasvoi
liljoja ja ruusuja.
Sen jälkeen Jumala antoi hengen sille epäpuhtaalle osalle maata, jossa
Saatanan sylkäys oli ollut ennenkuin Gabriel otti sen pois; ja Jumala nosti
esiin koiran, joka haukkuen täytti hevoset pelolla ja ajoi ne pakoon. Sitten
Jumala antoi sielun ihmiselle, kaikkien enkelien laulaessa: "Siunattu olkoon
pyhä nimesi, oi Jumala meidän Herramme."

Ponkaistuaan jaloilleen Aatami näki ilmassa kirjoituksen, joka loisti kuin
aurinko, kuuluen: "On vain yksi Jumala, ja Muhammed on Jumalan lähettiläs."
Silloin Aatami avasi suunsa ja sanoi: "Minä kiitän Sinua, oi Herra Jumalani,
siitä, että olet suvainnut luoda minut; mutta kerro minulle, rukoilen Sinua,
mitä tarkoittaa näiden sanojen viesti: "Muhammed on Jumalan lähettiläs."
Onko ennen minua ollut olemassa muita ihmisiä?"

Silloin Jumala sanoi: "Ole tervetullut, oi palvelijani Aatami. Kerron
sinulle, että olet ensimmäinen luomani ihminen. Ja se, jonka olet huomannut
mainitun, on sinun poikasi, joka tulee maailmaan monien vuosien kuluttua ja
tulee olemaan lähettilääni, jota varten olen luonut kaiken; joka tullessaan
antaa maailmalle valon; jonka sielu asetettiin taivaalliseen loistoon 60 000
vuotta ennen kuin olin luonut mitään."

Aatami anoi Jumalaa: "Herra, anna käsieni kynsiin tämä kirjoitus." Sitten
Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle tuon kirjoituksen hänen peukaloihinsa;
oikean käden peukalonkynnessä luki: "On vain yksi Jumala" ja vasemman käden
peukalonkynnessä: "Muhammed on Jumalan lähettiläs." Sitten ensimmäinen mies
suuteli noita sanoja isällisellä hellyydellä, hieroi silmiään ja sanoi:
"Siunattu olkoon päivä, jona sinä tulet maailmaan."

Nähdessään miehen yksikseen Jumala sanoi: "Ei ole hänen hyvä olla yksin."
Siksi Hän vaivutti Aatamin uneen ja otti kylkiluun hänen sydämensä läheltä,
täyttäen sen paikan lihalla. Tuosta kylkiluusta Hän teki Eevan ja antoi
tämän Aatamille vaimoksi. Hän asetti nämä kaksi paratiisin valtiaiksi,
joille sanoi: "Katsokaa, annan teille kaikki hedelmät syötäviksi, paitsi
omenat ja viljan"(engl.tekstissä corn, mikä tark. myös maissia; suom.huom.),
joista Hän sanoi: "Varokaa missään tapauksessa syömästä näitä hedelmiä,
sillä silloin tulisitte epäpuhtaiksi, niin etten enää sallisi teidän jäädä
tänne, vaan ajaisin teidät pois ja saisitte kärsiä suuria kurjuuksia."

40.

Kun Saatana kuuli tästä, hän tuli hulluksi harmista ja suuttumuksesta. Ja
niin hän tuli paratiisin portin lähettyville, missä seisoi vartiossa
kauhistuttava käärme, jolla oli jalat kuin kamelilla ja varpaankynsissä
veitsenterävät, joka suuntaan leikkaavat reunat. Vihollinen sanoi hänelle:
"Salli minun tulla sisään paratiisiin."

Käärme vastasi: "Kuinka laskisin sinut sisään, kun Jumala on käskenyt minua
ajamaan sinut pois?"

Saatana vastasi: "Näethän, kuinka Jumala on sinua rakastanut asettaessaan
sinut paratiisin ulkopuolelle savenpalasta, joka ihminen on, vartioimaan.
Sen tähden, jos päästät minut paratiisiin, teen sinut niin hirmuiseksi, että
kaikki pakenevat sinua, ja niin saat mielesi mukaan kulkea ja oleilla."

Silloin käärme sanoi: "Ja miten minä järjestän sinut sisään?"

Saatana sanoi: "Olet kookas; avaa siis suusi, niin tulen vatsaasi, ja sinä
voit sisään mentyäsi jättää minut noiden savimöhkäleiden läheisyyteen, jotka
uusina kulkevat maan päällä."

Käärme teki niin, ja saattoi Saatanan lähelle Eevaa, sillä tämän mies Aatami
nukkui. Saatana näyttäytyi naiselle kauniin enkelin muodossa ja sanoi
hänelle: "Miksette syö noita omenoita ja viljaa (corn)?"

Eeva vastasi: "Jumalamme on sanonut meille, että niitä syödessämme tulisimme
epäpuhtaiksi, ja silloin Hän ajaisi meidät ulos paratiisista."

Saatana sanoi: "Hän ei kerro totuutta. Teidän täytyy tietää, että Jumala on
paha ja kateellinen eikä siksi siedä vertaisiaan, vaan pitää kaikkia orjina.
Ja siksi Hän on puhunut teille niin, ettette tulisi Hänen kanssaan
samanarvoisiksi. Mutta jos sinä ja seuralaisesi toimitte ohjeitteni mukaan
ja syötte noita hedelmiä niin kuin kaikkia muitakin, niin ette jää toisille
alamaisiksi, vaan tulette niinkuin Jumala tuntemaan hyvän ja pahan, ja
voitte tehdä, mitä mielitte, koska olette tulleet Jumalan kanssa
samanarvoisiksi."

Silloin Eeva otti ja söi noita hedelmiä, ja kun hänen miehensä heräsi, hän
kertoi kaiken, mitä Saatana oli puhunut; ja vaimon tarjotessa Aatamikin otti
ja söi. Minkä jälkeen, ruoan laskeutuessa kurkkua alas, hän muisti Jumalan
sanat; ja toivoen voivansa pysäyttää ruoan hän pani kätensä kurkulleen,
missä kaikilla miehillä on merkki.



41.

Silloin kumpikin heistä huomasi olevansa alasti: siksi he häpeissään ottivat
viikunanlehtiä ja verhosivat salaiset ruumiinosansa. Kun keskipäivä oli
kulunut, katso! Jumala ilmestyi heille ja kutsui Aatamia, sanoen: "Aatami,
missä olet?"
Tämä vastasi: "Herra, kätkeydyimme Sinun näkyvistäsi, sillä minä ja vaimoni
olemme alastomia, ja häpesimme siksi tulla eteesi."

Silloin Jumala sanoi: "Ja kuka on vienyt teiltä viattomuutenne, jollette
sitten ole syöneet hedelmää, jonka vuoksi olette tulleet epäpuhtaiksi ettekä
voi enää asustaa paratiisissa?"

Aatami vastasi: "Oi Herra, minulle antamasi vaimo pyysi minua syömään ja
niin söin siitä."

Silloin Jumala sanoi naiselle: "Miksi annoit sellaista ruokaa miehellesi?"

Eeva vastasi: "Saatana petti minua, ja niin minä söin."

"Ja kuinka se hylkiö pääsi sisään tänne?" kysyi Jumala.

Eeva vastasi: "Käärme, joka seisoo pohjoisella portilla, toi hänet
lähelleni."

Silloin Jumala sanoi Aatamille: "Koska olet kuunnellut vaimoasi ja syönyt
hedelmää, kirottu olkoon maa sinun töissäsi: se tulee kantamaan sinulle
ohdakkeita, ja otsasi hiessä pitää sinun syödä leipäsi. Ja muista, että olet
maata ja maaksi pitää sinun palata."

Ja Eevalle Hän sanoi: "Ja sinä, joka kuuntelit Saatanaa ja annoit miehellesi
syödä, tulet olemaan miehesi vallan alainen, ja hän tulee orjuuttamaan
sinua, ja sinun pitää suurella vaivalla synnyttää lapsia."

Ja kutsuttuaan käärmeen Hän kutsui myös enkeli Mikaelin, hänet, jonka
hallussa Jumalan miekka on, ja sanoi: "Karkoita ensiksi paratiisista tämä
ilkeä käärme, ja ulkopuolella katkaise hänen jalkansa: sillä jos hän tahtoo
syödä, laahatkoon vartaloaan maata pitkin." Myöhemmin Jumala kutsui
Saatanaa, joka tuli nauraen, ja sanoi tälle: "Koska sinä hylkiö olet
petkuttanaut näitä ja aiheuttanut heidän epäpuhtaiksi tulemisensa, Minä
määrään, että kaikki heidän ja heidän lastensa saastaisuus tulee sinun
suuhusi heidän kehoistaan poistuessaan, niin että tulet kylläiseksi
epäpuhtaudesta; mutta heidän lastensa joukossa tulee olemaan vilpittömästi
katuvia ja Minua palvelevia."

Saatana karjui kammottavasti ja sanoi: "Koska haluat tehdä minut entistä
pahemmaksi, tulen vielä tekemään itseni siksi, mihin vain kykenen!"

Silloin Jumala sanoi: "Katoa, kirottu, läheisyydestäni!"
Ja Saatana lähti; sen jälkeen Jumala sanoi Aatamille ja Eevalle, jotka
molemmat itkivät: "Lähtekää paratiisista ja tehkää katumusta, älkääkä
menettäkö toivoanne, sillä Minä tulen lähettämään poikanne siten, että
siemenenne nostaa Saatanan vallan pois ihmissuvun päältä: sillä
lähettiläälleni, joka on tuleva, Minä tulen antamaan kaiken."

Jumala kätkeytyi ja enkeli Mikael ajoi heidät paratiisista. Kääntyessään
Aatami näki portin yläpuolella kirjoituksen: "On vain yksi Jumala ja
Muhammed on Jumalan lähettiläs." Minkä vuoksi hän itkien sanoi: "Suokoon
Jumala, että tulet nopeasti, poikani, pelastamaan meidät kurjuudesta."

Tällä tavalla Saatana ja Aatami lankesivat syntiin ylpeytensä tähden, toinen
ihmistä halveksiessaan ja toinen halutessaan tehdä itsensä samanarvoiseksi
Jumalan kanssa."

42.

Tämän keskustelun jälkeen sekä opetuslapset että Jeesus itkivät. Silloin he
näkivät monia, jotka olivat tulleet etsimään Jeesusta, sillä pappien
johtajat olivat neuvotelleet keskenään Jeesuksen vangitsemiseksi puheistaan.
Siksi he lähettivät leviittejä ja lainopettajia kyselemään häneltä näin:
"Kuka sinä olet?"

Jeesus tunnusti totuuden, sanoen: "En ole Messias."

He sanoivat: "Oletko Elia tai Jeremia tai kukaan muinaisista profeetoista?"

Jeesus vastasi: "En."

Sitten he kysyivät: "Kuka sinä olet? Sano, että voimme kertoa niille, jotka
lähettivät meidät."

Silloin Jeesus sanoi: "Olen ääni, joka huutaa läpi Juudean ja kuuluttaa:
"Valmistakaa tie Herran lähettiläälle", niinkuin Jesajassa on kirjoitettu."

He sanoivat: "Jollet ole Messias etkä Elia tai kukaan profeetoista, miksi
saarnaat uutta oppia ja teet itsestäsi suuremman numeron kuin Messiaasta
konsanaan?"

Jeesus vastasi: "Ihmeet, joita Jumala tekee käsieni kautta, osoittavat minun
puhuvan sitä, mitä Jumala tahtoo; enkä totisesti tahdo itseäni pidettävän
sinä, mistä te puhutte. Sillä minä en ole arvollinen päästämään sen Jumalan
lähettilään sukannauhaa, jota te kutsutte "Messiaaksi"; hänen, joka luotiin
ennen minua ja joka tulee syntymään minun jälkeeni, ja joka tulee tuomaan
totuuden sanat, niin ettei hänen uskollaan tule olemaan loppua."

Leviitit ja lainopettajat lähtivät hämmennyksen vallassa kertomaan tästä
kaikesta pappien johtajille, jotka sanoivat: "Hänellä on takanaan Saatana,
joka sanoo hänelle kaiken."

Jeesus sanoi oppilailleen: "Totisesti sanon teille, että pappien johtajat ja
kansamme vanhimmat etsivät tilaisuutta nousta minua vastaan."

Silloin Pietari sanoi: "Älä sen tähden mene enää Jerusalemiin."

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Sinä ymmärtämätön, et tiedä mitä sanot, sillä
minun on välttämättä kärsittävä monia vainoja, koska niin ovat kaikki
profeetat ja Jumalan pyhät kärsineet. Mutta älä pelkää, sillä osa on meidän
puolellamme ja osa on meitä vastaan."

Ja näin puhuttuaan Jeesus lähti Taaborin vuorelle, minne hänen kanssaan
nousivat Pietari, Jaakob veljensä Johanneksen kanssa sekä hän, joka
kirjoittaa tätä. Siellä hänen ylleen syttyi suuri valo, ja hänen vaatteensa
tulivat lumivalkeiksi ja kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja katso! sinne
tulivat Mooses ja Elia puhumaan Jeesuksen kanssa siitä, mitä kaikkea meidän
kansallemme ja pyhälle kaupungille täytyy tapahtuman.

Pietari puhui sanoen: "Herra, täällä on hyvä olla. Jos tahdot, teemme siis
kolme lehtimajaa, yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle." Ja
hänen puhuessaan heidät peitti valkoinen pilvi, ja he kuulivat äänen
sanovan: "Katso palvelijani, johon olen mielistynyt; kuulkaa häntä."

Opetuslapset pelästyivät ja kaatuivat maahan kasvoilleen kuin kuolleet.
Jeesus laskeutui ja nosti oppilaansa sanoen: "Älkää pelätkö, sillä Jumala
rakastaa teitä, ja teki tämän, jotta uskoisitte sanoihini."

43.

Jeesus palasi alas niiden kahdeksan opetuslapsen luo, jotka odottivat häntä.
Ja ne neljä kertoivat niille kahdeksalle kaikesta näkemästään: niin sinä
päivänä heidän sydämistään lähti kaikki epäilys Jeesuksen suhteen,
lukuunottamatta Juudas Iskariotia, joka ei uskonut. Jeesus istuutui vuoren
juurelle, ja he söivät villejä hedelmiä, sillä heillä ei ollut leipää.

Ja Andreas sanoi: "Olet kertonut meille monia asioita Messiaasta; ole siis
kiltti ja kerro meille kaikki selvyydellä."
Kaikki opetuslapset anoivat häntä samalla tavoin.
Jeesus alkoikin puhua: "Jokainen työskentelee sellaisen päämäärän eteen,
josta saa tyydytystä. Sen vuoksi sanon teille, että Jumala, koska totisesti
on täydellinen, ei tarvitse tyydytystä, sillä Hänessä on tyydytys itsessään.
Näin ollen, halutessaan toimia, Hän loi ennen kaikkea muuta sielun
lähettiläälleen, jota varten Hän päätti luoda kaiken muun, niin että
luomakunta löytäisi ilon ja siunauksen Jumalasta ja Hänen lähettiläänsä
iloitsisi luomakunnasta, jonka Hän oli luonut palvelemaan itseään. Ja miksi
piti olla näin, paitsi että Hän tahtoi täten?

Totisesti sanon teille, että kukin profeetta on tullessaan tuonut vain
yhdelle kansalle Jumalan armon osoituksen. Ja siksi heidän sanansa oli
tarkoitettu vain kansalle, jolle heidät oli lähetetty. Mutta kun Jumalan
lähettiläs tulee, Jumala antaa hänelle kuin kätensä sinetin, niin että hän
tuo pelastuksen ja armon kaikille maailman kansoille, joille hänen oppinsa
tulee. Hän käy voimalla jumalattomien päälle ja tuhoaa epäjumalanpalvonnan
niin, että saattaa Saatanan ymmälleen; sillä näin lupasi Jumala
Aabrahamille: "Katso, sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan
sukukunnat; ja niinkuin sinä rikoit jumalankuvat, oi Aabraham, samoin tulee
siemenesikin tekemään."

Jaakob vastasi: "Oi mestari, kerro meille, kummasta tämä lupaus annettiin;
sillä juutalaiset sanovat "Iisakista" ja ismaelilaiset "Ismaelista"."

Jeesus vastasi: "Kenen poika Daavid oli, ja kenen sukua?"

Jaakob vastasi: "Iisakin; sillä Iisak oli Jaakobin isä, ja Jaakob Juudan,
josta Daavid polveutuu."

Silloin Jeesus sanoi: "Entä Jumalan lähettiläs, sitten kun hän tulee: kenen
sukua tulee hän olemaan?"

Opetuslapset vastasivat: "Daavidin."

Minkä jälkeen Jeesus sanoi: "Te petätte itseänne; sillä Daavid kutsui häntä
hengessään herraksi, näin sanoen: "Jumala sanoi herralleni: istu oikealla
puolellani, kunnes annan vihollisesi astinlaudaksesi. Jumala lähettää
matkaan sauvasi, joka tulee hallitsemaan vihollistesi keskellä." Jos Jumalan
lähettiläs, jota te kutsutte Messiaaksi, olisi Daavidin poika, kuinka Daavid
silloin kutsuisi häntä herraksi? Uskokaa minua, sillä totisesti sanon
teille, että lupaus annettiin Ismaelista, eikä Iisakista."

44.

Silloin opetuslapset sanoivat: "Oi mestari, Mooseksen kirjaan on
kirjoitettu, että Iisakista on lupaus annettu."

Jeesus vastasi, valittaen: "Niin on kirjoitettu, mutta Mooses ei sitä
kirjoittanut, eikä Joosua, vaan meidän rabbimme, jotka eivät pelkää Jumalaa.
Totisesti sanon teille, että jos tarkkaatte enkeli Gabrielin sanoja,
huomaatte lainopettajiemme ja oppineittemme väärämielisyyden. Sillä enkeli
sanoi: "Aabraham, koko maailma tulee tietämään, kuinka Jumala sinua
rakastaa; mutta kuinka saa maailma tietää sinun rakkaudestasi Jumalaan?
Onhan varmasti tarpeellista, että teet jotain Jumalan rakkauden tähden."
Aabraham vastasi: "Katso Jumalan palvelijaa, valmiina tekemään kaiken, mitä
Jumala tahtoo."

Silloin Jumala puhui, sanoen Aabrahamille: "Ota poikasi, esikoisesi Ismael,
ja tule vuorelle uhraamaan hänet." Kuinka Iisak olisi esikoinen, kun hänen
syntyessään Ismael oli jo seitsenvuotias?

Silloin opetuslapset sanoivat: "Selvästi näkyy oppineittemme petos: kerro
sinä siis meille totuus, sillä sinut tiedämme Jumalan lähettämäksi."

Silloin Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että Saatana etsii aina
tilaisuutta tehdä Jumalan laki tyhjäksi; siksi hän seuraajiensa kautta,
teeskentelijöiden ja heidän väärien opetustensa ja pahantekijöiden ja heidän
irstaan elämänsä avulla on tänä päivänä saastuttanut melkein kaiken, niin
että totuus on hädin tuskin löydettävissä. Voi tekopyhiä teeskentelijöitä!
sillä heidän tässä maailmassa saamansa kehut ja kiitokset tulevat helvetissä
muuttumaan loukkauksiksi ja kidutukseksi.

Siksi sanon teille, että Jumalan lähettiläs on loisto, joka tuo ilon melkein
kaikille Jumalan luomille, sillä häntä on siunattu ymmärryksen ja
neuvokkuuden hengellä, viisauden ja mahdin hengellä, pelon ja rakkauden
hengellä, varovaisuuden ja kohtuullisuuden hengellä, hyväntekeväisyyden ja
armon hengellä, hurskauden ja oikeudenmukaisuuden hengellä, lempeyden ja
kärsivällisyyden hengellä, joita hän on saanut Jumalalta kolme kertaa
enemmän kuin kaikki muut luodut yhteensä. Oi sitä siunattua aikaa, jona hän
tulee maailmaan! Uskokaa minua, että olen nähnyt hänet ja osoittanut hänelle
kunnioitusta, niinkuin kaikki profeetat ovat hänet nähneet: sillä hänen
hengestään Jumala antaa heille kaikille profetiuden. Ja kun näin hänet,
sieluni täyttyi lohdulla sanoen: "Oi Muhammed, Jumala olkoon kanssasi, ja
tehköön Hän minut arvolliseksi avaamaan kengännauhasi, sillä silloin olisin
suuri profeetta ja Jumalan pyhä."

Näin sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa.

45.

Silloin enkeli Gabriel tuli Jeesuksen luo ja puhui tälle niin, että mekin
kuulimme hänen äänensä, joka sanoi: "Nouse ja mene Jerusalemiin!"

Sen mukaisesti Jeesus lähti ja meni Jerusalemiin. Ja sapattina hän meni
temppeliin alkaen opettaa ihmisiä. Silloin ihmiset kerääntyivät juoksujalkaa
temppeliin, joukossaan ylipappi ja muita pappeja, jotka kokoontuivat
Jeesuksen lähelle, sanoen: "Oi mestari, meille on kerrottu sinun puhuvan
pahaa meistä; varo sen tähden, ettei sinulle tapahtuisi jotain pahaa."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että puhun pahaa teeskentelijöistä;
jos siis olette teeskentelijöitä, puhun teitä vastaan."

He vastasivat: "Kuka on teeskentelijä? Sano meille selvästi."

Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille, että se, joka tekee hyvän työn sen
vuoksi, että ihmiset näkisivät hänet, on teeskentelijä, sillä hänen tekonsa
ei ulotu sydämeen, jota ihmiset eivät voi nähdä, vaan jättää sydämen
epäpuhtaiden ajatusten ja saastaisten halujen valtaan. Tiedättekö, kuka
teeskentelijä on? Se, joka kielellään palvelee Jumalaa, mutta sydämellään
ihmisiä. Voi viheliäistä ihmistä! sillä kuollessaan hän menettää kaikki
ansionsa. Sillä tästä asiasta puhuu profeetta Daavid: "Älkää panko toivoanne
ja luottamustanne ruhtinaisiin älkääkä ihmisen lapsiin, joissa ei ole
pelastusta, sillä kuolemassa heidän ajatuksensa katoavat": ei; ennen
kuoleman hetkeä he huomaavat jääneensä palkkiota vaille, sillä ihminen,
niinkuin sanoo Jumalan profeetta Job, on "epävakaa, eikä pysy samalla
mielellä." Jos hän siis tänään ylistää sinua, huomenna hän jo herjaa sinua,
ja jos hän tänään tahtoo palkita sinut, huomenna hän jo mielellään ryöstäisi
sinut. Voi siis tekopyhiä, sillä heidän palkkionsa on tyhjänpäiväinen ja
menee hukkaan. Niin totta kuin Jumala elää ja seison Hänen edessään,
teeskentelijä on varas ja pilkkaa Jumalaa, sillä hän käyttää lakia hyväkseen
hyväksi tekeytyäkseen, ja varastaa kunniaa Jumalalta, jolle yksin kuuluvat
kiitos ja kunnia iankaikkisesti.

Sanon teille vielä, että teeskentelijällä ei ole uskoa, sillä jos hän
uskoisi Jumalan näkevän kaiken ja langettavan pahalle kauhean rangaistuksen,
hän puhdistaisi sydämensä, johon uskon puutteessaan on kerännyt paljon
vääryyttä ja pahaa. Totisesti sanon teille, että teeskentelijä on kuin
hautakammio, joka ulkoapäin on valkoinen, mutta sisältä täynnä matoja ja
lahoamista. Jos siis te, oi papit, palvelette Jumalaa siksi, että Jumala on
luonut teidät ja vaatii teiltä palvelusta, en puhu teitä vastaan, koska
olette Jumalan palvelijoita; mutta jos teette kaiken omaa hyötyänne etsien
ja ostatte ja myytte temppelissä kuin markkinapaikalla, ajattelematta, että
Jumalan temppeli on rukouspaikka eikä tori, josta teette varkaitten luolan:
jos teette kaiken ihmisiä miellyttääksenne ja olette sulkeneet Jumalan
mielestänne, silloin kohotan ääneni teitä vastaan, sillä olette paholaisen
poikia ettekä Aabrahamin, joka lähti isänsä talosta Jumalan rakkauden tähden
ja olisi uhrannut oman poikansakin. Voi teitä, papit ja oppineet, jos
sellaisia olette, sillä Jumala tulee ottamaan pappeuden teiltä!"

46.

Taas Jeesus puhui, sanoen: "Annan teille esimerkin. Eräs talollinen istutti
viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, etteivät eläimet tallaisi sitä. Keskelle
hän rakensi viininpuristimen, ja luovutti sitten tarhan viljelijöille. Kun
sitten sadonkorjuun aika oli koittanut, hän lähetti palvelijansa, mutta
heidät nähdessään viljelijät kävivät heidän kimppuunsa kivittäen muutamia,
polttaen toiset ja viillellen loput veitsillä. Ja tämä toistui lukuisia
kertoja. Kertokaa minulle, mitä viinitarhan omistaja mahtaakaan tehdä
viljelijöille?"

Jokainen vastasi: "Julmalla tavalla hävittää hän heidät ja antaa
viinitarhansa toisille viljelijöille."

Silloin Jeesus sanoi: "Ettekö tiedä, että viinitarha on Israelin huone, ja
viljelijät Juudan ja Jerusalemin asukkaita? Voi teitä, sillä Jumala on
teille vihainen raadeltuanne niin monta Jumalan profeettaa, niin että Ahabin
aikana ei löytynyt ketään Jumalan pyhiä hautaamaan!"

Ja hänen näin puhuttuaan ylipapit olisivat halunneet vangita hänet, mutta
pelkäsivät tavallista kansaa, joka palvoi häntä.

Silloin Jeesus, nähdessään naisen, jonka pää oli syntymästä saakka roikkunut
alaspäin, sanoi: "Nosta pääsi, nainen, Jumalamme nimessä, jotta nämä
tietäisivät minun puhuvan totta, ja koska Hän tahtoo minun kuuluttavan
sitä."

Sillä hetkellä nainen kohottautui terveenä, Jumalaa ylistäen.

Pappien johtaja korotti äänensä, sanoen: "Tämä mies ei ole Jumalan
lähettämä, sillä hän ei pidä sapattia: tänään hän on parantanut vammaisen."

Jeesus vastasi: "Kertokaa minulle, eikö puhuminen ole sapattina sallittua,
ja toisten pelastuksen puolesta rukoileminen? Ja kuka teistä, jos aasinne
tai härkänne sapattina putoaisi ojaan, ei vetäisi sitä kuiville? Varmasti ei
kukaan. Ja olenko minä siis rikkonut sapattia vastaan antamalla yhdelle
Israelin tyttärelle terveyden? Tässä tekopyhyys varmasti tunnetaan! Voi,
kuinka monta tänä päivänä on sellaista, jotka pelkäävät oljen pistävän
toveriaan silmään, vaikka tukki on leikkaamaisillaan heidän oman päänsä
irti! Voi, kuinka moni säikkyy muurahaista, muttei edes huomaa elefanttia!"

Ja näin puhuttuaan hän lähti temppelistä. Mutta papit keskenään olivat
pakahtua raivoonsa, kun eivät pystyneet sieppaamaan häntä ja tekemään
hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin heidän isänsäkin olivat tehneet Jumalan
pyhiä vastaan.

47.

Profeetan tehtävänsä toisena vuotena Jeesus lähti Jerusalemista alas
Nainiin. Hänen lähestyessään kaupungin porttia sen asukkaat kantoivat juuri
hautakammioon erään äidin ainoaa poikaa, lesken, jonka tähden kaikki
itkivät. Kun Jeesus sitten saapui ja ihmiset ymmärsivät Jumalan profeetan
tulleen, he alkoivat anella häntä herättämään kuolleen, profeetta kun oli;
niin anoivat myös opetuslapset. Silloin Jeesus pelästyi suuresti ja kääntyen
Jumalan puoleen sanoi: "Ota minut pois maailmasta, oi Herra, sillä maailma
on hullu ja kutsuu minua melkein Jumalaksi!"
Ja tämän sanottuaan hän itki.

Silloin tuli enkeli Gabriel sanoen: "Oi Jeesus, älä pelkää, sillä Jumala on
antanut sinulle vallan kaikkien sairauksien yli, niin että kaikki, mitä
Jumalan nimessä lupaat, toteutuu täydellisesti." Minkä jälkeen Jeesus
huokasi, sanoen: "Sinun tahtosi toteutukoon, Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen." Näin sanottuaan hän lähestyi kuolleen äitiä ja puhutteli tätä
myötätuntoisesti: "Nainen, älä itke." Tartuttuaan kuolleen käteen hän sanoi:
"Minä sanon sinulle, nuori mies: Jumalan nimessä nouse parantuneena!"

Silloin poika virkosi, minkä vuoksi kaikki täyttyivät pelolla, sanoen:
"Jumala on nostanut suuren profeetan joukostamme ja vieraillut kansansa
luona."

48.

Siihen aikaan roomalaisten armeija oli Juudeassa ja maamme heidän valtansa
alla esi-isiemme syntien tähden. Roomalaisten tapana oli kutsua jumalaksi ja
palvoa sitä, joka teki jotain uutta tavallisen kansan hyväksi. Nyt muutamat
Nainissa olevat sotilaat alkoivat moittia ihmisiä sanoen: "Eräs jumalistanne
on vieraillut luonanne, ettekä pidä sitä minään. Jos meidän jumalamme
kävisivät luonamme, antaisimme niille varmasti kaiken, mitä meillä on.
Näettehän, kuinka paljon pelkäämme jumaliamme, annammehan jumalankuvillemme
parhaan osan kaikesta." Saatana kannusti tällaista puhetta niin, ettei hänen
Nainissa herättämänsä levottomuus jäänyt pieneksi. Mutta Jeesus ei viipynyt
Nainissa, vaan kääntyi Kapernaumia kohti. Nainissa vallitsi sellainen
epäsopu, että jotkut sanoivat: "Hän on Jumalamme, joka vieraili luonamme",
jotkut taas: "Jumala on näkymätön, niin ettei edes Hänen palvelijansa Mooses
ole nähnyt Häntä; siksi se ei ollut Jumala, vaan Hänen poikansa." Toiset
sanoivat: "Hän ei ole Jumala eikä Jumalan poika, sillä Jumalalla ei ole
kehoa, jolla siittää; mutta suuri Jumalan profeetta hän on."

Niin kiihotti Saatana tätä kaikkea, että Jeesuksen profetiuden kolmantena
vuotena suuri onnettomuus alkoi sieltä kehkeytyä kansamme päälle.

Jeesus meni Kapernaumiin; hänet tunnistaessaan kaupunkilaiset keräsivät
kaikki sairaansa ja toivat heidät sen talon kuistin eteen, johon Jeesus oli
majoittunut opetuslapsineen. Kutsuttuaan Jeesusta esiin he anoivat häneltä
terveyttä sairailleen. Jeesus laittoi kätensä heidän kaikkien päälle sanoen:
"Israelin Jumala, pyhän nimesi kautta, suo terveys tälle sairaalle." Ja
jokainen parantui.

Sapattina Jeesus meni synagogaan, minne juosten kokoontuivat myös kaikki
ihmiset kuullakseen hänen puhuvan.

49.

Lainopettaja luki sinä päivänä ääneen sen Daavidin psalmin, jossa Daavid
sanoo: "Kun on oikea aika, tuomitsen rehellisesti."
Kun Profeettoja oli luettu, Jeesus nousi, viittoi käsillään hiljaisuutta
pyytäen ja avasi suunsa, puhuen: "Veljet, olette kuulleet isämme, profeetta
Daavidin sanat siitä, miten hän oikean hetken tullen pyrki tuomitsemaan
rehellisesti. Kerron teille totisesti, että monet tuomitsevat, ja
epäonnistuvat tuomioissaan vain siitä syystä, että tuomitsevat sitä, mitä
heidän ei ole sopivaa tuomita, ja sitä, mitä heidän sopii tuomita, he
tuomitsevat ennenkuin aika on. Sen tähden isiemme Jumala huutaa meille
profeettansa Daavidin välityksellä, sanoen: "Tuomitkaa oikeudenmukaisesti,
oi ihmisten pojat." Kurjia sen vuoksi ovat ne, jotka asettuvat kadunkulmiin
eivätkä tee muuta kuin tuomitsevat ohikulkijoita sanoen: "Tämä on sorea,
tämä ruma, tuo on hyvä, tuo paha." Voi heitä, sillä he ottavat tuomarin
sauvan Jumalan kädestä, Hänen, joka sanoo: "Minä olen todistaja ja tuomari,
enkä luovuta kunniaani kenellekään." Totisesti sanon teille, että he
todistavat siitä, mitä eivät ole nähneet eivätkä kunnolla kuulleet, ja
tuomitsevat, vaikkei heitä ole määrätty tuomareiksi. Siksi he ovat maan
päällä kauhistus Jumalan silmien edessä, ja Hän tulee langettamaan heille
kauhean rangaistuksen viimeisenä päivänä. Voi teitä, voi teitä, jotka
puhutte hyvää pahasta ja sanotte pahaa hyväksi, sillä silloin te tuomitsette
pahantekijäksi Jumalan, joka on kaiken hyvän alkuperä, ja annatte
oikeutuksen Saatanalle, josta kaikki paha on lähtöisin. Miettikää
rangaistusta, jonka tulette saamaan, ja miten kauheaa on joutua Jumalan
tuomiolle, joka kohtaa niitä, jotka rahasta tekevät pahan lailliseksi
eivätkä aja orpojen ja leskien asioita. Totisesti sanon teille, että
paholaiset vapisisivat sellaista rangaistusta, niin kauhistuttava tulee se
olemaan. Sinä mies, joka tuomariksi asetetaan, älä ajattele mitään muuta:
älä sukulaisia tai ystäviä, älä kunniaa äläkä rahallista etua, vaan
tavoittele Jumalan pelossa ainoastaan totuutta, jota sinun tulee etsiä mitä
suurimmalla tarkkaavaisuudella, sillä se on pelastava sinut Jumalan
tuomiolla. Mutta varoitan teitä, että armotta tullaan tuomitsemaan se, joka
tuomitsee ilman armoa."

50.

Kerro minulle, ihminen, joka tuomitset toisen ihmisen, etkö tiedä, että
kaikilla ihmisillä on sama savi alkuperänään? Etkö tiedä, ettei kukaan muu
ole hyvä kuin Jumala yksin? minkä vuoksi jokainen ihminen on valehtelija ja
syntinen. Usko minua, ihminen, että jos tuomitset toisia heidän vikansa
tähden, samasta viasta tullaan sinun oma sydämesi tuomitsemaan. Voi, kuinka
vaarallista onkaan tuomita! Voi, kuinka monet ovat joutuneet perikatoon
väärän tuomionsa tähden! Saatana arvioi ihmisen itseään huonommaksi; siksi
hän kapinoi Jumalaa, luojaansa vastaan: eikä hän kadu, minkä tiedän
puhuttuani hänen kanssaan. Ensimmäiset vanhempamme arvioivat Saatanan sanat
hyviksi, minkä vuoksi he joutuivat karkotetuiksi paratiisista ja vetivät
tuomion jälkeläistensäkin päälle. Niin totisesti kuin Jumala elää ja seison
Hänen edessään, sanon teille, että väärä arvio ja tuomio on kaikkien syntien
isä. Sillä kukaan ei tee syntiä tahtomattaan, eikä kukaan tahdo sellaista,
mistä ei tiedä. Voi sen tähden syntistä, joka arviointikyvyllään arvioi
synnin arvokkaaksi ja hyvyyden arvottomaksi, ja joka tällä perusteella
hylkää hyvyyden ja valitsee synnin. Varmasti hän saa kannettavakseen
sietämättömän rangaistuksen, kun Jumala tulee tuomitsemaan maailman. Voi,
kuinka monet ovat väärän arvionsa vuoksi joutuneet häviölle, ja kuinka monet
ovat olleet lähellä perikatoa! Faarao piti Moosesta ja Israelin kansaa
jumalattomina, Saulin mielestä Daavid olisi ansainnut kuoleman, Ahab
tuomitsi Elian ja Nebukadnessar ne neljä lasta, jotka kieltäytyivät
palvomasta heidän valheellisia jumaliaan. Kaksi vanhinta tuomitsi Susannan
ja kaikki epäjumalia palvovat ruhtinaat tuomitsivat profeettoja. Voi Jumalan
kauheaa rangaistusta! Tuomari tuhoutuu, tuomittu pelastuu. Ja miksi näin, oi
ihminen, jollei siitä syystä, että he harkitsemattomuudessaan tuomitsevat
väärin viattomia? Joosefin veljissä, jotka myivät hänet egyptiläisille, ja
Mooseksen sisaruksissa Aaronissa ja Miriamissa, jotka tuomitsivat veljensä,
nähdään esimerkki siitä, kuinka hyvä melkein häviää väärien arviointien
tähden. Jobin kolme ystävää tuomitsivat hänet, Jumalan viattoman ystävän.
Daavid tuomitsi Mefibosetin ja Uurian. Kyyros tuomitsi Danielin leijonien
ruoaksi; ja monia muita, jotka lähes tuhoutuivat tästä syystä. Siksi sanon
teille: älkää tuomitko, niin teitä ei tuomita." Jeesuksen päätettyä puheensa
monet kääntyivät heti katumukseen, syntejään valittaen; ja he olisivat
mielihyvin jättäneet kaiken häntä seuratakseen. Mutta Jeesus sanoi: "Jääkää
koteihinne, luopukaa synnistä ja palvelkaa Jumalaa pelolla, niin pelastutte;
sillä en minä ole tullut palveltavaksi, vaan pikemminkin palvelemaan."

