Wienin hovikirjastossa
sijainneesta italiankielisestä
käsikirjoituksesta v. 1905
englanniksi kääntäneet ja toimittaneet
Lonsdale ja Laura Ragg;
heidän tekstistään suomentanut
Karla Löfgren



Barnabaan evankeliumi



Barnabaasta käsky kuuluu:
"Jos hän tulee teidän tykönne,
niin ottakaa hänet vastaan."


(Paavalin kirje kolossalaisille,
4.luku, 10.jae)



BARNABAAN EVANKELIUMI



Tosi evankeliumi Jeesuksesta, Kristukseksi kutsutusta, Jumalan maailmalle
lähettämästä uudesta profeetasta: Barnabaan, hänen apostolinsa mukaan.

Barnabas, Jeesus Nasaretilaisen, Kristukseksi kutsutun, apostoli, toivoo
rauhaa ja lohdutusta kaikille maan päällä.

Rakkaani, suuri ja ihmeellinen Jumala on kuluneina päivinä vieraillut
luonamme profeettansa Jeesuksen Kristuksen opetuksen ja ihmeiden armon
kautta, minkä johdosta monet Saatanan petkuttamina ja hurskautta
teeskennellen saarnaavat mitä jumalattominta oppia kutsuen Jeesusta Jumalan
pojaksi, kieltäen Jumalan ikuisiksi ajoiksi määräämän ympärileikkauksen ja
tehden jopa saastaisen lihan sallituksi: heidän joukossaan myös Paavali on
joutunut eksytetyksi, mistä en puhu murhetta vailla; sen tähden kirjoitan
totuuden, jonka itse olen nähnyt ja kuullut Jeesuksen kanssa ollessani,
jotta voisitte pelastua ettekä joutua Saatanan petkuttamiksi ja perikatoon
Jumalan tuomiolla. Sen tähden varokaa jokaista, joka saarnaa teille uutta
oppia vastoin sitä, mitä minä kirjoitan, niin että voisitte pelastua
ikuisiksi ajoiksi.

Olkoon suuri Jumala kanssanne ja varjelkoon teitä Saatanalta ja kaikelta
pahalta. Amen.

1. Ensimmäinen luku sisältää enkeli Gabrielin ilmoituksen Jeesuksen
syntymästä Neitsyt Marialle.

Kuluneina vuosina Maria -nimisen neitsyen, joka on Daavidin sukua Juudan
heimosta, luona vieraili Jumalan enkeli Gabriel. Tämä tahraton neitsyt, joka
eli pyhästi ja virheettömästi rukoillen ja paastoten, oli eräänä päivänä
yksin enkeli Gabrielin saapuessa hänen kammioonsa ja tervehtiessä häntä
sanoen: "Jumala olkoon kanssasi, Maria." Neitsyt pelästyi enkelin
ilmestymistä, mutta tämä lohdutti häntä sanoen: "Älä pelkää, Maria, sillä
olet saavuttanut Jumalan suosion, ja Hän on valinnut sinut äidiksi
profeetalle, jonka Hän lähettää Israelin kansalle, jotta se seuraisi Hänen
lakejaan sydämen totuudessa." Neitsyt vastasi: "Kuinka voisin synnyttää
poikia; enhän ole tuntenut ketään miestä?" Enkeli vastasi: "Oi Maria, Jumala
joka loi ihmisen ilman ketään miestä pystyy kyllä luomaan sinussakin ihmisen
ilman miestä, sillä Hänelle ei mikään ole mahdotonta." Maria vastasi:
"Tiedän, että Jumala on kaikkivaltias; siksi Hänen tahtonsa tapahtuu."
Enkeli vastasi: "Saakoon sinussa nyt alkunsa profeetta, joka sinun tulee
nimetä Jeesukseksi: ja sinun täytyy varjella häntä viiniltä ja vahvoilta
juomilta ja kaikelta saastaiselta lihalta, sillä lapsi on Jumalan Pyhä."
Maria kumarsi nöyrästi sanoen: "Katso Jumalan palvelijatarta; tapahtukoon
sinun sanasi mukaisesti." Enkeli poistui ja neitsyt ylisti Jumalaa sanoen:
"Tunne, oi sieluni, Jumalan suuruus, ja riemuitse, henkeni, Jumalassa,
Pelastajassani, koska Hän on katsonut vaatimattoman palvelijattarensa
puoleen peräti niin, että kaikki kansakunnat tulevat siunaamaan minua, sillä
Hän joka on mahtava on ylentänyt minut, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä. Sillä hänen armonsa ulottuu sukupolvesta toiseen niiden yli, jotka
pelkäävät Häntä. Mahtavaksi on hän tehnyt kätensä, ja Hän on hajottanut ne,
jotka ylentävät itsensä sydäntensä mielikuvituksessa. Hän on alentanut
mahtavat istuimiltaan ja ylentänyt vaatimattomat. Nälkäisen Hän on täyttänyt
kaikella hyvällä ja rikkaan on Hän lähettänyt tyhjin käsin pois, sillä Hän
muistaa Aabrahamille ja tämän pojalle annetut lupaukset.

2. Enkeli Gabrielin Joosefille antama varoitus Marian raskaaksitulemisesta.

Kuultuaan Jumalan tahdon Maria, joka pelkäsi ihmisten pahastuvan itseensä
raskaaksitulonsa johdosta ja että nämä kivittäisivät hänet haureuteen
langenneena, valitsi kumppanikseen miehen nimeltä Joosef omasta
sukulinjastaan: sillä tämä eli oikeamielisenä miehenä Jumalaa peläten ja
palvellen rukouksin ja paastoin, elättäen itsensä kättensä työllä, sillä hän
oli puuseppä.

Tuntien miehen sellaiseksi neitsyt valitsi hänet kumppanikseen ja paljasti
hänelle jumalallisen ilmoituksen.

Koska Joosef oli oikeamielinen mies, hän aikoi Jumalan pelosta torjua Marian
havaittuaan tämän kantavaksi. Mutta katso, Jumalan enkeli nuhteli häntä
hänen nukkuessaan ja sanoi: "Oi Joosef, miksi aiot hyljätä Marian, vaimosi?
Tiedä, että kaikki, mikä hänessä on saanut alkunsa, on tapahtunut yksin
Jumalan tahdosta. Neitsyt tulee synnyttämään pojan, joka teidän on nimettävä
Jeesukseksi; joka teidän on varjeltava viiniltä ja vahvoilta juomilta ja
saastaiselta lihalta, sillä hän on Jumalan pyhä äitinsä kohdusta. Hän on
Israelin kansalle lähetetty Jumalan profeetta, jotta hän käännyttäisi Juudan
sydämensä puoleen, ja että Israel vaeltaisi Herransa lain mukaisesti,
niinkuin on Mooseksen laissa kirjoitettu. Hän tulee suuren voiman kera,
jonka Jumala hänelle antaa, ja tekee suuria ihmeitä, jotka pelastavat
monia."

Heräten unesta Joosef kiitti Jumalaa, ja eli Marian kanssa koko ikänsä
palvellen Jumalaa kaikessa vilpittömyydessä.

3. Jeesuksen ihmeellinen syntymä ja Jumalaa ylistävien enkelien
ilmestyminen.

Tuohon aikaan Juudeaa hallitsi Herodes keisari Augustuksen käskystä, ja
Pilatus oli Hannaan ja Kaifaan (ylipappien; suom.huom.) alueen kuvernöörinä.
Silloin Augustuksen käskystä koko maailma luetteloitiin verolle pantavaksi;
siksi jokainen meni omaan maahansa ja ilmoittautui heimonsa mukaisesti
luetteloihin merkittäväksi. Myös Joosef lähti Nasaretista, Galilean
kaupungista, raskaanaolevan vaimonsa Marian kanssa, mennäkseen Beetlehemiin
(sillä se oli hänen kaupunkinsa, olihan hän Daavidin huonetta ja sukua),
jotta hänet kirjattaisiin ylös keisarin määräyksen mukaan. Joosefin
saavuttua Beetlehemiin, joka oli pieni kaupunki ja täynnä ihmisiä,
muukalaisia siellä, hän ei löytänyt majapaikkaa vaan asettui kaupungin
ulkopuolelle paimenille tehtyyn suojaan. Joosefin siellä ollessa Marian
synnyttämisen aika koitti. Neitsyen ympäröi tavattoman kirkas valo, ja hän
synnytti ilman tuskia pojan, jonka otti käsivarsilleen, kapaloi ja laittoi
seimeen, sillä majatalossa ei ollut tilaa heille. Iloiten saapui paikalle
suuri joukko enkeleitä, siunaten Jumalaa ja kuuluttaen rauhaa
jumalaapelkääville. Maria ja Joosef ylistivät Jumalaa Jeesuksen syntymän
johdosta ja hoivasivat tätä mitä suurimmalla ilolla.

4. Enkelit julistavat Jeesuksen syntymän paimenille, jotka hänet löydettyään
kuuluttavat hänestä.

Tuohon aikaan paimenet olivat vartioimassa laumaansa, kuten tapana on. Ja
katso, heidät ympäröi tavattoman kirkas valo, josta heille ilmestyi enkeli,
joka siunasi Jumalaa. Yhtäkkinen valo ja enkelin ilmestyminen olivat
täyttäneet paimenet pelolla: siksi enkeli rauhoitti heitä sanoen: "Katsokaa,
ilmoitan teille suuren ilon, sillä Daavidin kaupungissa on syntynyt lapsi,
joka on Herran profeetta ja tuo suuren pelastuksen Israelin huoneelle.
Lapsen te löydätte seimestä, Jumalaa ylistävän äitinsä luota." Ja hänen näin
puhuttuaan sinne tuli suuri joukko enkeleitä Jumalaa siunaten ja julistaen
rauhaa niille, joilla on hyvä tahto. Enkelien lähdettyä paimenet puhuivat
toisilleen sanoen: "Menkäämme Beetlehemiin etsimään sitä sanaa, jonka
Jumalan enkeli on meille ilmoittanut." Monet paimenet tulivat Beetlehemiin
vastasyntynyttä etsimään, ja he löysivät tämän kaupungin ulkopuolelta,
seimestä makaamasta, enkelin sanojen mukaisesti. Siksi he tervehtivät
kunnioituksella häntä ja antoivat äidille, mitä heidän mukanaan oli,
julistaen tälle, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Maria talletti kaikki nämä
sanat sydämeensä, ja niin myös Joosef, kiittäen Jumalaa. Paimenet palasivat
laumansa luo julistaen kaikille, miten ihmeellisen asian olivat nähneet. Ja
niin koko Juudean ylänkö täyttyi pelolla, ja jokainen laittoi nämä sanat
sydämeensä, puhuen: "Me ihmettelemme: mitä tästä lapsesta on tuleva?"