Ja näin sanottuaan hän lähti synagogasta ja kaupungista ja vetäytyi
autiomaahan rukoilemaan, sillä hän suuresti rakasti yksinäisyyttä.

51.

Hänen rukoiltuaan Herraa opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat:
"Oi mestari, haluaisimme tietää kaksi asiaa; ensimmäinen on, kuinka puhuit
Saatanan kanssa, joka siitä huolimatta, kuten sanoit, ei tunne katumusta; ja
toinen on, miten Jumala tulee tuomitsemaan tuomion päivänä." Jeesus vastasi:
"Totisesti sanon teille, että tietäen Saatanan lankeemuksesta tunsin sääliä
häntä kohtaan; ja säälin ihmiskuntaa, jota hän houkuttelee syntiin. Siksi
paastosin ja rukoilin Jumalaa, joka puhuikin minulle enkelinsä Gabrielin
välityksellä: "Mihin pyrit, oi Jeesus, ja mikä on pyyntösi?" Vastasin:
"Herra, Sinä tiedät, mihin pahaan Saatana on syypää, ja että hänen
viettelystensä vuoksi monet tuhoutuvat; hän on Sinun olentosi, Herra, Sinun
luotujasi; ole siksi, Herra, hänelle armollinen."

Jumala vastasi: "Jeesus, minä armahdan hänet. Jos vain saat hänet sanomaan:
"Herra Jumalani, olen tehnyt syntiä, armahda minua", niin armahdan hänet ja
palautan hänet entiseen olotilaansa."

"Iloitsin suuresti", sanoi Jeesus, "tämän kuullessani, sillä uskoin saaneeni
aikaan rauhan. Siksi kutsuin Saatanaa, joka tuli, sanoen: "Mitä minun täytyy
tehdä eteesi, oi Jeesus?"

Vastasin: "Sinun täytyy tehdä se itsesi eteen, oi Saatana, sillä en kaipaa
palveluksiasi, vaan olen kutsunut sinua oman etusi tähden."

Saatana vastasi: "Jollet halua palveluksiani, en minäkään halua sinun; sillä
olen sinua jalompi, etkä ole arvollinen minua palvelemaan - sinä, joka olet
savea, kun minä taas olen henkeä."

"Jättäkäämme tämä aihe", sanoin minä, "ja kerro minulle, eikö olisi hyvä,
jos voisit saada entisen kauneutesi ja asemasi takaisin. Tiedät varmasti,
että enkeli Mikaelin täytyy tuomiopäivänä lyödä sinua Jumalan miekalla
satatuhatta kertaa, ja jokainen lyönti tulee koskemaan sinuun kymmenen
helvetin verran."

Saatana vastasi: "Sinä päivänä tulemme näkemään, kuka kykenee enempään;
varmuudella tulee minun rinnallani olemaan monta enkeliä ja mitä mahtavinta
epäjumalanpalvojaa, jotka kiusaavat Jumalaa, ja Hän tulee tietämään, kuinka
suuren virheen teki karkottaessaan minut pahaisen savipalasen tähden."

Silloin sanoin: "Oi Saatana, olet heikkomielinen etkä tiedä, mitä sanot."

Silloin Saatana heilautti päätään pilkallisesti ja sanoi: "No niin,
solmikaamme tämä rauha minun ja Jumalan välillä; ja sano sinä, oi Jeesus,
joka olet tervejärkinen, mitä meidän on tehtävä."

Minä vastasin: "On vain sanottava kaksi asiaa."

Saatana vastasi: "Mitkä asiat?"

Minä vastasin: "Nämä: Olen tehnyt syntiä; armahda minua."

Saatana sanoi: "Solmin mielelläni rauhan, jos Jumala sanoo nämä sanat
minulle."

"Katoa luotani", sanoin minä, "oi kirottu, sillä sinä olet kaiken vääryyden
ja synnin alkuperä, mutta Jumala on synnitön ja oikeudenmukainen."

Saatana lähti kiljuen ja sanoi: "Ei asia ole niin, vaan sinä valehtelet
miellyttääksesi Jumalaa."

"Ajatelkaa nyt", sanoi Jeesus oppilailleen, "kuinka hän voisi saada armon."

He vastasivat: "Ei koskaan, Herra, sillä hän on katumaton. Puhu meille nyt
Jumalan tuomiosta."

52.

"Jumalan tuomion päivä tulee olemaan niin kauhea, että totisesti sanon
teille! kadotukseen tuomitut valitsisivat mieluummin kymmenen helvettiä kuin
tulisivat kuulemaan, kuinka Jumala vihastuneena puhuu heitä vastaan. Koko
luomakunta tulee todistamaan heitä vastaan. Totisesti sanon teille, etteivät
vain pahantekijät pelkää, vaan myös pyhimykset ja Jumalan valitut, niin
ettei Aabraham luota oikeamielisyyteensä eikä Job viattomuuteensa. Ja mitä
sanonkaan? Myös Jumalan lähettiläs tulee olemaan peloissaan, sillä Jumala
majesteettiuttaan osoittaakseen tulee riistämään häneltä muistin, niin ettei
hän muista Jumalan antaneen hänelle kaikki asiat. Totisesti ja sydämestäni
sanon teille pelkääväni, koska maailma tulee kutsumaan minua Jumalaksi ja
minä joudun tekemään tiliä tästä. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni
seisoo Hänen edessään, minä olen kuolevainen kuten muutkin ihmiset, sillä
vaikka Jumala on asettanut minut Israelin huoneen profeetaksi,
sairaalloisten terveydeksi ja syntisten parannukseksi, olen vain Jumalan
palvelija, ja te saatte toimia todistajina tälle, kuinka puhun niitä pahoja
ihmisiä vastaan, jotka lähdettyäni maailmasta tuhoavat evankeliumini
totuuden Saatanan toimien kautta. Mutta lopun aikojen lähellä minä palaan,
ja mukanani tulevat Eenok ja Elia, ja me todistamme pahoja vastaan, ja
heidän loppunsa tulee olemaan kirottu."

Näin puhuttuaan Jeesus vuodatti kyyneleitä, kun taas opetuslapset itkivät
ääneen ja korottivat äänensä sanoen: "Anna anteeksi, oi Herra Jumala, ja
armahda viatonta palvelijaasi." Jeesus vastasi: "Amen, amen."

53.

"Ennen kuin tuo päivä koittaa", sanoi Jeesus, "suuri tuho tulee kohtaamaan
maailmaa, sillä tulee niin julma ja armoton sota, että isä surmaa poikansa
ja poika isänsä ihmisten jakautumisen tähden. Siksi kaupungit tulevat
tuhoutumaan ja maa käymään autioksi. Sellaisia ruttoja ilmaantuu, ettei enää
ketään riitä hautaamaan kuolleita, vaan he jäävät petojen ruoaksi. Niille,
jotka jäävät henkiin, Jumala lähettää sellaisen niukkuuden, että leipä käy
kultaa kalliimmaksi, ja ihmiset syövät kaikenlaista epäpuhdasta. Voi
viheliäistä aikaa, jona tuskin kenenkään kuullaan sanovan: "Olen tehnyt
syntiä, ole minulle armollinen, oi Jumala"; vaan karmein äänin he
halventavat Häntä, joka on ikuisesti mahtava ja siunattu. Tämän jälkeen,
tuon hetken lähestyessä, joka päivä viidentoista vuorokauden ajan maan
asukkaille lähetetään kammottava merkki. Ensimmäisenä päivänä aurinko
vaeltaa taivaan poikki ilman valoa, mustana kuin muste, jolla vaatteita
värjätään; ja se valittaa kuin isä kuolevaa poikaansa. Toisena päivänä kuu
muuttuu vereksi, ja veri laskeutuu maan päälle kuin kaste. Kolmantena
päivänä tähtien voidaan nähdä taistelevan keskenään kuin
vihollisarmeijoiden. Neljäntenä päivänä kivet ja kalliot iskeytyvät toisiaan
vasten kuin karvaat viholliset. Viidentenä päivänä kaikki kasvit ja yrtit
itkevät verta. Kuudentena päivänä meren pinta kohoaa noin
seitsemänkymmenenviiden metrin korkeuteen veden hajaantumatta, niin että
vesi seisoo koko päivän kuin seinämä. Seitsemäntenä päivänä vesi taas laskee
alemmas kuin koskaan on nähty. Kahdeksantena päivänä linnut ja maan ja veden
eläimet kerääntyvät tiiviisti yhteen, karjuvat ja kirkuvat. Yhdeksäntenä
päivänä nousee hirveä raemyrsky, joka tappaa niin, että tuskin kymmenesosa
elävistä olennoista selviytyy. Kymmenentenä päivänä tulee sellainen
ukonilma, että kolmasosa vuorista hajoaa ja kärventyy. Yhdentenätoista
päivänä kaikki joet juoksevat vastavirtaan, eikä niissä virtaa vettä, vaan
verta. Kahdentenatoista päivänä kaikki luotu itkee ja valittaa.
Kolmantenatoista päivänä taivas kääritään kokoon kuin kirjakäärö, ja sataa
tulta niin, että kaikki elollinen kuolee. Neljäntenätoista päivänä tulee
niin kauhea maanjäristys, että vuorenhuiput lentävät ilmojen halki kuin
linnut ja maa tulee tasaiseksi. Viidentenätoista päivänä pyhät enkelit
kuolevat ja vain yksin Jumala jää eloon; Hänelle kuuluu loisto ja kunnia."

Tämän sanottuaan Jeesus iski molemmin käsin kasvoihinsa ja löi sitten
päätään maahan. Ja päänsä kohotettuaan hän sanoi: "Kirottu olkoon jokainen,
joka lisää opetuksiini, että olisin Jumalan poika." Näiden sanojen tähden
opetuslapset tuupertuivat kuin kuolleina maahan, mistä Jeesus heidät nosti,
sanoen: "Pelätkäämme Jumalaa nyt, ettemme ehkä joutuisi tuona päivänä
pelästymään."

54.

"Kun nämä ovat tapahtuneet, maailman yllä lepää pimeys neljänkymmenen vuoden
ajan, jolloin elää vain yksin Jumala, jolle kuuluvat kunnia ja loisto
iankaikkisesti. Kun neljäkymmentä vuotta on kulunut, Jumala herättää henkiin
lähettiläänsä, joka nousee uudelleen auringon tavoin, mutta loistaen kuin
tuhat aurinkoa. Hän istuu, muttei puhu, sillä hän on kuin poissa tolaltaan.
Jumala herättää jälleen neljä suosimaansa enkeliä, jotka etsivät Jumalan
lähettilästä ja hänet löydettyään asettuvat hänen neljälle sivulleen
vartioimaan. Seuraavaksi Jumala herättää henkiin kaikki enkelit, jotka
tulevat kuin mehiläiset kiertelemään Hänen lähettiläänsä ympärille.
Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille profeetoilleen, jotka Aatamia
seuraten menevät suutelemaan Jumalan lähettilään kättä jättäytyen hänen
suojelukseensa. Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille valituille, jotka
heti huutavat: "Oi Muhammed, muista meitä!" Noiden huutojen tähden
myötätunto herää Jumalan lähettiläässä ja hän miettii, mitä tehdä, heidän
pelastuksestaan huolehtien. Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille
luoduilleen, ja ne tulevat entiselleen, mutta sen lisäksi kaikella tulee
olemaan kyky puhua. Sitten Jumala herättää henkiin kaikki kadotukseen
tuomitut, joiden noustessa kaikki muut luodut pelkäävät heidän kauheutensa
tähden ja itkevät: "Älä anna armosi jättää meitä, oi Herra Jumalamme." Tämän
jälkeen Jumala nostattaa Saatanan, jonka nähdessään kaikki ovat kuin
kuolleita pelosta hänen kammottavan muotonsa tähden. Suokoon Jumala", sanoi
Jeesus, "etten tuona päivänä näkisi tuota hirviötä. Ainoastaan Jumalan
lähettiläs ei säiky sellaisia näkyjä, sillä hän pelkää yksin Jumalaa.

Sitten enkeli, jonka trumpetin ääni oli herättänyt kaikki, puhaltaa siihen
uudelleen ja sanoo: "Tulkaa tuomiolle, oi luodut, sillä Luojanne haluaa
tuomita teidät." Silloin ilmestyy keskelle taivasta, Jehosafatin laakson
yläpuolelle, kimaltava valtaistuin, jonka päälle tulee valkea pilvi, minkä
jälkeen enkelit kuuluttavat: "Siunattu olet Sinä Jumalamme, joka olet meidät
luonut ja pelastanut meidät Saatanan lankeemukselta." Silloin Jumalan
lähettiläs kauhistuu, sillä hän ymmärtää, ettei kukaan ole rakastanut
Jumalaa siten kuin olisi pitänyt. Sillä sen, joka tahtoo ostaa
kultakimpaleen, täytyy maksaa kuusikymmentä ropoa; jos hänellä on vain yksi
ropo, ei hän kykene vaihtokauppaan. Mutta jos Jumalan lähettiläskin pelkää,
mitä tekevät jumalattomat, jotka ovat pahuutta täynnä?"

55.

Jumalan lähettiläs tulee kokoamaan kaikki profeetat ja puhumaan heille,
anoen heitä tulemaan kanssaan ja rukoilemaan Jumalaa uskovien puolesta. Ja
jokainen tulee kieltäytymään pelkonsa tähden; enkä minäkään, kautta elävän
Jumalan, menisi sinne tietäen, minkä tiedän. Tämän nähdessään Jumala tulee
muistuttamaan lähettilästään siitä, miten loi kaiken rakkaudesta häneen,
jolloin pelko tulee kaikkoamaan hänestä, ja hän lähestyy valtaistuinta
rakkaudella ja kunnioituksella, enkelien laulaessa: "Siunattu olkoon pyhä
nimesi, oi Jumala, Jumalamme."

Ja hänen tultuaan valtaistuimen lähelle Jumala avaa mielensä hänelle kuin
ystävä ystävälle pitkän eron jälkeen. Ensin puhuu Jumalan lähettiläs, joka
sanoo: "Minä palvon ja rakastan Sinua, oi Jumalani, ja kiitän Sinua kaikella
sydämelläni ja sielullani siitä, että suvaitsit luoda minut palvelijaksesi
ja loit kaiken rakkaudesta minuun, niin että rakastaisin Sinua luomakunnan
tähden ja luomakunnassa ja yli kaiken luomakunnan; ylistäkööt kaikki luotusi
siis Sinua, oi Jumalani." Silloin kaikki Jumalan luomat sanovat: "Me
kiitämme Sinua, oi Herra, ja siunaamme pyhää nimeäsi." Totisesti sanon
teille, että Saatana, demonit ja hylkiöt tulevat silloin itkemään niin, että
kunkin silmistä virtaa enemmän kyyneleitä kuin Jordan -virrassa on vettä.
Silti he eivät tule näkemään Jumalaa.

Ja Jumala tulee puhumaan lähettiläälleen, sanoen: "Olet tervetullut, oi
uskollinen palvelijani; pyydä siis, mitä tahdot ja tulet sen saamaan."
Jumalan lähettiläs tulee vastaamaan: "Oi Herra, luodessasi minut sanoit,
että halusit rakkaudesta minuun luoda maailman ja paratiisin, enkelit ja
ihmiset, jotta ne voisivat ylistää Sinua minun, palvelijasi kautta.
Sen tähden, Herra Jumala armollinen ja oikeudenmukainen, rukoilen Sinua
muistamaan palvelijallesi antamasi lupauksen."

Ja Jumala tulee vastaamaan kuin joku, joka pilailee ystävänsä kanssa,
sanoen: "Onko sinulla todistajia tälle (tapahtuneelle), ystäväni Muhammed?"
Tämä vastaa kunnioittavasti: "Kyllä, Herra." Silloin Jumala vastaa: "Mene ja
kutsu heidät, oi Gabriel." Enkeli Gabriel tulee kysymään Jumalan
lähettiläältä: "Herra, ketkä ovat todistajasi?" Jumalan lähettiläs vastaa:
"He ovat Aatami, Aabraham, Ismael, Mooses, Daavid ja Jeesus, Marian poika."

Silloin enkeli lähtee kutsumaan mainittuja todistajia, jotka saapuvat pelon
vallassa. Ja kun kaikki ovat paikalla, Jumala sanoo heille: "Muistatteko
sen, mitä lähettilääni vakuuttaa?" He vastaavat: "Minkä, oi Herra?" Jumala
sanoo: "Että olen luonut kaiken rakkaudesta häneen, jotta koko luomakunta
ylistäisi minua hänen kauttaan." Kaikki heistä vastaavat: "Läsnä on kolme
meitä parempaa todistajaa, oi Herra." Ja Jumala vastaa: "Ketkä ovat nämä
kolme todistajaa?" Silloin Mooses vastaa: "Minulle antamasi kirja on
ensimmäinen", ja Daavid sanoo: "Minulle antamasi kirja on toinen", ja se,
joka teille nyt puhuu, sanoo: "Herra, koko Saatanan eksyttämä maailma sanoo
minua pojaksesi ja kumppaniksesi, mutta minulle antamasi kirja sanoi
totisesti minun olevan palvelijasi; ja tuo kirja tunnustaa sen, mitä
lähettilääsi vakuuttaa todeksi." Silloin Jumalan lähettiläs sanoo: "Näin
sanoo kirja, jonka annoit minulle, oi Herra." Ja hänen näin puhuttuaan
Jumala tulee sanomaan: "Kaiken, mitä nyt on tapahtunut, olen tehnyt, jotta
kaikki tietäisivät, miten paljon rakastan sinua." Näin puhuttuaan Jumala
antaa lähettiläälleen kirjan, johon on kirjoitettu kaikkien Jumalan
valittujen nimet. Sen tähden kaikki luodut osoittavat Jumalalle kunnioitusta,
sanoen: "Sinulle yksin, oi Jumala, kuuluvat kunnia ja ylistys, koska olet
antanut meidät lähettiläällesi."

56.

Jumala tulee avaamaan kirjan lähettiläänsä kädessä, ja siitä lukien
lähettiläs tulee kutsumaan kaikki enkelit, profeetat ja valitut, joiden
kaikkien otsassa lukee Jumalan lähettilään merkki. Ja kirjaan on
kirjoitettuna paratiisin loisto.

Sitten he kaikki tulevat kulkemaan Jumalan oikealle puolelle; Häntä
lähimmäksi tulee istuutumaan Hänen lähettiläänsä, tämän lähelle profeetat,
näiden lähelle pyhimykset, ja pyhimysten lähelle siunatut, ja sitten enkeli
tulee jälleen puhaltamaan trumpettiinsa kutsuakseen Saatanan tuomiolle.

57.

Silloin tuo kurja tulee saapumaan, ja kaikki luodut syyttävät häntä
ankarasti solvaten. Sen tähden Jumala tulee kutsumaan enkeli Mikaelin, joka
lyö häntä Jumalan miekalla satatuhatta kertaa. Hän lyö Saatanaa, ja joka
lyönti vastaa kymmentä helvettiä, ja Saatana tulee olemaan ensimmäinen, joka
singotaan syvyyteen. Sitten enkeli kutsuu hänen kannattajiaan, joita samalla
tavalla syytetään ja solvataan. Sen tähden enkeli Mikael tulee Jumalan
käskystä lyömään joitakin sata kertaa, joitakin viisikymmentä, joitakin
kaksikymmentä, joitakin kymmenen ja joitakin viisi kertaa. Ja sitten he
laskeutuvat syvyyteen, sillä Jumala sanoo heille: "Helvetti on teidän
asuinpaikkanne, oi kirotut."

Sen jälkeen tullaan kutsumaan tuomiolle kaikki epäuskoiset ja hylkiöt, joita
vastaan nousevat ensin kaikki ihmistä alemmat olennot, todistaen Jumalan
edessä näille ihmisille tekemästään palveluksesta ja siitä, kuinka nämä ovat
loukanneet Jumalaa ja Hänen luotujaan. Ja kaikki profeetat tulevat nousemaan
todistajina heitä vastaan; sen tähden Jumala tulee tuomitsemaan heidät
helvetin liekkeihin. Totisesti sanon teille, ettei yksikään turha ajatus tai
sana jää tuona kauhistuttavana päivänä rankaisematta. Totisesti sanon
teille, että jouhipaita tulee loistamaan auringon tavoin, ja jokainen
Jumalan rakkauden tähden kannettu täi tulee muuttumaan helmeksi. Oi,
kolmasti ja neljästi siunattuja ovat köyhät, jotka todellisessa köyhyydessä
sydämistään palvelevat Jumalaa, sillä tässä maailmassa he ovat maisia huolia
vailla ja siksi vapaita monista synneistä. Tuona päivänä heidän ei tarvitse
tehdä tiliä siitä, miten ovat käyttäneet maallista vaurautta, vaan heidät
tullaan palkitsemaan kärsivällisyydestään ja puutteenalaisuudestaan.
Totisesti sanon teille, että jos maailma tämän tietäisi, se valitsisi
jouhipaidan mieluummin kuin purppurakankaan, täit mieluummin kuin kullan, ja
paaston juhlaa mieluummin.

Kun kaikki on tutkittu ja tuomittu, Jumala tulee sanomaan lähettiläälleen:
"Katso, ystäväni, heidän pahuuttaan, kuinka suuri se on ollut, sillä Minä,
heidän Luojansa, luovutin kaikki luomani asiat heidän käyttöönsä, ja
kaikissa asioissa he ovat häväisseet minua. Siksi on mitä
oikeudenmukaisinta, etten armahda heitä." Jumalan lähettiläs vastaa: "Se on
totta, Herra, ihana Jumalamme; kukaan ystävistäsi ja palvelijoistasi ei
voisi pyytää Sinulta armoa heille; ei, minä Sinun palvelijasi kaikkia muita
ennen pyydän oikeudenmukaisuutta heitä vastaan."

Ja hänen sanottuaan nämä sanat kaikki enkelit ja profeetat sekä kaikki
Jumalan valitut - ei, miksi sanon valitut - totisesti sanon teille, että
hämähäkit ja kärpäset, kivet ja hiekkakin huutavat jumalattomia vastaan
oikeudenmukaisuutta vaatien.

Silloin Jumala tulee lähettämään kaikkien ihmistä alempien olentojen sielut
takaisin maahan ja jumalattomat helvettiin. Matkalla sinne nämä näkevät
jälleen maan, johon koirat, hevoset ja kaikki muutkin viheliäiset eläimet
palaavat ja joksi ne muuttuvat. Sen tähden he sanovat: "Oi Herra Jumala, anna
meidänkin palata tuohon maahan." Mutta mitä he pyytävät, sitä ei suoda
heille."

58.

Jeesuksen puhuessa opetuslapset itkivät katkerasti. Ja Jeesus itki monta
kyyneltä.

Itkettyään Johannes puhui: "Oi mestari, haluaisimme tietää kaksi asiaa.
Ensimmäinen on tämä: kuinka on mahdollista, ettei Jumalan lähettiläs, joka
on täynnä sääliä ja armeliaisuutta, tuona päivänä tunne myötätuntoa noita
kadotukseen tuomittuja kohtaan, vaikka heidät on luotu samasta savesta kuin
hänetkin? Toinen on: kuinka tulisi ymmärtää se seikka, että Mikaelin miekka
on kymmenen helvetin veroinen; onko siis olemassa useampia kuin yksi
helvetti?" Jeesus vastasi: "Ettekö ole kuulleet, mitä profeetta Daavid sanoi
siitä, miten oikeamieliset tulevat nauramaan syntisten tuholle ja
pilkkaamaan näitä sanoen: "Minä näin ihmisen, joka pani toivonsa voimaan ja
vaurauteen, Jumalansa unohtaen." Totisesti sen tähden sanon teille, että
Aabraham tulee pilkkaamaan isäänsä ja Aatami kaikkia jumalattomia: tämä
johtuu siitä, että valitut tulevat heräämään henkiin niin täydellisinä ja
Jumalaan yhdistyneinä, etteivät heidän mielensä pysty käsittämään
pienintäkään ajatusta Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan; siksi jokainen
heistä vaatii oikeutta tapahtuvaksi, ja ennen kaikkia muita Jumalan
lähettiläs. Niin totta kuin Jumala elää ja seison Hänen edessään, vaikka nyt
itkenkin säälistä ihmiskuntaa kohtaan, tuona päivänä tulen armotta vaatimaan
oikeudenmukaisuutta niitä vastaan, jotka halveksivat sanojani, ja kaikkein
eniten niitä, jotka vääristelevät evankeliumini."

59.

"Helvetti on yksi, oi opetuslapseni, ja siellä kirotut tulevat kärsimään
rangaistustaan iankaikkisesti. Kuitenkin siinä on seitsemän huonetta tai
aluetta, toinen toistaan syvempiä, ja syvimpään joutuva kärsii kovimman
rangaistuksen. Silti sanani Mikaelin miekasta ovat totta, sillä se, joka
tekee yhden synnin, ansaitsee helvetin, ja se, joka tekee kaksi, ansaitsee
kaksi. Sen tähden jumalattomat saavat yhdessä helvetissä tuta rangaistuksen,
joka tuntuu kymmeneltä helvetiltä, tai sadalta tai tuhannelta; ja
kaikkivaltias Jumala voimassaan ja oikeudenmukaisuudessaan antaa Saatanan
kärsiä kuin tämä olisi sadassa tuhannessa helvetissä, ja kaikkien muiden
kunkin pahojen tekojensa mukaan."

Silloin Pietari vastasi: "Oi mestari; totisesti Jumalan oikeudenmukaisuus on
suuri, ja tämä keskustelu on tänään saattanut sinut murheelliseksi;
sen tähden pyydämme sinua: lepää, ja huomenna kerro meille, millainen
helvetti on."

Jeesus vastasi: "Oi Pietari, pyydät minua lepäämään; oi Pietari, et ymmärrä
mitä sanot, sillä muuten et puhuisi näin. Totisesti sanon teille, että lepo
tässä nykyisessä elämässä on myrkkyä hurskaudelle ja tulta, joka syö kaikki
hyvät työt. Oletteko siis unohtaneet kuinka Jumalan profeetta Salomon ja
kaikki muutkin profeetat paheksuivat laiskuutta. Totisesti hän sanoo:
"Kylmää pelätessään laiskurit jättävät maan muokkaamatta, ja siksi he
kesällä joutuvat kerjäämään!" Siksi hän sanoo: "Tee lepäämättä kaikki, mihin
kätesi pystyvät." Ja mitä sanoikaan Job, Jumalan viattomin ystävä: "Kuten
lintu on luotu lentämään, ihminen on luotu työhön." Totisesti sanon teille,
että vihaan lepoa enemmän kuin mitään muuta."

60.

"Helvetti on yksi ja vastakkainen paratiisille, kuten talvi on kesän ja
kylmä kuuman vastakohta. Sen tähden sen, joka tahtoo kuvailla helvetin
kurjuutta, täytyisi ensin nähdä paratiisi Jumalan riemuineen.

Oi paikkaa, jonka Jumalan oikeudenmukaisuus on kironnut jumalattomien
pahuuden tähden, paikkaa, josta Jumalan ystävä Job sanoi: "Siellä ei ole
järjestystä, vain ikuinen pelko!" Ja profeetta Jesaja sanoi jumalattomista:
"Heidän liekkinsä eivät taltu eivätkä matonsa kuole." Ja isämme Daavid sanoi
itkien: "Heidän päälleen tulee satamaan salamoita, rikkiä ja hirmumyrskyjä."
Voi kurjia syntisiä, kuinka inhottavilta herkulliset paistit, kalliit
vaatteet, pehmeät sohvat ja suloisten laulujen sointu silloin näyttävätkään
heidän mielissään! Kuinka raastava nälkä, polttavat liekit, korventava hiili
ja julma kidutus sekä katkera itku silloin piinaavatkaan heitä!"

Ja silloin Jeesus murheellisesti valittaen sanoi: "Totisesti olisi parempi
olla koskaan syntymättä kuin kärsiä sellaista piinaa. Sillä ajatellapa vain
ihmisen kärsivän tuskaa kaikissa ruumiinosissaan, kenenkään säälimättä ja
kaikkien pilkkaamana; sanokaahan, eikö tämä olisi suurta kärsimystä?"

Opetuslapset vastasivat: "Kaikkein suurinta."

Silloin Jeesus sanoi: "Helvettiin verrattuna tämä maailma on iloa ja
nautintoa. Sillä sanon teille totisesti, että jos Jumala asettaisi yhteen
vaakakuppiin kaikkien ihmisten tässä maailmassa kokeman kärsimyksen
tuomiopäivään saakka ja toiseen vaakakuppiin yhden ainoan tunnin helvetin
tuskaa, jumalattomat tulisivat ilman epäilyksen häivääkään valitsemaan
maalliset koettelemukset, sillä ne tulevat toisten ihmisten käsistä, mutta
helvetin piina tulee täysin säälimättömien paholaisten käsistä. Voi miten
säälimätöntä tulta he syytävätkään kurjien syntisten päälle! Voi hyytävää
kylmyyttä, joka ei kuitenkaan viilennä heidän liekkejään! Mikä hampaiden
kiristys, nyyhkytys ja parku! Sillä Jordan -virrassa on vähemmän vettä kuin
joka hetki virtaa kyynelinä heidän silmistään. Ja siellä heidän kielensä
lakkaamatta kiroavat kaikkea luotua, heidän isiään ja äitejään sekä heidän
Luojaansa, joka on ikuisesti siunattu."

61.

Näin sanottuaan Jeesus peseytyi opetuslapsineen Mooseksen kirjaan kirjatun
Jumalan lain mukaisesti; ja sitten he rukoilivat. Ja nähdessään hänet näin
surullisena he eivät lainkaan tohtineet puhutella häntä koko päivänä, vaan
jokainen oli vaiti ja hänen sanojensa kauhistuttama.

Iltarukouksen jälkeen Jeesus avasi suunsa, sanoen: "Millainen perheenisä
nukkuisi, jos tietäisi varkaan aikovan murtautua taloonsa? Ei varmasti
kukaan; vaan hän valvoisi valmiina lyömään varkaan. Ettekö sitten tiedä,
että Saatana kulkee kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet nielaista. Hän
etsii, kenet saisi tekemään syntiä. Totisesti sanon teille, että jos ihminen
toimisi kuin kauppias, tuona päivänä hänellä ei olisi hätää, sillä hän olisi
varustautunut hyvin. Olipa kerran mies, joka antoi naapureilleen rahaa,
jotta nämä voisivat tehdä sillä kauppaa, ja voitto tultaisiin jakamaan
oikeudenmukaisesti. Jotkut tekivät hyviä kauppoja ja kaksinkertaistivat
rahansa. Mutta toiset puhuivat pahaa naapuristaan, jolta olivat rahan
saaneet, ja käyttivät rahan hänen vihamiehensä hyväksi. Kertokaa nyt
minulle, miten tulee käymään, kun naapuri kutsuu velallisensa luokseen?
Varmasti hän tulee palkitsemaan ne, jotka hoitivat asiansa hyvin, kun hänen
toisia kohtaan tuntemansa suuttumus taas tulee purkautumaan moitteina ja
paheksuntana. Ja sitten hän tulee rankaisemaan näitä lain vaatimalla
tavalla. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, tuo
naapuri on Jumala, joka on antanut ihmiselle kaiken, mitä tällä on, itse
elämänkin, niin että jos ihminen hyvin eläisi tässä maailmassa, Jumala saisi
kiitoksensa ja ihminen paratiisin autuuden. Ne, jotka elävät hyvin,
kaksinkertaistavat palkkionsa esimerkkinsä ansiosta, sillä syntiset
kääntyvät katuvina heidän esikuvansa nähdessään; tämän vuoksi hyvin elävät
ihmiset tulevat saamaan suuren palkkion. Mutta pahat syntiset, jotka
synneillään haaskaavat puolet Jumalalta saamastaan, käyttäen elämänsä
Jumalan vihollisen Saatanan palveluksessa, herjaten Jumalaa ja loukaten
toisia, - kertokaa minulle, millainen heidän rangaistuksensa tulee olemaan?"

"Se tulee olemaan mittaamaton", sanoivat opetuslapset.

62.

Silloin Jeesus sanoi: "Sen, joka tahtoo elää hyvin, tulisi ottaa esimerkkiä
kauppiaasta, joka lukitsee kauppansa ja vartioi sitä öin ja päivin suurella
tarkkaavaisuudella. Ja myydessään ostamiaan tavaroita hän pyrkii tekemään
voittoa; sillä jos hän huomaa häviävänsä kaupassa, hän ei myy, ei edes
omalle veljelleen. Näin teidänkin tulee tehdä; sillä totisesti, sielunne on
kauppias ja kehonne kauppapuoti: mitä kehonne aistiensa avulla ulkoapäin
saa, sitä sielu ostaa ja myy. Rahana on rakkaus. Olkaa siis tarkkana,
ettette rakkaudellanne osta tai myy pienintäkään ajatusta, joka ei tuota
voittoa teille. Vaan olkoot ajatuksenne, puheenne ja työnne kaikki Jumalan
rakkauden tähden; sillä siten löydätte turvan tuona päivänä. Totisesti sanon
teille, että monet peseytyvät ja menevät rukoilemaan, monet paastoavat ja
antavat almuja, monet opiskelevat ja saarnaavat toisille, ja silti heidän
loppunsa tulee olemaan kauhea Jumalan edessä; sillä he puhdistavat kehonsa,
mutteivät sydäntään; he itkevät suullaan, mutteivät sydämellään; he
kieltäytyvät lihasta, mutta täyttävät itsensä synneillä; he antavat toisille
sellaista, mikä heille itselleen ei ole hyvää ja tarpeellista, jotta heitä
pidettäisiin hyvinä; he opiskelevat tietääkseen, kuinka puhua, eivätkä
kuinka toimia; he varoittavat toisia sellaisesta, mitä itse tekevät, jolloin
heidän omat kielensä tuomitsevat heidät. Niin totta kuin Jumala elää,
tällaiset eivät sydämillään tunne Jumalaa; sillä jos he tuntisivat Hänet, he
rakastaisivat Häntä; ja koska ihminen on saanut Jumalalta kaiken, mitä
hänellä on, hänen tulisi myös tehdä kaikkensa Jumalan rakkauden tähden."

63.

Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus lähestyi erästä samarialaisten kaupunkia;
nämä eivät laskeneet häntä sisään kaupunkiinsa eivätkä myyneet leipää hänen
oppilailleen. Sen tähden Jaakob ja Johannes sanoivat: "Mestari,
miellyttäisikö sinua, jos rukoilisimme Jumalaa lähettämään tulen taivaasta
näiden ihmisten päälle?"

Jeesus vastasi: "Ette tiedä, millainen henki teitä ohjaa näin puhuessanne.
Muistakaa, että Jumala päätti tuhota Niiniven, koska ei löytänyt sieltä
yhtäkään jumalaapelkääväistä; joka oli niin paha ja turmeltunut kaupunki,
että vaikka Jumala kutsui profeetta Joonan lähettääkseen hänet sinne, Joona
pakeni Tarsokseen, koska niin pelkäsi ihmisiä Niinivessä; tämän vuoksi
Jumala salli Joonan joutua mereen, kalan nielaisemaksi, ja lopulta kala
oksensi hänet maalle lähellä Niiniveä. Ja hänen saarnatessaan siellä ihmiset
kääntyivät katumukseen, niin että Jumala armahti heitä.

Voi niitä, jotka janoavat kostoa; sillä heidän itsensä päälle se lankeaa,
koska jokaisessa ihmisessä on syytä Jumalan kostolle. Sanokaa nyt minulle,
oletteko te luoneet tämän kaupungin ihmisineen? Voi teitä hulluja, ette
varmastikaan ole. Sillä kaikki ihmiset yhdessäkään eivät pystyisi luomaan
tyhjästä edes yhtä kärpästä, ja tätä tarkoittaa luominen. Jos siunattu
Jumala tämän kaupungin luotuaan nyt ylläpitää sitä, miksi te haluaisitte
tuhota sen? Miksi ette sanoneet: "Miellyttäisikö sinua, mestari, jos
rukoilisimme Herraa Jumalaamme, että nämä ihmiset kääntyisivät katumukseen?"
Totisesti tämä olisi oppilaalleni sopiva teko: rukoilla Jumalaa niiden
puolesta, jotka tekevät pahaa. Niin teki Aabel, kun hänen Jumalan kiroama
veljensä Kain löi häntä. Niin teki Aabraham faaraolle, joka vei hänen
vaimonsa, ja jota Jumalan enkeli ei surmannutkaan, vaan löi häntä
sairaudella. Niin teki Sakaria, kun hänet jumalattoman kuninkaan käskystä
surmattiin temppelissä. Niin tekivät Jeremia, Jesaja, Hesekiel, Daniel ja
Daavid sekä kaikki Jumalan ystävät ja pyhät profeetat. Kertokaahan minulle,
jos raivohulluus iskisi veljeenne ja hän puhuisi pahasti ja löisi lähelleen
tulevia, tappaisitteko hänet tämän vuoksi? Varmasti ette; vaan yrittäisitte
soveliailla lääkkeillä palauttaa hänen terveytensä."