5. Jeesuksen ympärileikkaus.

Kun Mooseksen kirjaan kirjoitetun Herran lain mukaiset kahdeksan päivää
olivat täyttyneet, he ottivat lapsen ja kantoivat hänet temppeliin
ympärileikattavaksi. Ja niin he ympärileikkasivat lapsen ja nimesivät hänet
Jeesukseksi, niin kuin enkeli oli sanonut ennen hänen sikiämistään kohdussa.
Maria ja Joosef ymmärsivät, että lapsi tulisi koitumaan monien pelastukseksi
ja tuhoksi. Sen tähden he pelkäsivät Jumalaa ja pitivät lasta Jumalan
pelossa.

6. Tähti johdattaa kolmea tietäjää idästä Juudeaan, ja löytäessään Jeesuksen
he tervehtivät häntä kunnioituksella ja lahjoin.

Herodeksen ollessa Juudean kuninkaana, Jeesuksen synnyttyä kolme idän
tietäjää tarkkaili taivaan tähtiä. Silloin heille ilmestyi hyvin kirkas
tähti, minkä vuoksi he yhdessä pääteltyään lähtivät Juudeaan seuraten
tähteä, joka kulki heidän edellään, ja saavuttuaan Jerusalemiin he kysyivät,
missä juutalaisten kuningas oli syntynyt. Ja kun Herodes kuuli tämän, hän
pelästyi, ja koko kaupunki joutui kiihtymyksen valtaan. Sen tähden Herodes
kutsui koolle papit ja kirjurit, sanoen: "Missä Kristuksen on määrä syntyä?"
He vastasivat, että tämän pitäisi syntyä Beetlehemissä, sillä näin on
profeetta kirjoittanut: "Ja sinä, Beetlehem, et ole vähäinen Juudan
ruhtinaitten joukossa: sillä sinun keskuudestasi nousee johtaja, joka on
johdattava kansaani Israelia."

Herodes kutsui samoin koolle tietäjät ja kyseli heidän tulemisestaan: he
vastasivat nähneensä idässä tähden, joka oli ohjannut heidät tänne, minkä
vuoksi he tahtoivat lahjoin palvella tähden ilmoittamaa uutta kuningasta.

Silloin Herodes sanoi: "Menkää Beetlehemiin ja etsikää lasta suurella
tarkkaavaisuudella; ja löydettyänne hänet tulkaa kertomaan minulle, sillä
mielelläni minäkin tulisin häntä kumartamaan." Tämän hän puhui petollisella
mielellä.

7. Tietäjien vierailu Jeesuksen luona ja paluu omaan maahansa, Jeesuksen
varoitettua heitä unessa.

Sen tähden tietäjät lähtivät Jerusalemista, ja katso! jo idässä ilmestynyt
tähti kulki heidän edellään. Tähden nähdessään tietäjät riemuitsivat. Ja
saavuttuaan näin Beetlehemiin, kaupungin ulkopuolelle, he näkivät tähden
pysähtyneen sen majan ylle, jossa Jeesus oli syntynyt. Siksi he menivät ja
sisään astuessaan näkivät lapsen äitinsä kanssa, ja syvään kumartaen he
tervehtivät häntä. Ja tietäjät lahjoittivat hänelle mausteita, kultaa ja
hopeaa, kertoen neitsyelle kaikesta näkemästään.

Myöhemmin, heidän nukkuessaan, lapsi varoitti heitä menemästä Herodeksen
luo: sen tähden he lähtivät toista reittiä takaisin kotiinsa, missä kertoivat
kaiken Juudeassa näkemänsä.

8. Jeesus viedään pakoon Egyptiin, ja Herodes surmaa viattomia lapsia.

Huomatessaan, etteivät tietäjät palanneet, Herodes uskoi joutuneensa
naurunalaiseksi; silloin hän päätti surmata syntyneen lapsen. Mutta katso,
Joosefin nukkuessa hänelle ilmestyi Herran enkeli sanoen: "Nouse joutuin,
ota lapsi äiteineen ja mene Egyptiin, sillä Herodes tahtoo surmata hänet."
Joosef nousi suuren pelon vallassa, otti Marian ja lapsen, ja he menivät
Egyptiin, missä he asuivat Herodeksen kuolemaan asti. Herodes, joka uskoi
tulleensa tietäjien pilkkaamaksi, lähetti sotilaansa surmaamaan kaikki
Beetlehemin vastasyntyneet. Siksi sotilaat tulivat ja löivät kuoliaiksi
kaikki siellä olevat lapset Herodeksen käskyn mukaisesti. Näin täyttyivät
profeetan sanat: "Suuri itku ja valitus kuuluu Raamasta; Raakel itkee ja
suree poikiaan, mutta ei ole hänelle lohtua, sillä poikia ei enää ole."

9. Juudeaan palattuaan ja kaksitoista täytettyään Jeesus väittelee
ällistyttävästi oppineitten kanssa.

Herodeksen kuoltua Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille sanoen: "Palaa
Juudeaan, sillä ne, jotka väijyivät lapsen henkeä, ovat kuolleet." Siksi
Joosef otti lapsen (joka oli jo täyttänyt seitsemän vuotta) äiteineen ja
palasi Juudeaan: mutta kuultuaan Arkelauksen, Herodeksen pojan hallitsevan
Juudeaa hän pelkäsi jäädä sinne ja jatkoi matkaa Galileaan; ja he asettuivat
asumaan Nasaretiin.

Lapsi kasvoi armossa ja viisaudessa Jumalan ja ihmisten edessä.

Täytettyään kaksitoista vuotta Jeesus meni Marian ja Joosefin kanssa
Jerusalemiin palvoakseen siellä Mooseksen kirjaan kirjatun Herran lain
mukaisella tavalla. Rukousten päätyttyä Maria ja Joosef lähtivät pois, sillä
vaikka olivat kadottaneet Jeesuksen he uskoivat tämän palanneen kotiin
muitten sukulaistensa kanssa. Siksi Maria palasi Joosefin kanssa
Jerusalemiin ja etsi Jeesusta sukulaisten ja naapureitten luota. Kolmantena
päivänä he löysivät lapsen temppelistä kirjanoppineitten keskeltä,
väittelemästä näiden kanssa lain kysymyksistä. Ja kaikki olivat
hämmästyneitä hänen kysymyksistään ja vastauksistaan ja puhuivat: "Kuinka
hänessä voi olla tällainen tieto; onhan hän niin pieni eikä vielä oppinut
lukemaan?"

Maria torui häntä sanoen: "Poikani, mitä olet tehnyt meille? Isäsi ja minä
olemme huolestuneina etsineet sinua kolme päivää." Jeesus vastasi: "Ettekö
tiedä, että Jumalan palvelemisen täytyy tulla ennen isää ja äitiä?" Sitten
Jeesus palasi äitinsä ja Joosefin kanssa alas Nasaretiin ja totteli heitä
nöyrästi ja kunnioituksella.

10. Kolmenkymmenen vuoden iässä Jeesus saa ihmeellisesti Evankeliumin enkeli
Gabrielilta Oliivivuorella.

Täytettyään kolmekymmentä vuotta Jeesus nousi ylös Oliivivuorelle oliiveja
poimimaan yhdessä äitinsä kanssa, kuten hän on itse minulle kertonut. Sitten
keskipäivällä, kun hän rukoili ja tuli sanoihin: "Herra, armossasi..",
tavattoman kirkas valo ja suuri joukko enkeleitä ympäröi hänet sanoen:
"Siunattu olkoon Jumala." Enkeli Gabriel antoi hänelle kirjan, aivan kuin
hohtavan peilin, joka laskeutui hänen sydämeensä, ja jossa hänellä oli tieto
Jumalasta, mitä Tämä oli sanonut ja tehnyt, ja siitä mitä Jumala tahtoi,
niin että kaikki oli avointa ja selvää hänelle. Ja hän sanoi minulle: "Usko
minua, Barnabas, minä tunnen jokaisen profeetan profetioineen, jopa niin,
että kaikki, mitä puhun, on peräisin tuosta kirjasta."

Tämän näyn saatuaan ja tietäen olevansa Israelille lähetetty profeetta
Jeesus paljasti kaiken äidilleen Marialle ja kertoi tälle, että Jumalan
kunnian tähden hänen täytyisi kärsiä ankaraa vainoa, ja ettei hän enää voisi
asua äitinsä luona tätä palvelemassa. Tämän kuultuaan Maria sanoi: "Poikani,
jo ennen syntymääsi kaikki ilmoitettiin minulle: olkoon siis Jumalan pyhä
nimi siunattu." Sen tähden Jeesus sinä päivänä lähti äitinsä luota astuakseen
profeetan tehtäväänsä.