64.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, syntinen on
mielenhäiriössä toista ihmistä vainotessaan. Kertokaahan minulle, rikkoisiko
joku teistä päänsä saadakseen vihollisensa viittaa repäistyksi? Voiko
sellainen olla järjissään, joka erottautuu Jumalasta, sielunsa päästä,
voidakseen vahingoittaa vihollisensa ruumista?

Kerro minulle, oi ihminen, kuka on vihollisesi? Varmasti se on kehosi, ja
kaikki, jotka ylistävät sinua. Sen tähden, jos olisit tervejärkinen,
suutelisit niiden kättä, jotka pilkkaavat sinua, ja antaisit lahjoja niille,
jotka vainoavat ja lyövät sinua paljon; tämä sen tähden, että mitä enemmän
sinua tässä elämässä vainotaan ja solvataan, sitä vähemmän tuomiopäivänä.
Mutta kerro minulle, ihminen, että jos kerran viattomia pyhimyksiä ja
Jumalan profeettoja on maailmassa häväisty ja vainottu, mitä pitäisikään
sinulle tehdä, oi syntinen? Ja jos he kestivät kaiken kärsivällisyydellä ja
vainoajiensa puolesta rukoillen, mitä pitäisikään sinun tehdä, joka
ansaitset helvetin? Kertokaa minulle, oppilaani, ettekö tiedä, kuinka Shimei
kirosi Jumalan palvelijaa, profeetta Daavidia, ja heitti häntä kivillä? Entä
mitä Daavid sanoi niille, jotka olisivat halunneet tappaa Shimein? "Minkä
vuoksi sinä, Jooab, haluaisit surmata Shimein? Anna hänen vain kirota minua,
sillä se on Jumalan tahto, ja Hän tulee muuttamaan tämän kirouksen
siunaukseksi." Ja näin tapahtui: sillä Jumala näki Daavidin kärsivällisyyden
ja pelasti hänet oman poikansa Absalomin vainolta.

Totisesti, Jumalan tahtomatta ei lehtikään värähdä. Sen tähden älä vaikeuksia
kohdatessasi ajattele, kuinka paljon olet joutunut kärsimään, äläkä häntä,
joka loukkaa sinua, vaan mieti, kuinka paljon ansaitsisit helvetin
paholaisten käsistä syntiesi tähden.
Te olette tälle kaupungille vihaisia, koska se ei ota meitä vastaan eikä myy
meille leipää. Sanokaa, ovatko nämä ihmiset teidän orjianne? Oletteko
antaneet tämän kaupungin heille? Oletteko antaneet heille heidän viljansa?
Tai autoitteko heitä korjaamaan sen? Varmasti ette; vaan olette vieraita
tässä maassa ja köyhiä miehiä. Mitä kummaa te siis sanottekaan?"

Ne kaksi opetuslasta vastasivat: "Herra, olemme tehneet syntiä; armahtakoon
Jumala meitä."

Ja Jeesus vastasi: "Niin olkoon."

65.

Pääsiäinen lähestyi, ja siksi Jeesus oppilaineen meni ylös Jerusalemiin. Ja
hän meni lähteelle, jonka nimi on Probatica. Lähde oli saanut nimensä sen
tähden, että Jumalan enkeli sekoitti sen joka päivä, ja kuka sitten veteen
astuikin sen liikkeiden asetuttua, parantui mistä tahansa vaivasta. Siksi
paljon sairaita odotti altaan äärellä, sen viiden pylväsrivistön alla. Ja
Jeesus näki siellä sairaan, vaikeasti vammaisen miehen, joka oli odottanut
siellä kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sen tähden Jeesus, jolle Jumala
ilmoitti tämän, sääli sairasta ja sanoi hänelle: "Haluatko parantua?"

Sairas vastasi: "Herra, ei ole ketään, joka auttaisi minut veteen enkelin
sekoitettua sitä, vaan aina käy niin, että joku toinen astuu altaaseen ennen
minua."

Silloin Jeesus kohotti silmänsä taivasta kohden, sanoen: "Herra Jumalamme,
isiemme Jumala, armahda tätä vammaista miestä."

Ja näin lausuttuaan Jeesus sanoi: "Jumalan nimessä, veljeni, tule terveeksi;
nouse ja ota vuoteesi."

Silloin sairas mies nousi Jumalaa ylistäen, otti vuoteensa harteilleen ja
meni kotiinsa yhä ylistäen Jumalaa.

Ne, jotka hänet näkivät, huusivat: "On sapatti eikä sinun saa kantaa
vuodettasi."

Hän vastasi: "Se, joka paransi minut, sanoi: "Ota vuoteesi ja mene kotiisi."

He kysyivät häneltä: "Kuka se oli?"

Hän vastasi: "En tiedä hänen nimeään."

Silloin he sanoivat toisilleen: "Sen täytyy olla Jeesus Nasaretilainen."
Toiset sanoivat: "Ei, hänhän on Jumalan pyhä, kun taas tämän tehnyt on paha
mies käskiessään rikkomaan sapattia."

Jeesus meni temppeliin ja hänen lähelleen kerääntyi paljon ihmisiä hänen
sanojaan kuulemaan, minkä tähden kateus jäyti pappeja.

66.

Eräs heistä tuli hänen luokseen sanoen: "Hyvä mestari, opetat hyvin ja
oikeamielisesti; kerro minulle sen tähden, millaisen palkinnon Jumala antaa
meille paratiisissa?"

Jeesus vastasi: "Kutsut minua hyväksi etkä tiedä, että yksin Jumala on hyvä,
kuten sanoi Hänen ystävänsä Job: "Vuorokauden ikäinen lapsikaan ei ole hyvä;
eivät edes enkelit ole viattomia Jumalan läsnäollessa." Hän sanoi myös:
"Liha vetää syntiä puoleensa ja imee pahuutta kuin pesusieni vettä.""

Silloin pappi joutui hämilleen ja vaikeni. Ja Jeesus sanoi: "Totisesti sanon
sinulle: mikään ei ole vaarallisempaa kuin puhe. Sillä Salomo sanoi: "Elämä
ja kuolema ovat kielen armoilla."

Ja opetuslastensa puoleen kääntyen hän sanoi: "Varokaa niitä, jotka teitä
siunaavat, sillä he pettävät teitä. Saatana siunasi esivanhempiamme
kielellään, mutta kurja oli hänen sanojensa lopputulos. Samoin siunasivat
Egyptin tietäjät faaraota. Niin teki Goljat filistealaisille. Niin myös
neljäsataa väärää profeettaa siunasi Ahabia; mutta väärää oli heidän
ylistyksensä, sillä ylistetty tuhoutui ylistäjineen. Jumala ei siis syyttä
puhunut profeettansa Jesajan kautta: "Kansani, ne jotka teitä siunaavat,
pettävät teitä."

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset; voi teitä, papit ja leeviläiset,
sillä olette turmelleet Herralle uhraamisen niin, että uhraamaan saapuvat
ovat siinä uskossa, että Jumala syö paistia kuin ihminen.

67.

Sillä te sanotte heille: "Tuokaa osa lampaistanne ja häristänne Jumalan
temppeliin, mutta älkää syökö kaikkea, vaan antakaa Jumalalle osa siitä,
minkä Hän on antanut teille", mutta jätätte kertomatta heille uhraamisen
alkuperästä; että se todistaa, kuinka isämme Aabrahamin poika sai pitää
henkensä, niin, etteivät isämme Aabrahamin usko ja tottelevaisuus koskaan
unohtuisi, eivätkä Jumalan hänelle antamat lupaukset ja siunaukset
unohtuisi. Mutta Jumala sanoo profeetta Hesekielin kautta: "Vie pois uhrisi;
ne kauhistuttavat minua." Sillä jo lähestyy aika, jolloin toteutuu se, mistä
Jumala puhuu profeetta Hoosean välityksellä: "Tulen kutsumaan ei-valittua
kansaa valituksi." Ja kuten Hän sanoo profeetta Hesekielin välityksellä:
"Jumala tulee tekemään kansansa kanssa uuden liiton, mutta ei sen liiton
mukaisesti, jonka Hän solmi isienne kanssa ja jota nämä eivät noudattaneet,
ja Hän ottaa pois heidän kivisydämensä ja antaa heille uuden sydämen": ja
tämä tulee tapahtumaan, koska ette nyt vaella Hänen lakinsa mukaisesti.
Teillä on avain, mutta ette avaa; pikemminkin tukitte tien niiltä, jotka
haluaisivat sitä kulkea."
Pappi teki lähtöä mennäkseen raportoimaan kaikesta ylipapille, joka odotti
pyhäkön lähellä, mutta Jeesus sanoi: "Odota, sillä vastaan kysymykseesi."

68.

"Pyydät minua kertomaan, mitä Jumala antaa meille paratiisissa. Totisesti
sanon sinulle, että ne, jotka ajattelevat palkkaansa, eivät rakasta
isäntäänsä. Paimen, jolla on lauma lampaita, valmistautuu suden nähdessään
puolustamaan eläimiään; palkollinen sitä vastoin jättää lampaat ja pakenee
suden lähestyessä. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, jos isiemme Jumala olisi sinun Jumalasi, et olisi ajatellutkaan
sanoa: "Mitä Jumala antaa minulle?" vaan olisit sanonut Hänen profeettansa
Daavidin tavoin: "Mitä voisin antaa Jumalalle kaikesta siitä, mitä Hän on
antanut minulle?"

Kerron teille vertauskuvan, että ymmärtäisitte. Olipa kerran kuningas, joka
löysi tiensivusta rosvojen alastomaksi raastaman ja kuolettavasti
haavoittaman miehen. Kuningas sääli häntä ja käski orjiaan kantamaan hänet
kaupunkiin ja hoitamaan häntä; ja niin he tekivät kaikella huolellisuudella.
Kuninkaassa kehkeytyi suuri rakkaus vahingoittuneeseen mieheen, niin että
hän naitti tälle tyttärensä ja teki tästä perillisensä. Totisesti kuningas
oli mitä armollisin; mutta mies piiskasi orjiaan, halveksi lääkkeitään ja
hoitojaan, kohteli kaltoin vaimoaan, puhui pahaa kuninkaasta ja nostatti
kuninkaan vasallit kapinaan tätä vastaan. Ja jos kuningas pyysi häneltä
jotain palvelusta, hän oli kärkäs sanomaan: "Mitä kuningas antaa minulle
palkaksi?" Kun kuningas kuuli tästä, mitä hän mahtoi tehdä näin
häpeämättömälle miehelle?"

Kaikki vastasivat: "Voi häntä, sillä kuningas riisti häneltä kaiken ja
rankaisi häntä ankarasti." Silloin Jeesus sanoi: "Oi papit, lainopettajat,
fariseukset, ja sinä ylipappi, joka kuulet ääneni, minä kuulutan teille
sitä, mitä Jumala on sanonut teille profeettansa Jesajan välityksellä: "Olen
ruokkinut orjia ja ylentänyt heidät, mutta he halveksivat minua."

Tarinan kuningas on Jumalamme, joka löysi Israelin maailmasta täynnä
kurjuuksia ja antoi hänet siksi palvelijoilleen Joosefille, Moosekselle ja
Aaronille, jotka hoitivat häntä. Ja Jumalamme rakasti häntä niin, että Hän
löi Egyptin, hukutti faaraon ja hämmensi satakaksikymmentä kanaanilaisten ja
midianilaisten kuningasta Israelin kansan tähden; Hän antoi hänelle lakinsa
ja teki hänet perijäksi kaikelle sille maalle, missä kansamme asuu.

Mutta miten toimii Israel? Kuinka monta profeettaa hän onkaan surmannut;
kuinka monta profetiaa vääristellyt; kuinka rikkonut Jumalan lakia: kuinka
monet tästä syystä ovatkaan hylänneet Jumalan ja lähteneet epäjumalia
palvomaan, teidän rikkomustenne tähden, oi papit! Ja kuinka elämäntapanne
halventaakaan Jumalaa! Ja nyt kysytte minulta: "Mitä Jumala antaa meille
paratiisissa?" Teidänhän olisi pitänyt kysyä, minkä rangaistuksen Jumala
tulee teille helvetissä antamaan; ja sitten, millä tavalla teidän tulisi
tehdä katumusta, jotta Jumala voisi armahtaa teitä: sillä tämän voin teille
kertoa, ja tätä tarkoitusta varten minut on lähetetty.

69.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, te ette kuule
minulta liehakointeja, vaan totuuden. Minkä vuoksi sanon teille: katukaa ja
kääntykää Jumalan puoleen, kuten isämme tekivät rikottuaan, älkääkä
kovettako sydämiänne."

Papit joutuivat raivon valtaan tämän puheen tähden, mutta pelosta kansaa
kohtaan he eivät sanoneet sanaakaan.

Ja Jeesus jatkoi, sanoen: "Oi oppineet, oi lainopettajat, oi fariseukset, oi
papit, kertokaa minulle. Te tahdotte hevosia kuin ritarit, mutta ette tahdo
ratsastaa sotaan; te haluatte kauniita vaatteita kuin naiset, mutta ette
halua kehrätä ja hoitaa lapsia; haluatte peltojen hedelmiä, mutta ette tahdo
viljellä maata; haluatte meren kaloja, mutta ette tahdo käydä kalassa;
haluatte kansalaisten kunniaa, mutta ette tahdo kantaa tasavallan taakkaa;
ja pappeina te haluatte mausteita ja parhaita hedelmiä, mutta ette tahdo
palvella Jumalaa totuudessa. Mitä Jumalan siis pitäisi tehdä kanssanne
nähdessään, että haluatte täällä kaiken hyvän ilman mitään pahaa? Totisesti
sanon teille, että Jumala tulee antamaan teille paikan, jossa teillä on
kaikki paha ilman mitään hyvää."

Ja kun Jeesus oli puhunut tämän, hänen luokseen tuotiin riivattu, joka ei
nähnyt, ei kuullut, eikä pystynyt puhumaan. Silloin Jeesus, heidän uskonsa
nähdessään, nosti katseensa taivasta kohti ja sanoi: "Herra isiemme Jumala,
armahda tätä sairasta miestä ja palauta hänen terveytensä, jotta tämä kansa
tietäisi minut Sinun lähettämäksesi."

Ja näin sanottuaan Jeesus käski henkeä lähtemään, lausuen: "Herramme Jumalan
nimen voimalla, poistu, paha, tästä miehestä!"

Henki poistui, ja mykkä mies puhui, ja näki silmillään. Sen vuoksi kaikki
pelästyivät, mutta lainopettajat sanoivat: "Demonien ruhtinaan Beelsebubin
voimalla hän ajaa ulos demoneita."

Silloin Jeesus sanoi: "Jokainen itseään vastaan jakautunut valtakunta tuhoaa
itsensä ja talo sortuu toisen päälle. Jos Saatana ajetaan ulos Saatanan
itsensä voimalla, kuinka hänen valtakuntansa voi säilyä? Ja jos poikanne
ajavat Saatanan ulos sen kirjoituksen avulla, jonka profeetta Salomo heille
antoi, he todistavat minun karkottavan Saatanan Jumalan voimalla. Niin totta
kuin Jumala elää, Pyhän Hengen pilkkaaminen on anteeksiantamatonta sekä
tässä että tulevassa maailmassa; sillä paha ihminen tietää turmeluksensa ja
on siten omasta tahdostaan tuominnut itsensä kadotukseen."

Näin sanottuaan Jeesus lähti temppelistä. Ja rahvas palvoi häntä, sillä se
toi kaikki löytämänsä sairaat, ja rukoiltuaan Jeesus paransi näistä
jokaisen: sen tähden roomalaiset sotilaat alkoivat tuona päivänä kiihottaa
rahvasta Jerusalemissa sanoen, että Jeesus oli Israelin Jumala, joka oli
tullut vierailemaan kansansa luona; ja tämä oli Saatanan työtä.

70.

Pääsiäisen jälkeen Jeesus lähti Jerusalemista ja kulki Kesarea Filippin
alueelle. Silloin enkeli Gabriel kertoi hänelle rahvaan parissa alkaneesta
hajaannuksesta ja hän kysyi oppilailtaan: "Mitä ihmiset puhuvat minusta?"

He vastasivat: "Jotkut sanovat, että olet Elia, jotkut Jeremia, ja toiset
pitävät sinua yhtenä vanhoista profeetoista."

Jeesus vastasi: "Entä te; mikä te sanotte minun olevan?"

Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, Jumalan poika."

Silloin Jeesus tuli vihaiseksi ja nuhteli häntä sanoen: "Häivy luotani,
sillä olet paholainen ja haluat loukata minua!"
Ja hän varoitti niitä yhtätoista, sanoen: "Voi teitä, jos näin uskotte,
sillä Jumala on langettanut suuren kirouksen niiden päälle, jotka näin
uskovat."

Ja hän olisi halunnut karkoittaa Pietarin luotaan; mutta ne yksitoista
vetosivat tämän puolesta. Eikä Jeesus karkoittanut tätä, mutta varoitti
toistamiseen: "Varo enää koskaan sanomasta sellaisia sanoja, sillä Jumala
tuomitsisi sinut kadotukseen!"

Pietari itki ja sanoi: "Herra, olen puhunut typerästi; pyydä Jumalaa
antamaan minulle anteeksi."

Silloin Jeesus sanoi: "Jos Jumala ei tahtonut näyttäytyä palvelijalleen
Moosekselle eikä suuresti rakastamalleen Elialle eikä kenellekään
profeetoista, luuletteko, että Hän näyttäisi itsensä tälle uskottomalle
sukupolvelle? Ettekö tiedä, kuinka Jumala loi kaiken tyhjästä yhdellä
ainoalla sanallaan, ja että kaikki ihmiset ovat saaneet alkunsa
savenpalasesta? Kuinka Jumala siis voisi olla ihmisen kaltainen? Voi heitä,
jotka sallivat Saatanan eksyttää itsensä!"

Näin sanottuaan Jeesus rukoili Pietarin puolesta tämän itsensä ja niiden
yhdentoista itkiessä ja sanoessa: "Niin olkoon, niin olkoon, oi siunattu
Herra Jumalamme."

Sen jälkeen Jeesus lähti mennäkseen Galileaan, jotta rahvaan parissa leviävä
väärä uskomus hänestä tukahtuisi.

71.

Jeesuksen tultua omaan maahansa levisi yli koko Galilean tieto profeetta
Jeesuksen saapumisesta Nasaretiin. Sen tähden ihmiset ponnistelivat
tuodakseen kaikki sairaat hänen luokseen anoen häntä koskettamaan näitä
käsillään. Ja niin sankka oli väenpaljous, ettei sen läpi enää päässyt, ja
eräs halvaantunut rikas mies antoikin kantaa itsensä sen talon katolle,
jossa Jeesus oli, ja pyydettyään avaamaan kattoa antoi laskea itsensä
lakanoiden varassa Jeesuksen eteen. Hetken ajan Jeesus seisoi kuin epäröiden
ja sanoi sitten: "Älä pelkää, veli, sillä syntisi on annettu anteeksi."

Kaikki tyrmistyivät tämän kuullessaan ja sanoivat: "Ja kuka on tämä, joka
antaa syntejäkin anteeksi?"

Silloin Jeesus sanoi: "Niin totta kuin Jumala elää, minä en pysty antamaan
syntejä anteeksi, vaan Jumala yksin. Mutta Jumalan palvelijana voin rukoilla
Häntä toisten puolesta: niin rukoilin myös tämän sairaan puolesta ja olen
varma, että Jumala kuuli rukoukseni. Sen tähden, että tietäisitte totuuden,
sanon tälle sairaalle miehelle: "Isiemme Jumalan, Aabrahamin ja hänen
poikiensa Jumalan nimessä, nouse tervehtyneenä!" Ja Jeesuksen näin lausuttua
mies nousi terveenä, Jumalaa ylistäen.

Silloin kansa anoi Jeesusta rukoilemaan Jumalaa ulkona odottavien sairaiden
puolesta. Siksi Jeesus meni ulos heidän luokseen ja sanoi kohotetuin käsin:
"Kansojen Jumala, elävä Jumala, tosi Jumala, pyhä Jumala, joka ei koskaan
kuole; armahda heitä!" Kaikki vastasivat: "Amen." Ja Jeesus ojensi kätensä
sairaiden päälle, jolloin kaikki saivat terveytensä.

He ylistivät Jumalaa, sanoen: "Jumala on vieraillut luonamme profeettansa
kautta, ja suuren profeetan Hän onkin meille lähettänyt."

72.

Yöllä Jeesus puhui salaisesti oppilaittensa kanssa: "Totisesti sanon teille,
että Saatana tahtoo hajottaa teidät kuin viljan; mutta olen rukoillut
Jumalaa puolestanne, eikä muiden teistä käy huonosti kuin sen, joka asettaa
ansoja minulle." Tämän hän sanoi Juudaksesta, silä enkeli Gabriel oli
kertonut hänelle, kuinka Juudas avusti pappeja selostamalla näille kaikki
Jeesuksen opetukset.

Se, joka tätä kirjoittaa, lähestyi Jeesusta itkien ja kysyi: "Oi mestari,
kuka se on, joka pettää sinut?"

Jeesus vastasi: "Oi Barnabas, sinun ei ole vielä aika tietää hänestä, mutta
pian tulee paha paljastamaan itsensä, sillä minä olen jättävä maailman."

Silloin apostolit itkivät ja sanoivat: "Oi mestari, milloin lähdet luotamme?
Meidän olisi parempi kuolla kuin jäädä ilman sinua!"

Jeesus vastasi: "Älkää huolehtiko älkääkä pelätkö: sillä en minä ole teitä
luonut, vaan Jumala, joka teidät loi, tulee myös huolehtimaan teistä. Minä
sen sijaan olen tullut maailmaan valmistaakseni tietä Jumalan lähettiläälle,
joka tulee tuomaan maailmalle pelastuksen. Mutta varokaa, ettette joutuisi
petkutetuiksi, sillä monia vääriä profeettoja tulee ilmaantumaan ja
käyttämään sanojani ja vääristelemään evankeliumiani."

Silloin Andreas sanoi: "Mestari, kerro meille jokin merkki, josta voimme
tuntea hänet."

Jeesus vastasi: "Hän ei tule teidän aikananne, vaan joitakin vuosia teidän
jälkeenne, jolloin evankeliumini on jo tehty tyhjäksi niin, että jäljellä on
tuskin kolmekymmentä uskollista. Silloin Jumala tulee säälimään maailmaa ja
lähettämään lähettiläänsä, jonka pään päällä on valkoinen pilvi, ja siitä
tulee eräs Jumalan valittu tunnistamaan hänet ja ilmoittamaan hänet
maailmalle. Hän käy suurella voimalla jumalattomien päälle ja hävittää
epäjumalanpalveluksen maan päältä. Ja minä iloitsen siitä, että hänen
kauttaan Jumalamme tulee tunnetuksi ja ylistetyksi, ja minut tunnustetaan
oikeamieliseksi; ja hän tulee kostamaan niille, jotka väittävät minun olevan
enemmän kuin ihminen. Totisesti sanon teille, että kuu tulee vartioimaan
hänen untaan poikaiässä, ja aikuistuttuaan hän tulee ottamaan sen käsiinsä.
Varokoon maailma torjumasta häntä siitä syystä, että hän surmaa
epäjumalanpalvojia, sillä Jumalan palvelija Mooses surmasi paljon enemmän;
samoin Joosua, joka ei säästänyt polttamiaan kaupunkeja, vaan tappoi
lapsetkin; sillä vanhaa haavaa voidellaan tulella.

Hän tuo tullessaan totuuden, joka on selkeämpi kuin kenenkään profeetoista,
ja nuhtelee niitä, jotka käyttävät maailmaa väärin. Isiemme kaupungin tornit
tulevat onnittelemaan toisiaan ilosta; ja totisesti, sitten kun epäjumalien
palvonnan nähdään sortuvan maahan ja minut tunnustetaan ihmiseksi
kaltaisteni joukossa, silloin sanon Jumalan lähettilään saapuneen.

73.

Totisesti sanon teille, että Saatana tulee koettelemaan, oletteko Jumalan
ystäviä - sillä kukaan ei hävitä omia kaupunkejaan - ja jos hän saisi teissä
tahtonsa läpi, saisitte paistatella nautinnoissa: mutta koska hän tietää
teidät vihamiehikseen, tulee hän tekemään kaikenlaista väkivaltaa päänne
menoksi. Mutta älkää pelätkö, sillä hän tulee uhittelemaan kuin liekaan
pantu koira, koska Jumala kuulee rukoukseni."

Johannes vastasi: "Oi mestari, ei yksin meidän, vaan myös heidän tähtensä
jotka tulevat uskomaan evankeliumin, kerro meille, miten tuo vanha
viekoittelija vaanii ihmistä."

Jeesus vastasi: "Tuo paha viekoittelee neljällä tavalla. Ensinnäkin hän
viekoittelee itse, ajatuksin. Toiseksi hän viekoittelee kätyreittensä
sanojen ja tekojen kautta. Kolmanneksi hän eksyttää väärän opin avulla;
neljänneksi hän huiputtaa väärillä ilmestyksillä. Kuinka varovainen tulee
siis ihmisen olla, etenkin siksi, että Saatanalla on puolellaan ihmisen
liha, joka rakastaa syntiä kuin kuumeinen vettä. Totisesti sanon teille,
että jos ihminen pelkää Jumalaa, hän voittaa kaiken, kuten sanoo profeetta
Daavid: "Jumala asettaa enkelinsä vartioimaan teitä ja askeleitanne, ettei
paholainen saisi teitä kompastumaan. Tuhat sortuu teistä vasemmalla ja tuhat
oikealla, eivätkä ne pääse lähellenne."

Lisäksi Jumala suuressa rakkaudessaan lupasi meille samaisen Daavidin suulla
kaitselmuksensa, sanoen: "Minä annan teille ymmärrystä, joka opastaa teitä;
ja missä kuljettekin, Minun silmäni lepää teidän päällänne."

Mitä siis sanoisin teille? Jumala on puhunut Jesajan kautta: "Voisiko äiti
unohtaa lapsen kohdussaan? Mutta minä sanon teille, että vaikka hän
unohtaisi, Minä en unohtaisi teitä."

"Kertokaa siis minulle, kuka pelkäisi Saatanaa, kun enkelit vartioivat häntä
ja elävä Jumala suojelee häntä? Kuitenkin on tarpeen, kuten Salomo sanoo,
että "sinä poikani, joka olet oppinut pelkäämään Jumalaa, varusta sielusi
kiusauksia vastaan." Totisesti sanon teille, että ihmisen tulisi toimia kuin
pankkiirin, joka tarkastaa jokaisen rahan aitouden, tutkiskellessaan
ajatuksiaan, ettei rikkoisi Jumalaa, Luojaansa vastaan.

74.

On ollut ja on edelleen ihmisiä, jotka eivät pidä ajatusta syntinä; he
erehtyvät mitä pahimmin. Kertokaahan, kuinka Saatana lankesi syntiin? On
selvää, että hän rikkoi ajatellessaan olevansa ihmistä arvokkaampi. Salomo
rikkoi ajatellessaan kutsua juhliin kaikki Jumalan olennot, jolloin eräs
kala ojensi häntä syömällä kaiken, mitä hän oli valmistanut. Isämme Daavid
ei siis suotta sanonut, että "itsensä ylentäminen johdattaa ihmisen
kyynelten laaksoon". Ja minkä tähden Jumala itkee profeettansa Jesajan
kautta, sanoen: "Vie pahat ajatuksesi pois silmistäni"? Ja miksi Salomo
sanoo: "Vartioi sydäntäsi kaikella taidollasi." Niin totta kuin Jumala elää
ja sieluni seisoo Hänen edessään, kaikki nämä on puhuttu pahoja ajatuksia
vastaan, joissa synti tehdään, sillä ajattelematta ei ole mahdollista
rikkoa. Sanokaahan minulle, eikö maanviljelijä istuttaessaan panekin
viinintaimet syvälle maahan? Aivan varmasti. Niin tekee myös Saatana, joka
syntiä istuttaessaan ei jätä sitä silmän tai korvan tasolle, vaan pyrkii
sydämeen saakka, joka on Jumalan asuinpaikka. Kuten Jumala puhui
palvelijansa Mooseksen kautta: "Minä asun heissä, jotta he vaeltaisivat
lakini mukaisesti."

Kertokaa nyt minulle; jos kuningas Herodes asettaisi teidät huolehtimaan
talosta, jossa haluaisi asua, antaisitteko hänen vihamiehensä Pilatuksen
tulla sisään tai tuoda sinne tavaroitaan? Varmasti ette. Kuinka paljon
vähemmän saisittekaan laskea Saatanan sisään sydämiinne tai tuoda sinne
ajatuksiaan; onhan Jumalamme asettanut teidät sydäntenne, Hänen
asuinpaikkansa, vartijoiksi. Huomatkaa siksi, että pankkiiri tarkastelee
rahoja tutkien, onko keisarin kuva oikeanlainen, onko hopea hyvää vai
epäaitoa ja onko kolikko oikean painoinen: ja hän kääntelee niitä pitkään
käsissään. Voi hullu maailma, kuinka tarkka oletkaan puuhissasi, jopa niin,
että viimeisenä päivänä moitit ja syytät Jumalan palvelijoita
huolettomuudesta ja välinpitämättömyydestä, sillä epäilemättä sinun
palvelijasi ovat tarkkaavaisempia kuin Jumalan palvelijat. Sanokaahan, kuka
tarkkailee ajatusta kuin pankkiiri hopearahaa? Varmasti ei kukaan."

75.

Silloin Jaakob sanoi: "Oi mestari, miten ajatuksia tutkiskellaan kuin
kolikoita?"

Jeesus vastasi: "Hyvänlaatuinen hopea ajatuksissa on hurskaus, sillä kaikki
jumalattomat ajatukset tulevat paholaiselta. Oikeanlainen kuva taas on
pyhien ja profeettojen esimerkki, jota meidän tulee seurata; ja ajatuksen
paino on Jumalan rakkaus, jonka vuoksi kaikki tulisi tehdä. Vihollinen taas
pyrkii tuomaan sinne pahoja ajatuksia lähimmäisistänne, maailmallisia
ajatuksia lihaanne turmelemaan ja maallisen rakkauden ajatuksia syövyttämään
rakkauttanne Jumalaan."

Bartolomeus vastasi: "Oi mestari, mitä meidän tulisi tehdä ajatellaksemme
vain vähän, ettemme lankeaisi kiusaukseen?"

Jeesus vastasi: "Kaksi asiaa on tarpeellisia teille. Ensimmäinen on, että
työskentelette paljon, ja toinen on, että puhutte vain vähän: sillä
toimettomuus on kuin jätevesiallas, johon kaikenlaisia epäpuhtaita ajatuksia
kerääntyy, ja liika puhe on kuin sieni, joka imee vääryyttä ja pahaa. Siksi
on tärkeää, että pidätte ruumiinne työn touhussa, mutta myös sielunne
rukoukseen uppoutuneena. Sillä sen ei lainkaan tarvitse heretä rukoilemasta.

Annan teille esimerkin: olipa kerran mies, joka maksoi huonoa palkkaa, niin
ettei kukaan hänet tunteva halunnut työskennellä hänen pelloillaan. Silloin
hän väärämielisen miehen tavoin sanoi itsekseen: "Menenpä torille etsimään
vetelehtijöitä, joilla ei ole mitään tekemistä, ja jotka siksi tulevat
viljelemään viiniköynnöksiäni." Mies lähti talostaan ja löysi monta
muukalaista, jotka seisoskelivat toimettomina ja ilman rahaa. Hän puhui
heidän kanssaan ja johdatti heidät viinitarhaansa. Mutta sinne ei
todellakaan lähtenyt kukaan hänet tunteva, jolla oli mitään työtä käsilleen.

Tuo huonosti maksava mies on Saatana; sillä hän työllistää, ja ihminen
ansaitsee hänen palveluksessaan ikuiset liekit. Hän lähtee pois paratiisista
apulaisia etsimään. Totisesti hän palkkaa töihinsä kaikki toimettomat
vetelehtijät, keitä he sitten ovatkaan, mutta aivan erityisesti sellaiset,
jotka eivät häntä tunne. Pahan torjumiseksi ei riitä, että tuntee sen, vaan
hyvän puolesta ponnisteleminen on tarpeen sen voittamiseksi.

76.

Kerron teille esimerkin. Olipa kerran mies, jolla oli kolme viinitarhaa, ja
hän luovutti ne kolmelle viljelijälle. Koska ensimmäinen näistä ei osannut
kasvattaa viiniä, tarha tuotti pelkkiä lehtiä. Toinen opetti kolmannelle,
kuinka viiniä viljellään, ja tämä kuunteli mitä tarkkaavaisimmin; ja hän
hoiti tarhaansa ohjeiden mukaan, niin, että se tuotti paljon. Mutta häntä
opettanut jätti oman tarhansa hoitamatta ja kulutti aikansa suunpieksäntään.
Kun tuli aika maksaa vuokra tarhojen omistajalle, ensimmäinen mies sanoi:
"Herra, en tiennyt, kuinka viiniä viljellään: siksi en ole tänä vuonna
saanut satoa."

Herra vastasi: "Sinä hölmö, asutko yksin maailmassa, kun et ole kysynyt
neuvoa toiselta viljelijältä, joka hyvin tuntee maanviljelyn? Taatusti
joudut maksamaan vuokrasi."
Ja näin sanottuaan hän määräsi miehen pakkotyöhön, kunnes tämä kykenisi
maksamaan velkansa; mutta hän alkoi sääliä miestä tämän yksinkertaisuuden
tähden ja vapautti tämän, sanoen: "Mene, sillä en enää tahdo sinua tarhaani
viljelemään; sinulle riittäköön, että annan velkasi anteeksi."

Toinen viljelijöistä saapui, ja hänelle isäntä sanoi: "Tervetuloa,
viljelijäni! Missä ovat minulle tuomasi hedelmät? Sinulle vuokraamani tarha
on varmasti tuottanut runsaan sadon, sillä tunnet viininviljelyn hyvin."

Mies vastasi: "Oi herra, viinitarhasi on rappiolla, sillä en ole karsinut
puita enkä muokannut maata; tarha ei ole tuottanut enkä voi maksaa
vuokraani."

Silloin isäntä kutsui kolmannen miehen ja sanoi ihmetellen: "Sinä kerroit,
että tämä mies, jolle vuokrasin toisen tarhani, opetti sinulle
täydellisesti, kuinka hoitaa viinejäsi. Miten siis on mahdollista, että
hänelle luovuttamani tarha ei ole kantanut satoa, vaikka maa on kaikissa
samanlaista?"

Kolmas viljelijä vastasi: "Herra, viiniä ei viljellä puhumalla, vaan sen,
joka tahtoo korjata satoa, täytyy hiellään kastella paita päivässä. Ja
kuinka tarhasi voisi tuottaa satoa, jos viljelijäsi haaskaa kaiken aikansa
lörpöttelyyn? Varmaa on, että jos hän olisi noudattanut omia neuvojaan, nyt
hän kykenisi maksamaan vuokransa viideksi vuodeksi eteenpäin, sillä minäkin,
joka en osaa puhua yhtä hyvin, olen pystynyt maksamaan kahden vuoden
vuokran."

Isäntä oli vihainen ja sanoi viljelijälle pilkallisesti: "Olet siis tehnyt
hyvää työtä jättäessäsi puut karsimatta ja maan tasoittamatta, ja maksankin
sinulle runsaan palkkion!" Ja kutsuttuaan palvelijansa hän antoi piiskata
miestä armottomasti. Ja hän laittoi miehen tyrmään, julman palvelijan
vartioitavaksi, joka hakkasi miestä päivittäin, eikä laskenut häntä
vapaaksi ystävien hartaista pyynnöistä huolimatta.

77.

Totisesti sanon teille, että tuomiopäivänä monet sanovat Jumalalle: "Herra,
olemme saarnanneet ja opettaneet lakiasi." Kivetkin tulevat syyttämään heitä
huutaen: "Muille saarnatessanne omat kielenne tuomitsivat teidät, te
pahantekijät."

Niin totta kuin Jumala elää", sanoi Jeesus, "se joka tietää totuuden, mutta
elää sen vastaisesti, tulee saamaan niin ankaran rangaistuksen, että
Saatanakin melkein säälii häntä. Kertokaa nyt minulle, onko Jumala antanut
meille lain vain tietääksemme, vai noudattaaksemme sitä? Totisesti sanon
teille, että kaiken tiedon tarkoituksena on viisaus, joka toimii kaiken
tietonsa mukaan.

Kertokaa minulle: jos joku pöydässä istuessaan silmillään katselisi
herkkuja, mutta käsillään valitsisi ja söisi epäpuhtaita ruokia, eikö hän
olisi hullu?"

"Aivan varmasti", sanoivat opetuslapset.

Jeesus vastasi: "Voi sinua, ihminen, järjettömistä järjettömin, joka
ymmärrykselläsi tunnet taivaan, mutta kätesi valitsevat maan; joka
ymmärrykselläsi tunnet Jumalan, mutta rakkaudellasi tavoittelet maailmaa;
ymmärrykselläsi tiedät paratiisin riemut, mutta toimillasi valitset helvetin
kurjuuden. Urhea sotilas, joka jättää miekkansa ja kantaa tyhjän tupen
taisteluun! Ettekö siis tiedä, että öinen kulkija kaipaa valoa, ei vain
valosta iloitakseen, vaan nähdäkseen tien ja löytääkseen reitin majataloon?
Voi kurjaa maailmaa, tuhatkertaisesti halveksittua ja kauhistuttavaa! sillä
Jumalamme on aina tahtonut profeettojensa välityksellä ilmoittaa sille tien
maahansa ja lepoonsa: mutta sinä väärämielinen et ainoastaan kieltäydy
kulkemasta, vaan myös halveksit valoa! Osuva on sananlasku kamelista, joka
ei mielellään juo kirkkaasta vedestä, koska ei tahdo nähdä omaa rumaa
turpaansa. Samanlainen on jumalaton ja pahantekijä, sillä hän vihaa valoa,
joka paljastaa hänen väärät tekonsa. Mutta se, joka löytää viisauden eikä
käytä sitä hyvin, vaan tekee vieläkin huonommin ja käyttää sitä pahoihin
tarkoituksiin, on kuin lahjan saaja, joka samaisella lahjalla surmaa sen
antajan.

78.

Totisesti sanon teille, että Jumala ei tuntenut myötätuntoa Saatanan
langetessa, mutta sääli Aatamia tämän rikkoessa. Ja riittäköön tämä
tietääksenne, kuinka onneton on sen kohtalo, joka tietää hyvän, mutta tekee
pahaa."

Silloin Andreas sanoi: "Oi mestari, on siis hyvä jättää opiskelu vähemmälle,
ettei kokisi sellaista kohtaloa."

Jeesus vastasi: "Jos maailma olisi hyvä ilman aurinkoa, ihminen ilman silmiä
ja sielu vailla ymmärrystä, silloin olisi myös hyvä olla tietämätön.
Totisesti sanon teille, ettei leipä ole yhtä tärkeää ajalliselle elämälle
kuin oppiminen ikuiselle elämälle. Ettekö tiedä, että opiskelu on Jumalan
määräys? Sillä Hän sanoo: "Kysykää vanhimmiltanne, että he opettaisivat
teitä." Ja laista Jumala sanoo: "Pidä käskyni silmiesi edessä ja pohdiskele
niitä istuessasi, kävellessäsi ja aina kaikkialla." Nyt siis tiedätte, onko
parempi olla oppimatta. Voi, onneton on se, joka halveksii viisautta, sillä
hän totisesti kadottaa iankaikkisen elämän."

Jaakob vastasi: "Oi mestari, tiedämme, ettei Job oppinut keneltäkään
mestarilta, eikä myöskään Aabraham; silti heistä tuli pyhiä ja profeettoja."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että sulhasen talonväki ei tarvitse
hääkutsua, sillä he asuvat paikassa, jossa häät pidetään; vain muualla
asuvat täytyy kutsua. Ettekö siis tiedä, että Jumalan profeetat asuvat Hänen
autuutensa ja armonsa talossa, ja Jumalan laki ilmenee ja toteutuu heissä:
kuten isämme Daavid sanoo: "Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään; siksi
hänen polkuaan ei kaiveta ylös." Totisesti sanon teille, että luodessaan
ihmisen Jumala ei ainoastaan tehnyt hänestä oikeamielistä, vaan laittoi myös
hänen sydämeensä valon osoittamaan hänelle, että on soveliasta palvella
Jumalaa. Sen tähden, vaikka tämä valo syntien vuoksi himmenisi, se ei
kuitenkaan sammu. Sillä jokaisella kansalla on halu palvella Jumalaa, vaikka
he olisivatkin kadottaneet Jumalan ja palvoisivat vääriä, valehtelevia
jumalia. Tämän vuoksi ihmisen on tarpeen saada oppia profeetoilta, sillä
näillä on kirkkaana valo, jolla opettaa tietä paratiisiin, maahamme; ja tie
on Jumalan palveleminen hyvin - aivan niinkuin silmänsä menettänyt tarvitsee
apua ja opastusta."


79.

Jaakob vastasi: "Kuinka kuolleet profeetat opettaisivat meitä; ja kuka
opettaa sitä, jolla ei ole tietoa profeetoista?"

Jeesus vastasi: "Heidän oppinsa on kirjoitettu muistiin ihmisten
opiskeltavaksi, sillä kirjoitus on teille profeettana. Totisesti, totisesti
sanon teille, että se, joka halveksii profetiaa, ei halveksi vain
profeettaa, vaan Häntä, joka on profeetan lähettänyt. Mutta niistä, jotka
eivät tunne yhtään profeettaa, kuten on monen kansakunnan laita, kerron
teille, että jos noilla seuduilla joku elää, niinkuin hänen sydämensä
osoittaa, eikä tee toisille sitä, mitä ei haluaisi itselleen tehtävän, ja
tehden lähimmäiselleen sen, mitä toivoisi itselleen tehtävän, häntä ei
Jumalan armo tule hylkäämään. Sen tähden Jumala tulee viimeistään
kuolinhetkellä osoittamaan ja antamaan hänelle lakinsa ja armonsa. Ehkäpä
luulette, että Jumala on antanut lakinsa rakkaudesta siihen? Taatusti näin
ei ole asia, vaan Jumala on antanut lain, jotta ihminen voisi tehdä hyvää
rakkaudesta Jumalaan. Jos Jumala siis löytää ihmisen, joka rakkaudesta
Häneen tekee hyvää, halveksisiko Jumala tätä? Varmuudella ei, vaan
pikemminkin rakastaa tätä enemmän kuin niitä, joille laki on annettu. Annan
teille esimerkin: Olipa kerran mies, jolla oli paljon omaisuutta; ja hänen
alueellaan oli autiomaata, joka kasvoi vain rikkaruohoja. Eräänä päivänä
kävellessään tuon aution maan halki hän löysi rikkaruohojen keskeltä kasvin,
joka kantoi makeita hedelmiä. Silloin mies sanoi: "Kuinka tämä kasvi voi
täällä kantaa näin herkullista hedelmää? En todellakaan tahdo, että se
muiden mukana leikattaisiin ja poltettaisiin." Ja kutsuttuaan palvelijansa
hän antoi kaivaa sen ylös ja istuttaa omaan puutarhaansa. Aivan samoin,
sanon teille, tulee Jumalamme säästämään liekeiltä ne, jotka tekevät hyvää,
missä tahansa he asuvatkin.

80.

Sanokaahan, missä Job asui, jollei Uusissa epäjumalanpalvojien keskellä? Ja
mitä kirjoittaakaan Mooses vedenpaisumuksen ajasta? Kertokaa minulle. Hän
sanoo: "Totisesti Nooa löysi armon Jumalan silmissä." Isällämme Aabrahamilla
oli uskoton isä, joka veisti ja palvoi vääriä jumalia. Loot asui maan
pahimpien ihmisten keskuudessa. Lapsena ollessaan Daniel joutui yhdessä
Hananjan, Asarjan ja Miisaelin kanssa Nebukadnessarin vangeiksi; silloin he
olivat vain kaksivuotiaita, ja joutuivat kasvamaan epäjumaliin uskovan
palvelusväen hoidossa. Niin totta kuin Jumala elää, samoin kuin tuli polttaa
kuivan aineen ja nielaisee sen oliivipuuta, sypressiä ja palmua
erottelematta, niin myös Jumala armahtaa jokaisen oikeamielisen, tekemättä
eroa juutalaisen, skyyttalaisen, kreikkalaisen tai ismailiitin välillä.
Mutta älköön sydämesi tyytykö tähän, oi Jaakob, sillä siellä, minne Jumala
on lähettänyt profeetan, on välttämätöntä luopua omasta päättelystä ja
arvostelusta ja seurata profeettaa sanomatta: "Miksi hän näin sanoo?" ja
"Miksi hän kieltää tämän ja käskee noin?" Vaan on sanottava: "Näin Jumala
tahtoo. Näin Jumala käskee." Mitä Jumala sanoikaan Moosekselle, kun Israel
halveksi tätä? "He eivät ole halveksineet sinua, vaan Minua."

Totisesti sanon teille, että ihmisen pitäisi käyttää koko elinaikansa
oppimiseen, ei puhe- tai lukutaidon, vaan sen, kuinka hyvää tehdään.
Sanokaahan, onko Herodeksella sellaista palvelijaa, joka ei yrittäisi oppia
miellyttämään isäntäänsä palvelemalla tätä kaikella huolellisuudella? Voi
maailmaa, joka ponnistelee palvellakseen ihmisruumista, joka on savea ja
kuonaa, muttei opiskele, vaan peräti unohtaa Jumalan palvelemisen, Hänen,
joka on luonut kaiken ja on ikuisesti siunattu.

81.

Sanokaahan, olisiko ollut papeille suureksi synniksi, jos he Jumalan liiton
arkkia kantaessaan olisivat päästäneet sen putoamaan maahan?"

Opetuslapset vapisivat kauhusta tämän kuullessaan, sillä he tiesivät Jumalan
lyöneen Ussan tämän erehdyksessä kosketettua arkkia. Ja he sanoivat:
"Sellainen synti olisi mitä vakavin."

Jeesus vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää, Hänen sanansa unohtaminen on
suurempi synti, koska sanallaan Hän on luonut kaiken ja sillä Hän tarjoaa
teille iankaikkista elämää."

Näin puhuttuaan Jeesus rukoili ja sen jälkeen sanoi: "Huomenna meidän täytyy
mennä Samariaan, sillä niin on Jumalan pyhä enkeli minulle sanonut."

Varhain eräänä aamuna Jeesus lähestyi kaivoa, jonka Jaakob oli tehnyt ja
antanut pojalleen Joosefille. Matkasta väsyneenä Jeesus lähetti oppilaansa
kaupunkiin ostamaan ruokaa ja meni itse istumaan kaivon kivelle. Ja katso,
samarialainen nainen tulee nostaakseen kaivosta vettä.

Jeesus sanoi naiselle: "Anna minulle juotavaa." Nainen vastasi: "Etkö sinä,
heprealainen mies, häpeä pyytää juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?"

Jeesus vastasi: "Oi nainen, jos tietäisit, kuka se on, joka pyytää sinulta
juotavaa, olisit ehkä itse pyytänyt häneltä juotavaa. "

Nainen vastasi: "Kuinka sinä voisit antaa minulle juotavaa; eihän sinulla
ole astiaa, jolla nostaa vettä, eikä köyttä, ja kaivo on syvä?"

Jeesus vastasi: "Oi nainen, se, joka juo tästä kaivosta, tulee myöhemmin
taas janoiseksi, mutta se, joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan
janoa; vaan hän antaa janoisille juotavaa niin, että nämä saavat
iankaikkisen elämän."

Silloin nainen sanoi: "Oi Herra, anna minulle tätä vettäsi."

Jeesus vastasi: "Mene kutsumaan miestäsi, niin annan sitä teille
molemmille."

Nainen sanoi: "Minulla ei ole aviomiestä."

Jeesus vastasi: "Totta ovat sanasi, sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä,
ja se, joka sinulla nyt on, ei ole miehesi."

Nainen hämmentyi tämän kuullessaan ja sanoi: "Herra, nyt ymmärrän sinun
olevan profeetta; rukoilen siis sinua kertomaan minulle: heprealaiset
rukoilevat Siionin vuorella, Salomon Jerusalemiin rakentamassa temppelissä,
ja sanovat, että vain siellä eikä missään muualla voi ihminen löytää Jumalan
armon ja autuuden. Meidän kansamme taas palvoo näillä vuorilla ja sanoo,
että ainoastaan Samarian vuorilla pitäisi Jumalaa palvella. Ketkä siis ovat
tosi palvojia?"

82.

Silloin Jeesus huokasi ja itki, sanoen: "Voi sinua, Juudea, sillä toitotat:
"Herran temppeli, Herran temppeli" ja elät aivan kuin Jumalaa ei olisi
olemassakaan, täydellisesti maailman nautinnoille ja hyödylle omistautuen;
sillä tuomiopäivänä tämä nainen tulee tuomitsemaan sinut helvettiin; sillä
tämä nainen etsii tietoa, kuinka löytää armo Jumalan edessä."

Ja naista kohti kääntyen hän sanoi: "Oi nainen, te samarialaiset palvotte
sitä, mitä ette tunne, mutta me heprealaiset palvomme tuntemaamme. Totisesti
sanon sinulle, että Jumala on henki ja totuus, ja hengessä ja totuudessa
Häntä tulee palvoa. Sillä Jumalan lupaus annettiin Jerusalemissa, Salomon
temppelissä, eikä missään muualla. Mutta usko minua, tulee aika, jolloin
Jumala antaa armonsa toisessa kaupungissa, ja sen jälkeen on kaikkialla
mahdollista palvoa Häntä totuudessa. Ja Jumala armossaan hyväksyy kaikkialla
suoritetut todelliset rukoukset."

Nainen vastasi: "Me odotamme Messiasta; tultuaan hän opettaa meitä."

Jeesus vastasi: "Tiedätkö sinä, nainen, että Messiaan on tultava?"

Hän vastasi: "Kyllä, herra."

Jeesus iloitsi ja sanoi: "Minun nähdäkseni sinä, nainen, olet uskollinen:
tiedä siis, että Messiaan uskossa tulevat pelastumaan kaikki Jumalan
valitut; siksi sinun on tarpeen tietää Messiaan tulosta."

Nainen sanoi: "Oi herra, kenties sinä olet Messias."

Jeesus vastasi: "Minut on todellakin lähetetty profeetaksi ja pelastukseksi
Israelille; mutta minun jälkeeni tulee saapumaan Messias, jonka Jumala
lähettää koko maailmalle, ja jonka vuoksi Hän on luonut maailman. Ja silloin
Jumalaa tullaan palvomaan, ja Hänen armostaan nauttimaan kaikkialla
maailmassa, jopa niin, että riemujuhlaa, jota nyt vietetään sadan vuoden
välein, tullaan Messiaan ansiosta viettämään vuosittain kaikkialla."

Silloin nainen jätti vesiruukkunsa ja juoksi kaupunkiin ilmoittamaan
kaikesta, mitä oli Jeesukselta kuullut.

83.

Naisen puhuessa Jeesuksen kanssa tämän opetuslapset tulivat ja ihmettelivät,
kuinka hän siten keskusteli jonkun naisen kanssa. Silti kukaan ei sanonut
hänelle: "Miksi sinä tällä tavalla puhut samarialaisen naisen kanssa?"

Naisen lähdettyä he sanoivat: "Mestari, tule syömään."

Jeesus vastasi: "Minun täytyy syödä muuta ruokaa."

Silloin opetuslapset puhuivat keskenään: "Ehkä joku matkamies on puhunut
Jeesuksen kanssa ja mennyt etsimään tälle syötävää."
Ja he kysyivät siltä, joka tätä kirjoittaa: "Oi Barnabas, onko täällä käynyt
ketään, joka voisi tuoda ruokaa mestarille?"

Tätä kirjoittava vastasi: "Ei täällä ole ollut muita kuin näkemänne nainen,
joka tuli tämän tyhjän ruukun kanssa ottaakseen siihen vettä." Silloin
opetuslapset joutuivat ihmetyksen valtaan, odottaen Jeesuksen sanojen
avautumista. Silloin Jeesus sanoi: "Ette tiedä, että todellista ravintoa on
Jumalan tahdon noudattaminen; sillä ei leipä ylläpidä ihmistä ja anna
hänelle elämää, vaan Jumalan sana, Jumalan tahdosta. Ja tästä syystä eivät
pyhät enkelit syö, vaan elävät Jumalan tahdon ravitsemina. Ja siten me,
Mooses ja Elia ja eräs toinen, olemme olleet syömättä neljäkymmentä päivää."

Ja kohottaen silmänsä Jeesus sanoi: "Kuinka kaukana on sadonkorjuu?"

Opetuslapset vastasivat: "Kolmen kuukauden kuluttua."

Jeesus sanoi: "Katsokaa nyt, kuinka vuori on viljasta valkoisenaan;
totisesti sanon teille, että tänään on suuri sato korjattavana." Ja Jeesus
osoitti häntä katsomaan saapunutta väenpaljoutta. Sillä nainen oli
kaupunkiin tultuaan saattanut sen kokonaan liikekannalle, sanoen: "Oi
ihmiset, tulkaa katsomaan Jumalan Israelille lähettämää uutta profeettaa",
ja oli kertonut heille kaiken Jeesukselta kuulemansa. Tullessaan Jeesuksen
luo he pyysivät häntä asumaan luonaan; ja hän asettui kaupunkiin kahdeksi
päiväksi parantaen kaikki sairaat ja opettaen Jumalan valtakunnasta.

Silloin kaupunkilaiset sanoivat naiselle: "Me uskomme hänen sanoihinsa ja
ihmeisiinsä vielä enemmän kuin siihen, mitä sinä sanot; sillä hän on
totisesti Jumalan pyhä ja profeetta, lähetetty niiden pelastukseksi, jotka
uskovat häneen."

Keskiyön rukouksen jälkeen opetuslapset kerääntyivät Jeesuksen lähelle, ja
hän sanoi heille: "Tämä yö tulee Messiaan, Jumalan lähettilään aikana
olemaan jokavuotinen riemujuhla - joka näinä päivinä tulee sadan vuoden
välein. Sen tähden en tahdo meidän nukkuvan, vaan rukoilevan; kumartakaamme
päämme sata kertaa kunnioituksesta Jumalaan, mahtavaan ja armolliseen, joka
on ikuisesti siunattu, ja sanokaamme aina kumartaessamme: "Tunnustan yksin
Sinut, Jumalamme, jolla ei ole alkua eikä loppua; joka armossasi annoit
kaikille asioille alkunsa, ja oikeudenmukaisuudessasi tulet antamaan niille
lopun; tunnustan, ettei ihmisten joukossa ole sinun kaltaisuuttasi, sillä
loputtomassa hyvyydessäsi et ole liikkeen etkä minkään sattumanvaraisuuden
alainen. Armahda meitä, sillä olet meidät luonut, ja olemme Sinun kätesi
töitä."

84.

Rukoiltuaan Jeesus sanoi: "Kiittäkäämme Jumalaa, sillä Hän on tänä yönä
suonut meille suuren armon, sillä Hän on antanut kääntyä takaisinpäin ajan
ja sen, mikä tänä yönä on tapahtuva, niin että olemme juuri rukoilleet
yhdessä Jumalan lähettilään kanssa. Ja olen kuullut hänen äänensä."

Opetuslapset iloitsivat suuresti tämän kuullessaan ja sanoivat: "Mestari,
opeta meille tänä yönä joitain määräyksiä."

Silloin Jeesus sanoi: "Oletteko koskaan nähneet kuonaa ja balsamia
sekoitettavan?"

He vastasivat: "Emme, herra, sillä kukaan ei ole tarpeeksi hullu niin
tehdäkseen."

"Nyt kerron teille, että maailmassa on vielä tätäkin suurempia hulluja",
sanoi Jeesus, "sillä he sekoittavat Jumalan palvelukseensa maailman
palvelemista. Jopa niin, että monet moitteettomasti elävätkin ovat joutuneet
Saatanan petkuttamiksi ja rukoillessaan antaneet ajatuksiinsa sekoittua
maallisia huolia ja asioita, jolloin he ovat olleet kauhistus Jumalan
silmissä. Kertokaahan, kun peseydytte rukousta varten, oletteko tarkkoja,
ettei mikään epäpuhdas kosketa teitä? Kyllä varmasti. Mutta mitä teette
rukoillessanne? Silloin pesette Jumalan armon avulla sielujanne puhtaiksi
synnistä. Haluaisitteko siis rukoillessanne puhua maallisista asioista?
Varokaa niin tekemästä, sillä jokainen maailmallinen sana muuttuu paholaisen
lannaksi puhujan sielua tahraamaan."

Opetuslapset vapisivat, sillä hän puhui hengen kiivaudella, ja sanoivat: "Oi
mestari, mitä meidän pitäisi tehdä, jos rukoillessamme joku toveri tulee
puhumaan kanssamme?"

Jeesus vastasi: "Antakaa hänen odottaa ja suorittakaa rukouksenne loppuun."

Bartolomeus sanoi: "Mutta entä jos hän loukkaantuu ja menee tiehensä
huomatessaan, ettemme aio puhua hänen kanssaan?"

Jeesus vastasi: "Jos hän loukkaantuu, niin uskokaa minua: hän ei ole
ystävänne eikä uskova, vaan pikemminkin uskoton ja Saatanan kumppani.
Kertokaahan; jos menisitte jutellaksenne Herodeksen tallipojan kanssa ja
löytäisitte tämän juuri puhumasta isännälleen, loukkaantuisitteko
joutuessanne odottamaan? Ette varmastikaan; vaan teitä ilahduttaisi nähdä
ystävänne kuninkaan suosiossa. Pitääkö tämä paikkansa?" kysyi Jeesus.

Opetuslapset vastasivat: "Mitä varmimmin."

Silloin Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille, että rukoillessaan kaikki
puhuvat Jumalan kanssa. Olisiko siis oikein keskeyttää puhe Jumalan kanssa
ihmisen kanssa puhuakseen? Olisiko ystävältänne oikein loukkaantua siitä,
että kunnioitatte Jumalaa enemmän kuin häntä? Uskokaa minua, että jos hän
suuttuu joutuessaan odottamaan, hän on paholaiselle hyvä alamainen. Sillä
sitä Saatana toivoo: että Jumala unohdettaisiin ihmisen vuoksi. Niin totta
kuin Jumala elää, jokaista hyvää työtä tehdessään pitäisi jumalaapelkäävän
ihmisen sanoutua irti maailmallisista pyrkimyksistä, ettei hänen hyvä
tekonsa turmeltuisi.



85.

Kun joku tekee tai puhuu pahaa ja toinen estää ja ojentaa häntä, tekeekö
jälkimmäinen hyvin?" kysyi Jeesus.

Opetuslapset vastasivat: "Hän tekee hyvin, sillä palvelee näin Jumalaa, joka
aina tahtoo estää pahaa aivan kuin aurinko aina tahtoo karkoittaa pimeyden."

Jeesus sanoi: "Ja minä kerron teille, että jos joku sitä vastoin estää
toista tekemästä tai puhumasta hyvää, ilman että syynä olisi jokin vielä
parempi työ, silloin hän on paholaisen asialla; ei, vaan hänestä tulee
peräti paholaisen kumppani. Sillä paholainen ei pyri mihinkään muuhun kuin
tukahduttamaan kaiken hyvän.

Mutta mitä nyt sanoisin teille? Sanon pyhän profeetta Salomon, Jumalan
ystävän sanoin: "Tuhannesta, jotka tunnette, vain yksi on ystävänne.""

Silloin Matteus sanoi: "Siinä tapauksessa emme voi rakastaa ketään."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, ettei teidän ole luvallista vihata
mitään muuta kuin syntiä; jopa niin, ettette saa Saatanaakaan vihata Jumalan
luotuna, vaan Jumalan vihollisena. Tiedättekö miksi? Kerron teille: koska
hän on Jumalan luomistyö, ja kaikki Jumalan luoma on hyvää ja täydellistä.
Ja se, joka vihaa luotua, vihaa myös Luojaa. Mutta ystävä on yksittäinen
asia, jollaista ei ole helppo löytää, mutta helppo kadottaa. Sillä ystävä ei
suvaitse ristiriitaa sellaista kohtaan, jota suuresti rakastaa. Varokaa
valitsemasta ystäväksenne sellaista, joka ei rakasta niitä, joita itse
rakastatte. Tiedättekö, mitä ystävyys tarkoittaa? Ystävä ei ole mitään muuta
kuin sielun lääkäri. Ja niin vaikeaa kuin onkin löytää hyvää lääkäriä, joka
tuntee sairaudet ja ymmärtää määrätä niihin oikeat lääkkeet, yhtä harvassa
ovat ystävät, jotka tuntevat viat ja ymmärtävät, kuinka hyvään johdatetaan.
Mutta tässä piilee ansa, sillä on monia, joiden ystävät teeskentelevät,
etteivät huomaa ystävänsä virheitä; nämä puolustelevat ystäviään ja keksivät
heille maallisia tekosyitä; ja mikä pahinta, jotkut kutsuvat ja auttavat
ystäviään väärille teille, ja heidän loppunsa tulee olemaan heidän
aiheuttamansa vahingon mukainen. Varokaa ottamasta sellaisia ystäviksenne,
sillä totisesti he ovat sielun vihollisia ja murhaajia.

86.

Olkoon ystäväsi sellainen, että yhtä paljon kuin hän tahtoo opastaa sinua,
hän tahtoo myös itse tulla opastetuksi; ja niin paljon kuin hän haluaa sinun
luopuvan kaikesta muusta Jumalan rakkauden tähden, hän myös ilahtuisi
silloin, jos hylkäisit hänet Jumalan palvelemisen tähden.

Mutta kertokaahan: jollei ihminen tiedä, kuinka Jumalaa rakastetaan, miten
hän osaisi rakastaa itseään; ja kuinka hän osaisi rakastaa toisia, jollei
osaa rakastaa itseään? Varmasti se on mahdotonta. Sen tähden, ystävää
valitessanne (sillä äärimmäisen köyhä on se ihminen, jolla ei ole yhtään
ystävää) älkää ottako ensinnä huomioon hänen syntyperäänsä, hänen hienoa
perhettään, hänen hienoa kotiaan, hänen hienoja vaatteitaan, hänen hienoa
persoonallisuuttaan ja hänen hienoja sanojaan, sillä tulisit helposti
huiputetuksi. Etsi hänestä sen sijaan Jumalan pelkoa ja maallisten asioiden
halveksuntaa, etsi rakkautta hyviin töihin ja ennen kaikkea oman lihan
halveksuntaa, niin löydät helposti todellisen ystävän: joka pelkää Jumalaa
enemmän kuin mitään muuta ja halveksii maallista turhuutta; joka on aina
hyvien töiden touhussa ja vihaa ruumistaan kuin julmaa vihollista. Älä
kuitenkaan rakasta ystävääsi siten, että rakkautesi pysähtyisi ja
keskittyisi häneen, sillä siinä tapauksessa sinusta tulisi
epäjumalanpalvoja. Rakasta häntä sen sijaan Jumalalta saamanasi lahjana,
sillä silloin Jumala siunaa häntä suurella suosiolla. Totisesti sanon
teille, että se, joka on saanut hyvän ystävän, on löytänyt yhden paratiisin
riemuista; ei, vaan pikemminkin paratiisin avaimen."

Taddeus vastasi: "Entäpä jos ihmisellä on ystävä, joka ei ole sellainen kuin
sanoit, oi mestari? Mitä hänen pitäisi tehdä? Hylätäkö ystävänsä?"

Jeesus vastasi: "Hänen tulee tehdä kuin merenkulkijan, joka purjehtii
laivalla niin kauan kuin huomaa sen tuottavaksi ja käyttökelpoiseksi, mutta
havaitessaan sen tappiolliseksi hylkää sen. Toimi samoin ystäväsi kanssa,
joka on itseäsi pahempi: niissä asioissa, joissa hän on sinulle vaaraksi,
eroa hänestä, jollet tahdo joutua eroon Jumalan armosta."

87.

Voi maailmaa viettelysten tähden. Niiden on tultava, sillä koko maailma
rypee synnissä. Mutta voi silti häntä, jonka kautta viettelykset saapuvat,
sillä ihmiselle olisi parempi saada myllynkivi kaulaansa ja upota meren
syvyyksiin kuin loukata lähimmäistään. Jos silmäsi viettelee sinua, revi se
pois, sillä parempi on mennä yksisilmäisenä paratiisiin kuin molempine
silmineen helvettiin. Jos kätesi tai jalkasi viettelevät sinua, tee samaten;
sillä on parempi, että menet yksikätisenä tai -jalkaisena taivaan
valtakuntaan kuin kaikkine raajoinesi helvettiin."

Simon, Pietariksi kutsuttu, sanoi: "Herra, millä tavalla minun on tämä
tehtävä? Onhan selvää, että lyhyen ajan sisällä tulisin menettämään kaikki
jäseneni."

Jeesus vastasi: "Oi Pietari, lakkaa kantamasta huolta ruumiistasi, niin
välittömästi löydät totuuden. Sillä silmäsi on auttajasi, jalkasi on
apulaisesi ja kätesi huolehtivat asioistasi. Jos joku niistä houkuttelee
sinua syntiin, hylkää se, sillä parempi on mennä paratiisiin tietämättömänä,
vähän saavuttaneena ja köyhänä kuin helvettiin viisaana, paljon
saavuttaneena ja rikkaana. Heitä pois luotasi kaikki, mikä voi haitata sinun
Jumalan palvelemistasi, niinkuin pyyhkäiset pois sen, mikä peittää
silmiäsi."

Näin sanottuaan Jeesus kutsui Pietarin luokseen ja puhui tälle: "Jos veljesi
rikkoo sinua vastaan, mene ja ojenna häntä. Jos hän parantaa tapansa,
iloitse, sillä olet voittanut ja pelastanut veljesi; mutta jollei hän tee
parannusta, kutsu kaksi todistajaa mukaasi ja neuvo häntä toistamiseen; ja
jollei hän kuuntele, mene ja kerro asia seurakunnalle; ja jollei hän
vieläkään tee parannusta, pidä häntä uskottomana, äläkä enää oleskele saman
katon alla, äläkä syö samassa pöydässä hänen kanssaan, äläkä puhu hänelle;
jopa niin, että jos tiedät, minne hän kävellessään on laskenut jalkansa,
sinun ei pidä laskea jalkaasi samaan paikkaan.


88.

Mutta varo pitämästä itseäsi häntä parempana; vaan puhu itsellesi sanoen:
"Pietari, Pietari, jos Jumala ei armossaan auttaisi sinua, olisit pahempi
kuin hän.""

Pietari kysyi: "Kuinka minun tulee ojentaa häntä?"

Jeesus vastasi: "Tavalla, jolla haluaisit itseäsi ojennettavan. Ja siten
kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, kohtele toisia. Usko minua, Pietari,
sillä totisesti sanon sinulle, että aina neuvoessasi veljeäsi lempeästi ja
armollisesti tulet itse saamaan Jumalan armon; ja sanasi tulevat kantamaan
hedelmää; mutta jos teet sen kiivaasti, niin Jumalan oikeudenmukaisuus tulee
sinut kiivaasti tuomitsemaan, eivätkä sanasi tuota hedelmää. Kerro minulle,
Pietari: pesevätkö köyhät saviastioitaan kivillä ja rautavasaroilla?
Varmasti eivät, vaan lämpimällä vedellä. Rauta särkee astiat, puu palaa
tulessa; mutta ihminen ohjataan parannukseen lempeydellä. Sen tähden, jos
aiot ojentaa veljeäsi, sinun täytyy ensin sanoa itsellesi: "Jollei Jumala
auta minua, teen kenties huomenna pahempaa kuin mikään hänen tänään
tekemänsä.""

Pietari kysyi: "Kuinka monta kertaa minun täytyy antaa veljelleni anteeksi,
oi mestari?"

Jeesus vastasi: "Yhtä monta kertaa kuin itse haluaisit saada häneltä
anteeksi."

Pietari sanoi: "Seitsemän kertaa päivässä?"

Jeesus vastasi: "Ei vain seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
joka päivä; sillä se, joka antaa anteeksi, tulee saamaan anteeksi, ja se,
joka tuomitsee, tullaan tuomitsemaan."

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: "Voi ruhtinaita! sillä he joutuvat
helvettiin."

Jeesus paheksui häntä, sanoen: "Olet tullut hölmöksi, Barnabas, kun puhut
näin. Totisesti sanon sinulle, ettei kylpy ole niin tärkeä ruumiille,
kuolaimet hevoselle ja ruorinkampi laivalle kuin hallitsija on valtiolle. Ja
mistä syystä mahtoi Jumala antaa Mooseksen, Joosuan, Daavidin ja Salomon ja
niin monta muuta, jonka jakoivat oikeutta? Sellaisille on Jumala antanut
miekan vääryyksien hävittämiseksi."

Silloin sanoi se, joka tätä kirjoittaa: "Kuinka oikeutta siis pitäisi jakaa,
tuomiten vai armahtaen?"

Jeesus vastasi: "Kaikki eivät ole tuomareita: sillä vain tuomareille kuuluu
toisten tuomitseminen, oi Barnabas. Ja tuomarin pitäisi tuomita syylliset
niin kuin isä määrää poikansa mädäntyneen jäsenen poistettavaksi, ettei koko
keho mädäntyisi."

89.

Pietari sanoi: "Kauanko minun täytyy odottaa, että veljeni katuisi?"

Jeesus vastasi: "Niin kauan kuin haluaisit itseäsi odotettavan."

Pietari vastasi: "Kaikki eivät pysty tätä ymmärtämään; puhu siis
yksinkertaisemmin meille."

Jeesus vastasi: "Odota veljeäsi yhtä kauan kuin Jumala odottaa häntä."

Pietari sanoi: "Eivät he ymmärrä tätäkään."

Jeesus vastasi: "Odota häntä niin kauan kuin hänellä on aikaa katua."

Silloin Pietari ja toiset tulivat surullisiksi, sillä he eivät ymmärtäneet
merkitystä. Siksi Jeesus vastasi: "Jos olisitte terveet ymmärrykseltänne ja
tietäisitte itsenne syntisiksi, ette koskaan ajattelisi kieltää sydäntenne
armoa syntisiltä. Ja selitän teille yksinkertaisesti, että syntistä on
odotettava, jotta hän voisi katua, niin kauan kuin hänessä henki kulkee.
Sillä niin kauan odottaa mahtava ja armollinen Jumalamme häntä. Jumala ei
sano: "Sillä hetkellä, kun syntinen paastoaa, antaa almuja, rukoilee ja
suorittaa pyhiinvaelluksen, tulen antamaan hänelle anteeksi." Sillä monet
ovat suorittaneet kaikki näistä ja ovat silti ikuisesti kirottuja. Sen
sijaan Hän sanoo: "Sillä hetkellä, kun syntinen valittaa syntejään, Minä
puolestani lakkaan muistamasta hänen pahoja tekojaan." Ymmärrättekö?" sanoi
Jeesus.

Opetuslapset sanoivat: "Ymmärrämme osan ja osaa emme."

Jeesus kysyi: "Mitä osaa ette ymmärrä?"

He vastasivat: "Että monet, jotka rukoilevat ja paastoavat, ovat
kadotettuja."

Silloin Jeesus sanoi: "Totisesti, teeskentelijät ja pakanat rukoilevat
enemmän, antavat almuja ja paastoavat enemmän kuin Jumalan ystävät. Mutta
koska heillä ei ole uskoa, he eivät pysty katumaan Jumalan rakkauden tähden,
ja siksi he ovat kirottuja."

Silloin Johannes sanoi: "Opeta meille uskoa Jumalan rakkauden tähden."

Jeesus vastasi: "Meidän on aika rukoilla aamunkoiton rukous." Ja he
nousivat, ja peseydyttyään rukoilivat Jumalaamme, joka on ikuisesti
siunattu.

90.

Rukouksen jälkeen opetuslapset kerääntyivät jälleen Jeesuksen ympärille, ja
hän avasi suunsa sanoen: "Tule lähelle, Johannes, sillä tänään kerron teille
kaiken siitä, mistä kysyit. Usko on sinetti, jolla Jumala sinetöi
valittunsa: saman sinetin Hän antoi lähettiläälleen, jonka käsistä jokainen
valittu on saanut uskon. Sillä niinkuin Jumala on yksi, niin myös usko on
yksi. Sen tähden Jumala, joka ennen kaikkea muuta loi lähettiläänsä, antoi
tälle ensimmäiseksi uskon, joka on kuin kuvajainen Jumalasta ja kaikesta
Hänen tekemästään ja sanomastaan. Ja siksi uskova näkee kaiken uskollaan
paremmin kuin kukaan silmillään; sillä silmät voivat erehtyä; ei - ne
erehtyvät melkein aina; mutta usko ei koskaan erehdy, sillä sen perustana on
Jumala ja Hänen sanansa. Uskokaa minua, että uskollaan pelastuvat kaikki
Jumalan valitut. Ja varmaa on, ettei kukaan ilman uskoa voi miellyttää
Jumalaa. Sen tähden Saatana ei pyrikään tekemään tyhjiksi paastoja,
rukouksia, almuja ja pyhiinvaelluksia, vaan pikemminkin yllyttää uskottomia
niihin, sillä hän nauttii nähdessään ihmisen tekevän palkatonta työtä. Mutta
uskon turmelemiseksi hän näkee mitä suurinta vaivaa, ja siksi uskoa tulee
tarkasti vartioida, ja varmin tapa on luopua kysymyksestä "miksi", sillä
"miksi" karkoitti ihmiset paratiisista ja muutti Saatanan mitä kauneimmasta
enkelistä karmeaksi paholaiseksi."