11. Jeesus parantaa spitaalisen ja menee Jerusalemiin.

Laskeutuessaan vuorelta Jerusalemiin mennäkseen Jeesus kohtasi spitaalisen,
joka jumalallisen inspiraation ansiosta tunsi Jeesuksen profeetaksi. Siksi
hän kyynelsilmin rukoili Jeesusta sanoen: "Jeesus, sinä Daavidin poika,
armahda minua." Jeesus vastasi: "Mitä haluat, veli, minun sinulle tekevän ?"
Spitaalinen vastasi: "Herra, anna minulle terveyttä." Jeesus nuhteli häntä
sanoen: "Olet järjetön; rukoile Jumalaa, joka on luonut sinut, ja Hän antaa
sinulle terveyttä; sillä minä olen ihminen, sinun kaltaisesi." Spitaalinen
vastasi: "Minä tiedän, että sinä, Herra, olet ihminen, mutta Jumalan Pyhä.
Rukoile sinä sen tähden Jumalaa, niin Hän antaa minulle terveyttä." Silloin
Jeesus, huoaten, sanoi: "Herra Kaikkivaltias Jumala, rakkaudesta pyhiin
profeettoihisi anna terveyttä tälle sairaalle miehelle." Näin puhuttuaan hän
kosketti sairasta käsillään Jumalan nimessä sanoen: "Oi veli, saa
terveytesi!" Ja hänen näin sanottuaan spitaali puhdistui, niin että sairaan
iho tuli lapsen ihon kaltaiseksi. Nähdessään parantuneensa mies huusi
kovalla äänellä: "Tule tänne, Israel, vastaanottamaan Jumalan sinulle
lähettämää profeettaa." Jeesus pyyteli häntä sanoen: "Veli, mene rauhassa
äläkä puhu mitään", mutta mitä enemmän Jeesus pyysi, sitä enemmän mies
huusi, sanoen: "Katsokaa profeettaa! Katsokaa Jumalan pyhää!" Näiden sanojen
tähden monet, jotka olivat kulkemassa poispäin Jerusalemista, juoksivat
takaisin ja palasivat kaupunkiin Jeesuksen kanssa selostaen ja kerraten
sitä, mitä Jumala Jeesuksen kautta oli tehnyt spitaaliselle.

12. Jeesuksen ensimmäinen saarna ihmisille: ihmeellinen opiltaan, koskien
Jumalan nimeä.

Nämä sanat kiihdyttivät koko Jerusalemia, minkä vuoksi kaikki juoksivat
temppeliin nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tullut sinne rukoilemaan, ja
ahtautuivat vaivoin sisään. Sen tähden papit anoivat Jeesusta, sanoen: "Nämä
ihmiset haluavat nähdä ja kuulla sinua; nouse siis korokkeelle, ja jos
Jumala antaa sinulle sanan, puhu se Herran nimessä."

Jeesus nousi paikkaan, josta lainopettajilla oli tapana puhua. Pyydettyään
kätensä liikkeellä hiljaisuutta hän avasi suunsa, puhuen: "Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka hyvyydestään ja armostaan halusi luoda
olentonsa, jotta nämä ylistäisivät häntä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka loi kaikkien pyhimysten ja profeettojen loiston ennen kaikkea
muuta voidakseen lähettää hänet maailmalle pelastukseksi, niin kuin Hän on
puhunut palvelijansa Daavidin kautta, sanoen: "Ennen Luciferia, pyhimysten
kirkkaudessa Minä loin sinut." Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka loi enkelit, että ne palvelisivat Häntä. Siunattu olkoon Jumala, joka
rankaisi ja karkotti Saatanan seuraajineen, jotka eivät halunneet
kunnioittaa sitä, jota Jumala halusi kunnioitettavan. Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka loi ihmisen maan savesta ja asetti tämän
muitten luotujensa yläpuolelle. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka ajoi ihmisen Paratiisista tämän rikottua Hänen pyhää määräystään.
Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka armahtavaisena katsoi Aatamin
ja Eevan, ihmisrodun vanhempien, kyyneleitä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä
nimi, Hänen, joka oikeamielisesti rankaisi Kainia, velisurmaajaa, lähetti
vedenpaisumuksen maan päälle, poltti kolme paheellista kaupunkia, koetteli
Egyptiä vitsauksin, hukutti Faaraon Punaiseen Mereen, kuritti epäuskovia ja
rankaisi paatuneita ja katumattomia. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka katsoi armahtaen luotujaan ja siksi lähetti heille pyhiä
profeettoja, että he voisivat vaeltaa oikeudessa ja totuudessa Hänen
edessään; joka vapahti palvelijansa kaikkinaisesta pahasta antaen heille
tämän maan, isällemme Aabrahamille ja tämän pojalle ikuisiksi ajoiksi
antamansa lupauksen mukaisesti. Sitten Hän antoi meille pyhän lakinsa
palvelijansa Mooseksen kautta, ettei Saatana eksyttäisi meitä; ja Hän
korotti meidät kaikkien muitten kansojen yläpuolelle.

Mutta veljeni, mitä me tänä päivänä teemme, jottei meitä rangaistaisi
syntiemme tähden?"

Ja sitten Jeesus moitti ihmisiä mitä suurimmalla ankaruudella Jumalan sanan
unohtamisesta ja turhuuksille omistautumisesta; hän soimasi pappeja
välinpitämättömyydestä Jumalan palvelemisessa ja maallisesta ahneudesta; hän
moitti lainopettajia tyhjien oppien saarnaamisesta ja Jumalan lain
hylkäämisestä; hän soimasi lainoppineita, koska nämä tekivät lait
tehottomiksi perinnäistavoillaan. Ja sillä tavalla Jeesus puhui ihmisille,
että kaikki vähäisimmästä suurimpaan itkivät armoa ja anoivat Jeesusta
rukoilemaan puolestaan: kaikki paitsi heidän pappinsa ja johtajansa, joissa
tuona päivänä syttyi viha Jeesusta kohtaan, koska hän oli puhunut pappeja,
opettajia ja oppineita vastaan. Ja he alkoivat suunnitella hänen
kuolemaansa, mutta koska pelkäsivät kansaa, joka oli vastaanottanut hänet
Jumalan profeettana, he eivät sanoneet sanaakaan.

Jeesus kohotti kätensä Herraa Jumalaa kohti ja rukoili, ja ihmiset sanoivat
itkien: "Niin olkoon, oi Herra, niin olkoon." Päätettyään rukouksen Jeesus
laskeutui temppelistä; ja tuona päivänä hän lähti Jerusalemista monien
seuratessa häntä.

Mutta papit puhuivat Jeesuksesta pahaa keskenään.

13. Jeesuksen suuri pelko ja hänen rukouksensa sekä enkeli Gabrielin
suurenmoinen lohdutus.

Joidenkin päivien kuluttua Jeesus nousi Oliivivuorelle rukoilemaan, sillä
hän oli hengessä saanut tietää pappien toiveen. Aamulla, koko yön
rukoiltuaan, Jeesus rukoili sanoen: "Oi Herra, tiedän lainopettajien
vihaavan minua ja pappien aikovan tappaa minut, palvelijasi; sen tähden,
Herra Jumala, kaikkivaltias ja armollinen, kuule palvelijasi rukoukset
armossasi ja varjele minua heidän ansoiltaan, sillä Sinä olet pelastukseni.
Herra, Sinä tiedät, että etsin ainoastaan Sinua, oi Herra, ja puhun Sinun
sanaasi; sillä Sinun sanasi on totuus, joka säilyy iankaikkisesti."

Jeesuksen puhuttua nämä sanat hänen luokseen tuli enkeli Gabriel sanoen:
"Älä pelkää, oi Jeesus, sillä tuhat tuhatta, jotka asuvat taivaan
korkeudessa, vartioivat sinun vaatteitasi, etkä kuole ennen kuin kaikki on
täytetty ja maailma lähellä loppuaan."

Jeesus lankesi maahan kasvoilleen sanoen: "Oi suuri Herra Jumala, miten
mittava onkaan armosi minua kohtaan; ja mitä annan minä Sinulle, Herra,
kaikesta mitä olen Sinulta saanut?"

Enkeli Gabriel vastasi: "Nouse, Jeesus, ja muista Aabrahamia, joka olisi
uhrannut ainoan poikansa Ismaelin Jumalan sanan täyttääkseen, mutta veitsi
ei pystynyt leikkaamaan poikaa, ja joka minun sanastani surmasi uhriksi
lampaan. Juuri niin pitää sinunkin tekemän, oi Jeesus, Jumalan palvelija."

Jeesus vastasi: "Mielelläni, mutta mistä löydän lampaan, sillä minulla ei
ole rahaa, eikä ole luvallista anastaa sitä?"

Silloin enkeli Gabriel ohjasi hänen luokseen lampaan, jonka Jeesus uhrasi
ylistäen ja siunaten Jumalaa, joka on ikuisesti loistelias.

14. Paastottuaan 40 päivää Jeesus valitsee 12 apostolia.

Jeesus laskeutui vuorelta ja kulki yöllä yksin Jordanin toiselle rannalle,
ja paastosi 40 päivää ja 40 yötä, syömättä mitään päivin tai öin, rukoillen
jatkuvasti Herralta pelastusta kansalleen, jolle Jumala oli hänet
lähettänyt. Ja 40 päivän kuluttua hän oli nälissään. Silloin ilmestyi
Saatana hänelle ja houkutteli häntä monin sanoin, mutta Jeesus karkotti
hänet Jumalan sanojen voimalla. Saatanan poistuttua enkelit tulivat
toimittamaan Jeesukselle, mitä hän tarvitsi.

Jeesuksen palattua Jerusalemin seudulle ihmiset, tavattoman suuresti
iloiten, löysivät hänet taas ja rukoilivat häntä jäämään ja asumaan
keskuudessaan; sillä hänen sanansa eivät olleet kuin lainopettajien, vaan
sisälsivät voimaa, sillä ne koskettivat sydäntä.

Nähdessään niiden paljouden, jotka palasivat sydäntensä äärelle Jumalan
lakien mukaan vaeltaakseen, Jeesus nousi ylös vuorelle viettääkseen koko yön
rukouksessa, ja aamun tultua hän laskeutui vuorelta valitsemaan kaksitoista,
joita hän kutsui apostoleiksi, ja näiden joukossa oli Juudas, joka kuoli
ristillä. Heidän nimensä ovat: Andreas ja Pietari, hänen veljensä,
kalastajia; Barnabas, joka kirjoitti tämän, sekä Matteus, publikaani, joka
istui tullitoimistossa; Johannes ja Jaakob, Sebedeuksen pojat; Taddeus ja
Juudas; Bartolomeus ja Filippus; Jaakob ja Juudas Iskariot, kavaltaja.
Näille hän aina paljasti jumalalliset salaisuudet; mutta Juudas Iskariotin
haltuun hän antoi varat, joita he almuina saivat, ja tämä varasti
kymmenesosan kaikesta.