Silloin Johannes kysyi: "Kuinka voisimme lakata kysymästä "miksi"; onhan se
kaiken tiedon portti?"

Jeesus vastasi: "Ei, vaan "miksi" on helvetin portti."

Johannes oli vaiti, ja Jeesus jatkoi: "Jos tiedät Jumalan sanoneen jotain,
totta tosiaan, mikä olet sinä ihminen sanomaan: "Oi Jumala, minkä vuoksi
olet tehnyt näin?" Sanooko saviastia tekijälleen: "Miksi teit minut
vesiruukuksi etkä balsamipulloksi?" Totisesti sanon teille, että kaikkia
kiusauksia vastaan on hyvä hakea vahvistusta näistä sanoista: "Sen on Jumala
säätänyt"; "Jumala tahtoo niin"; sillä niin tehdessänne tulette elämään
turvassa."

91.

Siihen aikaan Juudeassa vallitsi suuri rauhattomuus Jeesuksen tähden; sillä
roomalaiset sotilaat hämmensivät juutalaisten mieliä Saatanan vaikutuksesta,
puhuen, että Jeesus oli heidän keskuuteensa vierailulle saapunut jumala.
Tästä nousi niin suuri levottomuus, että lähes neljässäkymmenessä päivässä
koko Juudea oli tarttunut aseisiin, jopa niin, että poika nousi isäänsä
vastaan ja veli veljeä vastaan, koska toiset sanoivat Jeesusta maailmaan
tulleeksi Jumalaksi; toiset sanoivat: "Ei, vaan hän on Jumalan poika"; ja
jotkut sanoivat: "Ei, sillä Jumala ei ole ihmisen kaltainen eikä sen tähden
siitä poikia; vaan Jeesus Nasaretilainen on Jumalan profeetta."

Ja tämä tapahtui Jeesuksen tekemien ihmeiden tähden.

Ihmisten vaientamiseksi oli tarpeen, että ylipappi ratsasti juhlakulkueessa
papillisiin kaapuihinsa pukeutuneena ja Jumalan pyhä nimi, teta gramaton
(sic), otsallaan. Ja samoin ratsastivat kuvernööri Pilatus ja Herodes.

Sen tähden Mispassa kokoontui kolme armeijaa, joista jokaisessa
kaksisataatuhatta miekkamiestä. Herodes puhui heille, mutta he eivät
rauhoittuneet. Sitten puhuivat kuvernööri ja ylipappi, sanoen: "Veljet, tämä
sota on syttynyt Saatanan toimesta, sillä Jeesus on elossa ja hänen
puoleensa meidän on käännyttävä pyytämään todistusta itsestään, ja hänen
sanoihinsa meidän on uskottava."

Tämä tyynnytti heistä jokaisen; ja aseensa laskettuaan he kaikki syleilivät
toisiaan sanoen: "Veli, anna minulle anteeksi!"

Sinä päivänä kaikki tosiaankin päättivät sydämissään uskoa Jeesusta sen
mukaan, mitä tämä tulisi sanomaan. Ja kuvernööri ja ylipappi lupasivat
suuren palkkion sille, joka tulisi ilmoittamaan, mistä Jeesuksen voisi
löytää.

92.

Siihen aikaan menimme Jeesuksen kanssa Siinain vuorelle pyhän enkelin sanan
johdosta. Ja siellä Jeesus opetuslapsineen vietti ne neljäkymmentä päivää.
Niiden päätyttyä Jeesus lähestyi Jordan-virtaa matkalla Jerusalemia kohti.
Ja eräs niistä, jotka pitivät Jeesusta Jumalana, näki tämän siellä.
Sen tähden hän riensi kaupunkiin huutaen koko ajan mitä suurimman ilon
vallassa: "Jumalamme tulee!" ja hälyytti koko kaupungin sanoen: "Jumala
saapuu, oi Jerusalem; valmistaudu ottamaan hänet vastaan!" Ja hän vakuutti
nähneensä Jeesuksen Jordanin lähellä.

Kaikki, pienet ja suuret, lähtivät kaupungista Jeesuksen nähdäkseen, niin,
että kaupunki jäi tyhjilleen, sillä naiset kantoivat lapsiaan käsivarsillaan
ja unohtivat jopa ottaa ruokaa mukaansa.

Tämän huomattuaan kuvernööri ja ylipappi nousivat ratsaille ja lähettivät
sanansaattajan Herodeksen luo, joka samoin lähti matkaan Jeesusta etsimään,
jotta ihmisten levottomuus saataisiin tyynnytetyksi. Kaksi päivää he etsivät
häntä Jordanin läheisestä erämaasta ja kolmantena, lähellä keskipäivän
hetkeä, he löysivät hänet opetuslapsineen puhdistautumassa rukousta varten
Mooseksen kirjan mukaisesti.

Jeesus ihmetteli suuresti nähdessään koko maiseman peittävän väkijoukon ja
sanoi opetuslapsilleen: "Kaiketi Saatana on levittänyt levottomuutta
Juudeassa. Miellyttäköön Jumalaa ottaa Saatanalta pois se valta, joka tällä
on syntisiin."

Hänen näin sanottuaan väkijoukko lähestyi, ja Jeesuksen tunnistaessaan
ihmiset alkoivat huutaa: "Ole tervetullut, oi Jumalamme!" ja osoittivat
hänelle kunnioitusta kuin Jumalalle ikään. Silloin Jeesus päästi ankaran
valituksen ja sanoi: "Kaikotkaa edestäni, te hullut, sillä pelkään maan
aukenevan ja nielaisevan teidät ja minut hirveiden sanojenne tähden!"
Jolloin ihmiset kauhistuivat ja alkoivat itkeä.



93.

Jeesus kohotti kätensä hiljaisuuden merkiksi ja sanoi: "Oi israelilaiset,
totisesti olette erehtyneet suuresti kutsuessanne minua, ihmistä,
Jumalaksenne. Ja pelkään Jumalan tästä hyvästä ankarasti rankaisevan pyhää
kaupunkia luovuttamalla sen muukalaisten käsiin. Voi tuhannesti kirottua
Saatanaa, joka on yllyttänyt teidät tähän!"

Näin sanottuaan Jeesus löi molemmin käsin kasvoihinsa, mikä nostatti
sellaisen nyyhkytysten kuoron, ettei kukaan kuullut, mitä hän puhui. Siksi
hän nosti jälleen kätensä hiljaisuutta pyytäen, ja ihmisten lopetettua
itkunsa puhui vielä: "Minä todistan taivaan edessä ja kutsun kaiken maassa
asuvan todistamaan, että kaikki, mitä olette sanoneet, on minulle vierasta;
sillä olen ihminen, kuolevaisesta naisesta syntynyt, Jumalan tuomiovallan
alainen, ja elän ja kärsin syömisen, nukkumisen, kylmyyden ja kuumuuden
alaisena kuten muutkin ihmiset. Sen tähden, kun Jumala tulee tuomitsemaan,
minun sanani tulevat miekan lailla lävistämään jokaisen, joka uskoo minun
olevan muuta kuin ihminen."

Näin puhuttuaan Jeesus näki suuren joukon ratsuväkeä ja ymmärsi kuvernöörin
olevan tulossa Herodeksen ja ylipapin kanssa.

Silloin Jeesus sanoi: "Kenties hekin ovat tulleet hulluiksi."

Kun kuvernööri oli saapunut Herodeksen ja ylipapin kanssa, kaikki
laskeutuivat ratsailta, ja Jeesuksen ympärille muodostui piiri niin, että
sotilaat hädin tuskin pystyivät pitämään loitolla väkijoukon, joka halusi
kuulla, mitä Jeesus puhui papin kanssa.

Jeesus lähestyi ylipappia kunnioittavasti, mutta tämä halusi kumartaa ja
palvoa Jeesusta, jolloin Jeesus parahti: "Varo tekemästä noin, oi elävän
Jumalan pappi! Älä tee syntiä Jumalaamme vastaan!"

Pappi vastasi: "Juudea on nyt niin kiihdyksissä sinun merkkiesi ja
opetuksesi tähden, että se huutaa sinun olevan Jumala: sen tähden, ihmisten
ahdistamana, olen tullut tänne Rooman kuvernöörin ja Herodeksen kanssa. Me
rukoilemme sydämistämme, että suostuisit poistamaan vuoksesi nousseen
levottomuuden. Sillä toiset sanovat sinua Jumalaksi, toiset Jumalan pojaksi,
ja jotkut profeetaksi."

Jeesus vastasi: "Entä sinä, Jumalan ylipappi, mikset ole hillinnyt tätä
levottomuutta? Oletko kenties sinäkin menettänyt järkesi? Ovatko profetiat
Jumalan lain ohella niin tyystin joutuneet unohduksiin, oi viheliäinen,
Saatanan petkuttama Juudea!"

94.

Näin sanottuaan Jeesus jatkoi: "Minä tunnustan taivaan edessä, ja kutsun
todistajiksi kaiken maan päällä, että minulle on vierasta se, mitä ihmiset
ovat minusta sanoneet, nimittäin se, että olisin enemmän kuin ihminen. Sillä
olen ihminen, naisesta syntynyt, Jumalan tuomiovallan alainen, ja elän
täällä muiden ihmisten tavoin, samojen koettelemusten alaisena. Niin totta
kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, olette tehneet suuren
synnin, oi papit, sanoessanne mitä olette sanoneet. Suokoon Jumala, ettei
pyhän kaupungin ylle tulisi suurta kostoa tämän synnin tähden."

Silloin pappi sanoi: "Antakoon Jumala meille anteeksi, ja rukoile sinä
puolestamme."

Silloin sanoivat kuvernööri ja Herodes: "Herra, on mahdotonta, että ihminen
voisi tehdä, mitä sinä teet: siksi emme ymmärrä, mitä sanot."

Jeesus vastasi: "Se on totta, mitä sanotte, sillä Jumala tekee ihmisessä
hyvää, kuten Saatana tekee hänessä pahaa. Sillä ihminen on kuin kauppahuone,
jonne sisään lasketulla on lupa työskennellä ja myydä siellä. Mutta kertokaa
minulle, oi kuvernööri, ja sinä, oi kuningas; te puhutte näin, koska ette
tunne lakiamme: sillä jos luette Jumalamme liiton ja testamentin, niin
huomaatte, että Mooses muutti veden vereksi, tomun kirpuiksi, kasteen
myrskyksi ja valon pimeydeksi sauvallaan. Hän toi Egyptiin sammakot ja
hiiret, jotka peittivät koko maan; hän löi esikoiset ja avasi meren, johon
hukutti faaraon. Minä en ole tehnyt yhtäkään näistä asioista. Ja silti
kaikki myöntävät Mooseksen olevan nyt kuollut mies. Joosua sai auringon
pysähtymään ja avasi Jordan -virran, mitä minä en myöskään ole tehnyt. Ja
kaikki myöntävät Joosuan olevan nyt kuollut mies. Elia sai tulen
laskeutumaan taivaasta ja toi sateen, mitä minä en ole tehnyt. Ja Elian
kaikki tunnustavat ihmiseksi. Ja samoin ovat monet muut profeetat, pyhät ja
Jumalan ystävät tehneet Jumalan voimalla asioita, joita niiden mieli ei voi
käsittää, jotka eivät tunne meidän kaikkivaltiasta ja armollista Jumalaamme,
joka on ikuisesti siunattu."

95.

Silloin kuvernööri ja pappi ja kuningas anoivat Jeesusta nousemaan korkealle
paikalle ja puhumaan kansalle, jotta se rauhoittuisi. Niin Jeesus nousi
yhdelle niistä kahdestatoista kivestä, jotka Joosua oli määrännyt
kahdentoista heimon nostamaan Jordan -virrasta silloin, kun koko Israel oli
ylittänyt sen kuivin jaloin; ja hän sanoi kovalla äänellä: "Nouskoon
pappimme korkealle paikalle, mistä käsin hän voi vahvistaa sanani." Niin
pappi meni sinne ylös; ja Jeesus sanoi hänelle selkeällä äänellä, jotta
kaikki kuulisivat: "Elävän Jumalan liittoon ja testamenttiin on kirjoitettu,
että Jumalallamme ei ole alkua, eikä Hänellä tule koskaan olemaan loppua."

Pappi vastasi: "Juuri siten niihin on kirjoitettu."

Jeesus sanoi: "Niihin on kirjoitettu, että Jumalamme on yksin sanallaan
luonut kaikki asiat."

"Juuri niin se on", sanoi pappi.

Jeesus sanoi: "Niihin on kirjoitettu, että Jumala on näkymätön ja
ihmismieleltä kätketty, onhan Hän ruumiiton, jakamaton ja muuttumaton."

"Niin on, totisesti", sanoi pappi.

Jeesus sanoi: "Niihin on kirjoitettu, ettei taivasten taivaskaan voi
sisältää Häntä, sillä Hän on ääretön."

"Niin sanoi profeetta Salomo", vastasi pappi, "oi Jeesus."

Jeesus sanoi: "On kirjoitettu, ettei Jumala tarvitse mitään, sillä Hän ei
syö, nuku, eikä kärsi mistään vajavaisuudesta."

"Niin on asia", pappi sanoi.

Jeesus sanoi: "On kirjoitettu, että Jumalamme on kaikkialla, eikä ole mitään
muuta jumalaa kuin Hän, joka hajottaa ja kokoaa ja tekee kaiken, mikä
miellyttää häntä."

"Niin on kirjoitettu", vastasi pappi.

Silloin Jeesus kohotti kätensä ja sanoi: "Herra Jumalamme, tämä on uskoni,
jonka kanssa tulen saapumaan tuomiollesi, todisteeksi kaikkia niitä vastaan,
jotka uskovat toisin." Ja ihmisiä kohti kääntyen hän sanoi: "Katukaa, sillä
kaikesta, minkä pappi on todistanut lukevan Mooseksen kirjassa, Jumalan
liitossa ikuisiksi ajoiksi, teidän on mahdollista käsittää syntinne; sillä
minä olen näkyväinen ihminen ja maan päällä kävelevä savihiukkanen,
kuolevainen kuten muutkin ihmiset. Minulla on ollut alku ja tulen kohtaamaan
loppuni, enkä pysty alkutekijöistään luomaan edes kärpästä."

Sen tähden ihmiset kohottivat itkien äänensä ja sanoivat: "Olemme tehneet
syntiä Sinua vastaan, Herra Jumalamme; armahda meitä." Ja he kaikki anoivat
Jeesusta rukoilemaan pyhän kaupungin turvallisuuden puolesta, ettei
Jumalamme vihassaan luovuttaisi sitä kansojen alas tallattavaksi. Silloin
Jeesus rukoili kohotetuin käsin pyhän kaupungin ja Jumalan kansan puolesta
kaikkien sanoessa itkien: "Niin olkoon", "Amen."

96.

Rukouksen päätyttyä pappi sanoi kovalla äänellä: "Odota, Jeesus, sillä
meidän on saatava tietää, kuka olet, jotta kansakuntamme rauhoittuisi."

Jeesus vastasi: "Olen Jeesus, Marian poika, Daavidin siemenestä; kuolevainen
ja jumalaapelkäävä mies, joka tahtoo Jumalan kunniaa ja loistoa
ylistettävän."

Pappi vastasi: "Mooseksen kirjaan on kirjoitettu, että Jumalan täytyy
lähettää meille Messias, joka tulee ilmoittamaan meille Jumalan tahdon ja
tuomaan maailmalle Hänen armonsa. Sen tähden rukoilen sinua kertomaan meille
totuuden, oletko meidän odottamamme Jumalan Messias?"

Jeesus vastasi: "On totta, että Jumala on luvannut niin, mutta minä en
todellakaan ole hän, sillä hänet on luotu ennen minua ja hän tulee maailmaan
minun jälkeeni."

Pappi vastasi: "Sanasi ja merkkisi ovat joka tapauksessa saaneet meidät
uskomaan sinun olevan profeetta ja Jumalan pyhä, minkä tähden rukoilen sinua
koko Juudean ja Israelin nimissä, että Jumalan rakkauden tähden kertoisit
meille, millä tavalla Messias tulee saapumaan."

Jeesus vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, minä en ole se Messias, jota kaikki maan heimot odottavat, kuten
Jumala lupasi isällemme Aabrahamille, sanoen: "Sinun siemenessäsi tulevat
kaikki maan heimot siunatuiksi." Mutta Jumalan otettua minut pois maailmasta
tulee Saatana jälleen nostattamaan tämän kirotun kapinahengen uskottelemalla
pahoille, että minä olen Jumala ja Jumalan poika, jolloin sanani ja
opetukseni tulevat turmeltumaan niin, että jäljelle jää tuskin kolmekymmentä
uskollista: tämän jälkeen Jumala tulee armahtamaan maailmaa ja lähettämään
lähettiläänsä, jota varten Hän on luonut kaikki asiat; Hän tulee saapumaan
etelästä voimalla ja tuhoamaan kaikki epäjumalat palvojineen; hän tulee
poistamaan Saatanan vallan ihmisten yltä. Hän tuo mukanaan Jumalan armon
niiden pelastukseksi, jotka uskovat häneen, ja siunattu on se, joka uskoo
hänen sanoihinsa.



97.

Vaikka en ole kyllin arvokas edes hänen sukannauhaansa avaamaan, olen saanut
Jumalalta suosion ja armon nähdä hänet."

Silloin pappi vastasi yhdessä kuvernöörin ja kuninkaan kanssa, sanoen: "Älä
huolehdi, Jeesus, Jumalan pyhä, sillä meidän aikanamme tämä kapinahenki ei
enää tule nousemaan, sillä kirjoitamme Rooman korkea-arvoiselle senaatille,
että keisarillisella säädöksellä on kiellettävä ketään kutsumasta sinua
Jumalaksi tai Jumalan pojaksi."

Jeesus vastasi: "Sananne eivät huojenna minua, sillä pimeys tulee lankeamaan
sieltä, mistä odotatte valoa; vaan lohtuni on tulevassa Jumalan
lähettiläässä, joka tulee tuhoamaan kaikki väärät käsitykset minusta, ja
hänen uskonsa tulee leviämään ja valtaamaan koko maailman, sillä niin on
Jumala luvannut isällemme Aabrahamille. Ja minua lohduttaa, ettei hänen
uskolleen tule loppua, vaan Jumala säilyttää sen koskemattomana."

Pappi vastasi: "Tuleeko muita profeettoja Jumalan lähettilään jälkeen?"

Jeesus vastasi: "Hänen jälkeensä ei tule tosia, Jumalan lähettämiä
profeettoja, mutta vääriä profeettoja kyllä, mistä olen murheellinen. Sillä
Saatana nostattaa heitä Jumalan oikeudenmukaisen tuomion luvalla, ja he
piileskelevät minun evankeliumini valepuvun alla."

Herodes vastasi : "Kuinka voi olla Jumalan oikeudenmukaisen päätöksen
mukaista, että sellaisia jumalattomia ihmisiä tulee nousemaan?"

Jeesus vastasi: "On oikeudenmukaista, että se, joka ei usko totuuteen omaksi
pelastuksekseen, uskoo valheeseen omaksi vahingokseen. Sen tähden sanon
teille, että maailma on aina halveksinut todellisia profeettoja ja
rakastanut vääriä, kuten nähtiin Miikan ja Jeremian aikana. Sillä kaikki
rakastavat kaltaisiaan."

Silloin pappi kysyi: "Miksi Messiasta kutsutaan, ja mikä merkki paljastaa
hänen saapumisensa?"

Jeesus vastasi: "Messiaan nimi on ihailtava, sillä Jumala itse antoi sen
hänelle luotuaan hänen sielunsa ja asetettuaan sen taivaalliseen loistoon.
Jumala sanoi: "Odota, Muhammed; sillä sinun vuoksesi haluan luoda
paratiisin, maailman ja olentojen paljouden, joiden joukossa tulet olemaan
lahja, niin että ne, jotka sinua siunaavat, tulevat saamaan siunauksen, ja
ne, jotka sinua kiroavat, tulevat olemaan kirottuja. Kun lähetän sinut
maailmaan, lähetän sinut pelastukseni lähettiläänä, ja sanasi tulevat
olemaan tosia, niin, että taivas ja maa tulevat häviämään, mutta sinun
uskosi ei häviä." Muhammed on hänen siunattu nimensä."

Silloin väkijoukko korotti äänensä sanoen: "Oi Jumala, lähetä meille
lähettilääsi: Oi Muhammed, tule pian maailman pelastuksen tähden!"

98.

Näin sanottuaan väenpaljous lähti, ja myös pappi, kuvernööri ja Herodes
lähtivät, kaikki kiivaasti väitellen Jeesuksesta ja hänen opistaan.
Sen tähden pappi anoi kuvernööriä kirjoittamaan asiasta Rooman senaatille,
minkä kuvernööri tekikin, jolloin senaatti sääli Israelia ja määräsi, että
kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettäisiin Jeesus Nasaretilaisen,
juutalaisten profeetan, Jumalaksi tai Jumalan pojaksi kutsuminen. Ja tämä
määräys lähetettiin temppeliin kuparille kaiverrettuna.

Suurimman osan väkijoukosta poistuttua jäljelle jäi viitisentuhatta miestä,
joiden lisäksi naisia ja lapsia; he olivat matkan uuvuttamia ja olleet kaksi
päivää ilman leipää, sillä halussaan nähdä Jeesus he olivat unohtaneet ottaa
evästä mukaansa ja joutuivat nyt syömään raakoja yrttejä - minkä vuoksi he
eivät jaksaneet lähteä muitten mukana.

Tämän käsitettyään Jeesus sääli heitä ja sanoi Filippukselle: "Mistä
löytäisimme heille leipää, etteivät he nääntyisi nälkään?"

Filippus vastasi: "Herra, kaksisataa kultarahaakaan ei riittäisi ostamaan
niin paljon leipää, että jokainen saisi maistaa edes palasen." Andreas
sanoi: "Täällä on lapsi, jolla on viisi palaa leipää ja kaksi kalaa, mutta
miten siitä riittäisi näin monille?"

Jeesus vastasi: "Käskekää ihmisten istua alas."
Ja he istuutuivat neljän- ja viidenkymmenen rykelmissä. Sitten Jeesus sanoi:
"Jumalan nimessä!" Ja hän otti leivän, rukoili Jumalaa ja mursi leivän, ja
antoi siitä opetuslapsilleen, jotka jakoivat siitä väkijoukolle; ja samoin
he tekivät kalojen kanssa. Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Silloin
Jeesus sanoi: "Kerätkää se, mitä on jäänyt yli." Niin opetuslapset keräsivät
tähteet, joita tuli kaksitoista korillista. Silloin kaikki nostivat kädet
silmilleen sanoen: "Olenko hereillä vai uneksinko?" Ja kaikki jäivät
aloilleen tunniksi, kuin poissa tolaltaan suuren ihmeen vuoksi.

Myöhemmin Jeesus Jumalaa kiitettyään lähetti väkijoukon matkaan, mutta
seitsemänkymmentäkaksi miestä ei halunnut jättää häntä; havaitessaan heidän
uskonsa Jeesus valitsi heidät oppilaikseen.

99.

Vetäydyttyään autiomaan tyhjään osaan Tiirossa, Jordanin lähellä, Jeesus
kutsui kokoon ne seitsemänkymmentäkaksi niiden kahdentoista kera, ja istuen
itse kivelle kehotti heitä istuutumaan lähelleen. Ja hän avasi suunsa
huokauksella ja puhui: "Tänä päivänä olemme nähneet suuren synnin Juudeassa
ja Israelissa, sellaisen, että sydämeni vieläkin vapisee rinnassani Jumalan
pelon tähden. Totisesti sanon teille, että Jumala on mustasukkainen
kunniastaan ja rakastaa Israelia kuin rakastaja. Te tiedätte, että jos
nuorukainen rakastaa neitoa, mutta tämä ei rakasta häntä vaan jotakuta
toista, nuorukainen suuttuu ja lyö kilpailijansa. Sanon teille, että juuri
niin tekee Jumalakin: sillä milloin Israel vain on rakastanut jotakin, jonka
tähden se on unohtanut Jumalan, silloin Jumala on hävittänyt tuon asian.
Onko täällä maan päällä mitään Jumalalle rakkaampaa kuin pappeus ja pyhä
temppeli? Siitä huolimatta, kun ihmiset profeetta Jeremian aikana unohtivat
Jumalan ja ylpeilivät vain temppelillä, jonka kaltaista ei ollut koko
maailmassa, Jumala nostatti vihansa Babylonin kuninkaassa Nebukadnessarissa,
jonka antoi armeijoineen vallata pyhän kaupungin ja polttaa sen pyhine
temppeleineen niin, että pyhät esineet, joita Jumalan profeetat olivat
pelänneet koskettaa, tallautuivat pahojen ja uskottomien miesten jalkojen
alle.

Aabraham rakasti poikaansa Ismaelia vähän enemmän kuin olisi pitänyt, minkä
vuoksi Jumala käski häntä uhraamaan Ismaelin, jotta tuo paha rakkaus kuolisi
hänen sydämestään - minkä Aabraham olisi tehnytkin, jos veitsi vain olisi
leikannut.

Daavid rakasti poikaansa Absalomia kiihkeästi, minkä tähden Jumala antoi
tapahtua, että poika kapinoi isäänsä vastaan; ja hän jäi hiuksistaan kiinni
puuhun ja Jooab surmasi hänet. Voi Jumalan pelottavaa tuomiota, sillä
Absalom rakasti hiuksiaan ylenpalttisesti, ja niistä tulikin hänen
hirttoköytensä!

Viaton Job oli vaarassa rakastaa liian paljon seitsemää poikaansa ja kolmea
tytärtään, jolloin Jumala antoi hänet Saatanan käsiin, joka ei ainoastaan
riistänyt hänen lapsiaan ja rikkauksiaan yhdessä päivässä, vaan lisäksi löi
häntä ankaralla sairaudella niin, että seuraavat seitsemän vuotta hänen
lihastaan pursuili matoja.

Isämme Jaakob rakasti Joosefia tämän veljiä enemmän, jolloin Jumala antoi
pojan joutua myydyksi, ja salli veljesten petkuttaa isäänsä, niin että tämä
uskoi Joosefin joutuneen petojen suuhun ja vietti kymmenen vuotta surun
vallassa.

100.

Niin totta kuin Jumala elää, veljet, pelkään Jumalan suuttuvan minulle.
Siksi teidän on kuljettava läpi Juudean ja Israelin saarnaamassa totuutta
Israelin kahdelletoista heimolle, että ne säästyisivät petkutukselta."

Opetuslapset vastasivat peloissaan ja itkien: "Me teemme, mitä tahansa
pyydätkin meiltä."

Silloin Jeesus sanoi: "Rukoilkaamme ja paastotkaamme kolmen päivän ajan:
tästä illasta lukien aina ensimmäisen tähden näkyessä, jolloin Jumalaa
rukoillaan, rukoilkaamme me kolme kertaa, kolmasti pyytäen Hänen armoaan:
sillä Israelin synti on kolme kertaa vakavampi kuin muitten synnit."

"Niin olkoon", sanoivat opetuslapset.

Kolmen päivän kuluttua, neljännen päivän aamuna Jeesus kutsui kaikki
opetuslapset ja apostolit koolle ja sanoi heille: "Riittäköön, että luokseni
jäävät Barnabas ja Johannes: kulkekaa te muut halki koko Samarian, Juudean
ja Israelin katumusta saarnaten: sillä kirves on laitettu puun juurelle sen
kaatamista varten. Ja rukoilkaa sairaitten puolesta, sillä Jumala on antanut
minulle vallan kaikenlaisen sairauden yli."

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, jos oppilailtasi kysytään
siitä, millä tavalla katumusta tulee tehdä, mitä heidän pitäisi vastata?"

Jeesus vastasi: "Jos joku kadottaa kukkaronsa, kääntääkö hän vain silmänsä
taaksepäin sitä etsimään? Vai kätensä sitä ottamaan? Vai kielensä
kyselemään? Ei totisesti, vaan hän kääntää koko kehonsa ja käyttää kaikkia
sielunvoimiaan sen löytääkseen. Onko tämä totta?"

Se, joka kirjoittaa, vastasi: "Se on totta, mitä varmimmin."

101.

Silloin Jeesus sanoi: "Katumus on pahan elämän kääntämistä ympäri: sillä
jokainen aisti on käännettävä sen vastakohdaksi, mitä se syntiä tehdessään
toimitti. Nautinnon tilalle on tultava suremisen, naurun tilalle itkun,
juhlinnan tilalle paastoamisen, nukkumisen tilalle yöllisten rukousten,
levon tilalle toimeliaisuuden, halun tilalle siveyden, jutunkerronnan
tilalle rukoilemisen ja ahneuden ja saituuden tilalle almujen antamisen."

Se, joka kirjoittaa, vastasi: "Mutta jos heiltä kysytään, millä tavalla
tulisi surra, miten itkeä, miten paastota, miten olla toimelias, miten pysyä
siveänä, millä tavalla rukoilla ja antaa almuja; mitä heidän pitäisi
vastata? Ja kuinka katumusta voi harjoittaa, jollei tiedä, kuinka kadutaan?"

Jeesus vastasi: "Olet kysynyt taitavasti, oi Barnabas, ja haluan vastata
täydellisesti, jos Jumala suo. Sillä tänään puhun teille katumuksen
harjoittamisesta yleensä, ja sen, minkä sanon yhdelle, tarkoitan kaikille.

Tietäkää, että katumus enemmän kuin mikään muu on tehtävä puhtaasti
rakkaudesta Jumalaan; muuten on turhaa katua. Esitän teille vertauskuvan.

Jos perustukset poistetaan, rakennus romahtaa, eikö niin?"

"Niin se on", vastasivat opetuslapset.

Jeesus jatkoi: "Pelastuksemme perustus on Jumala, jota ilman pelastusta ei
ole. Kun ihminen on tehnyt syntiä, hän on menettänyt pelastuksensa
perustuksen; on siis välttämätöntä aloittaa perustuksesta.

Kertokaa minulle, jos orjanne olisivat loukanneet teitä ja tietäisitte,
ettei heitä kaduta se, mitä ovat tehneet, vaan he surevat ainoastaan
palkkionsa menetystä, antaisitteko heille anteeksi? Varmasti ette. Sanon
teille, että aivan samoin Jumala toimii niiden kanssa, joka katuvat sitä,
että ovat menettäneet paratiisin. Kaiken hyvän vihollinen Saatana katuu
suuresti menetettyään paratiisin ja ansaittuaan helvetin. Mutta hän ei tule
koskaan löytämään armoa, ja tiedättekö miksi? Sillä hän ei rakasta Jumalaa;
ei, hän vihaa Luojaansa."

102.

Totisesti sanon teille, että kaikki eläimet luontonsa mukaan surevat
menettäessään sen, mitä rakastavat ja haluavat. Mutta tosissaan katuvalla
syntisellä on oltava kova halu rangaista itsessään sitä, mikä on toiminut
Luojaansa vastaan: niin, ettei hän rukoillessaan tohdi pyytää Jumalalta
paratiisia tai helvetiltä pelastumista, vaan heittäytyy maahan Jumalan
edessä ja rukoilee hämmentynein mielin: "Katso syyllistä, oi Herra, joka on
ilman mitään syytä loukannut Sinua, vaikka on velvollinen palvelemaan Sinua.
Sen tähden hän nyt pyytää tekemälleen rangaistusta Sinun kädestäsi
vihollisesi Saatanan käden sijasta, etteivät jumalattomat pääsisi
iloitsemaan Sinun luotujesi kustannuksella. Kurita ja rankaise niinkuin
Sinua miellyttää, oi Herra, sillä et milloinkaan anna minulle niin paljon
kärsimystä kuin pahuudessani ansaitsisin."

Tällä tavoin katumukseen paneutuva syntinen tulee saamaan osakseen Jumalan
armoa suhteessa oikeudenmukaisuuden janoonsa.

Totisesti, syntisen nauru on kauheaa pyhäinhäväistystä; sillä isämme Daavid
on oikein kutsunut tätä maailmaa murheen laaksoksi.

Olipa kerran kuningas, joka adoptoi erään orjistaan pojakseen ja teki tästä
kaiken omaisuutensa hallitsijan. Tapahtui, että erään pahan miehen petoksen
tähden tuo onneton joutui kuninkaan epäsuosioon ja kärsimään suurta
onnettomuutta, ei vain olemuksessaan, vaan myös tullessaan halveksituksi ja
joutuessaan menettämään kaiken, mitä päivittäin työllään ansaitsi.
Luuletteko sellaisen miehen nauraneen enää koskaan?"

"Emme varmasti", vastasivat opetuslapset, "sillä jos kuningas olisi saanut
tietää siitä, hän olisi antanut surmata miehen, olisihan tämä nauranut
kuninkaan epäsuosiolle. Sitä vastoin hän luultavasti itki päivin ja öin."

Silloin Jeesus sanoi itkien: "Voi maailmaa, sillä se tulee varmuudella
saamaan ikuisen rangaistuksen. Voi viheliäistä ihmiskuntaa, sillä Jumala on
valinnut sinut pojakseen ja lahjoittanut sinulle paratiisin, jolloin sinä
kurja puolestasi jouduit Saatanan toimien kautta Jumalan epäsuosioon,
paratiisista pois heitetyksi ja tuomituksi epäpuhtaaseen maailmaan, missä
raadat ja taistelet kaikesta, ja missä menetät kaiken tekemäsi hyvän
jatkuvasti syntiä tekemällä. Ja maailma vain yksinkertaisesti nauraa, ja
mikä pahinta, kaikkein suurin syntinen nauraa muita enemmän. Sen tähden tulee
olemaan, niin kuin sanoitte: Jumala tulee langettamaan ikuisen kuoleman
rangaistuksen syntiselle, joka nauraa synneilleen sen sijaan, että itkisi
niitä.

103.

Syntisen itkun pitäisi olla kuin isän, joka itkee kuolemaa tekevän poikansa
äärellä. Voi järjetöntä ihmistä, joka itkee ruumista, josta sielu on
poistunut, muttei itke sielua, joka synnin tähden on joutunut eroon Jumalan
armosta!

Kertokaa minulle, mitä tekisi laivansa myrskyssä menettänyt merenkulkija,
jos hän voisi itkullaan saada kaiken menettämänsä takaisin? Varmasti hän
itkisi katkerasti. Mutta sanon teille totisesti, että ihminen tekee syntiä
aina, kun itkee jotain muuta asiaa kuin syntejään. Sillä jokainen
onnettomuus, joka ihmistä kohtaa, tulee Jumalalta hänen pelastuksekseen,
niin että hänen pitäisi iloita siitä. Mutta synti tulee Saatanalta ihmisen
turmioksi, ja sitä hän ei sure. Varmasti huomaatte tästä, että ihminen etsii
tappiota eikä voittoa."

Bartolomeus sanoi: "Herra, mitä pitäisi sellaisen tehdä, joka ei pysty
itkemään, sillä hänen sydämensä ei osaa itkeä?" Jeesus vastasi: "Eivät
kaikki ne itke, jotka kyyneleitä vuodattavat, oi Bartolomeus. Niin totta
kuin Jumala elää, on ihmisiä, joiden silmistä ei koskaan ole valunut
kyyneltäkään, ja silti he ovat itkeneet enemmän kuin tuhat sellaista, joiden
kyyneleet virtaavat. Syntisen itku on maallisen kiintymyksen
loppuunpolttamista surun ankaruudella. Sillä auringonpaistekin suojelee
pilaantumiselta sen, joka on laitettu päällimmäiseksi, ja samalla tavalla
tuo kuluttava polte suojelee sielua synniltä. Jos Jumala antaisi
todelliselle katuvalle kokonaisen valtameren kyyneleitä, tämä haluaisi vielä
paljon enemmän: ja niin tämä halu nielaisee itseensä tuon pienen kyyneleen,
jonka hän mielellään vuodattaisi, kuten hehkuva tulipesä polttaa
vesipisaran. Mutta ne, jotka helposti purskahtavat itkuun, ovat kuin
hevosia, jotka juoksevat sitä lujemmin, mitä kevyemmin ne on lastattu.

104.

Totisesti on ihmisiä, joilla on sekä sisäinen kiintymys että ulkoiset
kyyneleet. Mutta se, joka on tällainen, on (kuin) Jeremia."

Silloin Johannes kysyi: "Oi mestari, kuinka ihminen rikkoo itkiessään muista
syistä kuin syntiensä tähden?"

Jeesus vastasi: "Jos Herodes antaisi viittansa säilytettäväksesi ja
myöhemmin hakisi sen pois luotasi, olisiko sinulla syytä itkeä?"

"Ei", sanoi Johannes. Silloin Jeesus sanoi: "Vielä vähemmän on ihmisellä
syytä itkeä jotakin menettämäänsä tai jotakin, mitä häneltä puuttuu; sillä
kaikki tulee Jumalan kädestä. Eikö Jumalalla siis olisi oikeutta mielensä
mukaan ottaa pois omia esineitään, oi järjetön ihminen? Sillä omaa sinulla
on vain synti; ja sitä sinun pitäisi itkeä, eikä mitään muuta."