15. Jeesuksen häissä tekemä ihme, veden muuttaminen viiniksi.

Lehtimajanjuhlan lähestyessä eräs rikas mies kutsui Jeesuksen äiteineen ja
opetuslapsineen hääjuhlaan. Sen tähden Jeesus meni, ja juhlan aikana viini
pääsi loppumaan. Maria tuli sanomaan Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä."
Jeesus vastasi: "Mitä se minuun kuuluu, äiti hyvä?" Maria käski palvelijoita
tekemään, mitä Jeesus vain määräisi. Israelilaisen tavan mukaan siellä oli
kuusi vesiastiaa rukousta edeltävää peseytymistä varten. Jeesus kehotti:
"Täyttäkää nämä astiat vedellä." Palvelijat tottelivat. Jeesus sanoi heille:
"Jumalan nimessä, antakaa juhlijoille juotavaa." Palvelijat kaatoivat
seremoniamestarille, joka moitti palvelusväkeä sanoen: "Te arvottomat
palvelijat, miksi olette tähän asti säästelleet tätä parempaa viiniä?" Sillä
hän ei tiennyt, mitä Jeesus oli tehnyt.

Palvelijat vastasivat: "Oi herra, täällä on eräs Jumalan pyhä, sillä hän on
muuttanut veden viiniksi." Seremoniamestari ajatteli palvelusväen olevan
juovuksissa; mutta Jeesuksen lähellä istuneet, jotka olivat nähneet koko
tapauksen, nousivat pöydästä ja osoittivat hänelle kunnioitusta sanoen:
"Totisesti sinä olet Jumalan pyhä, tosi profeetta Jumalalta meille!"

Silloin hänen opetuslapsensa uskoivat häneen, ja monet kääntyivät sydämiinsä
päin, sanoen: "Ylistetty olkoon Jumala, joka on Israelille armollinen ja
vierailee rakkaudella Juudan huoneessa, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä."

16. Jeesuksen apostoleilleen antama ihmeellinen opetus koskien parannusta
paheellisesta elämästä.

Eräänä päivänä Jeesus kutsui oppilaansa koolle ja nousi vuorelle, ja hänen
istuuduttuaan opetuslapset asettuivat hänen lähelleen; ja hän avasi suunsa
ja opetti heitä sanoen: "Suuret ovat Jumalalta saamamme siunaukset,
minkä tähden meidän on tarpeen palvella Häntä totisella sydämellä. Ja
niin kuin uusi viini lasketaan uusiin leileihin, niin pitää teidänkin uusiksi
miehiksi tuleman, jos tahdotte vastaanottaa uuden opetuksen minun suustani.
Totisesti minä sanon teille, että niin kuin ihmiselle on mahdotonta yhtä
aikaa silmillään katsoa taivasta ja maata, niin mahdotonta on rakastaa
Jumalaa ja maailmaa. Kukaan ei mitenkään voi palvella kahta isäntää, jotka
ovat vihollisia toisilleen; sillä jos toinen rakastaa sinua, on toisen sinua
vihattava. Juuri siten kerron teille totuudessa, ettette voi palvella sekä
Jumalaa että maailmaa, sillä maailma asuu valheessa, himossa ja pahuudessa.
Siksi ette pysty löytämään maailmassa lepoa, vaan vainoa, tappioita ja
menetyksiä. Palvelkaa siksi Jumalaa ja halveksikaa maailmaa, sillä minun
luotani löydätte sieluillenne rauhan. Kuulkaa sanojani, sillä puhun teille
totuudessa.

Totisesti, siunattuja ovat maan päällä murheelliset, sillä he saavat lohdun.

Siunattuja ovat köyhät, joka todella vihaavat maailman iloja ja nautintoja,
sillä he saavat iloita Jumalan valtakunnan yltäkylläisyydessä.

Totisesti, siunattuja ovat ne, jotka aterioivat Jumalan pöydässä, sillä
enkelit tarjoilevat heille.

Te olette kuin pyhiinvaeltajat matkalla. Kuormittaako pyhiinvaeltaja itsensä
palatseilla, pelloilla ja muilla maallisilla asioilla matkansa aikana?
Varmasti ei: vaan hän lastaa kevyitä, hyödyllisiä ja matkaa helpottavia
asioita.
Tämä olkoon teille esimerkkinä; ja jos tahdotte toisenkin, annan sen teille,
jotta pystyisitte tekemään kaiken, mihin teitä kehotan.

Älkää kuormittako sydämiänne maallisilla tarpeilla, sanoen: "Kuka vaatettaa
meidät?" tai "Kuka antaa meille syötävää?" Vaan katsokaa kukkia ja puita
lintuineen, jotka Jumala meidän Herramme vaatettaa ja ruokkii loistokkaammin
kuin kaikki Salomonin loistokkuus. Ja Hän pystyy kyllä huolehtimaan teistä,
Hän, ikuinen ja muuttumaton Jumala, joka loi teidät ja kutsui
palvelukseensa; joka neljänkymmenen vuoden ajan antoi mannan sataa Israelin
kansalle erämaassa eikä sallinut heidän vaatteidensa kulua eikä hajota, ja
heitä oli 640 000 miestä, joiden lisäksi naiset ja lapset. Totisesti sanon
teille, että taivas ja maa tulevat häviämään, mutta Hänen armonsa ei häviä
niitä kohtaan, jotka pelkäävät häntä. Mutta maan rikkaat vauraudessaan ovat
nälkäisiä ja häviävät. Oli kerran rikas, jonka tulot kasvoivat, ja hän
sanoi: "Mitä tekisin, oi sieluni? Revin hajalle aittani, sillä ne ovat
pieniä, ja rakennan uusia ja suurempia: iloitse siis, sieluni!" Voi kurjaa
ja viheliäistä miestä! sillä samana yönä hän kuoli. Hänen olisi pitänyt
muistaa köyhiä ja hankkia itselleen ystäviä jakamalla almuja tämän maailman
vääristä rikkauksistaan: sillä almut tuovat aarteita taivaan valtakunnassa.

Pyydän teitä, kertokaa minulle: jos antaisitte rahanne pankkiin
veronkantajalle, ja hän palauttaisi ne kymmen- ja kaksikymmenkertaisina,
ettekö antaisi sellaiselle miehelle kaiken, mitä teillä on? Mutta minä sanon
teille, totisesti, että mitä vain te annattekin ja mistä tahansa luovuttekin
Jumalan rakkauden tähden, sen te saatte satakertaisena takaisin ja
iankaikkisen elämän. Nähkää siis, miten tyytyväisinä teidän tulisi palvella
Jumalaa.

17. Oikea usko

Jeesuksen näin puhuttua Filippus vastasi: "Me palvelemme Jumalaa
tyytyväisinä, mutta halajamme silti saada tuntea Jumalan, sillä profeetta
Jesaja on sanonut: "Totisesti Sinä olet kätketty Jumala", ja Jumala sanoi
palvelijalleen Moosekselle: "Minä olen se, mikä Minä olen."

Jeesus vastasi: "Filippus, Jumala on hyvyys, jota ilman ei ole mitään hyvää;
Jumala on oleva, jota ilman ei ole mitään olevaa; Jumala on elämä, jota
ilman ei ole mitään, mikä elää; niin suuri, että Hän täyttää kaiken ja on
kaikkialla. Ainoastaan Hänellä ei ole vertaista. Hänellä ei ole ollut alkua
eikä Hänellä tule koskaan olemaan loppua, mutta Hän on kaikelle antanut
alun, ja kaikelle tulee Hän antamaan lopun. Hänellä ei ole isää eikä äitiä;
hänellä ei ole poikia, ei veljiä, ei kumppaneita. Ja koska Hänellä ei ole
kehoa, Hän ei syö, nuku, kuole, kävele, liiku, mutta pysyy ikuisesti, ilman
ihmisenkaltaisuutta, sillä Hän on ruumiiton, jakamaton, aineeton, kaikkein
perimmäistä substanssia. Hän on niin hyvä, että rakastaa ainoastaan
hyvyyttä; Hän on niin oikeudenmukainen, että Hänen rangaistessaan tai
armahtaessaan kukaan ei voi sanoa vastaan. Lyhyesti sanon sinulle, Filippus,
että täällä maan päällä et voi nähdä tai tuntea Häntä täydellisesti; mutta
Hänen valtakunnassaan tulet näkemään Hänet ikuisesti, ja siitä koostuu
kaikki meidän onnemme ja autuutemme."

Filippus vastasi: "Mestari, mitä sanotkaan? Jesajaan on varmuudella
kirjoitettu, että Jumala on isämme; miten Hänellä siis ei olisi poikia?"

Jeesus vastasi: "Profeettoihin on kirjoitettu monia vertauskuvia, minkä
vuoksi teidän ei kuulu tarkata kirjainta, vaan henkeä. Sillä kaikki
profeetat, jotka Jumala on lähettänyt, ja joita on 144 000, ovat puhuneet
hämärästi. Mutta minun jälkeeni tulee kaikkien profeettojen ja pyhimysten
Kirkkaus, joka luo valon sen hämäryyden ylle, jota kaikkien profeettojen
opetuksessa on ollut, sillä hän on Jumalan lähettiläs." Ja näin sanottuaan
Jeesus huokasi, sanoen: "Armahda Israelia, oi Herra Jumala; ja katso säälien
Aabrahamin ja hänen siemenensä puoleen, jotta nämä palvelisivat Sinua
totisin sydämin."

Hänen opetuslapsensa vastasivat: "Niin olkoon, oi Herra Jumalamme!"

Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille: lainopettajat ja oppineet ovat
tehneet Jumalan lain tyhjäksi väärillä profetioillaan, vastoin Jumalan
todellisten profeettojen ennustuksia; siksi Jumala on vihainen Israelin
huoneelle ja tälle uskottomalle sukupolvelle." Hänen opetuslapsensa itkivät
näiden sanojen tähden ja puhuivat: "Ole armollinen, oi Jumala, ole
armollinen temppelille ja pyhälle kaupungille, äläkä anna sen vajota
kansojen halveksimaksi, etteivät nämä pilkkaisi Sinun pyhää liittoasi."
Jeesus vastasi: "Olkoon niin, Herra isiemme Jumala."