Matteus sanoi: "Oi mestari, olet todistanut koko Juudean edessä, ettei
Jumala ole ihmisen kaltainen, ja silti nyt sanoit ihmisen saavan Jumalan
kädestä; sen mukaan, jos Jumalalla on kädet, Hän on tässä asiassa ihmisen
kaltainen."

Jeesus vastasi: "Erehdyt, oi Matteus, monien muiden tavoin, jotka eivät ole
ymmärtäneet näiden sanojen merkitystä. Sillä ihmisen ei pidä tarkata sanojen
ulkoista muotoa, vaan merkitystä; sillä ihmisen puhe on kuin tulkkina meidän
ja Jumalan välillä. Ettekö siis tiedä, että Jumalan tahtoessa puhua
isillemme Siinain vuorella nämä huusivat: "Puhu sinä meille, oi Mooses,
äläkä anna Jumalan puhua meille, ettemme kuolisi"? Ja mitä muuta sanoi
Jumala profeetta Jesajan välityksellä, kuin että yhtä kaukana kuin taivas
maasta ovat Jumalan tiet ihmisten teistä ja Jumalan ajatukset ihmisten
ajatuksista?

105.

Jumala on niin suunnaton, että pelkään kuvailla Häntä. Siksi minun täytyy
kertoa teille jotain. Kerron siis, että taivaita on yhdeksän, ja ne ovat
yhtä kaukana toisistaan kuin ensimmäinen taivas maasta, joiden välinen
etäisyys on viidensadan vuoden matka. Kerron teille myös, että maa on kuin
neulan kärki ensimmäiseen taivaaseen verrattuna, joka vuorostaan on kuin
neulan kärki seuraavan taivaan rinnalla, ja samassa suhteessa kaikki taivaat
ovat seuraavaansa vähäisempiä. Mutta maan ja kaikkien taivaiden yhteinen
koko on vain neulankärjen, ei, vaan hiekanjyvän kaltainen paratiisiin
verrattuna. Onko tämä suuruus mittaamatonta?"

Opetuslapset vastasivat: "Kyllä, varmasti."

Jeesus sanoi: "Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään,
maailmankaikkeus on Jumalan edessä pieni kuin hiekanjyvänen, sillä Jumala on
niin moninkertaisesti suurempi sitä, kuin hiekanjyviä tarvittaisiin kaikki
taivaat ja paratiisin täyttämään, ja vielä enemmän. Miettikääpä nyt, onko
Jumalalla mitään yhteistä ihmisen kanssa, joka on maan pinnalla seisova
savenpalanen. Olkaa siis tarkkoina, että ymmärrätte merkityksen ettekä
paljaita sanoja, jos haluatte saada ikuisen elämän."

Opetuslapset vastasivat: "Jumala yksin voi tuntea itsensä, ja totisesti on
niin kuin profeetta Jesaja sanoi: "Hän on ihmisaistien tavoittamattomissa.""

Jeesus vastasi: "Niin se on; paratiisissa me sen sijaan tulemme tuntemaan
Jumalan, niin kuin täällä voi tuntea meren yhdestä suolaisesta vesipisarasta.

Palatakseni aiheeseeni kerron teille, että ihmisen tulee itkeä vain synnin
tähden, sillä syntiä tehdessään hän hylkää Luojansa. Mutta kuinka voisi
itkeä sellainen, joka juhlii ja hurjastelee? Sellainen itkee yhtä helposti
kuin jää leimuaa tulta! Teidän täytyy vaihtaa juhlimiset paastoihin, jos
haluatte saavuttaa aistienne herruuden, sillä juuri siten Jumalalla on
herruus."

Taddeus sanoi: "Jumalalla on siis aistit, joita hallita."

Jeesus vastasi: "Palaa takaisin sanoihin: "Jumalalla on sitä-ja -tätä",
"Jumala on sellainen-ja-tällainen". Sanokaahan, onko ihmisellä aistit?"

"On", opetuslapset vastasivat.

Jeesus vastasi: "Onko ihmistä, joka olisi elossa, muttei aistisi mitään?"

"Ei ole", oppilaat vastasivat.

"Te petätte itseänne", Jeesus sanoi, "sillä sokea, kuuro, mykkä ja silvottu
- missä hänen aistinsa on? Entä ihmisen lojuessa pyörtyneenä?"

Opetuslapset olivat ymmällään; ja Jeesus sanoi: "On kolme asiaa, joista
ihminen rakentuu: sielu, aistit ja liha, joista jokainen on muista
erillinen. Jumalamme loi sielun ja ruumiin, niin kuin olette kuulleet, mutta
vielä ette ole kuulleet, kuinka Hän loi aistit. Sen tähden huomenna, jos
Jumala suo, kerron teille kaiken."

Ja näin sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa ja rukoili kansamme pelastuksen
puolesta kaikkien meidän sanoessa: "Amen."

106.

Aamurukouksen päätettyään Jeesus istuutui palmupuun juurelle ja sinne
opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen. Silloin Jeesus sanoi: "Niin
totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, monet ovat väärässä
elämämme suhteen. Sillä sielu ja aistit liittyvät toisiinsa niin tiiviisti,
että useimmat ihmiset pitävät sielua ja aisteja yhtenä ja samana asiana, ja
jakavat sen toimintojensa mukaisesti eivätkä olemuksen, nimittäen sitä
tunteelliseksi, lihalliseksi ja älylliseksi sieluksi. Mutta totisesti sanon
teille, että sielu on yksi, joka ajattelee ja elää. Voi järjettömiä; mistä
he löytävät älyllisen sielun ilman elämää? Eivät mistään. Mutta elämää ilman
aisteja voidaan kyllä löytää, kuten tajuttomaksi menneessä ihmisessä, jonka
aistit ovat sulkeutuneet."

Taddeus vastasi: "Oi mestari, kun aistit sulkeutuvat, ihminen on eloton."

Jeesus vastasi: "Tämä ei ole totta, sillä ihminen menettää henkensä sielun
poistuessa; sillä sielu ei enää palaa ruumiiseen kuin ihmeen kautta. Mutta
aistit voivat sulkeutua pelosta tai suuresta surusta, jota sielu tuntee.
Sillä Jumala on luonut aistit nautintoa varten ja vain niistä se elää, aivan
kuin ruumis elää ruoasta ja sielu tiedosta ja rakkaudesta. Mutta aistit
kapinoivat sielua vastaan, sillä ovat loukkaantuneita menetettyään synnin
vuoksi paratiisin nautinnon. Sen tähden hänen, joka ei tahdo elää lihan iloja
varten, on mitä tärkeintä ravita aistejaan hengellisellä ilolla.
Ymmärrättekö? Totisesti sanon teille, että aistit luotuaan Jumala tuomitsi
ne helvettiin ja sietämättömään lumeen ja jäähän, sillä ne sanoivat olevansa
Jumala; mutta Hänen riistettyään niiltä ravintonsa ja otettuaan niiltä ruoan
ne tunnustivat olevansa Jumalan orja ja Hänen kättensä työtä. Sanokaahan,
kuinka aistit toimivat jumalattomassa? Totisesti ne ovat kuin Jumala
hänelle; sillä hän seuraa ja tottelee aistejaan järjen ja Jumalan lain
hyläten. Siksi hänestä tulee kammottava, eikä hän tee mitään hyvää.

107.

Sen tähden ensimmäinen asia, joka seuraa synnin vuoksi tunnettua surua, on
paastoaminen. Sillä se, joka huomaa tietyn ruoan tekevän hänet sairaaksi,
katuu syömistään kuolemaa peläten eikä syö enää samaa, ettei tulisi jälleen
sairaaksi. Niin pitäisi syntisenkin tehdä. Surkoon hän tekojaan, milloin
huomaa nautintojen ajaneen hänet syntiin Jumalaansa vastaan, kun on
seurannut aistejaan maailman tarjoamiin iloihin; surkoon tekojaan, sillä ne
erottavat hänet Jumalasta ja elämästään ja tuottavat hänelle ikuisen
kuoleman helvetissä. Mutta koska ihmisen on eläessään kuitenkin käytettävä
maailman hyviä asioita, paastoaminen on hänelle tarpeellista. Aloittakoon
siis aistiensa kuolettamisen ja tunnustakoon Jumalan herrakseen. Ja
huomatessaan aistien kammoavan paastoa muistuttakoon hän niitä helvetin
olosuhteista, missä ei ole mitään nautintoa, vaan pohjatonta murhetta;
muistuttakoon niitä paratiisin nautinnoista, jotka ovat niin suuret, että
hiukkanen niitä on suurempi kaikkia maailman nautintoja. Sillä niin ne
saadaan helposti vaikenemaan; sillä on parempi tyytyä vähään paljon
ansaitakseen, kuin olla tyytymätön vähään ja menettää kaikki ja hukkua
kärsimykseen.

Pystyäksenne paastoamaan hyvin teidän on muistettava rikasta juhlijaa. Sillä
halutessaan juhlia ja herkutella joka päivä täällä maan päällä hän menetti
ikuisiksi ajoiksi kaiken eikä saanut vesipisaraakaan: kun taas Lasarus, joka
maan päällä tyytyi muruihin, saa elää paratiisin nautinnoissa ikuisesti.

Mutta katumusta harjoittava varokoon, sillä Saatana tahtoo mitätöidä kaikki
hyvät työt aivan erityisesti katuvalta ihmiseltä, sillä tämä kapinoi
Saatanaa vastaan ja on muuttunut hänen uskollisesta alamaisestaan
niskoittelevaksi viholliseksi. Siksi Saatana pyrkii sairauden varjolla
kokonaan estämään hänen paastoamisensa, ja jollei tämä toimi, hän
houkuttelee ihmistä paastoamaan niin äärimmäisellä tavalla, että tämä
sairastuu ja jälkeenpäin elää jälleen herkullisesti. Ja jollei Saatana
onnistu tässä, hän yrittää saada ihmisen paastossaan vain kieltäytymään
ruumiin ravinnosta, niin että tämä olisi kuin hän itse, joka ei koskaan syö,
mutta tekee aina syntiä.

Niin totta kuin Jumala elää, on kauhistuttavaa kieltää ruumiilta ravinto
mutta täyttää sielu ylpeydellä, halveksia niitä, jotka eivät paastoa ja
pitää itseään heitä parempana. Sanokaahan, kerskaileeko sairas
ruokavaliolla, jonka lääkäri on hänelle määrännyt, ja kutsuu järjettömiksi
niitä, joita ei ole määrätty erikoisruokavaliolle? Varmasti ei. Sen sijaan
hän suree sairauttaan, jonka vuoksi dieetti on määrätty. Samoin sanon
teille, ettei katuvan pidä ylpeillä paastollaan ja halveksia niitä, jotka
eivät paastoa, vaan murehtia syntejään, joiden vuoksi paastoaa. Katuvan
paastoajan ei myöskään pidä hankkia herkkuruokia, vaan tyytyä
yksinkertaiseen ravintoon. Annetaanko purevalle koiralle ja potkivalle
hevoselle herkkupaloja? Ei todellakaan, vaan päinvastoin. Ja tämä riittäköön
teille paastoamisesta.

108.

Kuulkaa siis, mitä kerron teille tarkkaavaisuudesta. Sillä kuten nukkumista
on kahdenlaista, nimittäin ruumiin ja sielun, teidän täytyy varoa myös,
ettette salli sielunne nukkua ruumiin ollessa valveilla. Sillä se olisi mitä
vakavin virhe. Kertokaa minulle vertauskuvasta: eräs mies loukkasi
kävellessään jalkansa kiveen, ja välttääkseen lyömästä jalkaansa uudelleen
hän löi kiveä päällään - millainen mahtaa tämä mies olla?"

"Viheliäinen", vastasivat opetuslapset, "sillä sellainen mies on
raivohullu."

Silloin Jeesus sanoi: "Hyvin olette vastanneet, sillä totisesti sanon
teille, että se, joka valvoo ruumiillaan, mutta antaa sielunsa nukkua, on
hullu. Koska hengellinen sairaus on vakavampaa kuin ruumiillinen, sitä on
myös vaikeampi parantaa. Ylpeilisikö tuollainen kurja siis kyvystään olla
nukkumatta ruumiillaan, joka on elämän jalka, käsittämättä sitä
viheliäisyyttään, että hänen sielunsa nukkuu; ja sielu on elämän pää? Sielun
unta on Jumalan ja Hänen pelottavan tuomionsa unohtaminen. Valvova ja
tarkkaavainen sielu sen sijaan havaitsee Jumalan kaikessa ja kaikkialla ja
ylistää Hänen majesteettiuttaan kaikessa, kaiken avulla ja ylitse kaiken,
tietäen aina, joka hetkellä vastaanottavansa Jumalan armoa ja suosiota. Ja
pelosta Hänen majesteettiutensa tähden tuo valvova sielu alati kuulee
korvissaan enkelin äänen: "Luodut, saapukaa tuomiolle, sillä Luojanne haluaa
tuomita teidät." Sillä se on totuttanut itsensä jatkuvaan valmiuteen Jumalan
palveluksessa. Sanokaahan, kumpaa mieluummin haluaisitte: katsella tähden
vai auringon valossa?"

Andreas vastasi: "Auringon valossa, sillä tähden valossa emme näe lähimpiä
vuoriakaan, mutta auringon valossa voimme nähdä pienimmätkin hiekanjyvät.
Siksi pelkäämme kävellä tähden valossa, mutta auringonvalossa kuljemme
turvallisin mielin."

109.

Jeesus vastasi: "Aivan samoin kerron teille, että teidän pitäisi katsella
sielullanne Jumalamme oikeudenmukaisuuden auringossa eikä kerskailla ruumiin
tarkkaavaisuudella. On totisinta totta, että ruumiin unta on vältettävä niin
paljon kuin mahdollista, mutta tyystin siitä ei voi luopua. Ruoka kuormittaa
kehon ja aistit, työ mielen. Välttäköön siis hän, joka tahtoo nukkua vain
vähän, myös liikaa työtä ja liiallista ravintoa.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, on sallittua
nukkua hieman joka yönä, mutta Jumalan ja Hänen kauhistavan tuomionsa
unohtaminen ei ole koskaan sallittua: ja sielun nukkuminen on sellaista
unohdusta."

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, kuinka voisimme aina pitää
Jumalan mielessämme? Se tuntuu meistä mahdottomalta."

Huoaten Jeesus sanoi: "Tämä on ihmisen suurin onnettomuus, oi Barnabas.
Sillä ihminen ei täällä maan päällä voi aina muistaa Luojaansa,
lukuunottamatta niitä, jotka ovat pyhiä ja muistavat Jumalaa aina, sillä
heillä on itsessään Jumalan armon loiste, niin etteivät he voi unohtaa
Häntä. Mutta sanokaahan, oletteko nähneet louhitun kiven muokkaajia, jotka
jatkuvan harjoituksen tuloksena ovat oppineet lyömään siten, että vaikka
puhelevat toistensa kanssa he eivät rautaisella työkalullaan koskaan lyö
käsiinsä? Tehkää te samoin. Janotkaa pyhyyttä, jos tahdotte kokonaan päästä
unohtavaisuuden kurjuudesta. Totisesti vesi kaivertaa kovimmankin kiven, kun
pienet pisarat toinen toisensa jälkeen putoavat sille.

Tiedättekö, miksi ette ole vielä voittaneet tätä vajavaisuutta? Koska ette
ole huomanneet sen olevan synti. Sanon teille siis, että on virhe sulkea
silmänsä ja kääntää selkänsä ruhtinaalle, jolta saa lahjan. Saman virheen
tekee se, joka unohtaa Jumalan, sillä ihminen saa Häneltä jatkuvasti lahjoja
ja armoa.

110.

Kertokaahan, antaako Jumalamme teille runsauttaan kaikkina aikoina? Kyllä,
varmasti; sillä Hän antaa teille jatkuvasti hengityksen, josta elätte.
Totisesti, totisesti sanon teille, että joka kerta kehonne hengittäessä
ilmaa sisäänsä kielenne tulisi sanoa: "Kiitos Jumalalle!""

Johannes sanoi: "Mitä sanot, on aivan totta, oi mestari; opeta siis meitä
saavuttamaan tämä siunattu olotila."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, ettei sitä voi saavuttaa
ihmisvoimin, vaan ainoastaan Jumalan, Herramme armosta. On totta, että
ihmisen on janottava tuota hyvää, jotta Jumala voisi suoda sen hänelle.
Sanokaahan, ottaisitteko pöydässä istuessanne sitä ruokaa, jota ette
haluaisi edes vilkaista? Ette varmasti. Samaten sanon teille, ettei teille
anneta sitä, mitä ette tahtomalla tahdo. Jos janoatte pyhyyttä, Jumala kyllä
pystyy tekemään teistä sellaisia nopeammin kuin silmänräpäyksessä, mutta
jotta ihminen olisi tietoinen lahjasta ja sen antajasta, Jumala haluaa
meidän ensin odottavan ja pyytävän.

Oletteko nähneet niitä, jotka harjoittelevat maaliin ampumista? Varmasti he
ampuvat monta kertaa harhaan. Kuitenkaan he eivät koskaan halua ampua
harhaan, vaan toivovat aina osuvansa maaliin. Tehkää samoin te, jotka
haluatte aina muistaa Jumalaa, ja surkaa unohtaessanne; sillä Jumala tulee
antamaan teille armoa, jolla saavutatte kaiken mainitsemani.

Paasto ja hengellinen tarkkaavaisuus liittyvät toisiinsa niin, että heti
tarkkaavaisuuden herpaantuessa paastokin katkeaa. Sillä syntiä tehdessään
ihminen rikkoo sielunsa paaston ja unohtaa Jumalan. Niin se on, että sielun
paasto ja tarkkaavaisuus ovat tarpeellisia meille ja kaikille ihmisille,
sillä kenenkään ei ole sallittua tehdä syntiä. Mutta ruumiin paasto ja
tarkkaavaisuus eivät aina ole kaikille mahdollisia, sillä on sairaita ja
vanhoja, raskaana olevia ja imettäviä naisia, ruokavaliolle määrättyjä,
lapsia ja muita heikkoja. Jokaisen tulisi valita itselleen sopiva tapa
paastota samoin kuin sopivat vaatteet valitaan. Sillä samoin kuin lapsen
vaatteet eivät käy aikuiselle miehelle, yhden tarkkaavaisuus ja paastoaminen
ei sovellu toiselle.

111.

Mutta olkaa varuillanne, sillä Saatana tulee käyttämään kaiken voimansa
saadakseen aikaan, että valvotte yöllä valppaina, mutta nukutte silloin, kun
teidän Jumalan käskystä pitäisi rukoilla ja kuulla Hänen sanaansa.

Sanokaahan, miellyttäisikö teitä, jos ystävänne söisi lihan ja antaisi
teille luut?"

Pietari vastasi: "Ei, mestari, sillä sellaista ei pitäisi nimittää ystäväksi
vaan pilkkaajaksi."

Jeesus vastasi huoaten: "Sanoit taitavasti totuuden, oi Pietari, sillä
totisesti jokainen, joka ruumiillaan valvoo enemmän kuin on tarpeellista, ja
nukkuu tai torkahtelee silloin, kun hänen pitäisi rukoilla tai kuunnella
Jumalan sanoja, pilkkaa Jumalaa, Luojaansa ja syyllistyy siihen syntiin. Sen
lisäksi hän on myös ryöväri, sillä anastaa ajan, joka kuuluu Jumalalle, ja
käyttää sen miten ja milloin lystää.

Eräs mies antoi vihollistensa juoda parhaan viinin sammiosta niin kauan kuin
sen kirkasta osaa riitti, mutta kun tultiin pohjasakkoihin, mies antoi
niistä herransa juotavaksi. Mitä luulisitte isännän tälle miehelle tekevän,
kun hän saa tietää kaikesta ja mies seisoo hänen edessään? Varmasti hän
tulee piiskaamaan ja surmaamaan tämän oikeutetun suuttumuksen vallassa,
maailman lakien mukaisesti. Entä mitä tulee Jumala tekemään ihmiselle, joka
käyttää parhaan osan ajastaan työssä ja kaupankäynnissä ja huonoimman
rukouksessa ja lain opiskelussa? Voi maailmaa, sillä sen sydän kuormitetaan
tällä ja vieläkin suuremmalla synnillä! Näin ollen, kun sanoin teille, että
nauru on muutettava itkuksi, juhlat paastoiksi ja uni valvomiseksi,
sisällytin kolmeen seikkaan kaiken nyt kuulemanne - että täällä maan päällä
ihmisen tulisi itkeä jatkuvasti, itkeä sydämestään, sillä Jumala, Luojamme,
on suuttunut; että teidän tulisi paastota aistien herruuden saavuttaaksenne
ja olla tarkkaavaiset syntiä välttääksenne; ja että ruumiin itkeminen,
paastoaminen ja valvominen tulee sovittaa itse kunkin olemuksen ja olotilan
mukaisiksi."

112.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: "Teidän on etsittävä pellon hedelmistä jotain
henkemme pitimiksi, sillä emme ole kahdeksaan päivään syöneet leipää.
Sen tähden rukoilen Jumalaa ja odotan teitä Barnabaan kanssa."

Niin kaikki oppilaat ja apostolit jakaantuivat neljän ja kuuden ryhmiin ja
menivät matkoihinsa Jeesuksen sanan mukaisesti. Jeesuksen luo jäi se, joka
kirjoittaa; silloin Jeesus sanoi itkien: "Oi Barnabas, nyt minun on
paljastettava sinulle suuria salaisuuksia, jotka saat paljastaa maailmalle
minun lähdettyäni siitä."

Se, joka kirjoittaa, vastasi itkien: "Jätä itkeminen minulle, oi mestari, ja
muille ihmisille, koska me olemme syntisiä. Mutta sinun, joka olet pyhä ja
Jumalan profeetta, ei sovi itkeä niin paljon."

Jeesus vastasi: "Usko minua, Barnabas, että en pysty itkemään niin paljon
kuin minun pitäisi. Sillä elleivät ihmiset olisi kutsuneet minua Jumalaksi,
olisin nähnyt Jumalan täällä niin kuin Hänet näkee paratiisissa, ja olisin
ollut turvassa tuomiopäivän pelolta. Mutta Jumala tietää viattomuuteni,
sillä en koskaan ole elätellyt ajatusta, että olisin enemmän kuin vähäinen
orja. Ei, kerron sinulle, että jollei minua olisi kutsuttu Jumalaksi, minut
tultaisiin kantamaan paratiisiin maailmasta lähtiessäni, mutta näin ollen
joudun odottamaan sinne pääsyäni tuomiopäivään asti. Nyt näet, onko minulla
syytä itkeä. Tiedä, oi Barnabas, että tästä syystä joudun kokemaan suurta
vainoa, ja eräs opetuslapsistani tulee myymään minut kolmestakymmenestä
hopearahasta. Mutta tiedän varmuudella, että minut kavaltava tullaan
surmaamaan minun nimelläni, sillä Jumala ottaa minut ylös maan pinnalta ja
muuttaa petturin ulkonäön siten, että kaikki uskovat häntä minuksi; niin tai
näin, hänen kuoltuaan pahan kuoleman minä joudun kantamaan tuota häpeää
kauan maailmassa. Mutta kun Muhammed, Jumalan pyhä lähettiläs saapuu, tuo
häpeä pyyhitään pois. Ja tämän Jumala tekee siksi, että olen tunnustanut
totuuden Messiaasta; joka suo minulle tämän palkkion, että minun tiedetään
elävän ja säästyneen tuolta häpeälliseltä kuolemalta."

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, kerro minulle, kuka tuo
kurja on, sillä haluaisin tukehduttaa hänet kuoliaaksi."

"Ole vaiti", vastasi Jeesus, "sillä näin Jumala tahtoo, eikä hän voi tehdä
toisin; mutta pidä huoli, että kun äitini kaiken tuon tapahtuessa joutuu
surun valtaan, kerrot hänelle totuuden, että hän saisi lohdun."

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: "Teen kaiken tämän, oi mestari, jos
Jumala suo."

113.

Palatessaan opetuslapset toivat männynkäpyjä, ja Jumalan tahdosta he
löysivät hyvän määrän taateleita. Niin he keskipäivän rukouksen jälkeen
söivät Jeesuksen kanssa. Apostolit ja oppilaat näkivät sen, joka kirjoittaa,
murheellisen muodon, ja pelästyivät, että Jeesuksen olisi pian määrä lähteä
maailmasta. Silloin Jeesus lohdutti heitä sanoen: "Älkää pelätkö, sillä
vielä ei ole koittanut minun aikani jättää teidät. Viivyn luonanne vielä
jonkin aikaa. Siksi minun on opetettava teitä nyt, että voisitte mennä,
kuten olen sanonut, halki koko Israelin katumusta saarnaamaan, jotta Jumala
antaisi Israelin synnin anteeksi. Varokoon jokainen sen tähden laiskuutta, ja
vielä enemmän ne, jotka katumusta harjoittavat; sillä kaikki puut, jotka
eivät kanna hyviä hedelmiä, tullaan kaatamaan ja heittämään tuleen.

Olipa kerran mies, joka omisti viinitarhan, jonka keskellä oli puutarha,
jossa kasvoi viikunapuu; kun omistaja ei kolmeen vuoteen nähnyt siinä yhtään
viikunaa kaikkien muiden puiden kantaessa hedelmää, hän sanoi
viininkasvattajalleen: "Kaada tämä huono puu, sillä se köyhdyttää maata."

Viljelijä vastasi: "Oi ei, herrani, sillä se on niin kaunis puu."

"Ole vaiti", sanoi omistaja, "sillä en piittaa hyödyttömästä kauneudesta.
Sinun pitäisi tietää, että palmu ja balsami ovat jalompia kuin viikuna. Olin
antanut istuttaa taloni pihaan palmun ja balsamin taimet, jotka ympäröin
kalleilla muureilla, mutta kun ne eivät kantaneet hedelmää vaan lehtiä,
jotka kasaantuivat ja sotkivat maan talon edessä, käskin poistaa molemmat.
Kuinka siis armahtaisin kaukaista viikunapuuta, joka kuormittaa puutarhaani
ja viinitarhaani, missä kaikki muut puut tuottavat hedelmiä? En todellakaan
siedä sitä enää."

Viininkasvattaja sanoi: "Herra, maaperä on liian rikas. Odota sen vuoksi
vielä yksi vuosi, niin harvennan tainta ja vähennän maan rikkautta
sekoittamalla siihen köyhää, kivistä maata, ja niin puu alkaa tuottaa
hedelmiä."

Omistaja vastasi: "Mene nyt ja tee niin; sillä minä odotan, ja viikunapuun
on kannettava hedelmää." Ymmärrättekö te tämän vertauskuvan?" Opetuslapset
vastasivat: "Emme, herra; selitä siis se meille."

114.

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että omistaja on Jumala ja
viljelijä on laki. Jumalalla oli paratiisissa palmu ja balsami; sillä
Saatana on palmu ja ensimmäinen ihminen balsami. Heidät Hän heitti ulos,
koska he eivät kantaneet hyvien töiden hedelmää, vaan puhuivat jumalattomia
sanoja, jotka koituivat monien enkelten ja ihmisten tuhoksi. Nyt Jumalalla
on ihminen maailmassa kaikkien muitten olentojensa keskellä, jotka kaikki
palvelevat Jumalaa Hänen säädöstensä mukaan; mutta jos ihminen ei kanna
hedelmää, Jumala kaataa hänet ja toimittaa helvettiin, sillä Hän ei
armahtanut enkeliä ja ensimmäistä ihmistäkään, vaan tuomitsi enkelin
ikuiseen ja ihmisen pitkäaikaiseen rangaistukseen. Silloin Jumalan laki
sanoo, että ihmisellä on liian paljon hyvää tässä elämässään, ja että on
tarpeen, että tämä kärsii koettelemuksia ja menettää maallisen hyvänsä,
jotta alkaisi tehdä hyviä töitä. Sen tähden Jumalamme odottaa ihmisen
katuvan. Totisesti sanon teille, että Jumalamme on tuominnut ihmisen
työntekoon, kuten sanoi Jumalan ystävä ja profeetta Job: "Kuin lintu on
luotu lentämään ja kala uimaan, ihminen on luotu työhön."

Niin sanoi myös isämme Daavid, Jumalan profeetta: "Kättemme työn hedelmiä
syödessämme olemme siunatut ja meidän on hyvä."

Tehköön siis jokainen työtä laatunsa mukaan. Kertokaa minulle: jos isämme
Daavid ja hänen poikansa Salomokin tekivät työtä käsillään, mitä tulisi
syntisen tehdä?"

Johannes sanoi: "Mestari, työnteko on soveliasta, mutta se kuuluu köyhille."

Jeesus vastasi: "Kyllä, sillä he eivät voi muuta. Mutta ettekö tiedä, että
ollakseen hyvä ihmisen on oltava vapaa välttämättömyydestä? Aurinko ja
planeetat ovat mahtavia Jumalan käskystä eivätkä voi muuta, ja siksi ne
eivät ansaitse kiitosta ja palkkaa. Kertokaahan: kun Jumala antoi käskyn
työskennellä, sanoiko hän: "Köyhän ihmisen on elettävä kasvojensa hiestä"?
Ja sanoiko Job: "Kuten lintu on luotu lentämään, köyhä ihminen on luotu
työhön"? Ei, vaan Jumala sanoi ihmiselle: "Kasvosi hiessä pitää sinun
leipäsi syömän" ja Job sanoi: "Ihminen on luotu työhön." Sen tähden vain se,
joka ei ole ihminen, on vapaa tästä määräyksestä. Totisesti kaikki on
kallista vain siitä syystä, että on paljon toimetonta väkeä: jos kaikki nämä
työskentelisivät, jotkut muokaten maata ja toiset kalastaen, maailmassa
vallitsisi mitä suurin yltäkylläisyys. Ja kaiken tämän puuttumisesta on
kauheana tuomion päivänä tehtävä tiliä.

115.

Vastatkoon ihminen: mitä hän on tuonut tähän maailmaan sellaista, jonka
ansiosta saisi elää toimettomuudessa? Taatusti hän on syntynyt alastomana ja
kykenemättömänä mihinkään. Tästä syystä hän on kaiken löytämänsä käyttäjä ja
kuluttaja, mutta ei omistaja. Ja hänen on tuona kammottavana päivänä tehtävä
siitä tiliä. Ihmisten tulisi suuresti pelätä inhottavia himoja, jotka
tekevät heistä raakojen eläinten kaltaisia; sillä vihollinen on oman talosi
väkeä, etkä voi paeta sitä minnekään, minne se ei seuraisi sinua. Voi,
kuinka monet ovatkaan joutuneet himonsa tähden perikatoon! Himon vuoksi tuli
vedenpaisumus, niin että maailma tuhoutui ennen kuin Jumala antoi armonsa,
ja vain Nooa pelastui kahdeksankymmenenkolmen ihmisen kanssa.

Himon tähden Jumala hävitti kolme paheellista kaupunkia, joista pääsi
pakenemaan vain Loot kahden lapsensa kanssa.

Himon vuoksi Benjaminin heimo hävisi melkein kokonaan. Ja sanon teille, että
jos kertoisin, kuinka moni on himon tähden tuhoutunut, viisi päivää ei
riittäisi siihen."

Jaakob vastasi: "Oi mestari, mitä himo tarkoittaa?"

Jeesus vastasi: "Himo on rakkauden hillitsemätön intohimo, jota järki ei
ohjaa eikä hallitse, ja joka siksi murtaa ihmisen älyn ja tunteiden
raja-aidat, niin ettei ihminen enää tunne itseään vaan rakastaa sellaista,
mitä hänen pitäisi vihata. Uskokaa minua, että rakastaessaan jotain asiaa
sen omistajan rakkaudella, eikä jonakin Jumalalta lahjaksi saatuna, ihminen
harjoittaa haureutta; sillä hän on yhdistänyt luotuun olentoon sielunsa,
jonka tulisi elää yhteydessä Jumalansa kanssa. Siksi valittaa Jumala
profeettansa Jesajan suulla, sanoen: "Olet harjoittanut haureutta monien
rakastajien kanssa: palaa kuitenkin luokseni, niin otan sinut vastaan."

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, jollei ihmisen
sydämessä olisi sisäistä himoa, hän ei sortuisi ulkonaiseen; sillä jos juuri
poistetaan, puu kuolee nopeasti.

Olkoon mies tyytyväinen Luojaltaan saamaansa vaimoon ja unohtakoon kaikki
muut naiset."

Andreas vastasi: "Kuinka mies voisi unohtaa naiset, jos elää kaupungissa
niin monien ympäröimänä?"

Jeesus vastasi: "Oi Andreas, varmaa on, että kaupunki aiheuttaa vahinkoa
asukkailleen, sillä se on kuin epäpuhtautta ja pahuutta imevä sieni.

116.

Miehen on kaupungissa elettävä kuin sotilaan linnoituksessa, jota viholliset
piirittävät, hyökkäyksiä torjuen ja kaupunkilaisten petosta varoen. Juuri
siten, sanon minä, tulee hänen karkottaa kaikki ulkoa tulevat synnin
houkutukset ja varoa aisteja, sillä ne rakastavat epäpuhtaita asioita
suuresti. Mutta kuinka hän puolustaisi itseään, jollei hallitse silmiään,
jotka ovat kaikkien lihallisten syntien lähde? Niin totta kuin Jumala elää
ja sieluni seisoo Hänen edessään, silmätön voi luottaa tulevansa saamaan
vain kolmannen asteen rangaistuksen, kun taas silmät omaava on saava
seitsemännen asteen sellaisen.

Elian aikana tapahtui, että Elia näki erään hyvin elävän sokean miehen
itkevän ja kysyi tältä: "Miksi itket, oi veli?"
Sokea vastasi: "Itken, koska en voi nähdä profeetta Eliaa, Jumalan pyhää."

Elia moitti häntä sanoen: "Lakkaa itkemästä, sillä itkiessäsi teet syntiä."

Sokea vastasi: "Kerro minulle, onko synti nähdä Jumalan pyhä profeetta, joka
herättää kuolleita ja saa tulen satamaan taivaasta?"

Elia vastasi: "Et puhu totta, sillä Elia ei pysty tekemään mitään noista,
jotka mainitsit, sillä hän on ihminen niin kuin sinäkin. Sillä kaikki
maailman ihmiset eivät voi saada yhtä kärpästä lentämään."

Sokea mies sanoi: "Puhut näin, mies, sillä Elia on varmasti moittinut sinua
jostakin synnistäsi ja siksi vihaat häntä."

Elia vastasi: "Suokoon Jumala, että sanasi olisivat totta; sillä, oi veli,
jos vihaisin Eliaa, rakastaisin Jumalaa, ja mitä enemmän vihaisin Eliaa,
sitä enemmän rakastaisin Jumalaa."

Silloin sokea mies vihastui suuresti ja sanoi: "Niin totta kuin Jumala elää,
sinä olet jumalaton! Voiko Jumalaa rakastaa, jos vihaa Hänen profeettojaan?
Häivy heti paikalla, sillä en tahdo kuunnella sinua yhtään enempää!"

Elia vastasi: "Veli, saatat nyt älylläsi nähdä, kuinka pahasta on ruumiin
näkökyky. Sillä haluat nähdä Elian, vaikka vihaat häntä sielullasi."

Sokea vastasi: "Nyt tiehesi siitä! Sillä olet paholainen, joka haluaa minun
rikkovan Jumalan pyhää vastaan."

Silloin Elia huokasi ja sanoi kyynelsilmin: "Totta puhut, oi veljeni, sillä
lihani, jonka niin haluat nähdä, erottaa sinut Jumalasta."

Sokea vastasi: "En minä sinua tahdo nähdä; ei, jos minulla olisi silmät,
sulkisin ne välttyäkseni sinun näkemiseltäsi."
Silloin Elia sanoi: "Tiedä, veli, että minä olen Elia."

Sokea vastasi: "Et puhu totta."

Silloin Elian opetuslapset sanoivat: "Veli, hän todella on Jumalan profeetta
Elia."

"Jos hän on profeetta", sanoi sokea mies, "kertokoon, mitä sukua olen ja
kuinka olen tullut sokeaksi."

117.

Elia vastasi: "Olet Leevin heimoa; ja kerran, ollessasi astumaisillasi
Jumalan temppeliin, katsoit irstaalla tavalla erästä naista, ja koska olit
pyhäkön lähellä, Jumala otti sinulta näkösi."

Silloin sokea alkoi itkeä ja sanoi: "Anna minulle anteeksi, oi Jumalan pyhä
profeetta, että olen rikkonut puhuessani kanssasi; sillä jos olisin nähnyt
sinut, en olisi rikkonut."

Elia vastasi: "Antakoon Jumalamme sinulle anteeksi, oi veli, sillä tiedän
sinun lausuneen totuuden itseäni koskien; onhan niin, että mitä enemmän
vihaan itseäni, sitä enemmän Jumalaa rakastan - ja jos olisit voinut nähdä
minut, olisit tyydyttänyt halusi, mikä ei miellytä Jumalaa. Sillä ei Elia,
vaan Jumala on Luojasi; tästä syystä olen paholainen, mitä sinuun tulee",
sanoi Elia itkien, "sillä käännän sinut poispäin Luojastasi. Itke siis,
veli, sillä sinulta puuttuu valo, jossa voisit erottaa toden valheesta,
sillä jos sinulla olisi tuo valo, et olisi halveksinut oppiani. Sen tähden
sanon sinulle, että monet haluavat nähdä minut ja tulevat kaukaa minua
katsomaan, mutta halveksivat sanojani. Siksi heidän pelastuksensa kannalta
olisi parempi, jollei heillä olisi silmiä, sillä kaikki, jotka iloitsevat
luodusta olennosta, kuka tämä sitten onkin, eivätkä etsi iloa Jumalasta,
ovat pystyttäneet epäjumalan sydämiinsä ja hylänneet Jumalan.""