18. Tässä tuodaan esiin maailman vaino Jumalan palvelijoita kohtaan, ja
Jumalan varjelus, joka heidät pelastaa.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: "Te ette ole minua valinneet, vaan minä
valitsin teidät opetuslapsikseni. Jos maailma sitten tulee vihaamaan teitä,
teistä todella tulee minun opetuslapsiani; sillä maailma on aina ollut
Jumalan palvelijoiden vihollinen. Muistakaa pyhiä profeettoja, jotka maailma
on surmannut, niin kuin Jezebelkin Elian aikana surmasi kymmenentuhatta
profeettaa, jopa niin että Elia -parka vaivoin pelastui, sekä
seitsemäntuhatta profeettojen poikaa, jotka Ahabin armeijan kapteeni
piilotti. Voi vääryyksien maailmaa, joka ei Jumalaa tunne! Älkää sen vuoksi
pelätkö, sillä hiuksennekin on laskettu, etteivät ne häviäisi. Katsokaa
pääskysiä ja muita lintuja, joista ei putoa sulkakaan Jumalan tahtomatta.
Huolehtisiko siis Jumala paremmin linnuista kuin ihmisestä, jonka vuoksi Hän
on luonut kaiken? Onko ketään, joka kantaisi kengistään enemmän huolta kuin
omasta pojastaan? Varmastikaan ei. Kuinka paljon vähemmän teidän siis
pitäisi ajatella Jumalan hylkäävän teidät, vaikka huolehtii linnuista! Ja
miksi puhun linnuista? Puun lehtikään ei putoa Jumalan tahtomatta.

Uskokaa minua, sillä kerron teille totuuden, että maailma tulee suuresti
pelkäämään teitä, jos seuraatte sanojani. Sillä jollei se pelkäisi
moraalittomuutensa paljastuvan, se ei vihaisi teitä, mutta se pelkää
paljastuvansa ja siksi vihaa ja vainoaa teitä. Jos näette sanojanne
pilkattavan, älkää pahastuko, vaan ajatelkaa, miten paljon Jumala on
suurempi teitä, ja miten maailma pilkkaa Häntä, peräti niin, että Hänen
viisauttaan pidetään hulluutena. Jos Jumalakin kärsivällisesti sietää
maailmaa, miksi te pahastuisitte, oi maan savi ja tomu?
Kärsivällisyydellänne hallitsette sielujanne. Sen tähden, jos joku lyö teitä
poskelle, kääntäkää hänelle toinenkin läimäytettäväksi. Älkää maksako pahaa
pahalla, sillä niin tekevät pahimmat eläimet; vaan maksakaa paha hyvällä ja
rukoilkaa Jumalaa niiden puolesta, jotka teitä vihaavat. Tulta ei sammuteta
tulella, vaan vedellä; juuri samoin sanon teille, että pahaa ei voiteta
pahuudella, vaan hyvyydellä. Katsokaa Jumalaa, joka antaa auringon nousta
hyville ja pahoille, ja niin myös sateen. Niin tulee teidänkin tehdä hyvää
kaikille, sillä laissa on kirjoitettu: "Olkaa pyhät, niin kuin Minä, teidän
Jumalanne olen pyhä; olkaa puhtaat, niin kuin Minä olen puhdas; ja olkaa
täydelliset, niin kuin Minä täydellinen olen." Totisesti sanon teille, että
palvelija pyrkii miellyttämään herraansa, ja varoo pukeutumasta vaatteeseen,
josta hänen herransa ei pitäisi. Tahtonne ja rakkautenne ovat teidän
vaatteitanne. Varokaa siis tahtomasta tai rakastamasta mitään sellaista,
mitä Jumala inhoaa. Olkaa vakuuttuneita, että Jumala vihaa maallista loistoa
ja houkutuksia, ja sen tähden vihatkaa te maailmaa."

19. Jeesus kertoo ennalta, miten hänet tullaan pettämään, ja vuorelta
laskeutuessaan parantaa kymmenen spitaalista.

Jeesuksen näin puhuttua Pietari vastasi: "Oi opettaja, näet että olemme
jättäneet kaiken sinua seurataksemme; mitä meistä tulee?"

Jeesus vastasi: "Totisesti te tuomion päivänä tulette istumaan vieressäni ja
todistamaan Israelin kahtatoista heimoa vastaan."

Näin sanottuaan Jeesus huokasi, sanoen: "Oi Herra, mitä tämä on? Sillä
kaksitoista olen valinnut, ja yksi heistä on paholainen."

Opetuslapset surivat katkerasti näitä sanoja; minkä tähden se, joka
kirjoittaa, salassa kysyi Jeesukselta, kyynelöiden: "Oi mestari, eksyttääkö
Saatana minut ja tuleeko minusta hylkiö, kadotukseen tuomittu?"

Jeesus vastasi: "Älä ole kovasti murheissasi, Barnabas; sillä ne, jotka
Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista, eivät tuhoudu. Iloitse, sillä
nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan."

Jeesus lohdutti oppilaitaan sanoen: "Älkää pelätkö, sillä se, joka tulee
vihaamaan minua, ei murehdi sanojani, sillä hänessä ei ole jumalisuuden
tunnetta."

Nämä sanat huojensivat valittuja. Jeesus suoritti rukouksensa, ja hänen
oppilaansa sanoivat: "Amen, niin olkoon, Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen."

Hartaudenharjoituksensa päätettyään Jeesus laskeutui vuorelta
opetuslapsineen ja kohtasi kymmenen spitaalista, jotka jo kaukaa huusivat:
"Jeesus, Daavidin poika, armahda meitä!"

Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: "Mitä tahdotte minusta, oi
veljet?"

He kaikki huusivat: "Anna meille terveyttä!"

Jeesus vastasi: "Ah, oletteko te kurjat niin menettäneet järkenne että
sanotte: Anna meille terveyttä! Ettekö näe minun olevan ihminen niin kuin
tekin? Huutakaa Jumalaamme, joka on teidät luonut: ja Hän, joka on
kaikkivaltias ja armollinen, on parantava teidät."

Kyynelsilmin spitaaliset vastasivat: "Me tiedämme, että olet ihminen
niin kuin mekin, mutta sentään Jumalan pyhä ja Herran profeetta; rukoile
sen tähden sinä Jumalaa, niin Hän parantaa meidät."

Silloin opetuslapset anoivat Jeesusta sanoen: "Herra, armahda heitä." Jeesus
voihkaisi ja rukoili sitten Jumalaa sanoen: "Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen, armahda ja kuule palvelijasi sanoja: ja isämme Aabrahamin
rakkauden tähden ja pyhän liittosi tähden ole armollinen näiden miesten
pyynnölle ja anna heille terveytensä." Minkä sanottuaan Jeesus kääntyi
spitaalisia kohti ja sanoi: "Menkää näyttämään itsenne papeille Jumalan lain
mukaisesti."

Spitaaliset lähtivät, ja matkalla he tulivat puhtaiksi. Minkä jälkeen yksi
heistä, nähtyään parantuneensa, palasi etsimään Jeesusta, ja hän oli
ismaililainen. Ja löydettyään Jeesuksen hän kumartui kunnioitusta osoittaen
ja sanoen: "Totisesti sinä olet Jumalan pyhä", ja kiittäen rukoili, että
Jeesus ottaisi hänet palvelijakseen. Jeesus vastasi: "Kymmenen on
puhdistunut; missä ovat ne yhdeksän?" Ja hän sanoi puhdistuneelle: "En minä
ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan; sen tähden mene kotiisi ja kerro,
mitä Jumala on sinussa tehnyt, jotta ihmiset saisivat tietää Aabrahamille ja
hänen pojalleen annettujen lupausten ja Jumalan valtakunnan olevan jo
lähellä." Puhdistunut spitaalinen lähti, ja saavuttuaan omalle seudulleen
kertoi, kuinka paljon Jumala Jeesuksen välityksellä oli tehnyt hänessä.

20. Jeesuksen merellä tekemä ihme

Jeesus meni Galilean merelle ja noustuaan laivaan purjehti kohti kaupunkiaan
Nasaretia; silloin merellä nousi suuri myrsky, niin että laiva oli lähellä
uppoamista. Mutta Jeesus nukkui lähellä laivan keulaa. Silloin opetuslapset
tulivat hänen ympärilleen ja herättivät hänet, sanoen: "Oi mestari, pelasta
itsesi, sillä me uppoamme!" He olivat hyvin suuren pelon vallassa, sillä
voimakas tuuli oli vastainen ja meri pauhasi. Jeesus nousi ja kohottaen
silmänsä taivasta kohti lausui: "Oi Elohim Sabaoth, armahda palvelijoitasi."
Jeesuksen näin sanottua tuuli äkkiä tyyntyi ja meri rauhoittui. Merimiehet
pelästyivät tästä, puhuen: "Ja kuka on tämä, kun meri ja tuulikin tottelevat
häntä?"

Nasaretiin saavuttua merimiehet kertoivat kaikkialla kaupungissa siitä, mitä
Jeesus oli tehnyt, minkä vuoksi taloa, jossa Jeesus oli, ympäröivät pian
kaikki kaupungin asukkaat. Ja lainopettajat ja oppineet esittäytyivät
hänelle sanoen sitten: "Olemme kuulleet, miten paljon olet tehnyt merellä ja
Juudeassa: anna siis meille täällä omassa maassasi jokin merkki."

Jeesus vastasi: "Tämä epäuskoinen sukupolvi etsii merkkiä, mutta sitä ei
heille anneta, sillä ketään profeettaa ei tunnusteta kotikaupungissaan.
Elian aikana Juudeassa oli paljon leskiä, mutta hänet lähetettiin
siidonilaisen lesken luo ravittavaksi. Elisan aikaan Juudeassa oli monta
spitaalista; kuitenkin vain Naaman Syyrialainen puhdistui."

Silloin kaupunkilaiset raivostuivat, tarttuivat häneen ja kantoivat
kallionkielekkeelle aikoen heittää hänet alas. Mutta Jeesus lähti pois
väkijoukon läpi kulkien.

21. Jeesus parantaa riivatun, ja siat syöksyvät mereen. Myöhemmin hän
parantaa kanaanilaisen miehen tyttären.

Jeesus meni Kapernaumiin, ja hänen lähestyessään kaupunkia haudoista tuli
eräs paholaisen riivaama, jota mitkään kahleet eivät kyenneet hillitsemään,
ja hän teki ihmisille paljon vahinkoa.