Sitten Jeesus sanoi huoaten: "Ymmärsittekö kaiken, mitä Elia sanoi?"

Opetuslapset vastasivat: "Totisesti ymmärsimme, ja olemme järkyttyneitä
tiedosta, että maan päällä on vain muutamia, jotka eivät palvo epäjumalia."

118.

Silloin Jeesus sanoi: "Totta puhutte, sillä pitäessään minua Jumalana Israel
toi julki sydämissään vaalimansa halun epäjumaliin; monet heistä ovat
halveksineet oppiani ja sanovat, että jumaluuteni tunnustamalla voisin tehdä
itsestäni koko Juudean herran, ja että olen hullu halutessani elää autioilla
paikoilla köyhyydessä enkä hienostuneesti ruhtinaitten keskuudessa. Voi
onnetonta ihmistä, joka arvostaa valoa, jonka kärpäset ja muurahaisetkin
jakavat, mutta halveksii sitä valoa, joka yhdistää enkeleitä, profeettoja ja
Jumalan pyhiä ystäviä!

Oi Andreas, jos silmiä ei vartioida, sanon sinulle, että on mahdotonta olla
vajoamatta suin päin himoon. Sen tähden profeetta Jeremia sanoi kiivaasti
nyyhkyttäen: "Silmäni on varas, joka ryöstää sieluni." Siksi isämme Daavid
rukoili Jumalaa, Herraamme mitä suurimmalla kaipauksella, että tämä
kääntäisi hänen silmänsä poispäin, ettei hän voisi nähdä turhuutta. Sillä
totisesti kaikki, millä on loppu, on turhaa. Kertokaahan: jos jollakulla
olisi kaksi kolikkoa leipään, tuhlaisiko hän ne savua ostaakseen? Varmasti
ei, sillä savu vahingoittaa silmiä eikä ravitse kehoa. Samoin toimikoon
ihminen: silmiensä ulkoisella näkökyvyllä ja mielensä sisäisellä näkökyvyllä
hänen tulisi pyrkiä Jumalan, Luojansa ja Hänen tahtonsa ja mielihyvänsä
tuntemiseen, eikä tehdä mistään luodusta olennosta päämäärää, jonka vuoksi
kadottaisi Luojansa.

119.

Totisesti aina, kun ihminen katsoo jotakin ja unohtaa Jumalan, joka on
tehnyt sen ihmiselle, hän tekee syntiä. Sillä jos ystäväsi antaisi sinulle
jotain muistoksi itsestään, mutta myisit sen ja unohtaisit ystäväsi, olisit
loukannut häntä vastaan. Juuri niin tekee ihminen: sillä katsoessaan luotua
olentoa muistamatta sen Luojaa, joka rakkaudesta ihmiseen on sen tehnyt, hän
rikkoo Jumalaa, Luojaansa vastaan kiittämättömyydellään.

Hän, joka katsoo naisia ja unohtaa Jumalan, joka loi heidät miesten hyväksi,
rakastaa ja haluaa jotakuta naista. Ja tämä hänen himonsa murtautuu esiin
sellaisena, että hän rakastaa kaikkea kuin rakastettua; ja tästä puhkeaa
synti, jota on häpeällistä edes muistella. Jos ihminen sen sijaan kahlitsee
silmänsä, hän pääsee aistiensa herraksi, joka ei himoitse sellaista, mitä
hänelle ei näytetä. Näin liha saatetaan hengelle alamaiseksi. Sillä niin kuin
laiva ei voi liikkua ilman tuulta, niin ei liha tee syntiä ilman aistejaan.

Järki jo itsessään osoittaa, kuinka tarpeellista katuvan on vaihtaa
jutunkerronta rukouksiksi, vaikkei se samalla olisi myös Jumalan määräys.
Sillä jokainen tarpeeton sana on synti, ja Jumala pyyhkii pois syntejämme
rukousten tähden. Rukous on sielun asianajaja; rukous on sielun lääke;
rukous on sydämen puolustaja; rukous on uskon ase; rukous on aistien
ohjakset; rukous on lihan suola, joka varjelee sitä synnissä
pilaantumiselta. Sanon teille, että rukous on elämämme kädet, joilla
rukoileva ihminen puolustaa itseään tuomiopäivänä: sillä täällä maan päällä
hän pitää sielunsa puhtaana synnistä ja varjelee sydäntään pahojen halujen
kosketukselta; hän loukkaa Saatanaa pitämällä aistinsa Jumalan lain
rajoissa, ja hänen lihansa vaeltaa oikeamielisyydessä, saaden Jumalalta
kaiken, mitä pyytää.

Niin totta kuin Jumala elää ja olemme Hänen edessään, ihminen, joka ei
rukoile, ei voi olla hyvien töiden ihminen yhtään enempää kuin mykkä mies
selvittää asiaansa sokealle; kuin avanne parantua ilman voidetta; kuin mies
puolustautua liikkumatta tai hyökätä toisen kimppuun aseettomana; kuin purje
ilman peräsintä, tai kuin säilöä kuollutta lihaa ilman suolaa. Sillä
totisesti, kädetön ei voi ottaa vastaan. Jos ihmiselle olisi mahdollista
muuttaa kuonaa kullaksi ja savea sokeriksi, mitä hän tekisi?"

Jeesuksen vaietessa opetuslapset vastasivat: "Kukaan ei tekisi mitään muuta
kuin valmistaisi kultaa ja sokeria."

Silloin Jeesus sanoi: "Miksei ihminen sitten vaihda tyhjänpäiväistä
tarinointia rukouksiin? Onko Jumala antanut hänelle ajan, jotta hän voisi
käyttää sen Jumalan loukkaamiseen? Sillä millainen ruhtinas luovuttaisi
jonkin kaupunkinsa alamaiselleen, jotta tämä voisi sotia häntä vastaan? Niin
totta kuin Jumala elää, jos ihminen tietäisi, millä tavalla turha puhuminen
vaikuttaa sieluun, hän purisi hampaillaan kielensä poikki mieluummin kuin
rupattelisi. Voi viheliäistä maailmaa! Sillä tänä päivänä ihmiset eivät
kokoonnu yhteen rukoillakseen, vaan temppelin sisäänkäynneissä ja itse
temppelissäkin uhrataan turhaa puhetta Saatanalle; ja vielä pahempaa -
sellaista, mistä en voi puhua häpeämättä.

120.

Turhan puhumisen hedelmä on, että se heikentää älyä siten, ettei äly ole
valmis vastaanottamaan totuutta; niin kuin kevyttä puuvillahöytälettä
kuljettamaan tottunut hevonen ei pysty vetämään raskasta kivikuormaa.

Mutta vielä pahempi on ihminen, joka kuluttaa aikansa leikinlaskuun. Jos
häntä haluttaa rukoilla, Saatana täyttää hänen mielensä kujeilla, niin että
itkun sijaan, jolla hänen pitäisi anoa Jumalan armoa ja anteeksiantoa
synneilleen, hän naurullaan herättää Jumalassa vain vihaa; ja Jumala
rankaisee häntä ja heittää hänet luotaan.

Voi sen tähden niitä, jotka pilailevat ja puhuvat tyhjänpäiväisiä! Mutta jos
Jumalalle ovat kauhistus ne, jotka lörpöttelevät ja laskevat leikkiä, mitä
Hän ajatteleekaan niistä, jotka napisevat ja puhuvat pahaa lähimmäisestään,
ja millaiseen ahdinkoon tulevatkaan joutumaan ne, joille synnin tekeminen on
kuin ensisijaisen tärkeä toimi? Voi epäpuhdasta maailmaa; en käsitä, kuinka
ankarasti Jumala tulee sinua rankaisemaan! Sen, joka tahtoo tehdä katumusta,
täytyy, sanon minä, luopua sanoistaan kuin ne olisivat kullan arvoisia."

Opetuslapset vastasivat: "Kuka nyt ostaisi jonkun sanoja kullan hinnalla? Ei
taatusti kukaan. Ja kuinka hän voisi tehdä katumusta? Aivan varmasti hän
kävisi ahneeksi!"

Jeesus vastasi: "Teidän sydämenne ovat niin painavat, etten pysty niitä
nostamaan. Minun täytyy siis selittää teille joka ainoan sanan merkitys.
Mutta kiittäkää Jumalaa, joka on suonut teille suosion tietää Hänen
salaisuutensa. En tarkoita, että katuvan pitäisi myydä puhettaan, vaan
tarkoitan, että hänen tulisi puhuessaan ajatella viskovansa kultaa. Sillä
niin toimiessaan hän totisesti puhuu vain, kun on tarpeellista, aivan
niin kuin kultaakin käytetään vain tarpeellisiin asioihin. Ja aivan niin kuin
kukaan ei haaskaa kultaa asiaan, joka vahingoittaa hänen ruumistaan, älköön
kukaan myöskään puhuko asioita, jotka vahingoittavat sielua.



121.

Jos kuvernööri on pidättänyt miehen, jota kuulustelee notaarin kirjoittaessa
muistiin, kertokaa minulle, miten tuo mies puhuu?"

Opetuslapset vastasivat: "Hän puhuu peloissaan ja asiasta, ettei asettaisi
itseään epäilyksenalaiseksi, ja varoo sanomasta mitään sellaista, mikä ei
miellyttäisi kuvernööriä, vaan yrittää sanoa jotain, mikä auttaisi häntä
pääsemään vapaaksi."

Jeesus vastasi: "Näin pitäisi katuvankin tehdä, ettei menettäisi sieluaan.
Sillä Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle kaksi enkeliä kirjureiksi,
joista toinen merkitsee muistiin hyvän ja toinen pahan, jota ihminen tekee.
Jotta ihminen saisi armon osakseen, mitatkoon puheensa tarkemmin kuin kulta
mitataan.

122.

Ahneuden ja saituuden täytyy vaihtua almujen antamiseen. Totisesti sanon
teille, että niin kuin luotinuoran päässä on keskus, ahneen tien päässä on
helvetti, sillä ahne ei voi paratiisissa omistaa mitään hyvää. Tiedättekö
miksi? Minä kerron teille. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo
Hänen edessään, vaikka ahneen kieli olisi vaiti, hänen tekonsa sanovat: "Ei
ole muuta Jumalaa kuin minä." Sillä hän haluaa käyttää kaiken omistamansa
niin kuin itse mielii, ajattelematta alkuperäänsä tai loppuaan; että syntyi
alastomana ja kuollessaan jättää kaiken.

Sanokaa minulle: jos Herodes antaisi hoidettavaksenne viinitarhan, mutta
käyttäytyisitte mielellänne tarhan omistajan tavoin, ettekä lähettäisi
yhtään hedelmää Herodekselle, vaan ajaisitte pois hänen lähettiläänsä näiden
tullessa kyselemään hänen hedelmiään, sanokaahan, olisitteko tehneet
itsestänne tuon tarhan valtiaita? Kyllä varmasti. Sanon teille nyt, että
juuri siten ahne ja saita ihminen tekee itsestään jumalan kaiken sen
vaurauden ylle, jonka Jumala on hänelle antanut.

Ahneus on aistien janoa, aistien, jotka synnin kautta, nautinnossa elämällä
ovat kadottaneet Jumalan, eivätkä kykene iloitsemaan Jumalasta, joka on
kätkössä niiltä; aistit siis ympäröivät itsensä maallisilla asioilla, joita
arvostavat ja pitävät hyvinä, ja vahvistuvat sitä enemmän, mitä kauemmas
näkevät Jumalan kaikkoavan luotaan.

Syntisen katumus tulee siis Jumalalta, joka antaa ihmiselle armon katua.
Kuten isämme Daavid sanoi: "Tämä muutos tulee Jumalan oikeasta kädestä."

Minun on kerrottava teille, millainen ihminen on laatuaan, jotta
tietäisitte, kuinka katumusta pitäisi tehdä. Ja antakaamme tänään
kiitoksemme Hänelle, joka on suonut meille armon ilmoittaa Hänen tahtonsa
minun sanani välityksellä."

Ja hän kohotti kätensä ja rukoili, sanoen: "Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen, joka armossasi olet meidät luonut, antanut meille,
palvelijoillesi, ihmisen arvon tosi lähettilääsi uskon kautta; me kiitämme
Sinua kaikista lahjoistasi ja haluamme palvoa yksin Sinua kaikki elämämme
päivät, syntejämme valittaen, rukoillen ja almuja antaen, paastoten ja
sanaasi opiskellen, neuvoen niitä, jotka eivät tunne tahtoasi; kärsien
maailman toimesta Sinun rakkautesi tähden ja luopuen elämistämme kuolemaan
saakka Sinua palvellaksemme. Oi Herra, säästä meidät Saatanalta, lihalta ja
maailmalta, kuten varjelit valittujasi rakkautesi tähden, rakkaudesta
lähettilääseesi, jota varten loit meidät, ja kaikkien pyhien ja profeettojen
rakkauden tähden."

Opetuslapset vastasivat: "Niin olkoon", "Niin olkoon, Herra", "Niin olkoon,
oi armollinen Jumalamme".

123.

Aikaisin perjantaiaamuna, rukouksen jälkeen, Jeesus kokosi opetuslapsensa ja
sanoi heille: "Istukaamme alas; sillä juuri tällaisena päivänä Jumala loi
ihmisen maan savesta; sen tähden tulen nyt kertomaan teille, mikä ihminen
oikein on, jos Jumala suo."

Kun kaikki olivat istuutuneet, Jeesus puhui jälleen: "Osoittaakseen
olennoilleen hyvyyttään, armoaan ja kaikkivaltiuttaan meidän Jumalamme
anteliaisuudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan teki yhdistelmän neljästä
toisilleen vastakkaisesta aineesta ja yhdisti ne yhtä tarkoitusta varten,
joka on ihminen - ja nämä ovat maa, ilma, vesi ja tuli - niin, että jokainen
niistä voisi hillitä vastakohtaansa. Ja hän teki näistä neljästä aineesta
astian, joka on ihmisruumis, lihaa, luuta, ydintä ja nahkaa, hermoineen,
verisuonineen ja kaikkine sisäelimineen; tähän Jumala laittoi sielun ja
aistit, kuin tämän elämän kahdeksi kädeksi: antaen aisteille asuinpaikaksi
kaikki kehon osat, sillä ne levittäytyivät niihin kuin öljy. Ja sielun
asuinpaikaksi Hän antoi sydämen, missä sen aisteihin yhdistyneenä tuli
hallita koko elämää.

Näin ihmisen luotuaan Jumala asetti häneen valon nimeltään järki, jonka oli
tarkoitus yhdistää liha, aistit ja sielu yhtä tehtävää, Jumalan palvelemista
varten.

Hänen asetettuaan työnsä paratiisiin Saatanan toiminta vietteli järjen
erilleen aisteista, jolloin liha menetti leponsa, aistit nautintonsa, joissa
olivat eläneet, ja sielu kauneutensa.

Ihmisen jouduttua moiseen ahdinkoon aistit, jotka eivät löydä lepoa työssä
vaan etsivät nautintoa, järjen talutusnuorasta päästyään alkoivat seurata
valoa, jonka silmät sille näyttävät; ja kun silmät eivät pysty näkemään
muuta kuin turhuutta, aistit alkavat pettää itseään ja valita maallisia
asioita, jolloin tekevät syntiä.

Siksi on tarpeellista, että ihmisen järki Jumalan armosta valistetaan
uudelleen erottamaan hyvä pahasta ja tunnistamaan todellinen ilo, jolloin
syntinen kääntyy katumukseen. Sen tähden sanon teille totisesti, että jollei
Herramme Jumala valista ihmisen sydäntä, tämän järkeilyt ovat hyödyttömiä."

Johannes vastasi: "Mitä varten ihmiset sitten puhuvat?"

Jeesus vastasi: "Ihmisestä ihmisenä ei ole hyötyä toisen käännyttämisessä
katumukseen; mutta välineenä, jota Jumala käyttää, hän käännyttää toisen
ihmisen; ja koska Jumala toimii ihmisissä salatulla tavalla heidän
pelastuksekseen, ihmisen tulisi kuunnella jokaista, sillä heidän joukossaan
saattaa olla se, jonka kautta Jumala puhuu meille."

Jaakob vastasi: "Oi mestari, mitä meidän pitäisi tehdä, jos luoksemme
kenties tuleekin väärä profeetta ja valehteleva opettaja, joka on
neuvovinaan meitä?"


124.

Jeesus vastasi vertauskuvalla: "Eräs mies menee kalastamaan verkolla ja saa
siihen paljon kalaa, mutta huonot hän heittää pois.

Eräs mies menee kylvämään, mutta vain hyvälle maalle putoavat siemenet
itävät.

Niin tulee teidänkin tehdä, kuunnella kaikkia, mutta vastaanottaa vain
totuus, sillä ainoastaan totuus kantaa hedelmää iankaikkiseen elämään
saakka."

Andreas vastasi: "Mistä totuuden sitten erottaa?"

Jeesus vastasi: "Ottakaa totena vastaan kaikki Mooseksen kirjan mukainen;
sillä Jumala on yksi ja totuus on yksi; tästä seuraa, että oppi on yksi ja
sen merkitys on yksi; ja sen tähden usko on yksi. Totisesti sanon teille,
että jollei totuutta olisi poistettu Mooseksen kirjasta, Jumala ei olisi
antanut isällemme Daavidille toista. Ja jollei Daavidin kirjaa olisi
pilattu, Jumala ei olisi toimittanut minulle evankeliumia; sillä Herra
Jumalamme on muuttumaton ja on puhunut kaikille ihmisille vain yhtä sanomaa.
Sen tähden, kun Jumalan lähettiläs saapuu, hän tulee puhdistamaan minun
kirjastani kaiken, millä jumalattomat ovat sen tahranneet."

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, mitä ihmisen tulee tehdä,
kun lain huomataan tahriintuneen ja väärä profeetta puhuu?"

Jeesus vastasi: "Kysymyksesi on suuri, oi Barnabas: sanon sinulle, että
tuollaisena aikana vain harvat pelastuvat, sillä ihmiset eivät enää tiedosta
määränpäätään, joka on Jumala. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo
Hänen edessään, kaikki opit, jotka kääntävät ihmisen pois määränpäästään
Jumalasta, ovat mitä pahimpia oppeja. Siksi on kolme asiaa, joita teidän
tulee opeissa tarkastella, nimittäin: rakkaus Jumalaan, myötätunto
lähimmäistä kohtaan ja viha teitä itseänne kohtaan, sillä te itse olette
loukanneet ja loukkaatte Jumalaa joka päivä. Välttäkää siis kaikkia oppeja,
jotka ovat näiden kolmen seikan vastaisia, sillä ne ovat mitä
vahingollisimpia.

125.

Palaan nyt ahneuteen: ja kerron teille, että aistien janotessa tai
itsepintaisesti tarrautuessa johonkin asiaan järjen on sanottava: "Tällä
asialla tulee olemaan loppunsa." Varmaa on, että jos se tulee katoamaan, on
hulluutta rakastaa sitä. Siksi ihmisen on rakastettava sitä, millä ei tule
olemaan loppua.
Kääntyköön ahneus siis almujen antamiseksi; jakakoon ihminen oikeamielisesti
siitä, mitä on vääryydellä ansainnut.

"Ja varmistakoon, ettei hänen vasen kätensä tiedä, mitä oikea käsi antaa."
Sillä teeskentelijät haluavat almuja antaessaan tulla maailman näkemiksi ja
ylistämiksi. Mutta totisesti heidän (toimintansa) on turhaa, sillä ihminen
saa palkkansa siltä, jonka eteen työskentelee. Jos ihminen siis haluaa saada
jotain Jumalalta, Jumalaa hänen on palveltava.

Ja kun annatte almuja, ajatelkaa antavanne Jumalalle kaikki, mitä jaatte
Jumalan rakkauden tähden. Sen tähden älkää olko hitaita antamaan, ja jakakaa
parhaasta, mitä teillä on, Jumalan rakkauden tähden.

Sanokaahan, haluatteko saada Jumalalta jotain, mikä on huonoa? Varmasti
ette, te maan tomu ja tuhka! Kuinka teissä siis olisi uskoa, jos annatte
jotain huonoa Jumalan rakkauden tähden?

Olisi parempi olla antamatta mitään kuin antaa jotain huonoa; jos ette anna
mitään, teillä on maailman edessä jokin syy siihen; mutta antaessanne jotain
arvotonta ja pitäessänne parhaan itsellänne, mitä tekosyytä voitte tarjota?

Ja tässä on kaikki, mitä minulla on teille katumuksesta sanottavana."

Barnabas vastasi: "Kuinka kauan katumuksen on kestettävä?"

Jeesus vastasi: "Niin kauan kuin ihminen on synnin tilassa, hänen pitäisi
jatkuvasti katua ja tehdä katumusharjoituksia. Ja koska ihminen aina
eläessään tekee syntiä, hänen tulee aina tehdä katumusta; jollette sitten
halua pitää kengistänne parempaa huolta kuin sielustanne, sillä aina, kun
kenkänne hajoavat, te paikkaatte ne."

126.

Kutsuttuaan koolle opetuslapsensa Jeesus lähetti heidät pareittain Israelin
halki, sanoen: "Menkää ja saarnatkaa, niin kuin olette kuulleet."

Silloin he kumartuivat ja hän pani kätensä heidän päälleen sanoen: "Jumalan
nimessä, antakaa sairaille terveys, ajakaa demonit ulos ja valistakaa
Israelia minun suhteeni kertoen heille sama, mitä sanoin ylipapin edessä."

He lähtivät matkaan, kaikki lukuun ottamatta sitä, joka kirjoittaa, Jaakobia
ja Johannesta; ja he kulkivat koko Juudean halki saarnaten katumusta,
niin kuin Jeesus oli heille opettanut, parantaen kaikenlaisen sairauden, niin
että Israelissa vahvistettiin Jeesuksen sanat siitä, että Jumala on yksi ja
Jeesus Jumalan profeetta, kun ihmiset näkivät niin monien tekevän saman,
mitä Jeesus oli tehnyt sairaita parantaessaan.

Mutta paholaisen pojat keksivät toisen keinon vainota Jeesusta, ja heitä
olivat papit ja lainopettajat. Ja he alkoivat sanoa, että Jeesus havitteli
Israelin kuninkuutta. Mutta he pelkäsivät kansaa ja juonittelivat siksi
salassa Jeesusta vastaan.

Kuljettuaan Juudean läpi opetuslapset palasivat Jeesuksen luo, joka otti
heidät vastaan kuin isä poikansa, sanoen: "Kertokaa minulle: kuinka Herra
Jumalamme on työskennellyt? Totisesti olen nähnyt Saatanan lankeavan
jalkojenne alle ja teidän tallaavan häntä kuin viininviljelijä tallaa
rypäleitä!"

Opetuslapset vastasivat: "Oi mestari, olemme parantaneet lukemattomia
sairaita ja ajaneet ulos monia demoneita, jotka piinasivat ihmisiä."

Jeesus sanoi: "Antakoon Jumala teille anteeksi, veljet, sillä teitte syntiä
sanoessanne: "Me olemme parantaneet", sillä Jumala on tehnyt sen kaiken."

Silloin he sanoivat: "Puhuimme typerästi; opeta siis meille, kuinka puhua."

Jeesus vastasi: "Kaikista hyvistä töistä kertoessanne sanokaa: "Jumala on
tehnyt" ja kaikesta pahasta kertoessanne sanokaa: "Minä olen rikkonut."

"Niin tulemme tekemään", sanoivat opetuslapset hänelle.

Silloin Jeesus sanoi: "Mitä Israel sanoo nyt nähtyään Jumalan tekevän niin
monien miesten käsien kautta saman, minkä Hän teki minun käsieni
välityksellä?"

Opetuslapset vastasivat: "He sanovat, että on vain yksi Jumala ja sinä olet
Jumalan profeetta."

Iloisena muodoltaan Jeesus vastasi: "Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka ei ole halveksinut minun, palvelijansa toivomusta!" Ja hänen
näin sanottuaan he vetäytyivät lepäämään.

127.

Jeesus lähti autiomaasta ja meni Jerusalemiin; silloin kaikki ihmiset
juoksivat temppeliin katsomaan häntä. Psalmien lukemisen jälkeen Jeesus
sitten nousi korokkeelle, josta lainopettajat tapasivat puhua, ja
viittilöityaan kädellään hiljaisuutta hän sanoi: "Siunattu olkoon Jumalan
pyhä nimi, oi veljet, Hänen, joka on luonut meidät maan savesta eikä
liekehtivästä hengestä. Sillä syntiä tehtyämme me löydämme armon Jumalan
edessä, mitä Saatana ei koskaan tule löytämään, sillä hän on ylpeytensä
tähden parantumaton sanoessaan, että on aina ylhäinen, koska hänet on tehty
liekehtivästä hengestä.

Oletteko kuulleet, veljet, mitä isämme Daavid sanoi Jumalastamme, että Hän
muistaa meidän olevan tomua ja että henkemme lähdettyä meistä se ei enää
palaa takaisin, minkä vuoksi Hän on armahtanut meitä? Siunattuja ovat ne,
jotka tuntevat nämä sanat, sillä he eivät riko Herraansa vastaan ikuisesti,
vaan aina rikottuaan katuvat, eikä synti asetu asumaan heihin. Voi niitä,
jotka ylentävät itsensä, sillä heidät tullaan nöyryyttämään ja alentamaan
palaviksi hiiliksi helvetissä. Kertokaa minulle, veljet, mikä on syynä
itserakkauteen? Onko täällä maan päällä kenties jotain hyvää? Ei varmasti
ole, kuten sanoo Jumalan profeetta Salomo: "Kaikki auringon alla on
turhuutta." Mutta jos maallinen hyvä ei anna meille aihetta itsemme
ylentämiseen sydämissämme, vielä vähemmän oma elämämme antaa aihetta siihen;
sillä monet kurjuudet kuormittavat sitä, koska kaikki ihmistä alemmat
olennot taistelevat meitä vastaan. Voi, kuinka monia onkaan kesän polttava
kuumuus surmannut; kuinka monia ovat talven pakkanen ja kylmyys lyöneet;
kuinka monet ovat kuolleet salamoihin ja rakeisiin; kuinka monia ovat merten
raivoavat tuulet hukuttaneet; kuinka monet ovat menehtyneet kulkutauteihin,
nälänhätään tai villipetojen raatelemina, käärmeiden puremina tai
tukehtuneet ruokaansa! Voi onnetonta ihmistä, joka ylentää itsensä, vaikka
niin moni asia painaa häntä alaspäin ja kaikki olennot vaanivat häntä
kaikkialla! Mutta mitä sanoisin lihasta ja aisteista, jotka janoavat vain
vääryyttä; maailmasta, joka tarjoaa pelkkää syntiä; pahoista, jotka Saatanaa
palvellen vainoavat kaikkia niitä, jotka haluavat elää Jumalan lain
mukaisesti? Varmaa on, veljet, että jos ihminen voisi silmillään nähdä ja
käsittää ikuisuuden, hän ei rikkoisi, kuten sanoo isämme Daavid.

Itsensä ylentäminen sydämessään ei ole mitään muuta kuin Jumalan armon ja
säälin lukitsemista ulkopuolelle, niin ettei Hän armahda. Sillä isämme
Daavid sanoo, että Jumala muistaa meidän olevan vain tomua ja että henkemme
poistuu palaamatta enää takaisin. Hän, joka ylentää itsensä, kiistää
olevansa tomua, eikä sen tähden ymmärrä tarvitsevuuttaan eikä pyydä apua, ja
näin toimiessaan hän suututtaa Jumalan, auttajansa. Niin totta kuin Jumala
elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, Jumala armahtaisi Saatanaa, jos tämä
tajuaisi oman kurjuutensa ja etsisi Luojansa armoa, Hänen, joka on ikuisesti
siunattu.


128.

Sen mukaan, veljet, minä ihminen, maan päällä kävelevä tomu ja tuhka, sanon
teille: tehkää katumusta ja tietäkää syntinne. Minä sanon, veljet, että
Saatana roomalaisten sotilaitten avulla petkutti teitä ja kutsuitte minua
Jumalaksi. Varokaa sen tähden uskomasta heitä, sillä heidän yllään on Jumalan
kirous, koska he palvelevat vääriä ja valheellisia jumalia; kuten isämme
Daavidkin kutsui heidän päälleen kirousta sanoen: "Kansojen jumalat ovat
hopeaa ja kultaa, heidän omien kättensä työtä; niillä on silmät, eivätkä
näe, korvat, eivätkä kuule, nenät, eivätkä haista, suut, eivätkä syö,
kielet, eivätkä puhu, kädet, eivätkä kosketa, ja jalat, eivätkä kulje."
Siksi isämme Daavid sanoi elävää Jumalaamme rukoillen: "Tulkoot niitten
kaltaisiksi he, jotka tekivät ne ja luottavat niihin."

Voi ennenkuulumatonta ylpeyttä tämän ihmisen, joka Jumalan maasta luomana
unohtaa tilansa ja mielii tehdä Jumalasta oman mielensä kaltaisen! Tällä
tavoin hän äänettömästi pilkkaa Jumalaa, kuin sanoen: "Ei Jumalaa kannata
palvella." Sillä tätä heidän tekonsa osoittavat. Tällaisiksi pyrki Saatana
teidät alentamaan, oi veljet, saadessaan teidät luulemaan minua Jumalaksi;
sillä minä, joka en pysty luomaan kärpästäkään, ja joka olen katoava ja
kuolevainen, en pysty antamaan teille mitään, mitä tarvitsette, vaan olen
itse moninaisessa tarpeessa.
Kuinka minä siis voisin auttaa teitä kaikessa, niin kuin Jumalan sopii tehdä?

Pilkkaisimmeko siis me, joilla on Jumalanamme suuri, maailmankaikkeuden
sanallaan luonut Jumala, ei-juutalaisia ja heidän jumaliaan?

Kaksi miestä tuli ylös tänne temppeliin rukoilemaan: toinen oli fariseus ja
toinen publikaani. Fariseus lähestyi pyhäkköä ja rukoili kohotetuin kasvoin:
"Kiitän sinua, oi Herra Jumalani, etten ole kuin toiset, syntiset, joka
tekevät kaikenlaista pahaa, ja erityisesti kuin tämä publikaani, sillä
paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta omistamastani."

Publikaani pysytteli kaukana, kumarsi maahan saakka, ja rintaansa lyöden
sanoi pää painuksissa: "Herra, en ole kyllin arvokas katsomaan taivasta enkä
pyhäkköäsi, sillä olen tehnyt paljon syntiä; ole minulle armollinen!"

Totisesti sanon teille, että publikaani lähti temppelistä paremmassa tilassa
kuin fariseus, sillä Jumalamme puhdisti hänet syyllisyydestä, antaen kaikki
hänen syntinsä anteeksi. Mutta fariseus lähti huonommassa asemassa kuin
publikaani, sillä Jumala torjui hänet ja kammoksui hänen tekojaan.

129.

Kerskuuko kenties kirves hakattuaan maahan metsän, jonka paikalle mies on
laittanut puutarhan? Varmasti ei, sillä mies on tehnyt kaiken; niin, myös
kirveen omin käsin.

Entä sinä, ihminen, ylpeiletkö itsestäsi jotain hyvää tehtyäsi; onhan
Jumalamme luonut sinut savesta ja tekee sinussa kaiken hyvän, mitä tapahtuu?

Ja miksi halveksit lähimmäistäsi? Etkö tiedä, että jollei Jumala olisi
varjellut sinua Saatanalta, olisit Saatanaa pahempi?

Etkö siis tiedä, että yksi ainoa synti muutti ihanimman enkelin
vastenmielisimmäksi demoniksi? Ja että kaikkein täydellisin maailmaan tullut
ihminen, joka oli Aatami, muuttui yhden synnin tähden viheliäiseksi
olennoksi, kaiken tuntemamme kärsimyksen alaiseksi, yhdessä kaiken
jälkikasvunsa kanssa? Mikä erityissäädös sinulla sitten on, jonka johdosta
saisit elää mielesi mukaan, ilman pelkoa? Voi sinua, savi; koska olet
korottanut itsesi Jumalan, Luojasi yläpuolelle, sinut tullaan nöyryyttämään
Saatanan jalkojen alle, ja hän odottaa sinua."

Tämän sanottuaan Jeesus rukoili kohottaen kätensä Herraa kohti, ja ihmiset
sanoivat: "Niin olkoon! Niin olkoon!" Rukoiltuaan hän laskeutui korokkeelta.
Silloin hänen luokseen tuotiin paljon sairaita, jotka hän paransi ja lähti
temppelistä. Sen jälkeen Simon, Jeesuksen parantama spitaalinen, kutsui
hänet syömään.

Jeesusta vihaavat papit ja lainopettajat ilmoittivat roomalaisille
sotilaille, mitä hän oli puhunut heidän jumaliaan vastaan. Sillä totisesti
he etsivät keinoa tappaa hänet, mutta eivät keksineet sellaista, sillä
pelkäsivät kansaa.

Simonin taloon saavuttuaan Jeesus istui alas pöytään. Ja hänen syödessään
nainen nimeltä Maria, synnintekijäksi tunnettu, tuli taloon ja heittäytyi
maahan Jeesuksen jalkoihin; ja hän pesi ne kyynelillään, siveli ne
kallisarvoisella voiteella ja pyyhki ne hiuksillaan.

Simon ja kaikki muut ruokailijat olivat pöyristyneitä ja sanoivat
sydämissään: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen
laatuaan on tämä nainen, eikä antaisi tämän koskettaa itseään."

Silloin Jeesus sanoi: "Simon, minulla on asiaa sinulle."

Simon vastasi: "Puhu, mestari, sillä janoan sanojasi."

130.

Jeesus sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi velallista. Toinen oli hänelle
velkaa viisikymmentä rahaa ja toinen viisisataa. Mutta kun kummallakaan ei
ollut varaa maksaa, velkoja antoi myötätunnosta molempien velat anteeksi.
Kumpi heistä mahtoi enemmän rakastaa velkojaansa?"

Simon vastasi: "Se, joka sai suuremman velan anteeksi."

Jeesus sanoi: "Olet vastannut hyvin; siksi sanon sinulle, että katso tätä
naista ja itseäsi; sillä te molemmat olitte velkaa Jumalalle, toinen kehon
spitaalista ja toinen sielun spitaalista, jota synti on.

Herra Jumalamme on rukousteni tähden säälinyt teitä ja tahtonut parantaa
sinun kehosi ja hänen sielunsa. Sen tähden sinä rakastat minua vähän, sillä
saamasi lahja on vähäinen. Niin ollen et suudellut minua etkä voidellut
päätäni, kun saavuin taloosi. Mutta katso tätä naista! Sisään tultuaan hän
suoraa päätä asettui jalkojeni juureen, ja ne hän on pessyt kyynelillään ja
voidellut kallisarvoisella voiteella. Sen tähden sanon teille totisesti, että
monet synnit on annettu hänelle anteeksi, sillä hän on rakastanut paljon."
Ja naisen puoleen kääntyen hän sanoi: "Mene rauhassa, sillä Jumala on suonut
syntisi anteeksi; mutta katso, ettet enää syntiä tee. Sinun uskosi on sinut
pelastanut."

131.

Yörukouksen jälkeen opetuslapset lähestyivät Jeesusta sanoen: "Oi mestari,
mitä meidän on tehtävä, että välttyisimme ylpeydeltä?"

Jeesus vastasi: "Oletteko nähneet ketään köyhää, joka on kutsuttu syömään
ruhtinaan taloon?"

Johannes vastasi: "Minä olen syönyt Herodeksen talossa. Ennen kuin tunsin
sinut, kävin kalassa ja myin saaliini Herodeksen perheeseen. Eräänä päivänä,
kun hänellä oli juhlat, hän pyysi minua jäämään ruokailemaan, sillä olin
tuonut sinne hienon kalan."

Jeesus sanoi: "Kuinka saatoit syödä vääräuskoisten kanssa? Jumala sinua
armahtakoon, oi Johannes! Mutta kerro minulle nyt, kuinka käyttäydyit
pöydässä? Pyritkö arvokkaimmalle paikalle? Pyysitkö kaikkein hienointa
ruokaa? Puhuitko, kun sinulta ei kysytty? Piditkö itseäsi muita pöydässä
istuvia parempana?"

Johannes vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää, en uskaltanut kohottaa
katsettani ajatellessani itseäni, köyhää kalastajaa huonoissa vaatteissa
kuninkaan ylimysten keskellä. Kun kuningas sitten antoi minulle pienen
lihanpalan, luulin maailman laskeutuneen pääni päälle sen suosion
suuruudesta, jota kuningas oli minulle osoittanut. Ja sanon totisesti, että
jos kuningas olisi meidän lakiamme noudattavia, olisin mielelläni palvellut
häntä kaikki elämäni päivät."