Paholaiset huusivat hänen suunsa kautta sanoen: "Oi Jumalan pyhä, miksi olet
tullut ennen aikaa kiusaamaan meitä?"
Ja ne rukoilivat, ettei Jeesus karkottaisi niitä.

Jeesus kysyi niiltä, paljonko niitä oli. Ne vastasivat:
"Kuusisataakuusikymmentäkuusi." Tämän kuullessaan opetuslapset pelästyivät
ja anoivat Jeesusta lähtemään. Silloin Jeesus sanoi: "Missä on uskonne?
Demonin täytyy lähteä, eikä minun." Sen tähden demonit huusivat valittaen:
"Me tulemme ulos, mutta anna meidän mennä noihin sikoihin." Siellä, lähellä
merta, oli laiduntamassa noin kymmenentuhannen sian lauma, joka kuului
kanaanilaisille. Silloin Jeesus sanoi: "Lähtekää, ja menkää sikoihin."
Demonit menivät karjuen sikoihin ja heittivät ne suinpäin mereen. Sikoja
paimentaneet pakenivat kaupunkiin ja kertoivat siellä, mitä Jeesus oli
saanut aikaan.

Sen tähden kaupunkilaiset tulivat ja löysivät Jeesuksen ja parantuneen
miehen. He olivat täynnä pelkoa ja rukoilivat Jeesusta lähtemään alueiltaan.
Jeesus lähtikin heidän luotaan ja jatkoi matkaansa Tyyronin ja Siidonin
osiin.

Ja katso! kanaanilainen nainen kahden poikansa kanssa oli tullut maastaan
Jeesusta etsimään. Nähdessään Jeesuksen lähestyvän opetuslapsineen hän
huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda tytärtäni, joka on paholaisen
riivaama!"

Jeesus ei vastannut sanallakaan, sillä nämä olivat ympärileikkaamatonta
kansaa. Opetuslapsissa heräsi myötätunto ja he sanoivat: "Oi mestari, sääli
heitä! Katso, miten he anelevat ja itkevät!"

Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty kuin Israelin kansan luokse."
Silloin nainen ja hänen poikansa asettuivat itkien Jeesuksen eteen ja
sanoivat: "Oi Daavidin poika, armahda meitä!"
Jeesus vastasi: "Ei ole hyvä ottaa leipää lasten käsistä ja antaa sitä
koirille." Ja tämän Jeesus sanoi heidän epäpuhtautensa tähden, koska he
olivat ympärileikkaamattomasta kansasta.

Nainen vastasi: "Oi Herra, koirat syövät isäntänsä pöydältä putoavia
murusia." Silloin Jeesuksen valtasi hämmästys naisen sanojen tähden ja hän
lausui: "Oi nainen, suuri on uskosi." Ja hän kohotti kätensä rukoillen
Jumalaa, minkä jälkeen sanoi: "Oi nainen, tyttäresi on vapaa; mene
rauhassa." Nainen lähti ja kotiin palatessaan löysi tyttärensä siunaamasta
Jumalaa. Minkä tähden nainen sanoi: "Totisesti, ei ole muuta Jumalaa kuin
Israelin Jumala." Sen jälkeen koko hänen sukunsa liittyi yhdessä Jumalan
lain alaisuuteen sen mukaan kuin Mooseksen kirjaan on kirjoitettu.

22. Ympärileikkaamattomien viheliäisyys, joka on kurjempi kuin koiran.

Opetuslapset kyselivät sinä päivänä Jeesukselta: "Oi mestari, miksi vastasit
naiselle siten, sanoen heitä koiriksi?"

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että koira on parempi kuin
ympärileikkaamaton mies." Opetuslapset tulivat murheellisiksi ja sanoivat:
"Kovia ovat nämä sanat; kuka pystyy ne vastaanottamaan?"

Jeesus vastasi: "Jos pohditte, te hupsut, mitä järjetön koirakin tekee
isäntänsä puolesta, huomaatte sanani tosiksi. Kertokaahan, eikö koira
vartioikin isäntänsä taloa ja vastusta murtovarasta henkensä kaupalla?
Kyllä, varmastikin. Mutta mitä se saa palkaksi? Monia läimäyksiä ja vammoja
ja leipäpalan, ja silti se aina tervehtii iloisesti isäntäänsä. Onko tämä
totta?"

"Totta se on, oi mestari", vastasivat opetuslapset.

Silloin Jeesus sanoi: "Miettikää nyt, miten paljon Jumala on antanut
ihmiselle, niin huomaatte miten nurjamielinen tämä on hyljätessään liiton,
jonka Jumala on tehnyt palvelijansa Aabrahamin kanssa. Muistakaa, mitä
Daavid sanoi Saulille, Israelin kuninkaalle, Goljat Filistealaisesta:
"Herrani", sanoi Daavid, "kun palvelijasi vartioi laumaansa, sinne tuli
susi, karhu ja leijona, jotka sieppasivat lampaita: silloin palvelijasi meni
ja tappoi ne, pelastaen lampaat. Ja mitä on tämä ympärileikkaamaton muuta
kuin niiden kaltainen? Sen tähden haluaa palvelijasi mennä Herran, Israelin
Jumalan nimessä ja lyödä tuon epäpuhtaan, joka herjaa Jumalan pyhää kansaa."

Opetuslapset sanoivat: "Kerro meille, mestari, mitä varten miehet on
ympärileikattava?"

Jeesus vastasi: "Riittäköön teille vastaukseksi, että Jumala on määrännyt
näin Aabrahamille, sanoen: "Aabraham, leikkaa esinahkasi liha ja kaikkien
talossasi asuvien esinahka, sillä tämä on liitoksi välillämme ikuisiksi
ajoiksi."



23. Ympärileikkauksen alkuperä, Jumalan liitto Aabrahamin kanssa, ja
ympärileikkaamattomien kirous.

Näin puhuttuaan Jeesus istui läheisen vuoren rinteelle, jota he olivat
katselleet. Ja opetuslapset kävivät hänen vierelleen kuulemaan hänen
sanojaan. Jeesus sanoi: "Aatamin, ensimmäisen ihmisen, syötyä Saatanan
petkuttamana Jumalan kieltämää ruokaa paratiisissa, hänen lihansa nousi
kapinaan henkeä vastaan, jolloin hän vannoi, sanoen: "Kautta Jumalan, minä
viillän sinua!" Ja rikottuaan kivestä palasen hän tarttui lihaansa
leikatakseen sitä kiven terävällä reunalla; mutta silloin enkeli Gabriel
nuhteli häntä. Ja hän vastasi: "Olen vannonut kautta Jumalan viiltäväni
lihaani; minusta ei koskaan tule valehtelijaa!"

Silloin enkeli osoitti hänelle, missä ylimääräistä lihaa on, ja sen hän
leikkasi. Ja täten, aivan niin kuin jokainen ihminen perii lihansa Aatamin
lihasta, samoin on jokainen sitoutunut noudattamaan kaikkea sitä, mitä
Aatami valalla vannoi. Aatami noudatti tätä pojissaan, ja ympärileikkauksen
velvoite periytyi sukupolvelta sukupolvelle. Mutta Aabrahamin aikana maan
päällä oli enää vähän ympärileikattuja, sillä epäjumalanpalvonta oli
moninkertaistunut. Sen tähden Jumala kertoi Aabrahamille totuuden
ympärileikkauksesta ja solmi liiton, sanoen: "Minä karkotan kansastani
ikuisiksi ajoiksi sen sielun, joka ei anna ympärileikata lihaansa."

Opetuslapset vapisivat pelosta näiden Jeesuksen sanojen tähden, sillä hän
puhui hengen kiivaudella. Sitten Jeesus sanoi: "Jättäkää pelko hänelle, joka
ei ole leikannut esinahkaansa, sillä paratiisi on riistetty häneltä." Näin
sanottuaan Jeesus jatkoi: "Monien henki on valmis palvelemaan Jumalaa, mutta
liha on heikko. Siksi jumalaapelkäävän miehen tulisi pohtia, mitä liha on,
mikä sen alkuperä on ja minne se häviää. Jumala loi lihan maan savesta ja
puhalsi siihen elämän henkäyksen, jossa sisäänhengitys on. Sen tähden, jos
liha estää Jumalan palvelemista, se täytyy hylätä ja polkea jalkoihin kuin
savi, koska se, joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, saa pitää sen
iankaikkisessa elämässä.

Mielihalut paljastavat lihan olemuksen - että se on kaiken hyvän karkea
vihollinen: sillä se yksin janoaa syntiä.

Pitäisikö ihmisen siis vihollistaan tyydyttääkseen lakata miellyttämästä
Jumalaa, Luojaansa? Miettikää tarkoin tätä. Kaikki pyhimykset ja profeetat
ovat olleet lihansa vihollisia Jumalaa palvellakseen: sen tähden he olivat
iloisina valmiita astumaan kuolemaansa, jotteivät olisi rikkoneet Jumalan
palvelijalleen Moosekselle antamaa lakia vääriä ja valehtelevia jumalia
kumartamalla.

Muistakaa Eliaa, joka pakeni autioitten vuorten yli vain ruohoa syöden ja
vuohennahkaan verhoutuen. Ah, miten monta päivää hän viettikään ravinnotta!
Voi, miten paljon kylmyyttä hän kärsikään! Voi, kuinka monet sateet
liottivat hänet läpimäräksi, ja tätä kaikkea kesti seitsemän vuotta, yhtä
kauan kuin kesti epäpuhtaan Jezebelin raju vaino!

Muistakaa Elisaa, joka söi ohraleipää ja pukeutui karheimpaan asuun.
Totisesti sanon teille, että koska he eivät pelänneet kurittaa lihaansa,
kuninkaat ja prinssit pelkäsivät heitä ankarasti. Tämän pitäisi riittää
lihan kieltämisestä, oi ihmiset. Mutta jos katsotte hautakammioita, tulette
tietämään, mitä liha on."