Jeesus huudahti: "Vaikene, Johannes, sillä pelkään Jumalan syöksevän sinut
syvyyteen kuin Abiramin ylpeytesi tähden!"

Opetuslapset vapisivat pelosta Jeesuksen sanojen tähden; ja hän sanoi
uudelleen: "Pelätkäämme Jumalaa, ettei Hän heitä meitä syvyyteen ylpeytemme
tähden.

Oi veljet, kuulitteko Johannekselta, miten ruhtinaan talossa toimitaan? Voi
ihmisiä, jotka tulevat maailmaan, sillä ylpeydessä elettyään he kuolevat
häväistyinä ja vajoavat hajaannukseen.

Sillä tämä maailma on talo, jossa Jumala kestitsee ihmisiä, ja siinä ovat
syöneet kaikki Jumalan pyhät ja profeetat. Ja totisesti sanon teille, että
kaikki, mitä ihminen vastaanottaa, tulee Jumalalta. Sen tähden ihmisen
pitäisi käyttäytyä mitä nöyrimmin, tietoisena omasta alhaisuudestaan ja
Jumalan suuruudesta, ja sen anteliaisuuden suuruudesta, jolla Hän ravitsee
meitä. Siksi ihmisen ei ole luvallista sanoa: "Voi, miksi näin tapahtuu ja
näin puhutaan maailmassa?" vaan pitäköön itseään arvottomana, niin kuin asia
onkin, seisomaan maailmassa Jumalan pöydän ääressä. Niin totta kuin Jumala
elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, mitään niin pientä ei ihminen tässä
maailmassa saa Jumalan kädestä, ettei hänen tarvitsisi vastalahjaksi viettää
koko loppuelämäänsä Jumalan rakkauden tähden.

Niin totta kuin Jumala elää, et sinä tehnyt syntiä Herodeksen kanssa
syödessäsi, oi Johannes, sillä oli Jumalan tahto, että teit niin, jotta
voisit opettaa meitä ja kaikkia, jotka Jumalaa pelkäävät. Toimikaa niin",
sanoi Jeesus opetuslapsilleen, "että voisitte elää maailmassa kuten Johannes
Herodeksen talossa syödessään tämän kanssa, sillä niin te totisesti voitte
olla vapaita kaikesta ylpeydestä."

132.

Kun Jeesus käveli Galileanmeren rannalla, hänet ympäröi suuri väkijoukko,
jolloin hän astui pieneen veneeseen, joka lojui vähän matkan päässä, ja
ankkuroi sen lähelle maata, jotta hänen äänensä voitaisiin kuulla. Silloin
kaikki kerääntyivät meren äärelle ja istuutuivat hänen sanaansa odottamaan.
Hän avasi suunsa ja puhui: "Katso, kylväjä lähti kylvämään, ja osa hänen
kylvämistään siemenistä putosi tielle ja ihmiset tallasivat ja linnut söivät
niitä; osa putosi kivikkoon, missä ne itivät, mutta kuivuivat sitten
auringossa kosteuden puutteeseen; osa putosi pensasaitaan, missä ohdakkeet
syrjäyttivät ne; ja osa putosi hyvälle maalle, missä kantoivat hedelmää jopa
30-, 60- ja satakertaisesti."

Jälleen Jeesus puhui: "Katso; perheenisä kylvi pelloilleen hyvää siementä,
mutta hänen palvelusväkensä nukkuessa hänen vihamiehensä tuli kylvämään
lustetta hyvien siementen päälle. Viljan sitten kasvaessa sen joukossa
voitiin havaita suuri määrä lustetta. Palvelijat tulivat isäntänsä luo ja
sanoivat: "Oi herra, etkö kylvänyt hyvää siementä pellollesi? Miksi sen
joukossa sitten on niin paljon lustetta?" Isäntä vastasi: "Hyvää siementä
kylvin, mutta miesten nukkuessa vihollinen tuli ja kylvi lustetta viljan
sekaan."

Palvelijat sanoivat: "Haluatko meidän menevän ja kiskovan lusteen viljan
joukosta?"

Isäntä vastasi: "Älkää tehkö niin, sillä samalla tulisitte nyhtäneeksi
viljaa, vaan odottakaa sadonkorjuuaikaa. Silloin saatte mennä kiskomaan
lusteen viljan seasta ja heittää sen tuleen, mutta viljan saatte korjata
aittaani."

Jälleen Jeesus puhui: "Paljon miehiä lähti viikunoita myymään. Mutta heidän
saavuttuaan torille katso; ihmiset eivät etsineet hyviä taateleita, vaan
kauniita lehtiä. Siksi miehet eivät saaneet viikunoitaan myydyksi. Tämän
huomatessaan eräs paha kaupunkilainen ajatteli: "Voisin totisesti rikastua."
Ja hän kutsui kahta poikaansa ja sanoi: "Menkää keräämään paljon lehtiä ja
huonoja viikunoita." Ja nämä he myivät painostaan kultaa, sillä lehdet
miellyttivät ihmisiä kovin. Mutta viikunoita syötyään he sairastuivat
vaikeasti."

Jälleen Jeesus puhui: "Eräällä kaupunkilaisella on kaivo, josta hänen kaikki
naapurinsa ottavat vettä puhdistautuakseen, mutta tämä kaupunkilainen antaa
omien vaatteittensa käydä likaisiksi."

Ja Jeesus puhui jälleen: "Kaksi miestä lähti myymään omenoita. Toinen päätti
myydä omenankuoria painostaan kultaa, eikä välittänyt, mitä hedelmälihalle
tapahtui. Toinen halusi antaa omenansa pois leipäpalasta matkaansa varten.
Mutta ihmiset ostivat omenankuoria kullan hinnalla, välittämättä hänestä,
joka oli valmis lahjoittamaan heille; ei, he jopa halveksivat häntä."

Ja näin Jeesus tuona päivänä puhui ihmisille vertauskuvin. Lähetettyään
heidät luotaan hän lähti opetuslapsineen Nainiin, missä hän oli herättänyt
henkiin lesken pojan; äitinsä kanssa tämä otti hänet taloonsa ja palveli
häntä.

133.

Opetuslapset lähestyivät Jeesusta ja kysyivät häneltä: "Oi mestari, kerro
meille, mitä ne vertauskuvat tarkoittavat, joita puhuit ihmisille."

Jeesus vastasi: "Rukouksen aika on lähellä; iltarukouksen jälkeen kerron
teille vertauskuvien merkityksen."

Rukouksen päätyttyä opetuslapset tulivat Jeesuksen ympärille ja hän sanoi
heille: "Mies, joka kylvää siementä tielle, kivikkoon, ohdakkeisiin ja
hyvälle maalle, on se, joka opettaa Jumalan sanaa, joka lankeaa suuren
ihmisjoukon päälle.

Se putoaa tielle merimiesten ja kauppiaitten korviin saapuessaan, sillä
pitkien matkojensa tähden ja joutuessaan tekemisiin monenlaisten kansojen
kanssa he unohtavat Jumalan sanan Saatanan toimesta. Siemen putoaa
kivikkoon, kun sana tulee hovimiesten korviin, sillä Jumalan sana ei juurru
heihin, jotka joutuvat palvelemaan ruhtinasta suurella tarkkaavaisuudella.
Vaikka he muistaisivatkin jotain siitä, se katoaa heidän mielistään heti
jonkin vaikeuden kohdatessa: näin ollen, koska he eivät palvele Jumalaa, he
eivät voi odottaa apua Jumalalta.

Siemen putoaa ohdakkeisiin sanan tullessa niiden korviin, jotka rakastavat
omaa elämäänsä. Vaikka Jumalan sana itäisikin heissä, lihan himot
noustessaan tukahduttavat sen, sillä lihalliset nautinnot saavat ihmisen
hylkäämään Jumalan sanan. Hyvään maahan siemen taas putoaa silloin, kun
Jumalan sana tulee Häntä pelkäävän korviin, ja silloin se tuottaa ikuisen
elämän hedelmiä. Totisesti sanon teille, että aina ihmisen pelätessä Jumalaa
Hänen sanansa kantaa hedelmää ihmisessä.

Tuosta perheenisästä kerron teille totisesti, että hän on Jumala, Herramme;
kaikkien asioitten isä, sillä Hän on luonut kaiken. Mutta Hän ei ole isä
luonnollisella tavalla, sillä Hän on liikkumaton, ja ilman liikettä on
mahdotonta siittää. Hän on siis Jumalamme, joka omistaa tämän maailman; ja
pelto, johon hän kylvää, on ihmiskunta, ja siemen on Jumalan sana. Kun
opettajat ovat maailmallisten ajatusten vallassa, huolimattomia ja
välinpitämättömiä Jumalan sanaa opettaessaan, Saatana kylvää ihmissydämiin
erehdystä, josta versovat lukemattomien väärien oppien lahkot.

Pyhät ja profeetat itkevät: "Oi Herra, etkö antanut ihmisille hyvää oppia?
Miksi sitten on niin paljon erehdystä?"

Jumala vastaa: "Olen antanut ihmisille hyvän opin, mutta ihmisten
omistautuessa turhuudelle Saatana on kylvänyt virheitä Minun lakini
mitätöidäkseen."

Pyhät sanovat: "Oi Herra, me poistamme virheet tuhoamalla ihmiset."

Jumala vastaa: "Älkää tehkö sitä, sillä uskovat ovat niin tiiviisti
sidoksissa epäuskoviin sukulaisiinsa, että he tuhoutuisivat näiden mukana.
Odottakaa sen sijaan tuomiota, sillä silloin enkelini tulevat kokoamaan
epäuskovat ja heittämään heidät helvettiin Saatanan kanssa, kun taas hyvät
uskovat tulevat pääsemään valtakuntaani." Varmuudella monet uskottomat isät
siittävät uskovia poikia, joiden vuoksi Jumala odottaa maailman katumusta.

134.

Hyvien viikunoitten kauppaajat ovat tosi opettajia, jotka saarnaavat hyvää
oppia, mutta valheista nautintonsa ammentava maailma haluaa opettajilta
hienojen sanojen ja imartelun koristelehtiä. Tämän nähdessään Saatana
liittoutuu lihan ja aistien kanssa ja tuottaa paljon lehtiä; niitä on
maallisten asioitten runsaus, joihin hän synnin verhoaa. Niitä syödessään
ihminen sairastuu ja on valmis ikuiseen kuolemaan.

Kaupunkilainen, joka antaa vedestään toisille, jotta nämä pesisivät likansa
pois, mutta antaa omien vaatteittensa käydä saastaisiksi, on opettaja, joka
saarnaa katumusta toisille ja itse vielä elää synnissä.

Voi viheliäistä ihmistä, sillä eivät enkelit, vaan hänen oma kielensä
kirjoittaa ilmaan hänelle kuuluvan rangaistuksen!

Jos jollakulla olisi elefantin kieli ja muu keho pieni kuin muurahaisen,
eikä tämä olisi hirviömäistä? Kyllä varmasti. Nyt sanon teille, totisesti,
että hirviömäisempi on se, joka toisille saarnaa katumusta, muttei itse kadu
omia syntejään.

Omenoita myyvistä miehistä toinen on sellainen, joka saarnaa Jumalan
rakkauden tähden eikä siksi imartele ketään, vaan opettaa totuudessa, köyhän
miehen elantoon tyytyen. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, sellaista miestä ei maailma ota vastaan, vaan pikemminkin
halveksii häntä. Mutta se, joka myy omenan kuoria painostaan kultaa ja
heittää sisustan pois, on hän, joka saarnaa ihmisiä miellyttääkseen: ja
maailmaa imarrellessaan hän saattaa tuhoon sielun, joka seuraa hänen
imarteluaan. Voi! Kuinka monet ovatkaan tästä syystä eksyneet!"

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: "Kuinka Jumalan sanaa tulisi kuunnella;
ja kuinka tunnemme sen, joka saarnaa Jumalan rakkauden tähden?"

Jeesus vastasi: "Jos saarnaaja puhuu hyvää oppia, häntä tulee kuunnella
aivan kuin jos Jumala puhuisi; sillä Jumala puhuu hänen suunsa kautta. Mutta
sitä, joka ei paheksu syntejä, vaan kunnioittaa ihmisten persoonia ja
imartelee tiettyjä henkilöitä, tulee välttää kuin kauheaa käärmettä, sillä
totisesti hän myrkyttää ihmiskorvan.

Ymmärrättekö? Totisesti sanon teille, että niin kuin haavoittunut ei
tarvitse hienoja siteitä haavojensa suojaksi, vaan paremminkin hyvää
voidetta, samoin syntinen tarvitsee kunnollisia moitteita hienojen sanojen
sijasta, jotta lakkaisi tekemästä syntiä."

135.

Silloin Pietari sanoi: "Oi mestari, kerro meille, kuinka kadotettuja tullaan
piinaamaan ja kuinka kauan he joutuvat olemaan helvetissä, jotta ihmiset
välttäisivät syntiä."

Jeesus vastasi: "Oi Pietari, olet esittänyt suuren kysymyksen; jos Jumala
suo, vastaan silti sinulle. Tietäkää siis, että helvetti on yksi, mutta
siinä on seitsemän päällekkäistä keskusta. Tästä johtuen, aivan kuten syntiä
on seitsemää laatua, sillä Saatana on suunnitellut ne helvetin seitsemäksi
portiksi; samoin siellä on myös seitsemää rangaistusta.

Ylpeäsydämisimmät tullaan syöksemään alimpaan kerrokseen, ja he joutuvat
matkallaan alas kulkemaan kaikkien muiden kerrosten halki ja kärsimään
niille ominaiset tuskat. Ja samoin kuin he täällä koettavat olla Jumalaa
korkeampia halutessaan toimia oman päänsä mukaan ja kieltäytyessään
tunnustamasta ketään yläpuolelleen, siellä Saatana paholaisineen polkee
heidät jalkoihinsa ja tallaa heitä kuin rypäleitä, joista viini tehdään, ja
paholaiset ivaavat ja pilkkaavat heitä lakkaamatta.

Kateelliset, joita heidän lähimmäisensä hyvä onni hiertää ja epäonni
ilahduttaa, joutuvat alas kuudenteen piiriin, ja siellä heitä tulevat
raastamaan lukuisten helvetin käärmeiden myrkkyhampaat.

Ja kateellisesta tulee tuntumaan, että kaikki helvetissä iloitsevat hänen
kärsimyksestään ja surevat, ettei hän joutunut alas seitsemänteen piiriin.
Sillä vaikka kadotetut ovat kykenemättömiä minkäänlaiseen iloon, Jumalan
oikeudenmukaisuus tulee aiheuttamaan, että tuosta kurjasta vaikuttaa siltä;
aivan niin kuin unessa voi kokea halveksuntaa ja torjuntaa jonkun taholta ja
kärsiä siitä, samanlainen näky annetaan kurjalle kadehtijalle. Ja siellä,
missä ei ole lainkaan iloa, hänestä vaikuttaa, että kaikki iloitsevat hänen
onnettomuudestaan ja pahoittelevat, ettei hän joudu kärsimään vielä
pahempaa.

Ahneet joutuvat alas viidenteen kerrokseen, missä he saavat kärsiä
äärimmäistä köyhyyttä, kuten tuo eräs rikas herkkusuu. Ja vielä suuremmaksi
kidutukseksi demonit tulevat tarjoamaan heille, mitä he janoavat, ja kun he
ottavat sen käsiinsä, toiset demonit riistävät sen väkivalloin ja sanoen:
"Muista, ettet halunnut antaa Jumalan rakkauden tähden; nyt ei Jumalakaan
halua sinun saavan."

Voi onnetonta ihmistä! Hän löytää itsensä tilasta, jossa muistaa menneen
yltäkylläisyyden ja näkee senhetkisen puutteen-alaisuuden; ja hän käsittää,
että niillä hyödykkeillä, joita hän enää ei voi saada, hän olisi pystynyt
hankkimaan ikuisen autuuden!

Neljänteen kerrokseen joutuvat hekumalliset, jotka vääristivät Jumalalta
saamansa tien, ja siellä he tulevat olemaan kuin paholaisen polttavassa
ulosteessa kiehuvaa viljaa. Heitä syleilevät helvetin kammottavat käärmeet.
Ja prostituoitujen kanssa syntiä tehneet joutuvat suorittamaan samoja
epäpuhtaita tekoja yhdessä helvetin raivotarten kanssa; nämä ovat
naisenkaltaisia demoneja, joiden hiuksina ovat käärmeet, joiden silmät ovat
liekehtivää rikkiä, joiden suu on myrkyllinen, joiden kieli on liimaa,
joiden vartalo on väkäisten koukkujen ympäröimä, kuin sellaisten, joilla
varomattomia kaloja pyydystetään - joiden jalat ovat kuin aarnikotkan,
kynnet kuin partaveitset, ja joiden sukupuolielimet ovat tulta. Heidän
kanssaan saavat himokkaat nauttia vuoteistaan helvetin hiilloksessa.

Kolmanteen piiriin tulevat joutumaan laiskat, jotka eivät eläessään halua
tehdä työtä. Siellä on kaupunkeja ja suunnattomia palatseja, jotka täytyy
purkaa heti, kun ne on saatu valmiiksi, sillä yksikään kivi ei ole tullut
oikealle paikalleen. Ja nämä valtavat kivet sälytetään laiskurin harteille,
eikä hänellä tule olemaan käsiä vapaina kehoaan viilentämään tai taakkaa
keventämään, kun hän kulkee kantamuksineen, sillä hänen kätensä ovat
laiskuuden veltostuttamat ja jalkoja kahlehtivat helvetin käärmeet.

Ja mikä vielä pahempaa, takana tulevat demonit tyrkkivät häntä ja saavat
hänet useasti kaatumaan maahan painon alla; eikä kukaan auta häntä nostamaan
taakkaansa, ei, vaan siihen lisätään vielä kaksin verroin, vaikka se oli jo
sellaisenaan liian raskas kantaa.

Toiseen kerrokseen joutuvat ahmatit. Siellä heillä on oleva puute ruokanaan,
niin äärimmäinen, ettei syötäväksi ole kuin eläviä skorpioneja ja käärmeitä,
jotka aiheuttavat sellaista tuskaa, että olisi parempi olla koskaan
syntymättä kuin syödä sellaisia sisäänsä. Demonit tulevat tarjoamaan heille
herkullisilta näyttäviä ruokia, mutta heidän käsissään ja jaloissaan on
tuliset kahleet, jotka estävät heitä kurkottamasta ruoan nähdessään. Ja mikä
pahempaa, nuo heidän syömänsä skorpionit repivät heidän vatsansa halussaan
päästä ulos nopeasti ja raatelevat ahmattien salaiset ruumiinosat. Ja
epäpuhtaina ja iljettävinä ulostuttuaan ne tulevat taas uudelleen syödyiksi.

Vihaiset joutuvat ensimmäiseen piiriin, missä kaikki paholaiset ja
ensimmäisen piirin läpi alempiin kerroksiin vaeltavat kadotetut loukkaavat
heitä. Ne halveksivat ja lyövät heitä, pakottavat heidät makaamaan tielle,
jota kaikki kulkevat, ja asettavat jalkansa heidän kurkuilleen. Mutta he
eivät pysty puolustautumaan, sillä heidän kätensä ja jalkansa ovat sidotut.
Ja mikä pahinta, he eivät pysty purkamaan vihaansa toisia loukkaamalla,
sillä heidän kielensä on kiinnitetty koukkuun, samanlaiseen kuin mitä
kalakauppiaat käyttävät.

Tässä kirotussa paikassa on yleinen rangaistus, joka on sama kaikille
kerroksille, kuin erilaisten viljalajien sekoitus leivän tekemiseksi. Sillä
tuli, jää, ukkosmyrskyt, salamointi, rikki, kuumuus, kylmyys, tuuli, raivo
sekä kauhu yhdistyvät Jumalan oikeudenmukaisuuden ansiosta niin, ettei
kylmyys viilennä kuumuutta eikä tuli lämmitä jäätä, vaan kaikki piinaavat
kurjaa syntistä.

136.

Tässä kirotussa paikassa saavat uskottomat asua ikuisesti; niin että jos
maailma olisi täynnä hirssinjyviä, ja yksi lintu veisi yhden jyvän pois
kerran sadassa vuodessa yrittäen tyhjentää maailman - ja jos sen
tyhjennyttyä uskottomien olisi mahdollista päästä paratiisiin, he
odottaisivat ilahtuneina. Mutta heillä ei ole toivoa, sillä heidän
kärsimyksellään ei voi olla loppua, koska he eivät tahtoneet panna loppua
synneilleen Jumalan rakkauden tähden.

Mutta uskovilla on lohtu, sillä heidän kärsimyksellään tulee olemaan loppu."

Opetuslapset pelästyivät tämän kuullessaan ja sanoivat: "Uskovien täytyy
siis mennä helvettiin?"

Jeesus vastasi: "Kaikkien, ketä he sitten ovatkin, on mentävä helvettiin. On
totta, että pyhät ja Jumalan profeetat menevät sinne katsomaan, eivät mitään
rangaistusta kärsimään; ja oikeamieliset tulevat kärsimään vain pelkoa. Ja
mitä sanoisin? Kerron teille, että sinne tulee saapumaan Jumalan
lähettiläskin Jumalan oikeudenmukaisuutta katsomaan. Silloin helvetti tulee
vapisemaan hänen läsnäolostaan. Ja koska hän on lihallinen ihminen, kaikki
rangaistustaan kärsivät lihalliset ihmiset saavat levätä piinastaan sen
hetken ajan, jonka hän viettää helvettiä katsellen. Mutta hän viipyy siellä
vain yhden silmänräpäyksen.

Ja tämän Jumala tekee, jotta kaikki olennot tietäisivät hyötyneensä Jumalan
lähettiläästä.

Kun hän saapuu helvettiin, kaikki paholaiset kirkuvat ja yrittävät piiloutua
palavaan hiillokseen, sanoen toisilleen: "Paetkaa, paetkaa, sillä
vihollisemme Muhammed tulee!" Tämän kuullessaan Saatana iskee itseään
molemmin käsin kasvoihin ja sanoo huutaen: "Sinä olet sittenkin minua
jalompi, ja se on epäoikeudenmukaista!"

Uskovista, joita on seitsemässäkymmenessäkahdessa eri luokassa, nuo kahteen
viimeiseen luokkaan kuuluvat, joilla on ollut usko, muttei hyviä töitä -
ensimmäiseen ne, jotka olivat pahoillaan hyvästä, ja toiseen ne, jotka
iloitsivat pahasta - saavat asua helvetissä seitsemänkymmentä tuhatta
vuotta.

Noiden vuosien kuluttua enkeli Gabriel tulee saapumaan helvettiin ja
kuulemaan heidän sanovan: "Oi Muhammed, missä ovat meille antamasi
lupaukset, joissa sanoit, etteivät ne, joilla on sinun uskosi, joudu olemaan
helvetissä ikuisesti?"

Sitten enkeli Gabriel palaa paratiisiin ja lähestyen kunnioittavasti Jumalan
lähettilästä kertoo tälle kuulemastaan.

Tämä puhuu Jumalalle sanoen: "Herra Jumalani, muista minulle, palvelijallesi
antamasi lupaus niitä koskien, jotka tunnustivat uskoani, ettei heidän
tarvitse olla helvetissä ikuisesti."

Jumala vastaa: "Pyydä mitä tahdot, oi ystäväni, sillä annan sinulle kaiken,
mitä anot."

137.

Silloin Jumalan lähettiläs sanoo: "Oi Herra, on uskovia, jotka ovat
viettäneet helvetissä seitsemänkymmentä tuhatta vuotta. Missä on armosi, oi
Herra? Rukoilen sinua, Herra, vapauttamaan heidät noista katkerista
rangaistuksista."

Ja Jumala tulee määräämään neljää lempienkeliään menemään helvettiin ja
ottamaan ulos kaikki, joilla on Hänen lähettiläänsä usko, ja johdattamaan
heidät paratiisiin. Ja tämän ne tekevät.

Ja sellainen on hyöty Jumalan lähettilään uskosta, että vaikka häneen
uskoneilla ei olisi lainkaan hyviä töitä, vaan ovat vain kuolleet hänen
uskossaan, he pääsevät paratiisiin sen rangaistuksen jälkeen, josta olen
puhunut."

138.

Aikaisin aamulla kaikki kaupungin asukkaat naiset ja lapset mukanaan tulivat
sen talon luo, jossa Jeesus oli opetuslapsineen, ja anoivat häntä sanoen:
"Herra, sääli meitä, sillä tänä vuonna madot ovat syöneet kaiken viljan,
emmekä koko vuonna saa maastamme yhtään leipää."

Jeesus vastasi: "Voi teidän pelkoanne! Ettekö tiedä, että Jumalan palvelija
Elia ei niinä kolmena vuonna, jotka Ahabin vaino kesti, nähnyt leipää, vaan
ravitsi itseään vain yrteillä ja villeillä hedelmillä? Isämme Daavid,
Jumalan profeetta, söi kaksi vuotta vain villejä hedelmiä ja yrttejä, kun
Saul vainosi häntä, niin ettei hän syönyt leipää kuin kahdesti."

Ihmiset vastasivat: "Herra, he olivatkin Jumalan profeettoja, joita
hengellinen ilo ravitsee, ja siksi he kestivät; mutta kuinka nämä pienet
jaksaisivat?" Ja he osoittivat lastensa paljoutta. Silloin Jeesus sääli
heidän kurjuuttaan ja sanoi: "Kauanko sadonkorjuuaikaan on?" He vastasivat:
"Kaksikymmentä päivää."

Jeesus sanoi: "Muistakaa, että näinä kahtenakymmenenä päivänä omistaudumme
paastolle ja rukoukselle; sillä Jumala tulee olemaan teille armollinen.
Totisesti sanon teille, että Jumala on aiheuttanut tämän kuivuuden siksi,
että täältä sai alkunsa ihmisten hulluus ja Israelin synti sen kutsuessa
minua Jumalaksi tai Jumalan pojaksi."

Heidän paastottuaan yhdeksäntoista päivää, kahdennenkymmenennen päivän
aamuna he katsoivat peltoja, ja kypsä vilja peitti kukkulat. He juoksivat
Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken. Sen kuultuaan hän kiitti Jumalaa
ja sanoi: "Menkää, veljet, kokoamaan Jumalalta saamanne vilja." Ja he
korjasivat niin paljon viljaa, etteivät tienneet, minne olisivat sen
varastoineet; ja tästä koitui vaurautta Israelille.

Kaupunkilaiset neuvottelivat Jeesuksen julistamisesta kuninkaakseen;
saadessaan tietää tämän hän pakeni heidän luotaan. Minkä jälkeen
opetuslapset harhailivat viisitoista päivää häntä etsien.


139.

Jeesuksen löysivät hän, joka kirjoittaa, sekä Jaakob ja Johannes. Ja he
sanoivat itkien: "Oi mestari, miksi pakenit luotamme? Me olemme etsineet
sinua murheellisina; niin, kaikki opetuslapset etsivät sinua itkien." Jeesus
vastasi: "Pakenin, koska tiesin, että paholaisten armeija valmistelee
minulle sitä, minkä pian saatte nähdä. Sillä ylipapit ja kansan vanhimmat
tulevat nousemaan minua vastaan ja kiristämään roomalaiselta kuvernööriltä
vallan surmata minut, koska pelkäävät minun tavoittelevan Israelin
kuninkuutta. Tämän lisäksi eräs opetuslapsistani tulee kavaltamaan minut,
kuten Joosef myytiin Egyptiin. Mutta oikeudenmukainen Jumala tulee
valmistamaan hänelle tuhon, niin kuin profeetta Daavid sanoo: "Hän saa
lankeamaan kuoppaan sen, joka asettaa ansan lähimmäiselleen." Sillä Jumala
pelastaa minut heidän käsistään ja ottaa minut pois maailmasta."

Ne kolme oppilasta pelkäsivät, mutta Jeesus lohdutti heitä sanoen: "Älkää
pelätkö, sillä kukaan teistä ei ole pettävä minua." Tämän johdosta he
huojentuivat hieman.

Seuraavana päivänä sinne saapui kaksittain kolmekymmentäkuusi Jeesuksen
opetuslapsista; ja hän odotti toisia Damaskoksessa. Ja he kaikki surivat
tietäessään, että Jeesuksen oli pian poistuttava maailmasta. Sen tähden hän
avasi suunsa ja sanoi: "Totisesti onneton on se, joka kulkee tietämättä,
minne on menossa; mutta vielä onnettomampi on hän, joka osaisi ja tietäisi,
kuinka hyvään majataloon pääsee, mutta silti haluaa viipyä sateessa,
liejuisella tiellä ja ryövärien ahdistamana. Kertokaa minulle, veljet, onko
tämä maailma meidän kotimaamme? Varmasti ei, sillä ensimmäinen ihminen
heitettiin maailmaan kuin maanpakoon; ja siellä hän kärsii rangaistusta
erehdyksestään. Onko sellaista maanpakoon tuomittua, joka ei nykyisestä
köyhyydestään halajaisi takaisin omaan rikkaaseen maahansa? Totisesti järki
vastustaa sitä, mutta kokemus osoittaa sen paikkansapitäväksi, sillä
maailmaa rakastavat eivät tahdo ajatella kuolemaa; ei, kun siitä puhuu
heille, he eivät halua kuunnella.

140.

"Uskokaa minua, oi ihmiset: tulin maailmaan sellaisella etuoikeudella
varustettuna, jollaista kenelläkään ihmisellä ei ole, eikä tule olemaan edes
Jumalan lähettiläällä; sillä Jumalamme ei luonut ihmistä asettaakseen tämän
maailmaan, vaan paratiisiin.

Varmaa on, että se, jolla ei ole roomalaisilta mitään odotettavana, koska
nämä edustavat hänelle vierasta lakia, ei ole halukas jättämään omaa maataan
ja kaikkea omistamaansa ja muuttamaan Roomaan, aikomatta koskaan palata. Ja
vielä vähemmän hän tahtoisi sitä, jos tietäisi loukanneensa keisaria. Juuri
niin sanon teille, totisesti, ja Jumalan profeetta Salomo itkee kanssani:
"Oi kuolema, kuinka katkeraa onkaan rikkaudessaan lekottelevien muistaa
sinua!" En puhu tätä siksi, että joudun pian kuolemaan - sillä olen varma,
että saan elää lähes maailmanloppuun saakka - vaan puhun näin, että
oppisitte kuolemaan.

Niin totta kuin Jumala elää, kaikki, mikä tehdään huonosti edes kerran,
osoittaa, että harjoitus on tarpeen minkä tahansa hyvin suorittamiseksi.

Oletteko katselleet sotilaita, kuinka he rauhan aikana harjoittelevat
keskenään aivan kuin olisivat sodassa? Ja kuinka voisi ihminen kuolla hyvän
kuoleman, jollei ole oppinut, kuinka kuolla hyvin?

"Kallisarvoinen on pyhien kuolema Herran silmissä", sanoi profeetta Daavid.
Tiedättekö miksi? Kerron teille: niin kuin kaikki harvinainen on arvokasta,
samoin myös niiden kuolema, jotka tekevät sen hyvin, on harvinainen ja siksi
kallisarvoinen Jumalan, Luojamme edessä.

Kun ihminen aloittaa jotain, hän ei ainoastaan pyri saattamaan sitä
päätökseen, vaan taatusti myös näkee vaivaa, että hänen suunnitelmansa
toteutuisivat hyvin.

Voi viheliäistä ihmistä, joka arvostaa vaatteitaan enemmän kuin itseään;
sillä leikatessaan vaatetta hän mittaa sen ensin huolellisesti; ja kun tämä
on tehty, hän ompelee sen huolellisesti. Mutta elämäänsä - joka tulee
päättymään, sillä kuoleman voi välttää vain olemalla koskaan syntymättä -
miksei ihminen mittaa elämäänsä kuolemalla?

Oletteko katselleet rakentajia, kuinka he valmistavat perustuksen jokaiselle
muuraamalleen kivelle ja mittaavat, onko se suora, ettei seinä sorru maahan?
Voi kurjaa ihmistä! Hänen elämänsä rakennus tulee sortumaan suurella
tuholla, sillä hän ei katso sen perustusta, kuolemaa!

141.

Kertokaahan: kun ihminen syntyy, millainen hän on? Alaston. Ja kun hänet
lasketaan hautaansa, mitä hän on saavuttanut? Köyhän pellavavaatteen, johon
hänet on kiedottu; ja se on hänen maailmalta saamansa palkkio.

Jos siis työtapojen on oltava suhteessa työn alkuun ja loppuun, jotta se
voitaisiin saattaa hyvään lopputulokseen, millaisen lopun tulee saamaan
maallista rikkautta janoava ihminen? Hän tulee kohtaamaan, kuten Jumalan
profeetta Daavid sanoo: "Syntinen tulee kuolemaan mitä pahimman kuoleman."

Jos kangasta ompeleva ihminen pujottaisi langan sijasta tukkeja neulaansa,
miten hänen työnsä kävisi? Taatusti hänen vaivansa olisi turhaa ja naapurit
halveksisivat häntä. Ihminen ei ymmärrä tekevänsä näin jatkuvasti maallista
vaurautta kerätessään. Sillä kuolema on neula, johon maallisen hyvän tukkeja
ei voi pujottaa. Siitä huolimatta hän hulluudessaan jatkuvasti yrittää
turhaan onnistua tässä pyrkimyksessään.

Ja se, joka ei usko tätä minun huuliltani, katsokoon hautoja, sillä sieltä
hän löytää totuuden. Se, joka haluaa tulla muita viisaammaksi, tutkailkoon
haudan kirjaa, sillä sieltä hän löytää todellisen opin pelastuksekseen.
Sillä nähtyään, että ihmisliha on varattu matojen ruoaksi, hän osaa varoa
maailmaa, lihaa ja aisteja.

Kertokaa minulle: jos olisi sellainen tie, jonka keskellä voi kulkea
turvallisesti, mutta sivuilla saattaa murskata päänsä; mitä sanoisitte, jos
näkisitte ihmisten tappelevan ja kilpailevan siitä, kuka pääsee lähimmäksi
reunaa ja tappaa itsensä? Kuinka suuri olisikaan ihmetyksenne! Varmasti
sanoisitte: "He ovat joko hulluja ja raivopäitä, tai sitten epätoivoisia.""

"Juuri niin on asia", sanoivat opetuslapset.

Silloin Jeesus sanoi itkien: "Juuri sellaisia totisesti ovat myös ne, jotka
maailmaa rakastavat. Sillä jos he seuraisivat järkeään, jolla on keskeinen
paikka ihmisessä, he noudattaisivat Jumalan lakia ja pelastuisivat ikuiselta
rangaistukselta. Mutta koska he tottelevat lihaansa ja maailmaa, he tulevat
raivokkaiksi ja oman itsensä julmiksi vihollisiksi, kilpaillen toinen
toisensa kanssa röyhkeässä ja hekumallisessa elämisessä."

142.

Kun Juudas, kavaltaja, huomasi Jeesuksen paenneen, hän menetti toivonsa
maallisen vallan ja voiman saavuttamisesta; sillä hän oli kantanut Jeesuksen
kukkaroa, jossa pidettiin kaikkea, mikä annettiin Jumalan rakkauden tähden.
Hän toivoi Jeesuksen pääsevän Israelin kuninkaaksi, jolloin hänestä
itsestään tulisi mahtava mies. Mutta nyt, toivonsa menettäneenä, hän sanoi
sisimmässään: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän tietäisi minun varastavan
rahojaan, ja hän menettäisi kärsivällisyytensä ja erottaisi minut
palveluksestaan tietäen, etten usko häneen. Ja jos hän olisi viisas, hän ei
pakenisi kunniaa, jonka Jumala haluaa hänelle suoda. Siksi on parempi, että
teen järjestelyjä ylipapin ja lainopettajien ja fariseusten kanssa ja
suunnittelen, kuinka luovuttaa hänet heidän käsiinsä, sillä niin tulen
minäkin saamaan tästä jotakin hyvää." Näin päätettyään hän ilmoitti
lainopettajille ja fariseuksille, mitä Nainissa oli tapahtunut. Ja he
neuvottelivat ylipapin kanssa, sanoen: "Mitä teemme, jos tästä miehestä
tulee kuningas? Totisesti meidän tulee käymään huonosti, sillä hän haluaa
uudistaa Jumalan palvonnan muinaisen tavan mukaiseksi, koska ei voi hyväksyä
traditioitamme. Kuinka meidän kävisi sellaisen miehen vallan alla?
Varmaankin joutuisimme tuhoon lapsinemme; sillä jos menetämme virkamme,
joudumme kerjäämään leipämme.

Kiitos Jumalalle, että meillä nyt on kuningas ja kuvernööri, jotka eivät
tunne lakiamme eivätkä siitä piittaa, kuten mekään emme välitä heidän
vastaavastaan. Ja sen vuoksi voimme tehdä, mitä tahdomme; sillä vaikka
tekisimme syntiäkin, Jumalamme on niin armollinen, että Hän tyyntyy uhreilla
ja paastolla. Mutta jos tämä mies tulee kuninkaaksi, hän ei tyynny ennenkuin </