24. Tuntuva esimerkki siitä, miten ihmisen pitäisi paeta juhlimista ja
ilonpitoa.

Näin puhuttuaan Jeesus itki, sanoen: "Voi niitä, jotka ovat lihalleen
alamaiset, sillä heillä ei taatusti tule olemaan mitään hyvää
tuonpuoleisessa elämässä, vaan pelkkää piinaa syntiensä tähden. Kerronpa
teille rikkaasta herkkusuusta, joka ei piitannut mistään muusta kuin
ylensyömisestä, ja joka päivä hän järjesti upeat pidot. Kerran hänen
portillaan seisoi täynnä haavoja Lasarus -niminen köyhä mies, joka olisi
mielellään syönyt ahmatin pöydästä putoavat murut. Mutta kukaan ei antanut
niitä hänelle; ei, vaan kaikki pilkkasivat häntä. Vain koirat säälivät
häntä, sillä nuolivat hänen haavojaan. Tapahtui niin, että miesparka kuoli
ja enkelit kantoivat hänet isämme Aabrahamin käsivarsille. Myös rikas mies
kuoli ja paholaiset kantoivat hänet Saatanan syliin; kärsiessään sitten
kauheinta rangaistusta hän kohotti katseensa ja näki kaukaa Lasaruksen
Aabrahamin käsivarsilla. Rikas huusi: "Oi isä Aabraham, sääli minua ja
lähetä Lasarus tuomaan sormissaan vesipisara minun liekkien kärventämää
kieltäni viilentämään."

Aabraham vastasi: "Poikani, muista että sinä sait hyväsi jo maanpäällisessä
elämässä, missä Lasarus sai vain pahaa; siksi sinä saat nyt kärsiä ja
Lasarus levätä ja nauttia."

Rikas mies huusi toistamiseen, sanoen: "Oi isä Aabraham, kotitalossani asuu
vielä kolme veljeäni. Lähetä siksi Lasarus ilmoittamaan heille, miten
kovasti kärsin, jotta he katuisivat eivätkä joutuisi tänne."

Aabraham vastasi: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä."

Rikas vastasi: "Ei, isä Aabraham; vain jos joku kuollut nousee ylös, he
uskovat."

Aabraham vastasi: "Joka ei usko Moosesta ja profeettoja, ei usko edes
kuolleita, jos nämä sattuisivat nousemaan."

"Nähkää siis, ovatko köyhät siunattuja", Jeesus sanoi; "kärsivälliset, jotka
tavoittelevat vain välttämätöntä ja vihaavat lihaansa. Voi niitä
viheliäisiä, jotka kantavat toisia hautoihin luovuttaakseen heidän lihansa
madoille, eivätkä silti ota opikseen totuudesta. He ovat niin kaukana
totuudesta, että elävät täällä kuin kuolemattomat, suuria taloja rakentaen,
tulojaan kasvattaen ja eläen ylpeästi."

25. Miten lihaa tulisi halveksia ja miten elää maailmassa.

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, tosia ovat sanasi, ja siksi
olemme hylänneet kaiken sinua seurataksemme.
Kerro meille nyt, miten meidän tulisi lihaamme vihata; sillä itsensä
tappaminen ei ole sallittua, ja elääksemme meidän on annettava ruumiille
ravintonsa."

Jeesus vastasi: "Kohdelkaa lihaanne kuin ratsua, niin elätte turvassa. Sillä
ruoka annetaan hevoselle mitalla, ja raadantaa mitattomasti; hevonen
ohjastetaan, jotta se kulkisi, minne tahdotte; se sidotaan, ettei se
häiritsisi ketään; sitä pidetään halvassa asumuksessa ja lyödään, jollei se
tottele; toimi siis sinäkin näin, Barnabas, niin saat aina elää Jumalan
luona.

Äläkä loukkaannu sanoistani, sillä profeetta Daavid teki samoin, koska
tunnustaa: "Olen kuin hevonen edessäsi: ja olen aina luonasi."

Sanokaa minulle, kumpi on köyhempi: se, joka on vähään tyytyväinen vai se,
joka haluaa paljon? Totisesti sanon teille, että jos maailma vain olisi
tervejärkinen, kukaan ei ahnehtisi mitään itselleen, vaan kaikki olisi
yhteistä. Sen mielettömyys nähdään tästä, että se haluaa sitä enemmän, mitä
enemmän sillä jo on. Kuinka paljon joku itselleen haaliikin, hänen maisen
tomumajansa osa on sama kuin kaikkien muiden. Riittäköön teille sen tähden
yksi viitta; heittäkää pois kukkaronne älkääkä kantako lompakkoa älkääkä
sandaaleja jaloissanne; älkääkä ajatelko älkääkä puhuko: "Mitä meille
tapahtuu?", vaan ponnistelkaa toteuttaaksenne Jumalan tahdon, niin Hän antaa
teille mitä tarvitsette, eikä mitään teiltä puutu."

"Totisesti sanon teille, että paljouden haaliminen tässä elämässä todistaa
varmuudella siitä, että tuonpuoleisessa ei ole mitään saatavia. Sillä se,
jonka kotimaana on Jerusalem, ei rakenna taloja Samariaan, sillä nämä
kaupungit ovat vihollisia keskenään. Ymmärrättekö te?"

"Ymmärrämme", vastasivat opetuslapset.

26. Kuinka Jumalaa tulee rakastaa. Aabrahamin riita isänsä kanssa.

Jeesus sanoi: "Eräs matkustavainen huomasi kuljeskellessaan aarteen
pellolla, joka oli myytävänä viidestä rahasta. Suoraa päätä mies meni ja myi
viittansa tuon pellon ostaakseen. Voitteko uskoa tämän?"

Opetuslapset vastasivat: "Vain hullu ei uskoisi sitä."

Silloin Jeesus sanoi: "Te olette hulluja, jollette anna järkeänne ja
aistejanne Jumalalle ja osta näin sieluanne, jossa rakkauden aarre
sijaitsee; sillä rakkaus on aarre vailla vertaa. Sillä hänellä, joka
rakastaa Jumalaa, on Jumala omanaan; ja sillä, jolla Jumala on, on kaikki."

Pietari vastasi: "Oi mestari, kuinka Jumalaa tulisi todellisella rakkaudella
rakastaa? Kerro sinä meille."

Jeesus vastasi: "Totisesti sanon teille, että se joka ei ole valmis
vihaamaan isäänsä, äitiänsä, omaa elämäänsä, lapsiaan ja vaimoaan Jumalan
rakkauden tähden, ei ole Jumalan rakkauden arvoinen."

Pietari vastasi: "Oi mestari, Jumalan lakiin Mooseksen kirjassa on
kirjoitettu: "Kunnioita isääsi, jotta kauan eläisit maan päällä."" Ja hän
jatkoi: "Kirottu olkoon poika, joka ei tottele isäänsä ja äitiään";
sen tähden Jumala määräsi tällaisen tottelemattoman pojan ihmisten vihan
kohteeksi ja heidän kivitettäväkseen kaupungin portin edessä. Kuinka siis
nyt määräät meitä vihaamaan isää ja äitiä?"

Jeesus vastasi: "Jokainen puhumani sana on tosi, sillä se ei ole minun vaan
Jumalan, joka lähetti minut Israelin huoneelle. Siksi sanon teille, että
kaiken, mitä teillä on, olette saaneet Jumalalta; kumpi siis on arvokkaampi,
lahja vai sen antaja? Jos siis isäsi tai äitisi tai mikä tahansa asia tulee
kompastuskiveksi Jumalan palvelemisellesi, hylkää se vihollisenasi. Eikö
Jumala sanonut Aabrahamille: "Lähde isäsi talosta ja sukusi luota ja tule
asumaan maahan, jonka annan sinulle ja siemenellesi"? Entä miksi Jumala
sanoi näin, sen syyn lisäksi, että Aabrahamin isä oli kuvantekijä, joka
valmisti ja palvoi vääriä jumalia? Koska heidän välillään vallitsi sellainen
vihamielisyys, että isä halusi polttaa poikansa."

Pietari vastasi: "Tosia ovat sanasi; siksi pyydänkin sinua kertomaan meille,
millä tavalla Aabraham pilkkasi isäänsä."

Jeesus vastasi: "Aabraham oli seitsenvuotias alkaessaan etsiä Jumalaa.
Eräänä päivänä hän sitten sanoi isälleen: "Isä, mikä teki ihmisen?"

Hupsu isä vastasi: "Ihminen itse, sillä minä tein sinut ja minun isäni teki
minut."

Aabraham vastasi : "Isä, se ei ole niin; sillä olen kuullut erään vanhan
miehen itkevän, sanoen: "Oi Jumalani, mikset ole antanut minulle lapsia?"

Hänen isänsä vastasi: "Se on totta, poikani, sillä Jumala auttaa miestä
luomaan ihmisen, mutta hän ei omin käsin sekaannu asiaan; ihmisen täytyy
vain tulla rukoilemaan jumalaansa ja antaa hänelle lampaita, niin hän auttaa
ihmistä."

Aabraham vastasi: "Paljonko jumalia on, isä?"

Vanha mies vastasi: "Niitä on äärettömästi, poikani."

Silloin Aabraham sanoi: "Oi isä, mitä jos palvelen yhtä jumalaa ja toinen
tahtoo minulle pahaa siksi, etten palvele juuri häntä? Joka tapauksessa
niiden välille tulee syntymään erimielisyyttä, ja niin jumalat joutuvat
sotaan keskenään. Jos käykin niin, että minulle pahaa tahtova jumala voittaa
minun oman jumalani, mitä minä silloin teen? Aivan varmasti hän silloin
tuhoaa minutkin."

Vanhus vastasi nauraen: "Oi poikani, älä pelkää, sillä mikään jumala ei käy
sotaan toista vastaan; ehei, suuressa temppelissä on tuhansia jumalia suuren
Baal -jumalan kanssa; ja minä olen pian seitsemänkymmenen enkä koskaan ole
nähnyt yhdenkään jumalan lyövän toista jumalaa. Ja taatusti ihmiset eivät
palvele kaikki samaa jumalaa, vaan tämä yhtä ja toinen jotakin toista."

Aabraham vastasi: "Ne ovat siis rauhassa keskenään?"

Hänen isänsä vastasi: "Niin ovat."

Aabraham kysyi: "Oi isä, millaisia jumalat ovat?"

Vanha mies vastasi: "Sinä hupsu, joka päivähän minä teen ja myyn jumalan
leipää ostaakseni, etkä sinä muka tiedä, millaisia jumalat ovat!" Ja juuri
sillä hetkellä hän oli tekemässä epäjumalankuvaa. "Tämä tässä", hän sanoi,
"on palmupuuta; tuo tuossa on oliivipuuta, ja tuo pieni norsunluuta: katso,
miten hieno se on! Totisesti, siitä ei puutu kuin henki!"


Aabraham vastasi: "Jumalat ovat siis hengettömiä? Miten ne sitten voivat
antaa hengen? Ja miten ne elottomina voivat antaa elämän? On aivan varmaa,
isä, että nämä eivät ole Jumala."

Vanha mies suuttui näistä sanoista ja lausui: "Jos olisit tarpeeksi vanha
ymmärtääksesi, särkisin kallosi tällä kirveellä: mutta saat olla rauhassa,
sillä sinulta puuttuu ymmärrystä!"

Aabraham vastasi: "Isä, jos jumalat auttavat luomaan ihmisen, kuinka voi
olla mahdollista, että ihminen tekee jumalia? Ja jos jumalat ovat puuta,
onhan suuri synti polttaa puuta. Mutta kerro minulle, isä, miten on niin,
että vaikka sinä olet tehnyt niin paljon jumalia, nuo jumalat eivät ole
auttaneet sinua tekemään niin paljon muita lapsia, että sinusta olisi tullut
maailman mahtavin mies?"

Isä oli poissa tolaltaan kuullessaan poikansa puhuvan tällaista; mutta poika
jatkoi: "Isä, oliko maailma ensin olemassa ilman ihmisiä?"

"Kyllä", vastasi vanhus, "miten niin?"

"Koska", vastasi Aabraham, "haluaisin tietää, kuka teki ensimmäisen
jumalan."

"Nyt ulos talostani!" sanoi vanhus, "ja anna minun äkkiä tehdä tämä jumala
valmiiksi, äläkä puhu minulle mitään, sillä nälkäisenä ihminen haluaa leipää
eikä sanoja."

Aabraham sanoi: "Hieno jumala, totisesti, joka antaa sinun leikata itseään
miten mielit, yhtään puolustautumatta!"

Silloin vanhus oli vihainen ja sanoi: "Koko maailma sanoo, että se on
jumala, mutta sinä hullu sanot, ettei se ole! Kautta jumalieni, jos olisit
aikamies, niin tappaisin sinut!" Ja näin sanottuaan hän löi ja potki
Aabrahamia ja ajoi hänet ulos talosta."

27. Kuinka sopimatonta ihmisen on nauraa; Aabrahamin viisaus.

Opetuslapset nauroivat vanhan miehen järjettömyydelle ja hämmästelivät
Aabrahamin viisautta. Mutta Jeesus paheksui heitä, sanoen: "Olette
unohtaneet profeetan sanat: "Tämänpäiväinen nauru on tulevan itkun
sanansaattaja", sekä "Sinun ei pidä mennä sinne, missä nauretaan, vaan istu
siellä, missä itketään, sillä tämä elämä on kurjuuden tyyssija." Jeesus
jatkoi: "Ettekö tiedä, että Mooseksen aikana Jumala muutti monta
egyptiläistä inhottaviksi eläimiksi siitä syystä, että nämä nauroivat ja
pilkkasivat toisia? Varokaa milloinkaan nauramasta kenellekään, sillä
saisitte taatusti itkeä sitä."

Opetuslapset vastasivat: "Me nauroimme vanhan miehen järjettömyydelle."

Silloin Jeesus sanoi: "Totisesti sanon teille, että toistensa kaltaiset
rakastavat toisiaan ja löytävät toisistaan nautintonsa. Sen tähden, jollette
olisi hulluja, ette nauraisi hulluudelle."

He vastasivat: "Jumala meitä armahtakoon."

Jeesus vastasi: "Niin tapahtukoon."

Silloin Filippus sanoi: "Oi mestari, kuinka kävi niin, että Aabrahamin isä
tahtoi polttaa poikansa?"

Jeesus vastasi: "Eräänä päivänä Aabrahamin ollessa 12-vuotias hänen isänsä
sanoi hänelle: "Huomenna on kaikkien jumalien festivaali; siksi menemme
suureen temppeliin viemään lahjaa jumalalleni suurelle Baalille. Ja sinä
tulet valitsemaan itsellesi jumalan, sillä olet jo siinä iässä."

Aabraham vastasi petollisesti: "Mielelläni, oi isäni." Ja niin he aamulla
hyvissä ajoin menivät temppeliin ennen kaikkia muita. Mutta Aabraham kantoi
kirvestä piilossa tunikansa alla. Kun temppeliin sitten saapui paljon väkeä,
Aabraham piiloutui erään epäjumalankuvan taakse temppelin pimeässä
nurkkauksessa. Lähtiessään Aabrahamin isä arveli pojan jo menneen kotiin
eikä jäänyt etsimään tätä.

28.

Kun kaikki olivat poistuneet, papit sulkivat temppelin ja lähtivät. Silloin
Aabraham otti kirveen ja katkaisi jalat kaikilta muilta jumalilta paitsi
ylijumala Baalilta. Hän laittoi kirveen Baalin jalkojen juureen
patsaanpalojen ja moskan keskelle, sillä patsaat, vanhoina ja paloista
tehtyinä, olivat hajonneet pahasti. Kun Aabraham oli lähtenyt temppelistä,
pari miestä näki hänet ja epäili hänen käyneen siellä jotakin varastamassa.
He tarttuivat häneen ja palasivat temppeliin, missä näkivät jumalansa
pieninä palasina ja alkoivat valittaa, huutaen: "Ihmiset, tulkaa pian;
tuhotkaamme se, joka on tuhonnut jumalamme!" Silloin paikalle juoksi noin
kymmenen tuhatta miestä, papit mukanaan, ja he kuulustelivat Aabrahamia,
miksi tämä oli rikkonut heidän jumalansa.

Aabraham vastasi: "Te hölmöt! Voisiko ihminen tuhota Jumalan? Ylijumala se
on tuhonnut muut jumalat. Ettekö näe kirvestä, joka hänellä on jalkojensa
juuressa? Varmaankaan hän ei halua itselleen kumppaneita."

Silloin paikalle saapui Aabrahamin isä, joka muistaen poikansa monia
keskusteluja jumalia vastaan, ja tunnistaessaan kirveen, jolla jumalankuvat
oli rikottu, huusi: "Se oli tämä minun petturipoikani, joka tuhosi
jumalamme! sillä tämä kirves on minun." Ja hän kertoi heille kaikesta, mitä
hänen ja poikansa välillä oli tapahtunut.

Silloin ihmiset keräsivät kasaan paljon puuta, sitoivat Aabrahamin kädet ja
jalat, panivat hänet rovioon ja sytyttivät sen.

Katso! Jumala kielsi enkelinsä välityksellä tulta polttamasta Aabrahamia,
palvelijaansa. Tuli loimusi suurella roihulla ja poltti noin kaksituhatta
miestä niistä, jotka olivat tuominneet Aabrahamin kuolemaan. Totisesti,
Aabraham huomasi olevansa vapaa; Jumalan enkeli kantoi hänet hänen isänsä
talon lähettyville ilman, että Aabraham näki, kuka häntä kuljetti; ja niin
hän pelastui kuolemalta."

29.

Silloin Filippus sanoi: "Suuri on Jumalan armo niitä kohtaan, jotka
rakastavat häntä. Kerro meille, oi mestari, kuinka Aabraham tuli tietoiseksi
Jumalasta."

Jeesus vastasi: "Saavuttuaan isänsä talon läheisyyteen Aabraham pelkäsi
astua sisään; hän meni siis etäämmälle talosta, istui palmun juurelle ja
alkoi pohdiskella itsekseen: "On pakko olla Jumala, jolla on ihmistä enemmän
voimaa ja elämää, sillä Hän tekee ihmisen, eikä ihminen ilman Jumalaa pysty
tekemään ihmistä." Ja silloin, katsellen kuuta, tähtiä ja aurinkoa, hän
hetken tuumasi niiden olevan Jumala. Mutta ajatellessaan niiden vaiheita ja
liikkeitä hän sanoi: "Täytyy olla niin, että Jumala ei liiku, eivätkä pilvet
verhoa Häntä: muuten ihmiset tuhoutuisivat." Jäädessään näin epätietoisuuden
valtaan hän kuuli itseään kutsuttavan nimeltä: "Aabraham!" Kääntyillessään
joka suuntaan mitään näkemättä hän sanoi: "Kuulin varmasti, että minua
kutsuttiin nimeltä, "Aabraham". Ja vielä kaksi kertaa tapahtui samoin, hän
kuuli nimeään kutsuttavan, "Aabraham!"

Hän vastasi: "Kuka kutsuu minua?"

Ja hän kuuli sanottavan: "Olen Jumalan enkeli, Gabriel."

Silloin Aabrahamin valtasi pelko; mutta enkeli rauhoitti häntä sanoen: "Älä
pelkää, Aabraham, sillä olet Jumalan ystävä; sen vuoksi enkelien ja
profeettojen Jumala valitsi sinut, kun rikoit ihmisten epäjumalat palasiksi;
niin että sinut on kirjattu elämän kirjaan."

Aabraham sanoi: "Mitä minun tulisi tehdä enkelien ja pyhien profeettojen
Jumalaa palvellakseni?"

Enkeli vastasi: "Mene tuolle lähteelle ja peseydy, sillä Jumala tahtoo puhua
kanssasi."

Aabraham vastasi: "Miten minun tulee peseytyä?"

Silloin enkeli ilmestyi hänelle kauniina nuorukaisena ja pesi itsensä
lähteessä, sanoen: "Tee sinä nyt vuorostasi sama itsellesi, oi Aabraham."
Aabrahamin peseydyttyä enkeli sanoi: "Mene ylös tuota vuorta, sillä Jumala
haluaa puhua sinulle siellä."

Hän nousi vuorelle enkelin sanojen mukaisesti, ja istuttuaan polvilleen hän
puhui itsekseen: "Milloin mahtaa enkelien Jumala puhua minulle?"